Pelot
- Ketjun aloittaja Onneli84
- Aloituspäivämäärä
Mulla ainakin viimeksi ensin katsotiin mahan päältä nt-uä ja sitten tartti tarkastaa vielä juttuja niin katsoi alakautta. Että siinä ne on kyllä tarkkkoja. Meillä kun on ulkoistettu Terveystaloon seulontaultrat niin siellä varataan nt-ultraa varten 40min. Siinä ajassa kyllä ehti katsomaan tavalla jos toisellakin. 
Eikä ne MaiKhi enää siinä voi jättää sua roikkuun vaan silloin on tutkittava niin perusteellisesti ja kauan, että saa tilanteeseen selvyyden.
Eikä ne MaiKhi enää siinä voi jättää sua roikkuun vaan silloin on tutkittava niin perusteellisesti ja kauan, että saa tilanteeseen selvyyden.
Jelppis, onpa teillä perusteellinen nt-ultra! Meillä kesti koko homma alkukyselyineen ja loppuselvityksineen 10min! :D Lääkäri on kyllä alansa asiantuntija, eikä siinä kauan mennyt, kun kaikki oli mitattu. Kyllä hän samalla selosti (lähinnä kai hoitajalle) mitä näkyy, löytyi kädet ja jalat ja napasuonet yms. Alakautta ultrattiin ensin, lopuksi vielä vatsan päältä, kun toukka oli huonossa asennossa niskaturvotuksen mittaukseen.
Ninnaliina
Satasella mukana keskusteluissa
On tullut luettua vissiin vähän liikaa noita kirjoituksia keskenmenoista ja kohtukuolemista, alkaa olemaan semmoset möröt ja kauheat asiat mielessä mielessä! Perjantain nt-ultra jännittää paljon, että miten maailma romahtaisi jos sieltä kuulisi huonoja uutisia. Huoh!
Voin kertoa kokemuksesta, että jos et yhtään osaa pelätä mitään pahaa, tiput tosi korkeelta. Mun mielestä on parempi varautua pahimpaan ja saada ilmoinen yllätys. Meillä edellisessä raskaudessa kesäkuussa nt-ultrassa ei kaikki ollutkaan hyvin vaikka oli elävä yksilö matkassa. Siinä kohtaa toivoin, että olisi tullut km tai kkm tai ihan mikä tahansa muu uutinen. Jouduttiin sitten lisä tutkimuksiin ja päädyttiin juhannuksena keskeytykseen sikiön kehityshäiriöiden vuoksi. Avauksessa tilanne selvisi ja lääkäri totesi, että jos olisi jollain ihmeellä selvinnyt synnytykseen asti ja synnytyksestä niin elo olisi ollut todella lyhyt (puhutaan tunneista) ja kivulias. Vaikka päästös oli vaikea ja kipeä, se oli oikea.
En siis halua pelotella vaan kertoa miksi minun mielestä pelko on ystävä.
En siis halua pelotella vaan kertoa miksi minun mielestä pelko on ystävä.
Zara_93
Vauhtiin päässyt keskustelija
Meillä olis tänää nt-ultra ja viime kerralla sain kans lähtee pettyneenä pois ja palata seuraavana päivänä keskeytyksee... Vaikka varhais uä tuli käytyä, nii nyt se jännitysnäytelmä vasta kova onki, että mitäs jos ei kaikki taas hyvin olekkaa. No, kohtahan se selviää ja tiedetää missä tunnelmissa vklp vietetään. Huh, huh. Onneks kohta helpottaa... Tänää olis jo 12+4 !
Mä en oo ihan kauheasti ehtinyt vielä pelkäämään, mitä nyt muutaman päivän pohdin mahdollisuutta siihen, että ultrassa löytyisikin eloton pienokainen (osoittautui turhaksi peloksi ).
Viime yönä heräsin kuitenkin kesken unien hirveään vatsakipuun, joka kesti ehkä puolisen tuntia. Olin sen verran tajuttomassa tilassa, etten tajunnut edes herättää miestä vaan makasin vaan kippuralla niellen itkua. Kun kipu meni ohi nukahdin melkein saman tien, ja näin unta keskenmenosta siten, että nousin ylös sängystä ja tyyppi vain tipahti sisältäni lattialle. Uni oli tosi ahdistava, ja vielä herätessäkin kuvittelin sen olevan totta, voitte vain arvata helpotukseni kun tajusin asian oikean laidan.
Tuosta vatsakivusta jäi nyt tosi ikävä fiilis ja pelko, vaikka ilmeisesti se on useimmiten ihan normaalia. Asiaa ei auta varsinkaan se, että seuraavan kerran saan todisteita siitä että pikkuinen on kunnossa vasta ensi kuun neuvolassa kun kuunnellaan sydänäänet
).Viime yönä heräsin kuitenkin kesken unien hirveään vatsakipuun, joka kesti ehkä puolisen tuntia. Olin sen verran tajuttomassa tilassa, etten tajunnut edes herättää miestä vaan makasin vaan kippuralla niellen itkua. Kun kipu meni ohi nukahdin melkein saman tien, ja näin unta keskenmenosta siten, että nousin ylös sängystä ja tyyppi vain tipahti sisältäni lattialle. Uni oli tosi ahdistava, ja vielä herätessäkin kuvittelin sen olevan totta, voitte vain arvata helpotukseni kun tajusin asian oikean laidan.
Tuosta vatsakivusta jäi nyt tosi ikävä fiilis ja pelko, vaikka ilmeisesti se on useimmiten ihan normaalia. Asiaa ei auta varsinkaan se, että seuraavan kerran saan todisteita siitä että pikkuinen on kunnossa vasta ensi kuun neuvolassa kun kuunnellaan sydänäänet
K
K_@tri
Vieras
Mä pelästyin äsken niin... Nousin sohvalta kun oikeessa nivusessa tuntu sellanen naps ja vähän alko särkeenkin. Oon riehunu koko päivän ja syöny huonosti ni olin varma et kesken meni. Pelottaa sikana. Ehkä kohtu kasvaa tai jokin venyy mut.. Hyih... Ketään ei tähän aikaan saa kii mistään...
pikku mammutti
Vauhtiin päässyt keskustelija
K_@tri, mulla on ollu nyt aika usein tuollaisia repäisyjä nivusissa ja oon noussu esim sängyltä ylös tai vaikka vaihtanut asentoa nukkuessa. Luulen niiden kyllä olevan jotain venymiskipuja ☺
Pelot mitä mulla on niin liittyy keskenmenoon ja menetykseen sekä synnytykseen. Ensimmäisestä synnytyksestä jäi sen verran huonot fiilikset ( vaikkakin loppujen lopuksi syntyi terve lapsi) että en halua kokea sitä ehkä uudelleen. Siksi saan neuvolasta lähetteen pelkopoille ja pääsen sinne keskustelemaan mahdollisesta sektiosta. Joutuisin kuitenkin synhytystapa-arvioon, koska ensimäiseni oli pieni vauva (45cm/2782g) eikä meinannut mahtua ulos niin sektio voisi olla lopputulos myös sieltä. En tiedä, pitää käydä keskustelemassa asiasta ammattilaisen kanssa niin jospa se sitten helpottaa ☺
Ultristakin tuolla oli puhetta ja täälläkin Nt-ultraan on varattu 40 min aikaa (yleinen ), mutta jos kaikki sujuu hyvin niinkuin meille kävi niin ultra kesti noin 15 kin, kun sai mitat ja kaiken tarvittavan niin helposti ja seurattiin sitten vain pienen ihmeen pyörimistä masussakin hetki ☺
Pelot mitä mulla on niin liittyy keskenmenoon ja menetykseen sekä synnytykseen. Ensimmäisestä synnytyksestä jäi sen verran huonot fiilikset ( vaikkakin loppujen lopuksi syntyi terve lapsi) että en halua kokea sitä ehkä uudelleen. Siksi saan neuvolasta lähetteen pelkopoille ja pääsen sinne keskustelemaan mahdollisesta sektiosta. Joutuisin kuitenkin synhytystapa-arvioon, koska ensimäiseni oli pieni vauva (45cm/2782g) eikä meinannut mahtua ulos niin sektio voisi olla lopputulos myös sieltä. En tiedä, pitää käydä keskustelemassa asiasta ammattilaisen kanssa niin jospa se sitten helpottaa ☺
Ultristakin tuolla oli puhetta ja täälläkin Nt-ultraan on varattu 40 min aikaa (yleinen ), mutta jos kaikki sujuu hyvin niinkuin meille kävi niin ultra kesti noin 15 kin, kun sai mitat ja kaiken tarvittavan niin helposti ja seurattiin sitten vain pienen ihmeen pyörimistä masussakin hetki ☺
K
K_@tri
Vieras
Pikku mammutti: tänks, näin itsekkin yöllä järkeilin. Mulla puskee viime kerran epäonnistuminen niin läpi et pelästyn heti jos jtn epätavallista tuntuu. Menetystä itse pelkään kovasti.
Nt ultra 17.11, huuuuh olispa kaikki fine.
Nt ultra 17.11, huuuuh olispa kaikki fine.
K
K_@tri
Vieras
Tsemppiä Eetla. Toivotaan et kaikki kuitenkin hyvin
Mulla on oireet helpottanut. Arvannette varmaan et oon ihan paniikis kun ei joka pv enää okseta. Eka pelkää et olo ei lopu ikin ja kun se loppuu ni pelkää syytä. Neukas sanottiin kyl et näillä viikoilla 10-11 usein jo vähän helpottaa olo eikä tarvi stressata sitä mut kääk! Muuten ihan samat oireet on et kokonaan eivät kadonneet. Tänään labraan verikokeisiin.
Yöllä/illalla alko vuosisadan migreeni. Tykyttää yhä silmän takana. Varmaan jännitän niinpaljon et kroppa pusti tälläsen stopin peliin. Ei mtn särkylääkettä voinut ottaa ni märkä rätti vaan silmien pääl ja toivoin parasta. Oivoi. Pian helpottaa tää stressi. Mitä enemmän stressaa sitä pahempi se on vauval. Asiaa ei auta et tuttava oottaa myös, mua muuraman vkn pidemmällä ja pelkään nyt et jos tää menee jostain syyst kesken ni joudun katselee kun tuttava elää "mun elämää" vauvan kanssa joka olis pari vk vanhempi ku mun. Ikunen muistutus.
Mulla on oireet helpottanut. Arvannette varmaan et oon ihan paniikis kun ei joka pv enää okseta. Eka pelkää et olo ei lopu ikin ja kun se loppuu ni pelkää syytä. Neukas sanottiin kyl et näillä viikoilla 10-11 usein jo vähän helpottaa olo eikä tarvi stressata sitä mut kääk! Muuten ihan samat oireet on et kokonaan eivät kadonneet. Tänään labraan verikokeisiin.
Yöllä/illalla alko vuosisadan migreeni. Tykyttää yhä silmän takana. Varmaan jännitän niinpaljon et kroppa pusti tälläsen stopin peliin. Ei mtn särkylääkettä voinut ottaa ni märkä rätti vaan silmien pääl ja toivoin parasta. Oivoi. Pian helpottaa tää stressi. Mitä enemmän stressaa sitä pahempi se on vauval. Asiaa ei auta et tuttava oottaa myös, mua muuraman vkn pidemmällä ja pelkään nyt et jos tää menee jostain syyst kesken ni joudun katselee kun tuttava elää "mun elämää" vauvan kanssa joka olis pari vk vanhempi ku mun. Ikunen muistutus.