Pelot

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Onneli84
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
täällä myös hieman mietityttää tuo keskenmenon mahdollisuus, mutta yritän jättää sen taka-alalle :rolleyes: tavallaan myös toivon että jos menee tämäkin kesken niin menis nyt ihan alussa, oli kyllä niin hanurista tuo 11+ km :sorry: toisaalta yritän lohduttautua myös sillä että sain digiin jo kp28/28 tuloksen 2-3 ja yritän ajatella että tää nyt kestäis:smiley-angelic008
 
Samoja pelkoja myös täällä... Etenkin kun edellinen raskaus päättyi todella surullisesti heinäkuussa.
Kun vain päästäisiin loppuun saakka, vauva olisi terve ja synnytyskin menisi hyvin :angel1
 
Pelkoja löytyy täältäkin, etenkin kun ei tunnu olevan oikein minkäänlaisia raskausoireita. Rinnoissa ei tunnu miltään, vatsassa ei viimeiseen viikkoon ole tuntunut miltään, ei ole pahoinvointia ollenkaan.. ja nyt siis pitäisi olla rv. 7+1. Toivottavasti silti pieni siellä sisällä hengailee. Isoin pelko keskenmenon jälkeen on kyllä tuo verikoe. Pelkään sitä ihan kamalasti! Vaikka järki sanoo ettei tarvitsisi, mutta fobia on fobia. Toivottavasti en joudu sokerirasitukseen missään vaiheessa, sillä siihen en kyllä mitenkään pystyisi. Tulee paniikkikohtaus jo pelkästä ajatuksesta. Koomista sinällään, että synnytys ei pelota tai mikään isompi toimenpide, ainakaan vielä.
 
voin olla väärässäkin mutta minusta kaikki joutuu sokerirasitukseen, itse joudun kahdesti kun suvussa sokeritautia vaikka itse olenkin ihan normipainonen eikä mitään sokeritautiin viittaavaa. itseä ärsyttää siinä lähinnä se istuskelu
 
Ei kaikki joudu tietääkseni sokerirasitukseen. Riippuu painoindeksistä ja/tai sukurasitteesta.
 
Mihinkään kokeisiin ei ole pakko osallistua. Ainoastaan raskauden seuranta on pakollista, jos haluaa kelalta äitiysavustuksen. Tietysti verikokeet ja sokerirasitus on omaksi ja vauvan parhaaksi.
Itsellänikin on tapana olla "hämärän rajamailla" verikokeissa, niinpä sokerirasitus pelottaa aika lailla. Toivottavasti saan miehen sinne mukaan tueksi ja seuraksi.
 
nii no joo,eihän siihen pakottaa voi,itsestäni kyllä tuntuu pöljältä mennä tässä alkuraskaudessa kun meillä suvussa on siis 2.tyypin diabetestä joka johtunut ihan ylipainosta ja itselläni tuo bmi on jotain 21 kieppeillä:rolleyes:
 
ja vielä siis että eikö kaikille siellä loppuraskaudessa sitä suositella?o_O
 
Kyllä mä suosittelen käymään sokerirasituksessa, jos on rasitetta tai ylipainoa. Meillä suvussa 2. tyypin diabetesta, itse jouduin sen tähden rasitukseen edellisessä raskaudessa. Niinpä vain mulla oli lievä raskausdiabetes, jota hoidettiin ruokavaliolla. Vaikkei muuten ole ennen eikä jälkeen mitään diabetekseen viittaavaa ollutkaan. Siitä johtuen lapsella syntyessä alhainen verensokeri, jota seurattiin ja sai lisämaitoa sit myös. Eli vaikka se rasituskoe onkin karsea, niin lapsen hyvinvoinnin tähden on hyvä se tehdä.
 
Sokerirasitus on meillä päin pakollinen kaikille yli 25 vuotiaille odottaville ja niille, joiden bmi on yli 25.
 
eiku joo nii siinä oliki tuo ikä homma miks sitä ei välttämättä oo, ite kun tuota 30 alan lähentelemään niin en tullut ajatelleeksi:oops::grin
 
Oi voi.. äidillä on tuo 2.tyypin diabetes, ja olen itse yli 30.v, eli en taida välttyä rasitustestiltä vaikka hoikka ja terveelliset elämäntavat omaan. Täytyy suunnata ajatukset nyt muualle, eikä pelätä liikaa etukäteen. Ja tiedän, että pikkuisen takia pitäisi uskaltaa voittaa omat pelkonsa, mutta kyllä se tässä vaiheessa tuntuu todella kamalalta..:scared001
 
joo ja joutuu vissiin 2.kertaan käymään sen rasituksen, alku ja loppuraskaudessa, ainakin niin minulle neuvolantäti aiemmin kertoi
 
Itseäni raskaudessa pelottaa keskenmeno. Toukokuussa koin keskeytyneen keskenmenon, joka 12viikon raskausultrassa todettiin. Ultrakäynteihin on jäänyt pelkotila, kun muistaa sen tunteen, kun näytöltä ei näykään lapsenalkua.
 
Ei ilmeisesti kaikkia laiteta koska mua ei laitettu vaikka yli 30 olenkin. Suvussa ei esiinny ja bmi alle 25.
 
Nonii :( Minäkin nyt joudun liittymään stressijoukkoon-> vuodot :/
Voi hemmetin hemmetti :(
Vaikka sen kuinka tietää et ihan normaalia voi olla mutta! :(
Muutama teelusikallinen ja pyyhkiessä liman sekaista verta... Kipuja ei oo.
Keskenmenoista tai kohdun ulkoisesta ei ole mitään kokemusta.
Ei kiva :(
Tuskinpa saan edes maanantaina lähetettä ultraan kun neuvola
 
Täällä pelottaa lähinnä tuo km/tm (näin alkuun..).
Varsinkin viimeöisen jälkeen, kun heräsin keskellä yötä siihen, että mahaa vihloi todella voimakkaasti. Vaatteet syliin ja kipittäen vessaan.
Siellä sai hetken istuskella ja mahakipu vain yltyi.. Ilmeisesti se kuitenkin johtui vain sekaisin menneestä mahasta, mutta silti se kesti reilun tunnin.. Tänään olikin kiva lähteä pirteänä töihin..:sleep011
Onneksi pääsin jo kotiin..

Jos kaikki menee hyvin, niin kehityshäiriöt ovat seuraavana edessä. Pelottaa ettei lapsi olisikaan terve..
Synnytys ei minua pelota, edellisessä synnytyksessä kaikki meni hyvin, vaikka epiduraali ei toiminutkaan.
Mutta imetys! Esikoisen kohdalla imetys meni alusta alkaen päin prinkkalaa ja pitkän "taistelun" jälkeen lopetti hän imemisen 5kk iässä..
Viimeinen, jota pelkään vielä esikoisenkin kohdalla on se, että mitä jos löydänkin hänet menehtyneenä kesken unien?!? :nailbiting:

Tuntuu että lasta hankkiessa saa pelätä siihen asti että itse on haudassa :laughing002
 
Mulla on kova jännitys jotenkin kaikesta. Eilen vasta plussasin, joka oli todellinen yllätys koska mitään oireita ei ollut. Edellisessä kuussa olin 100% varma että olen raskaana ja menkatkin viikon myöhässä mut kaikki testit nega ja sieltä ne menkat sitten alkoi silloin.
Nyt tein testin oikeastaan ihan "muuten vain" varmistaakseni.. En voinut uskoa silmiäni, ja vielä kun oli tuon raskaushaaveen jättänyt jo vähän taka-alalle kun ei edellinen kuu napannutkaan. Ja oltiinkin miehen kanssa juuri toissa päivänä puhuttu että "nyt kun mä en ole raskaana niin jatketaan yrittämistä joulukuussa" .. Sieltä se nähtävästi nappaa kun vähiten odottaa..
Asian sulattelussa menee siis nähtävästi aikaa vaikka olikin erittäin toivottu lapsi! Esikoinen täyttää vasta 10kk ja pelkään miten aika tulee menemään sen kanssa. Viimeksi mulla oli todella paha pahoinvointi rv 22 saakka. Ja ylipäätään se että kun poika on vasta 1,5v kun tämä lapsi syntyisi niin arki jännittää jo nyt...
Synnytystä en osaa oikein pelätä vielä kun edellinen meni niin hyvin.. Ihmeellistä tämä raskaus ja miten se tuntuu niin eräiltä kun viimeksi mutta silti niin samalta!
 
Minulla on muodostunut kamala pelko synnytystä kohtaan. Heinäkuussä meille syntyi esikoinen ja synnytys oli minulle aivan kamala kokemus. Tietenkään tätä kokemusta en mihinkään vaihtaisi, sillä ilman tätä kokemusta ei pienoinen täällä olisi. Kokonaisuudeessa synnytys kesti 22 tuntia ja kipulääkkeet eivät meinanneet hyödyttää mitään. Olen aina ollut hyvin kipuherkkä ihminen ja synnytys jännitti minua jo etukäteen aivan kaman paljon, ainoa lieventävä asia oli se etten paljoa vielä tiennyt paljonko se todellisuudessa tulisi sitten koskemaan ja miten synnytys ylipäätänsäkin etenee. Tottakai olin tietoinen mutta käytännössä asiat pystyy vasta itse kokemaan kun makaa siellä synnytyssalissa. Synnytyksestä toipuminen oli minulle todella hankalaa enkä meinannut tervehtyä, vaan hoisin vauvaa kotona kamalissa kivuissa. Hankalaa tästä teki vielä sekin, että mies ei ole kuvioissa kun vain viikonloppuisin, sillä työskentelee toisella paikkakunnalla aina viikkosin. Jäin siis vauvan kanssa yksin kotiin kovissa kivuissa. Nyt sitten viimeviikolla tein toivotun plussan, joten uuden ihmeen laskettu aika olisi sitten toukokuussa 2016. Olemme pitkään jo tiedostaneet haluavamme kaksi lasta ja pienellä ikäerolla, mutta vaikka olenkin maailman onnellisin saamastani plussasta pelottaa tuleva arki ja synnytys aivan kamalasti. Ajattelin että täällä voisin saada ehkä joltain vertais tukea ja neuvoja miten muut äitylit ovat selvinneet omista peloistaan. Mitenhän tässä osaisi nyt iloita tulevaa ihmettä, eikä vain murehtia sitä synnytystä ja tulevaa arkea?
 
Amamma sanoi:
Mulla on kova jännitys jotenkin kaikesta. Eilen vasta plussasin, joka oli todellinen yllätys koska mitään oireita ei ollut. Edellisessä kuussa olin 100% varma että olen raskaana ja menkatkin viikon myöhässä mut kaikki testit nega ja sieltä ne menkat sitten alkoi silloin.
Nyt tein testin oikeastaan ihan "muuten vain" varmistaakseni.. En voinut uskoa silmiäni, ja vielä kun oli tuon raskaushaaveen jättänyt jo vähän taka-alalle kun ei edellinen kuu napannutkaan. Ja oltiinkin miehen kanssa juuri toissa päivänä puhuttu että "nyt kun mä en ole raskaana niin jatketaan yrittämistä joulukuussa" .. Sieltä se nähtävästi nappaa kun vähiten odottaa..
Asian sulattelussa menee siis nähtävästi aikaa vaikka olikin erittäin toivottu lapsi! Esikoinen täyttää vasta 10kk ja pelkään miten aika tulee menemään sen kanssa. Viimeksi mulla oli todella paha pahoinvointi rv 22 saakka. Ja ylipäätään se että kun poika on vasta 1,5v kun tämä lapsi syntyisi niin arki jännittää jo nyt...
Synnytystä en osaa oikein pelätä vielä kun edellinen meni niin hyvin.. Ihmeellistä tämä raskaus ja miten se tuntuu niin eräiltä kun viimeksi mutta silti niin samalta!
Click to expand...

Amamma

Meilläkin tulossa muksut todella pienellä ikäerolla (vajaa 12kk) ja jännittää jo aivan kamalasti miten tuleva arki lähtee sitten rullaamaan. Sekin vielä kun ei tiedä miten tuleva raskausaika tulee menemään...tuleeko sitä pahoinvointia ja miten kasvavan mahan kanssa sitten hoidan esikoista. Kyllähän kaikesta varmasti selviää, mutta jotenkin jännittää miten yksin (ilman miestä) pärjään. Onneksi miehen työpiste siirtyy takaisin alkuvuodesta tänne omalle paikkakunnalle, joten hän on sitten paikalla auttamassa kun toinen vauva saapuu maailmaan. Jännittää miten kaikki nukutukset, ulkoilu ja muut käytännön sitten hoituvat. Mitäen teillä lähipiiri otti tiedon tulevasta kakkosesta, vai onko uutinen vielä niin tuore että pidätte tiedon vain itsellänne? :) Itse jännitän kovasti läheisten reaktioita, sillä kova moralisointi ja vihjailu ´tulevasta helvetistä´kahden vauvan kanssa saavat varmasti oman innostuksen laantumaan ja ei oikein osaa kunnolla iloita siitä raskaudesta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top