Sleepwalker!!!
Olen niin onnellinen,että päästit edes nämä ulos!! Tiedätkö mitä varten me virtuaaliystävätkin ollaan????Kuuntelemassa sua ja ottamassa vastaan sun tunnepaatosta ja vaikkei me sitä voida sun puolesta tehdäkkään,niin tukea voit saada meiltä kaikilta,ja hiukan kannustusta,sen mitä pystyt näin sanojen kautta ottaa vastaan.
Kyllä on yhdelle ihmiselle riittämiin,ei tuota kaikkea edes voi ymmärtää millainen kamppailu se on ollut,mutta pelkät läheisten sairastumiset on raskaita,sitten kun aletaan revitellä juurikin itsariasioilla,miehen masennusta jne,niin kyllä,on suoraansanoen ihme että seisot ssiin itsekkin.Samaan aikaan kipuilet oman perhehaaveesi kanssa.Voi ystävä hyvä,kumpa voisin sulle laittaa laastareita täältä kaikkiin niihin kohtiin,mihin tarvisit liennytystä!!!
Älä edes epäile ettetkö olisi valmis lapseen.Hyvin harva nainen on koettuaan raskausajan,kyllä luonto hoitaa sen.Hämmentynyt varmaan olet moneenkin kertaan,kiitos tämän raastavan lapsettomuus kamppailun jonka sinäkin hyvin tunnet.
Nyt loppui minultakin sanat.Ihanaa että olet noin sitkeä ihminen,toki sellainenhan ihmisen kuuluukin olla :D HYVÄ.Sinä pärjäät,sinä onnistut,tiedäkkin se!
Jaica,suuret pahoittelut tilanteesi takia.En nyt saanut mitään järkevää ajatusta siihen,mikä tragedianne on,mutta oli mitä oli,sinä olet nyt vastuunkantaja.Se tarvii hiukan taas totuttelua mutta kyllä se siitä taas suttaantuu.Otat elämää vastaan hiukan pienempinä annoksina,hiukan hitaammin,niin ehdit "niellä" kaiken.Jos miehesi on vauva-aikaan jo perheessänne,niin kiva,mutta älä tee sitä kenenkään kustannuksella.Rakkaudella sanon tämän.
ON:
Gatusalle sanoinkin jo,että pakko jättäytyä täältä ihan oikeasti pois...mutta enhän minä osaa,lueskelen kaikkien jutut,mutten ehkä kirjoita.Mutta huomaan että olen osannut ajaa ajatukseni alas ihan uskomattoman hyvin,olen ihan järkyttyneen ihmeissäni itsekkin,mutta jess,olo on helpompi kun asia on "taka-alalla".Oli tarkoitus perua koko ultrakin,eilen saunassa sanoin miehelle,ja voi sitä suruilmettä
Hän pyysi,mene vielä tämän kerran,koska lupasivat niitä apuja luteaalivaiheeseen (vaikka annettiinkin ymmärtää että ne on turhia,luulosairaalle vaan psyykkistä tukea...) No minä pullikoin vähän vastaan,mutta menen koska mieheni pyysi.Se oli jotenkin kauhean surullisen liikuttavaa.
Samaan aikaan kun tässä on monta prosessia päällä,olen alkanut pelätä että psyykeeni on "vihdoinkin" väsähtänyt niin paljon,että se alkaa sukeltaa masennuksen syviin meriin.Olen tätä olotilaa kuulostellut jo hyvä aikaa,eikä tämä ole yhtään paremmaksi tullut.Tosin nämä letrot syöksee minut ihan upposukelluksiin oloni kanssa,tämä masentuneisuus alkaa hyvin nopeasti kun letrot aloitan ja mieli selkenee taas nopeasti kun lopetan nää,kunnes taas PMS tuo mulle uuden masennuksen aallon.Joten voisi laskea että 10 normaalia päivää ehkä kuukaudessa...sanonko suoraan...hel....ttiin kaikki hormoonimömmöt sekä myös nämä hormoonit jotka pms muodossa sekoittaa mun pään.En tunne itseäni,en ole itkevä kiukkuava väsynyt ämmä,vaan iloien sosiaalinen ja jaksava.Mutta sitä en ole enää.
No niin,mä tein nyt "sleepwalkerit" ja avauduin oikeen urakalla.
Loppuun vielä vähän sivujuonnetta,kun on tässä pohdittu joskus tätä yksityisyyttä jne.Tänään bongasin Toni Wirtasen sanomana tätä asiaa jota olen tosi paljon itsekkin pyöritellyt,johtuen omista kokemuksista
" Olen oppinut sen, että loppupeleissä kaikki ihmiset haluaa toisilleen hyvää. Ei se ole ihan katastrofaalista, jos uskaltaa paljastaa itsestään jotain. Tiedän, että se on ihan järjetön kynnys. Tiedän itse, ettei halua antaa toisille aseita. Mutta ei ne kaikki niitä aseita välttämättä käytä..."
niitä aseita,sitä että käytä tietoja toista ihmistä vastaan taikka irvaile niillä jne.
Mutta näin,otan riskin.Eetterissä mieleni syvyyksiä.Olkaatten hyvä.