Itse tehdyt vaatteet on niin ihania.Miekin aikoinaan ompelin vaatteita lapsillekkin ja tein äitiysvaatteita itselle kahden ekan muksun kohdalla.Sit ompelin kestovaippoja kun halusin oman kaavan jne.Nyt en oo taas aikoihin ommellut mitään,vaikka nyt kyl suunnittelen ompelevani perus trikoopaitoja ihanista kuosikankaista.
Silloin nuorena ei ollut luovuudelle rajoja,ompelin surutta mitä vaan,jos eka ei onnistunut niin toiseen tehtiin sitten parannukset.Mut kyllä se työnstä käy!Ommellessa tulee helposti hartiajännityksiä.
Mies on ihan innoissaan kummiudesta,tämä on hänelle eka kummilapsi.Osti sellaisen 3D kortinkin jo vauvalle,ei tosiaan mikään perinteinen ristiäiskortti,mutta no,ei me mitään perinteisiä ihmisiäkään olla.Mulla on kummilapsia,mutta asuvat niin kaukana ettei paljon nähdä eli se suhde on kauheen vieras jotenkin,en tykkää.Minusta paras on just se,että asuu niin inhimillisen matkan päässä että pääsee tapaamaan esim vaikka joka kuukausi.
Mä oon monena yönä miettinyt,millaista se elämä ois jos meillä ois nyt se vauva.Kuopus täyttää 2,5v ihan kohta ja on nyt ruvennut kovin tottelemattomaksi taikka omapäiseksi jos niin sanois.Esim tuossa käytiin puistossa jossa oli lampi,niin ei mitenkään uskonut ettei saa mennä sinne lammen reunalle notkumaan.No hermohan siinä meni,ja vallankin kun isompi tyyppi ei yhtään tukenut meidän kieltoa,vaan meni esimerkkinä sinne reunalle notkumaan.Olis pitänyt olla rattaat joihin sitoa ipana
josta sitten tietty ajattelin että huh heijaa jos tässä vielä pitäis vauvaa kuskata...
Ja sitten toisinpäin,niin kaivelin kuopuksen syntymäkuvia esiin ja fiilistelin niitä...mille tuntui kun itse oli viel salissa ja vauvaa pestiin ja kun sen sai sieltä takaisin jne.Hurjaa.Niin kauheesti kaikenlaisii fiiliksii ettei oikeen perässä pysy.
Ja ne saamerin menkat ei vaan viitti alkaa,ja päästää minuu piinasta.
Mulla on ärsyttävästi toi lutealivaihe venynyt noiden letrojen kanssa
Rv 24+5 menee ja hemmo potkii kovasti. Kävin tänään ostamassa vihreän brion pinniksen pojalle käytettynä.....
