Parisuhde
- Ketjun aloittaja Vimpa
- Aloituspäivämäärä
Nempsu, anna itsellesi aikaa ja läheisyys on myös tärkeää. Ihanaa, että mies on noin ymmärtäväinen. Omien ajatusten kanssa joutuu tehdä työtä, mutta sitä helpottaa, kun tietää mistä mikäkin johtuu.
Minä syyllistyn aina, jos mies on kiukkuinen. Kiukulla ei tarvitse olla mitään tekemistä minun kanssani. Riittää, jos mies hermostuu, niin olen aivan tolaltani. Viimeksi eilen itkin vuolaasti, vaikka mies vaan hermostui irrottaessaan huonosti suunniteltua lamppua katosta. Kyllä, ihmiset hermostuvat joskus!
Olen oivaltanut, että tuo itkeminen ja syyllisyys johtuvat ensimmäisestä avioliitostani. Ex-mieheni syyllisti minua mm. siitä, että hänellä ei ollut ruokahalua, hän oli liian laiha, hän sairasti paljon jne. Kaikki oli minun vikani ja yritin tehdä houkuttelevaa ruokaa ja vähentää stressiä ja kaikkea, mitä vain keksin, mutta mikään ei koskaan riittänyt. Hän ei koskaan sanonut suoraan mitään, mutta antoi ymmärtää. Tämä kaikki on jättänyt jälkensä, vaikka erosta on jo vuosia. Teen vieläkin töitä itseni kanssa, että selviän muiden ihmisten kiukusta, erityisesti oman mieheni.
Kerrottakoon, että ex-mieheni ei ole eron jälkeen yhtään sen normaalipainoisempi, tuuheatukkaisempi tai terveempi kuin ennenkään. Jopa päinvastoin.
Minä syyllistyn aina, jos mies on kiukkuinen. Kiukulla ei tarvitse olla mitään tekemistä minun kanssani. Riittää, jos mies hermostuu, niin olen aivan tolaltani. Viimeksi eilen itkin vuolaasti, vaikka mies vaan hermostui irrottaessaan huonosti suunniteltua lamppua katosta. Kyllä, ihmiset hermostuvat joskus!
Olen oivaltanut, että tuo itkeminen ja syyllisyys johtuvat ensimmäisestä avioliitostani. Ex-mieheni syyllisti minua mm. siitä, että hänellä ei ollut ruokahalua, hän oli liian laiha, hän sairasti paljon jne. Kaikki oli minun vikani ja yritin tehdä houkuttelevaa ruokaa ja vähentää stressiä ja kaikkea, mitä vain keksin, mutta mikään ei koskaan riittänyt. Hän ei koskaan sanonut suoraan mitään, mutta antoi ymmärtää. Tämä kaikki on jättänyt jälkensä, vaikka erosta on jo vuosia. Teen vieläkin töitä itseni kanssa, että selviän muiden ihmisten kiukusta, erityisesti oman mieheni.
Kerrottakoon, että ex-mieheni ei ole eron jälkeen yhtään sen normaalipainoisempi, tuuheatukkaisempi tai terveempi kuin ennenkään. Jopa päinvastoin.
Kaikki kiva loppuikin sitten viikonlopun lauantaina aamuun. Mies oli tosi ihana ja oli hempeää. Kiitinkin häntä siitä. Sitten koitti sunnuntai aamu. Aloin lauantaisen rohkaisemana silitellä häntä ja mitä mies tekee, no hakee radiopuhelimen ja ryhtyy kuuntelemaan metsästysporukoita. Myöhemmin yritän uudestaan ja mies lähtee pois. Olen ihan puulla päähän lyöty ja tunnen oloni nöyryytetyksi. Olen hiljaa ja häkeltynyt koko päivän. Mies menee koko päiväksi tekemään omiansa. Illalla keskusteltaessa selviää, että mies on miettinyt menevänsä itse testeihin selvittämään onko hänelläkin kondyloomatartunta ja että jos ny kuitenkin oltais ilman seksiä niin kauan että minulla tuo alapää parantuu ja vähän vinoilevaan sävyyn että halusin aamulla kuitenkin seksiä. Ihmettelin että eihän se häntä aiemmin haitannut ja että se parantuminen saattaa tapahtua joskus synnytyksen jälkeen. Ilmeisesti nyt sitten haittaa. Itkin koko illan sängyssä enkä saanut oikein nukuttua. Ihan kuin tämäkin olisi jotain kohtalon ivaa, että saan tuollaisen vaivan kannettavakseni joka vaikuttaa näemmä suhteeseen, kun tuo läheisyystilanne on muutenkin jo tarpeeksi vaikea. Mies on toki nyt huomioinut antamalla pusun aamulla ja illalla. Olen vain itse niin allapäin, tuskainen ja sulkeutunut itseeni etten yksinkertaisesti vain jaksa yrittää lähestyä miestä. Ajattelen vain olevani ällöttävä ja likainen, kaikkea muuta kuin viehättävä ja haluttava. Väsyttää ja itkettää.
Meillä on tänää lounastreffit 
on koko raskausajan puhuttu et pitäs mennä ulos syömään. Eilen sit heräsin et hitto vie,laskettuun on enää viis viikkoo.. alkuraskaudessa ei voinu ees haaveilla ravintolassa käynnistä ku oksetti. Puolivälissä en taas ois millää jaksanu syyä jotain ravintola-annosta ku maha täytty jo iha parista suupalasta. Mut nyt tuntuu siltä et amarillo kutsuu meitä! Jaksan syyä vaikka maha onkin täynnä vauvaa :D
on koko raskausajan puhuttu et pitäs mennä ulos syömään. Eilen sit heräsin et hitto vie,laskettuun on enää viis viikkoo.. alkuraskaudessa ei voinu ees haaveilla ravintolassa käynnistä ku oksetti. Puolivälissä en taas ois millää jaksanu syyä jotain ravintola-annosta ku maha täytty jo iha parista suupalasta. Mut nyt tuntuu siltä et amarillo kutsuu meitä! Jaksan syyä vaikka maha onkin täynnä vauvaa :D
Marras16
Näppärä viestien naputtelija
Paljon sympatiaa Maatuska83! Varmasti tuntuu pahalta tollainen, kun raskausaikana sitä on muutenkin niin älyttömän herkillä. Mä jotenkin yritän ajatella, et onhan tässä aika oudon mallinen hormoonihirviö, et ei ihme jos miehet eivät aina tiedä miten suhtautua, mut helppoa se ei ole.
Mä olen ollut kovan pesänrakennusvietin viemänä tässä viime päivät ja kovan touhuilun seurauksena olen ollut väsymyksestä itkeskelevä ja kiukkuisempi iltaisin. Eilen aloin miehelle itkemään saunassa, et olen niin poikki et vaan itkettää ja etten saa mitään arvostusta vaikka kovasti teen hommia ja ruokaa koko perheelle ja kaikkea mahdollista. Olisin kaivannut vaan halia ja silitystä, mut ei kun mies tyypilliseen tapaansa alkaa ratkomaan käytönnönläheisesti asiaa. Oli sitä mieltä, et mun on nukuttava silloin kun nukuttaa ja mentävä aiemmin nukkumaan, eikä tehdä niin paljon hommia ja että on kuulemma vaan mun omien korvien välissä kaikki mitä mä koen mitä multa odotetaan. Ja ei kuulemma tiedä mitä mulle uskaltaa sanoa, kun otan kuitenkin kaiken loukkauksena. Ja en saanut halia tai silitystä. Illalla sentään sain hyvänyönsuukon.
Meillä on myös yksi työhuone, joka on nyt pari vuotta mun tänne muuton jälkeen ollut enempi varastotilana. Siellä ei ole lämmitystä, mut lämpenee nopeasti lämmittimellä. Meillä ollut lähes tän parin vuoden ajan puhetta, et siivottaisi se ja siitä saisi jonkunlaisen oleskelutilan/työhuoneen. Meillä siis me nukutaan takkahuoneessa, joka on aika pieni ja muuta ns. omaa tilaa meille aikuisille ei olekaan. Nyt sitten yhtäkkiä mies sai kamalan vimman alkaa järkkäämään tätä työhuonetta kuntoon, et sai sinne oman oleskelutilan. Eikä siinä sikäli yhtikäs mitään, onhan miehillä usein joku oma varasto/autotalli, jossa saavat olla rauhassa, mut mua on ärsyttänyt et juuri nyt tuli kova tarve saada vetäytyä omiin oloihinsa, kun asia on roikkunut to do-listalla tähän asti jo pitkään. Kyllä mäkin toisaalta olen halunnut olla aika paljon omissa oloissani iltaisin ja vallannutkin ton meiän takkahuoneen itselleni, vaikka toki mieskin saa sinne halutessaan tulla, mutta ajatellut tietty et haluan olla rauhassa eikä pahemmin ole häiriköinyt.
Siis varsinainen ärsytys tässä lähinnä se, että ite kaipaisi nyt jotenkin paljon sellaista halimista, silittelyä ja tunnetta, että hyväksytään tämmöisenä valtavana ja itkeskelevänäkin olentoja, kysyttäisiin vointia edes joskus eikä vaan oleteta et kaikki on jees jos en mitään sano. Mut ei, kun nyt pitää rakentaa itselleen "poikamiesboxi" ja vetäytyä. Argh!
Mä olen ollut kovan pesänrakennusvietin viemänä tässä viime päivät ja kovan touhuilun seurauksena olen ollut väsymyksestä itkeskelevä ja kiukkuisempi iltaisin. Eilen aloin miehelle itkemään saunassa, et olen niin poikki et vaan itkettää ja etten saa mitään arvostusta vaikka kovasti teen hommia ja ruokaa koko perheelle ja kaikkea mahdollista. Olisin kaivannut vaan halia ja silitystä, mut ei kun mies tyypilliseen tapaansa alkaa ratkomaan käytönnönläheisesti asiaa. Oli sitä mieltä, et mun on nukuttava silloin kun nukuttaa ja mentävä aiemmin nukkumaan, eikä tehdä niin paljon hommia ja että on kuulemma vaan mun omien korvien välissä kaikki mitä mä koen mitä multa odotetaan. Ja ei kuulemma tiedä mitä mulle uskaltaa sanoa, kun otan kuitenkin kaiken loukkauksena. Ja en saanut halia tai silitystä. Illalla sentään sain hyvänyönsuukon.
Meillä on myös yksi työhuone, joka on nyt pari vuotta mun tänne muuton jälkeen ollut enempi varastotilana. Siellä ei ole lämmitystä, mut lämpenee nopeasti lämmittimellä. Meillä ollut lähes tän parin vuoden ajan puhetta, et siivottaisi se ja siitä saisi jonkunlaisen oleskelutilan/työhuoneen. Meillä siis me nukutaan takkahuoneessa, joka on aika pieni ja muuta ns. omaa tilaa meille aikuisille ei olekaan. Nyt sitten yhtäkkiä mies sai kamalan vimman alkaa järkkäämään tätä työhuonetta kuntoon, et sai sinne oman oleskelutilan. Eikä siinä sikäli yhtikäs mitään, onhan miehillä usein joku oma varasto/autotalli, jossa saavat olla rauhassa, mut mua on ärsyttänyt et juuri nyt tuli kova tarve saada vetäytyä omiin oloihinsa, kun asia on roikkunut to do-listalla tähän asti jo pitkään. Kyllä mäkin toisaalta olen halunnut olla aika paljon omissa oloissani iltaisin ja vallannutkin ton meiän takkahuoneen itselleni, vaikka toki mieskin saa sinne halutessaan tulla, mutta ajatellut tietty et haluan olla rauhassa eikä pahemmin ole häiriköinyt.
Siis varsinainen ärsytys tässä lähinnä se, että ite kaipaisi nyt jotenkin paljon sellaista halimista, silittelyä ja tunnetta, että hyväksytään tämmöisenä valtavana ja itkeskelevänäkin olentoja, kysyttäisiin vointia edes joskus eikä vaan oleteta et kaikki on jees jos en mitään sano. Mut ei, kun nyt pitää rakentaa itselleen "poikamiesboxi" ja vetäytyä. Argh!
Oletteko kokeilleet sanoa miehillenne, että nyt tarvitsen halauksen/hellyyttä/suukkoja/läheisyyttä?
Meillä homma toimii kyllä muutenkin aika mukavasti, mutta joskus mies on niin keskittynyt omiin juttuihinsa, että täytyy ihan mennä koputtelemaan olkapäähän. Ensin kerron, että olen olemassa, tahdon huomiota ja sitten vielä kerron, miten juuri siinä hetkessä sen voi toteuttaa. Tietenkään en mene, jos näen, että on jokin tosi tärkeä juttu menossa ja odottelen kyllä hetken, jos ei heti pysty lopettamaan tekemistä.
Ainakaan oma mieheni ei tahallaan jätä minua yksin. Joskus vaan on muuta ajateltavaa.
Meillä homma toimii kyllä muutenkin aika mukavasti, mutta joskus mies on niin keskittynyt omiin juttuihinsa, että täytyy ihan mennä koputtelemaan olkapäähän. Ensin kerron, että olen olemassa, tahdon huomiota ja sitten vielä kerron, miten juuri siinä hetkessä sen voi toteuttaa. Tietenkään en mene, jos näen, että on jokin tosi tärkeä juttu menossa ja odottelen kyllä hetken, jos ei heti pysty lopettamaan tekemistä.
Ainakaan oma mieheni ei tahallaan jätä minua yksin. Joskus vaan on muuta ajateltavaa.
Marras16
Näppärä viestien naputtelija
Olisi varmasti ihan hyvä muistutella useammin ja sanoa suoraan mitä haluaa/kaipaa, eikä yksinään kihistä kun toinen ei tajua mistään mitään. Mieskin on muistutellut, että ei ole mikään ajatustenlukija, että pitää sanoa mitä haluaa. Näinhän se on. Joskus olisi vaan kiva, että jotain tapahtuisi sanomattakin. Mutta ei niin ei. Ja toisaalta uskon, että mieskin toivoisi multa asioita joskus sanomattakin. Ei vaan aina ole helppoa arjen tuoksinassa.
Jos ensin alkas tapahtua, kun pyytää, niin siitä voi tulla hyvä tapa.
Pyynnöistä vielä sen verran, että sen tulee olla konkreettinen, suora ja välitön. Ei näin :" tahtoisin, että pitäisit minua hyvänä enemmän ". Vaan näin: "nyt tarvitsen halauksen" " saako suukon vielä kaupan päälle "
Pyynnöistä vielä sen verran, että sen tulee olla konkreettinen, suora ja välitön. Ei näin :" tahtoisin, että pitäisit minua hyvänä enemmän ". Vaan näin: "nyt tarvitsen halauksen" " saako suukon vielä kaupan päälle "
Mun piti joskus aina just sanoa miehelle, jos tarvitsin esim sen halauksen. Joitakin kertoja kun siitä mainitsin, mies oppi lukemaan milloin on tarvetta läheisyydelle. Ja nykyään se on mies joka haluaa enemmän haleja ja läheisyyttä. Ehkä se tajusi että se onkin ihan kiva juttu.. 
Kannattaa siis tosiaan pyytää suoraan, kyllä ne siitä varmasti oppii 
Kannattaa siis tosiaan pyytää suoraan, kyllä ne siitä varmasti oppii 
Ilyana
Piirimestaruustason postaaja
Nimenomaan ja täällä ainakin mies saattaa hetken myn kiehnäämistä ja pyörimistä katseltuaan todeta "etkö sä ole saanut tarpeeksi huomiota?" eli näkee kyllä, jos olen hellyyttä vaille.
Tuo kyllä pyytää myös itse halailuja ja silittelyä ja rapsutusta päivittäin ja tykkää sohvalla makoilla silleen, että mahdun kainaloon. Myös yöt pitää nukkua ihan kylki kyljessä/kainalossa eikä raukka osaa enää nukkua, jos mä vaikka nousen aikaisemmin sängystä - siksi pääsääntöisesti syönkin aina aamupalan sängyssä, että saadaan mahdollisimman pitkään aamulla/päivällä olla yhdessä.
Annoin isyyspakkauksen tänään.. tuli ihan tippa linssiin ja kovasti piti halailla sen jälkeen eli ilmeisesti oli mieluinen.
Tuo kyllä pyytää myös itse halailuja ja silittelyä ja rapsutusta päivittäin ja tykkää sohvalla makoilla silleen, että mahdun kainaloon. Myös yöt pitää nukkua ihan kylki kyljessä/kainalossa eikä raukka osaa enää nukkua, jos mä vaikka nousen aikaisemmin sängystä - siksi pääsääntöisesti syönkin aina aamupalan sängyssä, että saadaan mahdollisimman pitkään aamulla/päivällä olla yhdessä.
Annoin isyyspakkauksen tänään.. tuli ihan tippa linssiin ja kovasti piti halailla sen jälkeen eli ilmeisesti oli mieluinen.
Marras16
Näppärä viestien naputtelija
Meillä siis kyllä halaillaan paljon ja päivittäin ja mies ihan itse tulee halailemaan myös. Mutta siis toi, että kun itellä on vaan kurja mieli ja siitä tulee avauduttua miehelle, niin mies sitten lähtee keksimään siihen jotain käytännönläheistä ratkaisua. Varmaan aika tyypillistä tosin miehille tollainen ratkaisukeskeinen lähestymistapa, kun ite haluaisi vaan puhua ja just sen halin. 
Eilen illalla kerettiin vähän halia ja ihan kiva, kun lähden tänään poitsun kanssa mummolaan ja tulen vasta maanantaina. Poitsu jää vielä perjantaiksi asti mummolaan ja miehen poika viettää syyslomaa äidillään, joten meillä on siinä mukavasti muutama päivä ihan kaksin. Ja perjantaina mennään naimisiin! Hui!
Jotenkin se tulee niin nopsaan tähän kaiken muun oheen, ettei ole yhtään osannut ajatella koko asiaa. Ehkä sen sitten perjantaina siellä maistraatissa lopulta tajuaa. Tai sitten ei.
Eilen illalla kerettiin vähän halia ja ihan kiva, kun lähden tänään poitsun kanssa mummolaan ja tulen vasta maanantaina. Poitsu jää vielä perjantaiksi asti mummolaan ja miehen poika viettää syyslomaa äidillään, joten meillä on siinä mukavasti muutama päivä ihan kaksin. Ja perjantaina mennään naimisiin! Hui!
Jotenkin se tulee niin nopsaan tähän kaiken muun oheen, ettei ole yhtään osannut ajatella koko asiaa. Ehkä sen sitten perjantaina siellä maistraatissa lopulta tajuaa. Tai sitten ei. Meillä on jäänyt miehen kanssa läheisyys todella vähiin. Lapset ovat olleet elokuun lopusta saakka vuoronperään kipeinä koko ajan. Luulin jo viime viikonloppuna,että nyt on taudit selätetty,mutta pojat on taas kovassa yskässä ja yöt olen nukkunut heidän kanssa sohvalla,että mies saa nukuttua. Tai minä olen valvonut lasten unta,kun yskiivät ja rykivät koko ajan. Ei auta hunajat eikä sipulit,lämmin mehu,höyryhengitys. Yms. Kaikki on kokeiltu. Olis kiva jos yhtenä iltana saisi miehen kainaloon nukahtaa,mutta heti joku herää yskimään kun on itse saanut peiton vedettyä päälle..
Onnea marras16 jo tulevista häistä :) me mentiib pian 6vuotta sitten maistraatissa naimisiin :) äkkiä on kyllä aika siitä kulunut. Osa sukulaisista oli pettyneitä,kun ei pidetty mitään isoja kemuja yms. Tosi onnellisia on oltu,silloin meitä oli 3 ja parin viikon kuluttua perhekoko kasvaa toivottavasti siihen 7,mitä tässä on nyt odoteltu jo monta kuukautta :)
Mieheni muuten vannoi,kun alettiin seurustella,ettei koskaan mene naimisiin tai halua lapsia.. Toisin kävi :)
Onnea marras16 jo tulevista häistä :) me mentiib pian 6vuotta sitten maistraatissa naimisiin :) äkkiä on kyllä aika siitä kulunut. Osa sukulaisista oli pettyneitä,kun ei pidetty mitään isoja kemuja yms. Tosi onnellisia on oltu,silloin meitä oli 3 ja parin viikon kuluttua perhekoko kasvaa toivottavasti siihen 7,mitä tässä on nyt odoteltu jo monta kuukautta :)
Mieheni muuten vannoi,kun alettiin seurustella,ettei koskaan mene naimisiin tai halua lapsia.. Toisin kävi :)
Eilen hieroin miehen jalat silleen, et mies piti niitä rahin päällä ja ite istuin jumppapallon päällä. Sai kyl hyvän työasennon :) siinä sit kiersin aina parhaimpaan paikkaan hieromaan. Sit mies hieroi mun hartiat ja päänahan silleen, et se istui sohvalla ja mä olin sen jumppapallon päällä. Oli kyl huippurentoasento!
Tässä vinkki parisuhteen huoltoon ison masun kanssa!
Tässä vinkki parisuhteen huoltoon ison masun kanssa!
Marras16
Näppärä viestien naputtelija
Kiitos Vimpa! Ja tykkäys tolle toiselle kappaleelle. :)
Voimia sairasteluun! Toivottavasti pian putki loppuu ja säästynette terveinä lopun talvea ja kevättä ja tietysti kesää! Meillä ollut kanssa molemmat pojat vuorollaan kuumeessa ja yskässä. Itellä ollut pari viikkoa kestävä nuha ja sitä ennen kurkku kipeänä. Tota ennen oli sellasta voimattomuutta ja viluisuutta. Mä kans kokeillut kaikki hunajat, valkosipulit, inkiväärit, mustaherukkamehut jne. jne. jo ennen kuin alkoi kurkkukipu ja nuha, mut silti se vaan iski.
Voimia sairasteluun! Toivottavasti pian putki loppuu ja säästynette terveinä lopun talvea ja kevättä ja tietysti kesää! Meillä ollut kanssa molemmat pojat vuorollaan kuumeessa ja yskässä. Itellä ollut pari viikkoa kestävä nuha ja sitä ennen kurkku kipeänä. Tota ennen oli sellasta voimattomuutta ja viluisuutta. Mä kans kokeillut kaikki hunajat, valkosipulit, inkiväärit, mustaherukkamehut jne. jne. jo ennen kuin alkoi kurkkukipu ja nuha, mut silti se vaan iski.
Toivottasti taudit pian olis selätetty. On niin voimaton olo,kun kaikkensa koittaa tehdä että pienillä olisi parempi olo,mutta ei tuohon yskään mikään oikein auta. On se nyt eilisestä onneksi molemmilla pojilla helpottanut,jospa jo voiton puolella ollaan ja pysyis sit terveenä kun vauva syntyy.
Eea kylläpä kuulosti mukavalle tuo teidän hieronta tuokio.
Eea kylläpä kuulosti mukavalle tuo teidän hieronta tuokio.
Me halaillaan paljon ja mies tulee paljon oma-aloitteisesti halailemaan ja kiusimaan :)
Ainoa mikä on alkanut ärsyttämään niin se kun mies käy välillä oluella kavereidensa kanssa vielä tässäkin vaiheessa. Nyt siis rv 37.
Vaikka ottaisikin yhden tai kahden oluen niin ottaa silti päähän. Onko muita joilla sama tilanne?
Mä en haluisi olla nipottava akka ja valittaa sille :D
Tuntuu vaan että mitä jos synnytys käynnistyisi nyt ja toinen tulee suoraan pubista...
Ainoa mikä on alkanut ärsyttämään niin se kun mies käy välillä oluella kavereidensa kanssa vielä tässäkin vaiheessa. Nyt siis rv 37.
Vaikka ottaisikin yhden tai kahden oluen niin ottaa silti päähän. Onko muita joilla sama tilanne?
Mä en haluisi olla nipottava akka ja valittaa sille :D
Tuntuu vaan että mitä jos synnytys käynnistyisi nyt ja toinen tulee suoraan pubista...
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Kaitsu, mun ei tässä suhteessa ole tarvinnut huolehtia toisen alkoholin käytöstä, mutta joissain yhteyksissä olen todennut tyynesti: haluatko olla kännissä, jos mulle sattuu nyt jotain? (Tiedän, vähän rajua, mutta tottahan se on. Ainut tilaisuus lapseen, eli otetaanpa nyt tosissaan tämä). Ei ole häntä selvästikään harmittanut - on tyytyväinen jos säästyy seuraavan päivän ololta (parikin kaljaa huonontaa unet).
Lakritsi
Näppärä viestien naputtelija
Mä olen joutunut oluen juonnista vähän muistuttaa.. Mies kyllä ihan itse vähentänyt todella paljon ja ei käy juhlimassa , mutta kotona joskus ottanut pari liikaa.
Nätisti sanon että kai muistat että äitipolille ja synnyttämään ei pääse isät humalassa? Ja yleensä tämä riittää. Joskus kysyi takaisin että joko ollaan menossa ? Johon vastasin että eihän sitä ikinä tiedä
Yksi - tai kaksi olutta ei mua haittaa , kuhan pystyy tarvittaessa ajamaan. Mun puolesta saisi köydä kavereiden kanssakin ne ottamassa , mutta tossa sohvalla se on viihtynyt.
Lakritsi 33+ 2
Nätisti sanon että kai muistat että äitipolille ja synnyttämään ei pääse isät humalassa? Ja yleensä tämä riittää. Joskus kysyi takaisin että joko ollaan menossa ? Johon vastasin että eihän sitä ikinä tiedä
Yksi - tai kaksi olutta ei mua haittaa , kuhan pystyy tarvittaessa ajamaan. Mun puolesta saisi köydä kavereiden kanssakin ne ottamassa , mutta tossa sohvalla se on viihtynyt.
Lakritsi 33+ 2
Oon mieheltä pyytänyt ihan suoraankin välillä suukkoa ja halausta. Viimeksi tuli "ihan pian" ja tietenkin se sitten jäi, enkä jaksanut norkua enää. Mulle on alkanut tulla vähä kynnystä tuohon pyytelyyn, kun koen sen välillä jotenkin nöyryyttäväksi ja monesti tulee torjunta niin oon välillä vähä luovuttanut. Jostain syystä mies on kyllä viime aikoina tullut kerran, pari päivässä vähä lähemmäksi kun olen juurikin viime päivät ollut niin omissa oloissani etten ole häntä paljoa lähestynyt.
Alkosta meillä ei onneksi ole ongelmaa. Mutta tuo että saattaa välillä hävitä pariksikin tunniksi pihasta mitään sanomatta, ottaa välillä kupoliin. En ole perään kysellyt.
Ite eilen otin muksut ja hävittiin vanhempieni luo yökylään mitään sanomatta. Mies eilen yhtäkkiä ilmoitti menevänsä katsomaan kaverinsa kanssa jalkapalloa. Mies ite on muistuttanut, että sovitellaan menot jos toisella onkin jotain suunnitelmia, mutta tekee ite ihan päinvastoin. Että on mulla siinä kans. No eihän tuo ilahtunut minun tempauksesta, mutta elämä on taas jatkunut niinkuin ennenkin. Mies on jossain ja minä kotosalla.
Alkosta meillä ei onneksi ole ongelmaa. Mutta tuo että saattaa välillä hävitä pariksikin tunniksi pihasta mitään sanomatta, ottaa välillä kupoliin. En ole perään kysellyt.
Ite eilen otin muksut ja hävittiin vanhempieni luo yökylään mitään sanomatta. Mies eilen yhtäkkiä ilmoitti menevänsä katsomaan kaverinsa kanssa jalkapalloa. Mies ite on muistuttanut, että sovitellaan menot jos toisella onkin jotain suunnitelmia, mutta tekee ite ihan päinvastoin. Että on mulla siinä kans.
No eihän tuo ilahtunut minun tempauksesta, mutta elämä on taas jatkunut niinkuin ennenkin. Mies on jossain ja minä kotosalla.