Hei vaan kaikille... Mä yritän kovasti uuvuttaa itseäni töissä enkä oo täälläkään taas ehtinyt juuri käydä... Typerää, tiedän, mutta nyt on pakko alkaa höllätä, kun vihdoin pääsen aloittamaan pistokset ja asiat etenee.
Gatusa: Toivottavasti siellä on kaikki hyvin.
Sissi: Kiitos.
Ihanaa odotusta. Tuuthan sitten kertomaan ultrakuulumisia. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä odottaa sitä ultraa.
Eetuha: Kiitos.
Tsemppiä viimeisille viikoille ja jaksamista olojen kanssa.
Ajna: Sinne hirmuisesti plussatuulia!
Meilläkin on ollut noita "lääkärin määräämiä" puuhasteluja ja kyllä se välillä on ollut varsinaista pakottamista puolin ja toisin. Onneksi edes ne on ohi. Nyt on ihan sama koska puuhastellaan vai puuhastellaanko ollenkaan. Se mahdollinen vauva tulee saamaan alkunsa labratädin tai -sedän avulla. Luulen kuitenkin, että tää tekee meidän suhteelle vaan hyvää. Kaikki pakko pilaa asioita... Mun pitää kanssa käyttää niitä lugeja sitten jossain vaiheessa. Joku on muistaakseni väittänyt, että se on inhottavan sottaista puuhaa. Mites sulla on niiden kanssa sujunut?
frankie: Toivottavasti siellä saatiin ovis hyödynnettyä ja se tuottaa tulosta.
Mirmeli: Voi hurja tota sun allergiaa. Tsemppiä hurjasti.
Toivottavasti et joudu turhaan kituuttamaan vaan hoito tuottaisi sen toivotun plussan. Äläkä väsytä itseäs (Onkohan mulla varaa edes sanoa näin...
), vaikka myönnän että tekee ihan hyvää välillä keskittyä ihan muihin asioihin... Mä pääsen vihdoin tänään aloittamaan pistokset. Täti taas viivytteli teroista huolimatta ja vasta eilen suostui saapumaan. En sitten tiedä paljonko tämä muuttaa alustavaa aikataulua.
Huomenna pitäis soittaa polille ja varata ensimmäinen seurantaultra. Nyt se taitaa olla menoa...
Kiitos sullekin kauniista sanoistasi.
Kyllä mä teihin melkoisesti tukeudun, koska tiedän että täällä ymmärretään eikä tuomita. Mä luulen, että kaikki nuo "ei musta ehkä olekaan äidiksi" tai "emmä ehkä haluakaan lapsia" -ajatukset on vaan sellaista itsesuojelua. Että jos asiat olisikin noin, niin tämä ei tekisi niin kipeää. Eihän se oikeasti mene niin...
Kyllä tyhjä syli tekee kipeää kaikenlaisista selityksistä huolimatta. Ne muksut on muuten mun miehen siskon lapsia. Mun siskoilla ei vielä ole lapsia ja välillä pelkäänkin, että ne odottaa siksi, että meillä ei vielä ole... Oon mä niille yrittänyt siitä joskus puhuakin. Vaikka mä niin kipeästi haluan äidiksi, niin olisin mä mielelläni tätikin. :)
Lume: Tervetuloa joukkoon. Toivottavasti et joudu kauaa täällä roikkumaan. :)
Della: Kiitos.
Mä pääsen tänään vasta aloittamaan pistokset, koska täti päätti viivytellä... Mutta tästä se todella lähtee... Ajatukset solmussa ja tunteet ristissä... Mutta jos näin onnistutaan saamaan se plussa, niin on tämä kaikki sen vaivan arvoista. :) Toivottavasti saat ehkäisyasiat kuntoon. Eikä sitä tiedä vaikka miehesi mieli vielä muuttuisi. :)
Myy: Tsemppiä painon pudottamiseen. Mä kyllä toivon, että et mahtuisi ensi vuonna siihen mekkoon, koska masussa potkiskelisi asukas.
No juu, kyllä mäkin oon tosi tyytyväinen, että sain painoa pois. Sekin voi auttaa raskautumaan.
ON: Mä oon taas tehnyt älyttömästi ylitöitä ja yrittänyt unohtaa kaiken muun.
Varsinkin, kun jouduin tätiäkin odottamaan (teroista huolimatta) kauemmin kuin luulin.
Tänään pitäisi eka pistos tökätä mahaan ja huomenna soittaa polille ja varata eka seurantaultra. Laskeskelin, että ehkä ensi perjantaina pitäisi mennä ja varmaan sitten seuraavana maanantaina olisi toinen ultra. Saa nähdä pääsenkö sinne punktioon vielä viikolla 44 niin kun alunperin oli suunniteltu, mutta pääasia, että sinne jossain vaiheessa pääsen ja sitten vielä sinne alkion siirtoonkin... Toivottavasti mun munikset alkaa kasvaa nopsasti.
Jännittää, pelottaa, innostaa... Toiveikkuus ja epätoivo vuorottelevat... Mies sentään vaikuttaa aika rauhalliselta, mutta voipi olla, että pinnan alla kuohuu... Tänään vasta kaivelin kaikki pistosvälineet jemmasta esiin. Olin sullonut ne piiloon, kun en halunnut niitä koko aikaa tuijotella kotona ollessa. Miten tässä pystyy jatkamaan normaaliakin elämää, kun tää hoito on päällä ja oikeastaan koko ajan mielessä...? Pakko vaan yrittää ja äkkiähän tämä kaikki on ohi ja sitten vuodatetaan joko onnen tai pettymyksen kyyneliä...