Pelot

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Onneli84
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Outo ohje Se oli mustakin mutta 150€ siitä jouduin pulittaa. Emmä tie. Tuntuu et kukaan ei ymmärrä mua. Mä oon oikeestaan vaan itkeny, herkkä olo ja pelottaa. Kyllä se lääkäri sano et kaikki näyttää olevan hyvin mut jotenkin mä epäilen. En halua, ei tunnu mitenkään ei raskaalta mut mä en uskalla olla Ilonen. Toisaalta mietin et nauti vielä kun voit. En usko ennen kuin nään sykkeen ja pääsen toiselle kolmannekselle. Ahistaa, itkettää ja pelottaa taas niin paljon. Ehkä mä rohkaistun ja aattelen että kaikki hyvin, ehkä raskaus tosiaan alkoi vasta syyskuussa, ei sekään haudattu idea ole. Ei voi kun toivoo ja rukoilla. Koska se kiva osuus alkaa?
 
Mitäs jos teet niin, er soitat neuvotaan. Sanot koska viimeiset menkat on ollut, ja et tiiä yhtään, et kuinka pitkällä oot? Sithän ne laittaa sut tarkistus ultraan? Tai soita sinne, missä kävit ja ihmettelet sitä ohjetta? Ja vetoot siihen, et testi voi olla positiivinen jokatapauksessa, vaikka kaikki ei olis hyvin. jos ne ottais omansa typerän ohjeen /virheen takia sut ilmaseks uudestaan?
Tosi kurja tilanne, ja todella typerä ohje. Ja miksi ei voisi kaikki hyvinkin ollaa. Lääkäri varmasti nähny ainakin sen, et sielä on jotain ja oikeassa paikassa. :)
 
K_@tikäpy: Minunkin mielestäni todella erikoinen neuvo, vieläpä yksityiseltä gyneltä. Niin pitkään olen lapsettomuusasioiden, keskenmenojen, sun muiden asiaan liittyvien kanssa ollut tekemisissä, että en ole ikinä törmännyt vastaavaan. Kyllä tapauksessasi tulisi tehdä seurantaultra 6+ viikolla. jl86 antoi hyvän vinkin eli soitat neuvolaan ja hankkiudut siten uuteen ultraan. Tsemppiä!
 
Voi kiitos teille vinkistä. Mä otan yhteyttä neuvolaan pikimmiten. Toivotaan et olis kaikki jees. Eniten ihmetyttää Se et testit näyttäneet negaa ja silti raskaana. Luulis et olis näyttäny positiivista oli kkm, tuulimuna tai normi raskaus. Ja nyt sit näin. Outoo.
 
Olen tässä plussaamisen jälkeen miettinyt paljon sitä, että miten jotkut ihmiset vaan tekevät testin, olettavat olevansa raskaana ja homma vaan etenee iloisesti eteenpäin..
Tuntuu hirveän epäreilulta, kun näinkin monella on heti plussauksesta pelko siitä, mikä kaikki voi olla pielessä tai mennä pieleen.
Minulla on nyt viides raskaus, olen kokenut tuulimunan, kohdunulkoisen ja keskeytyneen keskenmenon pariin otteeseen, ja nyt tällä kertaa kaikista peloista huolimatta nyt on vain ollut sellainen olo, että kaikki on kunnossa ja pieni jaksaa loppuun saakka.
Pelko keskenmenosta on siis hieman taka-alalla, mutta pelko siitä, miten selkäni, lonkkani, ylipäätään kroppani kestää raskauden, ja miten selviän synnytyksestä, on tullut tilalle. Olen kuitenkin hyvin pienikokoinen.
Näitähän ei turhia kannata miettiä etukäteen, mutta Huh huh, vaikeaa olla vain positiivinen koko ajan.
 
Ajatus: Mulle kävi samallalailla kun sulle sen epiduraalin kanssa. Synnytyksen jälkeen se oli jäänyt vuotamaan sinne selkäydinnesteisiin ja siitä tuli niin kauhea päänsärky että oikeesti toivoin jo että kuolisin niin kipu lakkaisi. Viikko sitä helvettiä oli kunnes aloin myös oksentamaan enkä voinut enään edes itse käydä vessassa koska huimasi niin paljon etten pysynyt pystyssä. Tässä vaiheessa sairaalaan kiidätettynä mulle tehtiin veritulppa (eli ottivat mun omaa verta ja se sitten ruiskutettiin tän vuodon tukkeeksi, eli siihen samaan kohtaan mihin oli epiduraali pistetty ja nää selkäydinnesteet vuotivat). Olo helpottui lähes välittömästi. Siitä jäi itselle kammo ja nyt teen kyllä kaikkeni ettei epiä tarvi ottaa.
En siis halua muita pelotella, on vissiin kuitenkin suht harvinaista että näin käy. Onneksi vauva oli kuitenkin terve ja synnytys meni ihan hyvin jne, ainut mikä eniten harmittaa koko jutussa on se että koko ensimmäiseen viikkoon en voinut ihastella ja hoitaa omaa vauvaani vaan mies joutui tekeen aivan kaiken.
 
Mullakin niin spinaali kuin epiduraalikin on aiheuttanut aivan hirveän päänsäryn, mutta ainoastaan pystyasennossa. Makuullaan ei tuntunut missään. Veripaikkaa minäkin oon hädissäni kipujeni kanssa itkenyt, mutta kertaakaan eivät ole suostuneet laittamaan. Siihen on kuulemma joku raja, etteivät heti sitä tee. Onneksi miljoonan litran veden juonti on parantanut tilanteen muutamassa päivässä.

Mutta siis. Aivan ehdottomasti otan nytkin puudutteet, jos vaan ehtii!! Keskimmäisen pojan kanssa en enää ehtinyt saada mitään, joten luomuna mentiin. Ei sekään mitään ylitsepääsemätöntä olllut, mutta mieluummin lääkkeillä ja päänsäryllä kuin ilman lääkkeitä. :D
 
Onpas kamalia kokemuksia epiduralista! Itsellä kaikki meni mallikkaasti eli kuuluin siihen valtaosaan, jotka saavat hyödyn ilman kamalia ja kivuliaita jälkiseurauksia. Itse olen kärsinyt ihan muista syistä jatkuvasta päänsärystä yli vuoden. Tutkittiin migreeniä ja kuvattiin päätä yms. mutta mistään ei löytynyt mitään vikaa tai syytä säryille. Sitten menin jäsenkorjaajalle ja kahden käynnin jälkeen ei enää päätä särkenyt. Oli siis kaksi ylintä niskanikamaa niin jumissa, että ne eivät päässeet liikkumaan ja siitä johtui säryt. Pelkäsin esikoisen imettämistä alkuun kun mietin, että jos taas saan pahan jumin niskaan, mutta onneksi oli hyvä syömään meidän poika ja osattiin ottaa syötöt rennosti niin pärjäsin ilman jumeja. :)
 
Itse otin epiduraalin viime synnytyksessä ja odotin 5min, 10min, 20min eikä auttanut.
Lopulta ennen kotiin lähtöämme selvisi, että kyseisellä anestesialääkärillä on ollut aiemminkin ongelmia saada epiduraali toimimaan.
Onneksi sain puudutteen alapäähän tarpeeksi pitkään vaatiessani (ponnistusvaiheessa), sillä synnytys ei edennyt yhtään eteenpäin, kun tunsin kuinka alapää repeili virtsa-aukon suuntaan. Onneksi ei tullut kuin pintanirhaumia, mutta kyllä se silti inhottavalta tuntui...
Tosin täti kun pisti puudutteen, niin se ei ehtinyt kunnolla vaikuttaa kun pää jo syntyi. Sen jälkeen loppu olikin helppoa, kun supistus ponnisti loput lapsesta itsestään ulos.
 
Mulla jäi ekasta synnytyksestä melkoiset traumat, salin soittokello ei toiminut, oltiin todella pitkään yksin kun oli pakko alkaa ponnistaa. Mies joutui lähteä etsimään apua. Synnytys oli kamala epistä huolimatta. Vauva joutui teholle tulehduksen takia, mulla olikin lisäistukka mitä ei heti huomattu, vuoti monta litraa verta, jouduin hätäleikkaukseen ja sain verensiirtoja. Ekat päivät synnytyksen jälkeen menikin nukkuessa. Vauva onneksi selvisi ja minäkin pääsin lopulta tolpilleni.

Toka synnytys menikin kuin oppikirjassa joskin jouduttiin käynnistelemään taas pari päivää. Spinaalilla mentiin.

Vähän jännittää että miten näiden tuplien kanssa käy:/
 
Mulla oli kanssa hirveä olo ja oksentelin ton puudutteen takia... Kumpi se sitten sektiossa onkaan. Aloin itkeä niin hysteerisesti kun meinattiin laittaa veripaikka, että odoteltiin vielä pari päivää. (Oli piikitelty niin paljon että alkoi tulla paniikkireaktio kaikesta.) Onneksi loppui sitten itsekseen, mutta se oli hirveää. :confused: En silti suosittele ketään kokeilemaan luomusektiota pahan olon pelossa. :grin

Mullakin meni sitten tosiaan melkeen viikko, että pystyin mitään tekemään. Ei kait siinä, mies sai olla käytännössä koko päivän "vierailulla" sairaalassa. :rolleyes: Oppi ainakin hyvin vaipanvaihdot ja kaikki.

Mua on stressannut hirveästi taas se, että kuinka kovin koitetaan pakottaa sinne sektioon. Kun jotenkin ei ole saanut mitään tukea mistään... :shifty: Ois se nyt kuitenkin kiva, että edes yritettäisiin auttaa mua valmistautumaan, eikä vaan luoteta siihen, että kyllä mä mieleni vielä muutan.

Pelottaahan tietysti sekin, että mitä jos kohtu repeää. Mutta vielä enemmän pelottaa se, että joutuisin taas leikkaukseen. Elämä on? o_O
 
Alavatsaa nipistelee ja kaksi mitätöntä tippaa verta jäi paperiin. Pahinta pelätän ensi yötä kohti...
 
Muokattu viimeksi:
Loppui onneksi ja Panadol auttoi nukkumaan kivuilta. Vatsaan sattuu edelleen ja yritän vaan levätä.
 
K_@tri sanoi:
Outo ohje Se oli mustakin mutta 150€ siitä jouduin pulittaa. Emmä tie. Tuntuu et kukaan ei ymmärrä mua. Mä oon oikeestaan vaan itkeny, herkkä olo ja pelottaa. Kyllä se lääkäri sano et kaikki näyttää olevan hyvin mut jotenkin mä epäilen. En halua, ei tunnu mitenkään ei raskaalta mut mä en uskalla olla Ilonen. Toisaalta mietin et nauti vielä kun voit. En usko ennen kuin nään sykkeen ja pääsen toiselle kolmannekselle. Ahistaa, itkettää ja pelottaa taas niin paljon. Ehkä mä rohkaistun ja aattelen että kaikki hyvin, ehkä raskaus tosiaan alkoi vasta syyskuussa, ei sekään haudattu idea ole. Ei voi kun toivoo ja rukoilla. Koska se kiva osuus alkaa?
Click to expand...
Tuolta kesäkuisista tulin tänne kurkkimaan. Olin varhaisultrassa toissa viikolla. Viikkoja piti olla tuolloin 6+6, mutta kooltaan vastasi 5+5 eikä ollut sykettä. Minulla on maailman epäsäännöllisin kierto, joten se oli odotettavissa. Sain ajan ensi viikolle jolloin syke pitäisi näkyä. Ymmärrän että sinua pelottaa, minuakin niin, että pahoinvointia on enemmän pelosta kuin raskaudesta. Esikoisesta minulla heitti laskettu aika 24 päivällä, joten kaikki on mahdollista. Minulla on yksi keskenmeno koettuna, joten ei tässä vielä rauhassa voi hengittää.

Pääsin oman neuvolan kautta julkiselle ultraan, koska laskettu aika ei ole ennakoitavissa niin kuin normaalilla kierrolla. Kaikki seulat näyttävät pähkinöitä, jos laskettu aika ei ole kohdallaan.
 
Tsemppiä Yölento, se on rankkaa aikaa kun joutuu vaan odottaan. Mä olin viime keväänä niin vihanen kaikille mua hoitaneille kun laittoivat odottaan sen viikon ennen seuraavaa ultraa, enempi sekin viha oli pelkoa ja surua. Silloin satu päätty lääkkeelliseen tyhjennykseen, kaikkien unelmien särkymiseen ja monen monen viikon suremiseen.

Nyt mä uskallan hengittää ees vähän, sykkeet näkyi keskiviikkona ja viikojakin jo 9 kasassa, tänään 9+5. Mulle sanottiin et nyt voit vähän hengittää vapaammin taas, syke näkyi,nyt on enää aika pienet mahikset keskenmenolle. Pelkään silti et tää kaikki viedään multa vaan pois. Mä oon koko syksyn ollut iha palasina kun menkat prakaa ja kroppa prakas ja st tuli yllätys-ihana-raskaus josta oon niin ilonen ja onnellinen et pelkään et joku paskamainen karma vie taas kaiken tän pois. Oon ollu pelokas ja jopa vihanen siitä ajatuksesta et ei saatas tätä lasta mutta sellanen syvä, sisänen rauhan tunne on nyt vallanut olon. Mä oon rukoillut paljon viime aikoina ihan vaan siks et saisin jonkinlaista rauhallisuutta. Tää on yhä tällästä odottelua ja odottavan aika on PITKÄ. Vielä 3vk niin 12vk olis täynnä...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top