Parisuhde

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vimpa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä lähdin lämmittelemään mun miestä pikkuhiljaa, että voitaisko intiimielämää harrastaa. Koko raskauden aikana ei olla sekstailtu niin, että se olis johtanut laukeamiseen. Näen unia, ja siitä jopa minun keski-ikäinen kroppani tietää, että olis syytä toimia. Luonnollisesti haaveilen myös prostaglandiineista, joten ei tämä yksinomaan läheisyysasia ole :) Toivotaan, että mies tottuu ajatukseen lähipäivinä. Sille on tämä minun maha ja esikoisen sijaitseminen sen sisällä hyvin herkkä juttu. Testosteronit on varmaan miinuksella pelkästä ajatuksesta.
Katjusha rv 37+4
 
Katjusha, kyllä se meilläkin harvinaista herkkua on, mutta muutaman kerran on onnistanut. Tulee ne vauvat sieltä omia aikojaan, vaikkei hätyyttelisikään.
Itselläkin on aika epäseksikäs olo, kun kesken kaiken alkaa vatsassa hirveä potkuttelu ja kääntyily.
 
Me uskallettiin nyt pitkän ajan jälkeen varovaisesti kokeilla vähä peti puuhia kun saatiin viikot turvallisiksi ja suosittelen :)

Meillä mies kyllä on ollu koko ajan ihan innokas mutta tilanne on estänyt puuhailut..
 
Mitä mä vähän pelkään, niin miehen puolesta... Jos tulee pettymys, niin siinäpä onkin sitten nielemistä. No, täytyy toivoa, että kyetään molemmat ennenku vauva syntyy.
 
Meillä ollaan puuhailtu n.kerran viikkoon. Lauantai iltana yleensä,kun on vähän pidempään jaksanut valvoa,kuin viikolla. Asentoa on enää hankala löytää,ettei itsellä happi loppuisi. Ollaan vedetty sit ihan hävyttömästi keittiönpöydällä ja toivottu ettei kukaan muksu just sillon herää ja kävele siitä käytävän ohi meidän makkariin päin. Vanhempi poikani lähtee heti seilaamaan huoneestaan kun valot sammuu ja tulee hiljaista,nukkuu joka yö meidän välissä ja yleensä minun päällä,huoh. Mutta aina miettii hommien jälkeen,että miksi ei tehä tätä useemmin,koska nykyään on ollut vain laiskuudesta kyse ettei vaan viiti alkaa hommiin,mielummin alkaa nukkumaan.
 
Meilä eile puuhailtiin,pitkästä aikaa.. mies ois innokas mutku mä en.. mut eile tuli fiilis et nyt vois. Mut hitto että oli tukalaa.. itellä selkä kipeenä, ja muutenki tasa yks asento onnistuu ku miehelläki reippaasti ylipainoa..

Aamulla naurettii sit ku jossai naapurissa harrasteltii vähän kovempaan ääneen et mikä siinä on et pitää huutaa täysiä,ku mäkää en eile huutanu vaikka tekiki kipeetä ja oli ahistavaa :D
 
Meillä miehen kanssa 10,5 vuotta yhdessä oloa, ei olla naimisissa (mies ei halua). Aloitettiin kun olin vasta 16 ja nyt syntyi esikoinen meille. Meillä on mennyt raskausaika verrattain hyvin ja rauhaisasti sekä yhteisymmärryksessä. Mies tukee kyllä aineellisesti esim. tekemällä ruokaa jne, mutta henkinen ja fyysinen tuki (hieronta jne) on kyllä pahasti hakusessa. Nyt tytön synnyttä huomaa sen, ettei mies ole todellakaan ihan yhtä valmistautunut tähän kuin minä (raskauden kypsyttämänä tietenkin) ja on hakemista vielä tuossakin isän roolissa, vähän tottumattomuutta vauvan käsittelyssä ja todella pitkä matka henkisesti uuteen tilanteeseen ja minun osaan ei osaa yhtään asettua. Päästiin tänään kotiin sairaalasta, viimeinen yö oltiin perhehuoneessa, jossa isäkin pystyi yöpymään. Pyysin miehen sinne avuksi, kun meidän neito oli niin pikkainen, että häntä täytyi tehosyöttää 3h välein painon saamiseksi nousuun. Neidille annettiin minun rintamaidon lisäksi lisämaitoa sormen ja ruiskun kanssa (imemisen ylläpitämiseksi). Olin itse jo hoitanut vauvaa perjantaista 24/7 ja yöunet olivat todella vähissä, kun hoidin tietenkin kaiken yksin (syötöt, lisämaidot, vaipanvaihdot, omasta olosta huolehtiminen ja vauvan syömisen ja pissaamisen/kakkaamisen kirjaaminen), niin tahdoin sitten miehen yöksi, että saisin nukuttua edes vähän. Kun hän voisi pitää huolen aikataulusta, hoitaa lisämaidon ja vaipanvaihdon. Muutenkin kaipasin seuraa, kun olin ollut jo perjantaista tylsistymässä.
No, arvatkaapa sitten kun mies viimein saapui laitokselle, niin toki hoiti osansa mutta voi hiivatti miten osasi monessa kohtaa minua ärsyttää ajattelemattomuudellaan ja itsekkyydellään. >:( ei kuulema tullut sinne vaan käskytettäväksi ja kiukkuilun kohteeksi. Hänestä kaikki mitä pyysin tekemään minun hyväkseni (esim. antamaan tyynyä, kun imetin, tuomaan jotain kun imetin jne...) oli käskyttämistä. Sitten hänelle myös kaikki vauvan hoitotoimenpiteet tuntuivat olevan jotain sellaista missä minun neuvoni olivat ilmeisesti kritisointia tms kun ohjasin tekemään kuten minua oli ohjattu jo monta päivää. Ja kun hänen täytyi esim. vauvaa lisäruokkia, niin minun täytyi vauva asemoida jne kun taas minun vauvaa imettäessä/hoitaessa avunpyyntöön sain osakseni huokailua, kiukuttelua jne kun "oot jo muutenkin näistä selvinny yksin tähänkin mennessä niin miksi nyt pitää koko ajan hyppyyttää jne" Ainut syy koko ukon siellä oloon oli hitto vie se, että halusin hänen apuaan, kun olin niin väsynyt!! Ja kylläpä sieppasi tänä aamuna, kun kävin aamupalan jälkeen vessassa (mikä ymmärrettävästi on alatiesynnyttäneelle hivenen haasteellista tässä vaiheessa vielä) ja siellä kesti niin, että tinttarainen alkoi jo vaatia ruokaa, niin hänen vauvan rauhoittelunsa koostui lähinnä minun haukkumisestani, kun aina kestää ja en häntä ruoki vaan vessassa vaan istun ja viimeisimpänä ehti vielä sanoa, että täytyy kotiin hankkia heti korviketta niin saa lapsen ruokituksi, kun minä en sitä tee. Saatana että suututti siinä vaiheessa ja sai kyllä raivon nähdä mieskin. Että kehtas valittaa pienestä itkusta kun minä olen tyttöä hoitanut yötä päivää ja koittanut samalla palautua synnytyksestä ja yrittänyt imettää parhaani mukaan puolityhjillä tisseillä, joissa tuntuu jokaikinen imaisu siltä, että lyödään nänni hiirenlitskun väliin >:(
Ja sitten kun kotiin tultiin, niin ensimmäinen hätä on, kun hänellä on nälkä ja kotona on kaikki paikat aivan sotkussa (ei siis elettäkään, että mies mitään siivoaisi) ja että "täytyy kyllä nukkua päikkärit"...

Ja pahinta kaikesta on se, että ukko käyttää nimenomaan aikansa saatana puhelimen ruutua tuijottaessa ja näprätessä! Ei siis ole hiukkaakaan läsnä, vaan tärkeämpää kuin minun tai vauvan tarpeet tuntuu olevan mitä siinä saamarin puhelimessa lukee >:(

Eli todellakin on miehellä vielä paljon oppimista tuossa uudessa roolissa ja ei varmasti ala tässä taloudessa vauva-arki kovin sopuisasti kunhan minulla hermo lopulta pettää ja annan ukon kuulla kunniansa >:(

Pahoittelen tätä hormonimyrskyissä kirjoitettua romaania, ehkä huomenna on parempi päivä :)
 
Voi Jenskis, tilanteessasi olisin saattanut heittää miehen pihalle!! Toivon, että tulee järkiinsä ja vastaisuudessa osallistuu edes johonkin osa-alueeseen paremmin. Sympatiaa. Ei kaikki mene hormonien piikkiin, lapsella on isä ja 50% vastuusta.
 
Voi ei Jenskis. Melkein itku tuli kun luin :(
Mitenkä miehen sais nyt ottamaan silmät irti omasta navastaan! Varmaankin hän on vähän häkeltynyt uudesta tilanteesta ja ehkä hermostunut kun ei tiedä mitä ja miten tekisi. Se ei kylläkään ole puolustus omanapaiseen käytökseen. Pitäisihän sen nyt jotenkin ymmärtää sinua. Luulis että vauva ja sinä todellakin meette puhelimen ja muun edelle nyt. Kovasti voimia ja yritä puhua ja vääntää vaikka ratakiskosta asiat selväks miehelle ennen kun ite väsähdät ihan täysin.
 
Voi Jenskis, sympatiahalaukset täältä!

Me ollaan vitsailtu täällä (ehkä menty jopa mauttomuuden puolelle), että totta kai miehelle tulee synnytyksen jälkeinen masennus, kun nainen on kuitenkin kantanut lasta sisällään 9 kuukautta, synnyttänyt huonolla tuurilla perse reveten, koittanut toipua synnytyksestä ja siinä sivussa hoivannut vastasyntynyttä ja näin ollen mahdollistanut uuden elämän, niin onhan se miehelle raskasta. Ja nainen vielä väsyneenä ja pahantuulisena kiukuttelee vieressä eikä saa kotihommiakaan hoidettua. Ja vauvalla on koliikki ja itkee muutenkin. :rolleyes:

Ei ole helppoa ei.. ehkä se vaan miehillä ottaa aikansa ja onkohan miten moni mies oikeasti tietoinen siitä, miten paljon vauva tarvitsee ensi alkuun hoivaa ja huomiota? Ja moniko mies tajuaa olevansa lapselle se toinen vanhempi eikä vaan kiva setä tai tilapäinen lastenhoitaja?

Onneksi me on just näistä asioista puhuttu miehen kanssa tosi paljon ja jos asiat menee niin kuin on tähän saakka suunniteltu, en voisi olla onnellisempi siitä, että just tuon miehen kanssa saan ensimmäisen lapseni ja tiedän, että meistä tulee oikeasti tasa-arvoiset vanhemmat.
 
Sympatiahalit Jenskis!

Kyllä rupes sun puolesta kiukuttamaan tommonen miehen omanapainen ääliötouhu. Kuvitteliko hän tosiaan että vastuu touhusta loppuu siihen kun siemenet on saatu sisään??
Kyllä varmaan ite tulis kiukuspäissään tiuskaistua että jos herra kerran meinaa että hyvin sen vauvan kans yksinkin on pärjännyt niin mitä hän sitten siinä enää pällistelee jos häntä ei kerran tarvita.
 
Eipä kyllä minunkaan exä eväänsä liikauttanut kun olin raskaana tai vauva aikana tai kun meillä oli vauva ja 1v. Aikani jaksoin ja sitten enää en.... mut toivotaan että ei ihan niin pahaks mee tilanne, kellään!
 
Voihan se olla, että oma kultamussukkani paljastuu ihan lortiksi ... Ja meillähän on se tilanne vielä, että mieheni on suuremmassa vastuussa tapahtuneesta tavallaan, koska tahtoi jatkaa yritystä ja hoitoja, vaikka minun munasoluilla se kävi mahdottomaksi. Että isänsä tyttö tulee olemaan :)
 
Jenskis, jos ei mies pian oivalla, mikä on isän tehtävä, niin pyydä neuvolasta perhetyöntekijä teille käymään. Kävittekö yhdessä perhevalmennuksessa?
 
Yölento sanoi:
Jenskis, jos ei mies pian oivalla, mikä on isän tehtävä, niin pyydä neuvolasta perhetyöntekijä teille käymään. Kävittekö yhdessä perhevalmennuksessa?
Click to expand...

Tätä tulin itsekkin ehdottamaan. Meille oli perhetyöntekijä parissa asiassa avuksi kun esikoinen syntyi ja oli muutamia lukko-tilanteita. Ei niistä tarvinnut kuin kerran puhua ja avata kummankin tarkoitusperiä niin johan lähti asiat paremmin rullaamaan.
 
Mä oon tyytyväinen, että perhevalmennuksessa saatiin tavata myös perhetyöntekijä. Pyrkivät mahdollisimman matalaan kynnykseen. Meidän pienessä kunnassa ei vissiin paljon tk-lääkäreitä ole olemassakaan, mutta neuvoloissa tuntuu olevan resursseja. Jos alkaa ahristaa, imetys ei luista tms, niin kyllä yritän muistaa ottaa yhteyttä.
 
Jenskis, hali sulle! :(

Todella ikävää, että teidän perheen yhteinen aika alkoi noin. Hormonihuuruissa vielä kestämättömämpää käyttäytymistä kuin normitilanteessa. Voimia <3
 
Mua vähän pelottaa, kun me ei perhevalmennukseen päästy. Kuitenkin ensimmäinen tulossa, vaikka mies on kyllä ollut ihan täysillä mukana. Mutta sitä jännittää tuleva, ja muakin. Niin olisi ollut kiva käydä juttelemassa asiasta. Toivottavasti saadaan edes perhehuone synnytyksen jälkeen niin saadaan molemmat oppia.

Me täällä naurettiin jo, että haetaan ensi kesän kesäkunto harrastamalla seksiä ja kohta voidaan alkaa käynnistelemään synnytystä seksillä :DDD 12h seksimaraton in coming. Tai sitten ei :D Mut ainahan saa haaveilla :D
 
Tulitukka, jospa se siitä ja toivotaan että perhehuoneen ovet aukeavat. Mun mies sanoi eilen, että hän mielellään perhehuoneen meille ottais. Koirat saa käydä kotona ruokkimassa, mutta yritetään saada joku naapuri sit apuun. Tarkastihan ei tässä kohti voi sopia, kun ei tiedä milloin lähtö tulee. Me saatiin paikat korkattua, ei ollut kasvanut kiinni. Tosin mitään vaikutusta ei tunnu nyt 6-7 tuntia myöhemmin (tietenkään). Mutta mieheni lupaili, että voidaan hommailla tulevat viikot. Tosin mulle tää on ihan turhaa puuhaa, kun ei voi käyttää kuin itselle epäedullisia asentoja tuon masun takia. Että unia taidan onnekkaammista päivistä edelleen nähdä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top