Hei kaikki ihanaiset piiiitkästä aikaa. Mä oon kyllä käynyt täällä välillä lueskelemassa teidän kuulumisia, mutta en oo saanut kommentoitua. Työpäivät venyi ja stressas ja kaikenlaista sellaista. Nyt oon vihdoin lomalla... Mä nyt varmaan kommentoin vain noihin hieman uudempiin juttuihin, ettei tästä mun tekstistä tulis ihan hurjan pitkää...
Dellalle tsemppiä viimeisille viikoille.
Hurjaa miten aika on kiitänyt. Tosta kummiudesta... Mulla ja mun toisella siskolla on ollut ihan huippukummit vaikka ei kirkkoon olla kuuluttukaan (mä liityin myöhemmin). Pointtini yrittää siis olla se, että kummiuden virallisuus ei ole se tärkein juttu, vaan se, että ne aikuiset ihmiset ottaa sen kunniatehtävän vakavasti. Mun miehellä on ihan viralliset kummit, mutta se on nähnyt ne viimeksi kai ennen kouluikää. Toivottavasti löydät tehtävän arvoiset luotettavat henkilöt.
Gatusa: Onnittelut kaikista ihanista kuulumisista.
Ihanaa seurata kuinka sullakin vaan viikkoja kertyy lisää. Taitaa pikkuisesta olla tulossa samanlainen vahva nainen, kuin mitä itekin oot. :)
Eetula: Ihanaa, kun sielläkin viikkoja tulee lisää vaikka sua kroppa välillä pelotteleekin. Jaksamista näiden helteiden kanssa.
Itellekin jo riittäis vaikka mä vaan pienenenkin.
Myyh:lle myös onnellista odotusta.
Sissi: Mä oon vielä tyytynyt ihailemaan mun siskoni upeita tatskoja vaikka omaakin välillä suunnittelen. Ennen olin tosi piikkikammoinen, mutta se on noiden hoitojen takia hellittänyt melkoisesti. Nyt ei tietysti voi ryhtyä tuumasta toimeen, kun kohta taas hoidot alkaa, mutta ehkä jonain päivänä. :) Tavallaan on kurjaa, kun joutuu joitain asioita lykkäämään tai tekemään eritavalla hoitojen takia, mutta kyllähän se oma pienokainen olisi se kaikkein tärkein asia.
Hienoa, että siellä asiat etenee. Toivottavasti se plussakin pian teille suotaisiin.
Marikki: Onnittelut kummiudesta.
Me oltiin viikonloppuna anopin synttärijuhlilla ja vahdittiin siellä välillä sukulaisten 1-4 vuotiaita mukeloita ja sitten kun ne lähti ja tuli rauha maahan, niin kyllä sitä toisaalta oli ihan kiitollinen siitä rauhasta ja hiljaisuudestakin. Kuitenkin sitä niin kipeästi haluaisi oman pienen. Ja eihän ne omat lapset ole koskaan villejä ja kurittomia.
Mä en tohon listaan osaa kyllä muuta laittaa, kun nimimerkkini. Täti kyllä kävi viime viikolla, mutta mulla on kierto taas seonnut enkä oo varma kp:stäkään.
Myy: Hirmuisesti plussatuulia. Toivottavasti nyt tärppää.
Tää kuumuus on mullakin hieman latistanut intoa liikkua, mutta onneksi oon lomalla, niin voin vaikka yöllä lähteä lenkille.
Mirmeli: Onnittelut kummiudesta.
Hirmuisesti plussatuulia. Saisi jo teilläkin tärpätä.
Ja ihan yleisesti vielä tsemppaukset kaikille! :) Tarkoituksella en kenellekään jättänyt kommentoimatta, mutta täällä on niin paljon uutta tekstiä, että oon ihan pyörryksissä jo...
SItten vähän vielä omia kuulumisia... Mullahan on ongelmia verenpaineen kanssa ja nyt laihtumisen myötä mun lääkitystä on jouduttu säätämään. Voi olla, että pääsen vielä kokonaan eroon niistä lääkkeistä! Jipii! :) Oon vaan joutunut ton asian takia ravaamaan työterveyslääkäreillä ja vaikka ne on olleet ihania mua kohtaan, niin jouduin myös kuulemaan puhelimen läpi (noi lääkärit on konsultoineet Kättärin gyneä mun lääkitykseen liittyen) kuinka joku räksyttävä naisääni toteaa, että onko se potilas edes raskaana ja jos ei kerran ole, niin miksi mahdollista raskautta pitäisi tässä vaiheessa edes miettiä, kun eihän se välttämättä edes raskaudu huolimatta hoidoista. Mun ei varmastikaan ollut tarkoitus kuulla tuota, mutta kai se työterveyslääkäri tajusi mun kuulleen vähän liikaa, koska se oli vieläkin ystävällisempi yms. mua kohtaan tuon puhelun jälkeen... Kai sillä gynellä oli siellä kiire ja parempaakin tekemistä kuin keskustella sen työterveyslääkärin kanssa puhelimessa, mutta kun ne siellä polilla silloin kehottivat hankkimaan heti sellaiset lääkkeet, että ne ovat mahdollisimman vähän vaaraksi, jos tärppää... No, noita gynejä/lääkäreitä on niin monenlaisia...
Vähän on ristiriitaiset tuntemukset niiden hoitojen jatkamisen kanssa. Oon yrittänyt mun miehenkin fiiliksiä kysellä, mutta se on (edelleen) varsin vähäpuheinen tästä kaikesta.
Mä en kuitenkaan haluaisi ottaa sinne poliin yhteyttä ennen kuin mun mieskin on riittävän valmis jatkamaan hoitoja. Varmasti sitäkin pelottaa ja ahdistaa, niin kuin muakin välillä, mutta eiköhän meidän silti kannattaisi mennä ainakin juttelemaan jatkosta sinne polille tuossa elo-syyskuun vaihteessa. Luultavasti se kyllä taas on tässä hommassa täysillä mukana, kunhan vaan saadaan hoidot taas käyntiin. Toivottavasti tää mun terveempi kroppanikin suostuisi toimimaan paremmin... Oon nyt saanut karistettua 17 kiloa ja edelleen olisi tarkoitus jatkaa vaikka polin rajan olenkin jo ajat sitten alittanut. Normaalipainoon mulla kuitenkin on vielä hieman matkaa... Kierto on kyllä ihan yhtä sekaisin, kuin silloin joskus ennen hoitojen aloittamista, mutta sentään täti tulee kohtuullisessa (?) ajassa. Täytyy vaan yrittää jaksaa pysyä positiivisena ja löytää taas se toivo, että hoidot auttaa ja vielä mäkin pääsen laskeskelemaan raskausviikkoja. :)