Pelot

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Onneli84
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minuakin pelottaa km, kun viikkoja on vielä niin kovin vähän kasassa (5+2).
Edellinen raskaus sujui vailla minkäänlaisia oireita ja synnytys/palautuminen meni kuin oppikirjasta, nyt sekin vähän mietityttää voiko toisen kerran käydä niin onnellisesti, että kaikki menisi noin hyvin.. Noh ensin täytyy selvitä näistä km peloista.

Iidduska, varmasti selviät hienosti taaperosta ja vauvasta. Raskasta se voi olla mutta jostain sitä aina vaan ammentaa voimia ja isomman kanssa helpottaa kokoajan. Sitten kun pikkuisesi ovat isompia heillä toisistaan seuraa jatkuvasta.:)
 
tähtipölyä, kiitos kovasti tuesta! :) Toivotaan nyt vaan että pääsisi juuri noista km peloista ja osaisi rueta iloitsemaan tulevasta odotuksesta. Onnea odotukseen ja kaikkea hyvää teidän perheelle :)
 
Kiitos iiidduska ja samoin kaikkea hyvää sinulle myös!
Suru ja pettymys on tietysti ihan yhtä suuri, pelkää km tai ei, eli parasta on nauttia odotuksesta ja iloita tulevasta täysillä, eikä pelätä ennakkoon jotain mitä ei ole vielä sattunut (nyt pitää enää asentaa aivot uudelleen).:)
 
Täällä myös varovaisin mielin odotetaan kolmatta ja esikoinen on 3,5v ja toinen on 7kk Jänskättää kanssa tuo pieni ikäero Nyt olisi rv5+6 ja ollut jo parin viikon ajan rusehtavaa vuotoa. Pari kertaa veristä. Esikoisesta oli kerran tuhruvuotoa, toisesta oli veristä vuotoa ja nyt sitten tämä raskaus, vuotoa siitä asti kun menkat olisi pitäny alkaa Pelottaa ettei siellä kerää ole vaikka nyt on tullut uutena oireena aivastaminen ja nenä vuotaa Toisessa raskaudessa oli myös. Onko muilla ollut näin pitkään jatkunutta vuotoa ja silti kaikki mennyt hyvin? Neuvolan kautta ei pääse ultraan vaan pitäisi mennä terveyskeskuksen päivystykseen jossa joku päivystävä lääkäri ensin ronkkisi paikat ja sitten voisi saada lähetteen eteenpäin On kyllä kurjaa kun yksityisellä tuo ultra on niin kallis. Ei kyllä millään haluaisi odottaa sinne ru asti ennen kuin saa tietää mitä siellä masussa oikein tapahtuu.
 
Täällä keskenmenon pelko kalvaa edelleen mieltä. Muutama vuos sitte salamatkustaja päätti tarttua matkaan e-pillereistä huolimatta, eka neuvola oli käyty ja ensimmäinen ultra aika oli jo tulossa. Viikot piti alkaa olemaan jo siinä kahdentoista pinnassa, eli alko oleen jo turvallisin mielin. Pihallehan se kuitenkin tuli ja vastas viikkoja kuus. Nyt reilun puolen toista vuoden yrityksen jälkeen vihdoin tärppäs ja ensimmäiseen neuvolaan aikaa vielä melkein kaks viikkoa, mutta onneksi oli ihana neuvolatäti ja katto mulle semmosen ajan, että voivat ultrata samalla jo siellä. Käyny jo mielessä pitääkö mennä päivystykseen valittaan, että jos ultraisivat, mutta vielä ainaki koittanu vaan tunnollisesti oottaa sitä neuvola aikaa. Suhteellisen oireeton ollu, tissit turvoksissa ja hellänä sekä etovaa oloa aina väliin, mutta muuten tuntuu, että ei mitään. Nii ja ummetus ja turvotus :D

mh- 6+4
 
Mulla kans kova huoli siitä onko masussa elämää. Eka raskaus meni kesken rv9-10...ultrassa näkyi kaksi ruskuaospussia, muttei muuta elämää. Toisesta raskaudesta saimme pienen ihanan tytön. Kolmas raskaus meni taas kesken viime huhtikuussa rv9-10...ehti tyhjentyä ennen ultraa, niin ei tiedetä syytä. Kurja kun kummallakin km-kertaa oli takana ekat neuvolakäynnit...olin viime huhtikuussa ihan varma kyllä että menee kesken, kun ne vähäisetkin oireet hävisi jossain vaiheessa. Neuvolakäynnillä olin vuotanut useamman päivän tuhruverta, mut terkka sanoi, että voi olla ihan normaalia ja ei sille sitten mitään voi, jos menee niillä viikoilla kesken.
Nyt siis rv9+2, huomenna eka neuvola (tunti turhia löpinöitä, ei ultrata eikä kuunnella sydänääniä). Ensviikolla labrat ja sit parin viikon päästä varmaan ultra...en oo varannut vielä aikaa. Oireita on ollut koko ajan vähän ja kaiken palelun, oudot mieliteot, väsymyksen yms. voi laittaa mielikuvituksen piikkiin kun tietää et on ollut ainakin raskaana. Koitan olla ajattelematta koko raskautta, mutta vaikeetahan se on. Pelottaa kyllä tuo ultrassa saatava "tuomio"...siis onko siellä ketään. Pakko sopia aika niin, että mieskin pääsee mukaan. Ja varmuudeks olla laittamatta sille päivälle asiakkaita, ettei sit tarvii niitä ottaa vastaan itkusilmin. Mä sain ekassa km:ssä 3 pv saikkua, mut tokassa olin vaan urhoollisesti töissä, kun itse tyhjentyminen tapahtui tietenkun illalla työpäivän jälkeen. Nyt kyllävaadin viikon itkulomaa, jos menee kesken!!
 
Iloista mieltä Nyytikki2! Kaikilla on varmasti saman tyylisiä pelkoja. Sinulla on käynyt todella huono tuuri aikaisemmin. Muistathan silti, että on todennäköisempää, että vauva on mahassa kuin että siellä ei olekaan ketään. <3
 
Luulin aikaisemmin, että seuraavassa raskaudessa ei jännittäisi niin paljoa. Yhtäkkiä pelkääkin kaikkea mahdollista, kun tietää liikaa :sad001... Eka meni niin hienosti loppuun saakka niin pelkään, että tämä viedään..
 
Amamma, kuulostaa kovin tutulta.

Vielä miehelle sanoin, että seuraavan raskauden kohdalla haluan nauttia. No ei tätä lopulta hirveästi ole tullut nautittua, kun on muutakin mietittävää..

Nyt iski pelko siitä, että mitä jos äitini reagoi uutiseen samaan tapaan kuin edellisen kohdalla? Pilaako se meidän joulun kokonaan?
Tosin tiedämme jo miehen kanssa, että sisareni vasta tästä suuttuukin ja hänen joulunsa kyllä taitaa mennä pilalle...
 
Ahdistaa ja pelottaa... Painonnousu on käynnistänyt sairaan pääni taas syömishäiriöön (bulimia taustaa jo 10 vuoden takaa). Etova olo saa syömään vähän millon mitenkin, paino nousee ja sitten alkaa ahmimis-oksukierre. Tää (sormet kurkkuun) on tapahtunut vasta 2 kertaa, mutta pitäisi saada itsensä kasaan ennen kun vahingoitan meitä. Uskaltaakohan tästä neuvolassa puhua, kun puhun etten haluisi ylipainosta (30 kiloa) tehtävän numeroa.

Onneks mies on nyt pari viikkoa kotona tukemassa ja pitämässä huolta. :)
 
Niin ja toivottavasti en nyt kenenkään mielestä lyönyt liian arkaa aihetta tiskiin. Halusin purkaa tämän tunteen...
 
MaiKhi sanoi:
Ahdistaa ja pelottaa... Painonnousu on käynnistänyt sairaan pääni taas syömishäiriöön (bulimia taustaa jo 10 vuoden takaa). Etova olo saa syömään vähän millon mitenkin, paino nousee ja sitten alkaa ahmimis-oksukierre. Tää (sormet kurkkuun) on tapahtunut vasta 2 kertaa, mutta pitäisi saada itsensä kasaan ennen kun vahingoitan meitä. Uskaltaakohan tästä neuvolassa puhua, kun puhun etten haluisi ylipainosta (30 kiloa) tehtävän numeroa.

Onneks mies on nyt pari viikkoa kotona tukemassa ja pitämässä huolta. :)
Click to expand...

Kannattaa ehdottomasti ottaa asia omalle terveydenhoitajalle puheeksi, osaavat auttaa hyvissä ajoin :)! Tuo painonnousu on monelle odottajalle muutenkin henkisesti kova pala eikä varmasti helpota taustasi.. Muistan ensimmäisestä, että vatsan kasvaminen ja omien vaatteiden pieneksi jääminen ja vaaka oli painajainen. Nyt hamstrasinkin jo kaappiin äitiysvaatteita ja raskauden ulkomuodosta saa ja pitää olla ylpeä :)!
Ota ajatuksesi puheeksi, ja onneksi miehesi on tukemassa :)!
 
Itseäni pelottaa tällä hetkellä km ja tuulimunat.
Mulla on silleen erikoinen tilanne et mun viimesimmät menkat oli 27.7-30.7. Elokuussa ei ollut enää ja kp 32, 42 ja 4x? Tein negatestit. Lisäks otin labrassa hcg arvon joskus 2-3vk takasin, alle 5, ei raskaana. Mulla oli alavatsakipuja, väsymystä, valkovuotoo ect. Jo tuolloin , mut lääkäri iski ylikunnon piikkiin oireet mut suositteli gynen varaamista vatsakipuihin. Varasin ja tiistaina 29.9 gyne kertoi että olen n. 4vk raskaana. Sikiöpussi näkyi keskellä kohtua ja pussin alareunassa minimaalinen alkio, raskaus alkanut todennäköisesti vasta syyskuussa. LA olis toukokuun lopussa tai ihan kesäkuun alussa. No ymmärtäähän sen et olen ihan hoomoilasena tässä. Menkat 2kk pois ja ei Eka raskaana mut sit kuitenkin? Mitä jos raskaus on alkanutkin jo elokuussa ja keskeytynyt? Mitä jos Se on taas tuulimuna? Mitä jos kaikki ei ole hyvin? Hirveen epävarma olo ja pelottaa ihan hirveesti et mitä seuraavaks käy. En uskalla ajatella raskautta, en uskalla iloita eikä uskalla mieskään. Viimesin tuulimuna oli keväällä ja muisto on aika arka edelleen. Oireita on Joo valkovuotoa, viluisuutta, hikoilua,rinnat arat, nukuttaa .. Mut kuitenkin. Tämmönen avautuminen.
 
K_@tiKäpy, totta ne kuiten varas sulle jonku seuranta ultran tms. että näkevät onko kasvanu ja jatkuu normaalisti?
 
MaiKhi, kannattaa puhua neuvolassa, sieltä voidaan myös tarvittaessa ohjata eteenpäin. Muutenkin, jos yhtään siltä tuntuu että pystyt/jaksat/haluat, niin kannattaa jutella ammattilaisen kanssa. Meinaan sitä, että monesti se huoli vauvasta auttaa pääsemään eroon huonoista tavoista tai pyrkimään muutokseen, mutta ei ne omat voimavarat ja keinot yksistään riitä aina, vaikka tahtoa olisi. Olipa sitten kyse ruokavalion muutoksista, tupakoinnista, mielen asioista tai ihan mistä vaan. Raskauden voi mieltää taitekohdaksi, jolloin muutos on mahdollisempaa kuin muulloin. Toivottavasti en kuulosta saarnaavalta, netissä on vaikea tulla ymmärretyksi oikein, kun ei nää eleitä eikä ilmeitä. Sympatiaa ja tsemppiä sinne!

Omista peloista... En muuten osaa pelätä, vaikka tiedän, mitä kaikkea voi mennä pieleen, mutta kovasti toivon, että kaikki on hyvin, pikkuinen on terve ja pysyy mukana menossa.
 
mh- kävin yksityisellä ja sain ohjeet tehdä r.testi 5.10. Jos positiivinen niin tuskinpa mtn hätää, soittoo neuvolaan ja jos nega niin uus ultra heti. Et en neuvolas käyny vie ja siellä ei seurata vielä tätä hommaa. Maanantaina soittoa sinne.
 
Kiitos Amamma ja Sugarplum Sprite ihanista kommentoista. Mieli on jo parempi kun sai purkaa... <3
 
K_@tiKäpy ompa outoa. Luulis, että ois vaikka viikon päähän käskeny uudestaan ultraan.
 
K_@tikäpy: todella outo ohje! Jos olis esim keskeytynyt Keskenmeno, niin raskaustesti on positiivinen niin, kauan, kun tavaraa on kohdussa ja vielä sen jälkeenkin jonkinaikaa. Ite suosittelisin, et meet 6+ viikolla uuteen ultraan. Vaikken mä lääkäri ole, mut oon yhden kkm itse kokenut sairaanhoitaja.
Enkä nyt tarkoita, et sulla sellasta olisi, mut ite haluisin omalla kohdalla asian käydä tarkistuttamassa, et pikkunen on kasvanut.
 
MaiKhi, samoilla linjoilla parin muun sulle vastanneen kanssa. Ota asia heti puheeksi neuvolassa, saat takuulla tukea ja apua. Toivotaan että asia järjestyy ja saat nauttia raskaus ajasta kaikin puolin.

Mie oon nyt ööh, kai reilu kuukauden jutustellut täällä "toukokuisten 2016" keskusteluissa ja porukka vaikuttaa fiksulta ja mukavalta, täällä osataan keskustella. Joten, mie koen että täällä kehtaa kirjoittaa mistä vaan :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top