Meillä on vähän samanlaista kuin Maatuska83:lla. Tosin mies ei tee muita kuin töitä, mutta kun niitä tekee ma-la 9-22.00, niin eipä siinä sitten parisuhteelle ja mun menoille jää hirveästi mitään aikaa. Nyt oikeastaan mua vaan ärsyttää se, että meillä on tulossa vauva ja mies koheltaa töissään niin, ettei ole yhtään ajatellut tulevaa. Ei tosin käytä alkoholia tms, mutta työaddikti on kyllä ja se on sairaan tylsää. Mitään kivaa ei voi koskaan sopia edes etukäteen, kun hän suree jo valmiiksi menetettyjä työmahdollisuuksiaan. Boring!
Parisuhde
- Ketjun aloittaja Vimpa
- Aloituspäivämäärä
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Äh, niin vaan minunkin aviomies-kultani tais osoittautua perusääliöksi. Hänellä on miljoona hyvää ominaisuutta, mutta empatiakyvyn kanssa on vähän heikkoo. Eilen illalla hän päätti alkaa purpattaa, miten minä "salaa" nukun päiväunia äitiyslomalla ja "tahallaan"'oudolla vuorokausirytmilläni "pilaan" hänen mielenterveytensä... Huoh, eipä siihen voinut paljon kommentoida. Olla nyt kateellinen päiväunista (siksi hän ehdottelee itse jäävänsä kotiin hoitamaan lasta 
) Vetäydyin nukkumaan kymmeneltä, mikä on ihan normaali ihmisten nukkumaanmenoaika. Mä olen kultaisesti valmistanut meille varhaisaamiaisen suunnilleen päivittäin jo kun vielä olin töissä. Tälle aamulle hän ilmoitti "pikalähdön" tarkoittaen, ettei tarvitse nousta (minulle luonnolliseen aikaan) tekemään aamupuuroa tai munakasta. Voi mitä ritarillisuutta! Puolisoaan ei tarttis haukkua kavereille eikä foorumeilla eikä missään, tiedän. En usko, että hän tulee käsittämään että toisen ihmisen kasvattaminen sisällään saattaa viedä voimia. Mitä raskausvaivoja olen hänelle matkan varrella kertonut, ne suorastaan moninkertaistuvat hänen kohdallaan. Luulenpa, että saa odottaa käytävässä synnytyksen loppuunsaattamista, koska hänellähän siis niin paljon koskee mahaan ja uuvuttaa niin vietävästi ...
) Vetäydyin nukkumaan kymmeneltä, mikä on ihan normaali ihmisten nukkumaanmenoaika. Mä olen kultaisesti valmistanut meille varhaisaamiaisen suunnilleen päivittäin jo kun vielä olin töissä. Tälle aamulle hän ilmoitti "pikalähdön" tarkoittaen, ettei tarvitse nousta (minulle luonnolliseen aikaan) tekemään aamupuuroa tai munakasta. Voi mitä ritarillisuutta! Puolisoaan ei tarttis haukkua kavereille eikä foorumeilla eikä missään, tiedän. En usko, että hän tulee käsittämään että toisen ihmisen kasvattaminen sisällään saattaa viedä voimia. Mitä raskausvaivoja olen hänelle matkan varrella kertonut, ne suorastaan moninkertaistuvat hänen kohdallaan. Luulenpa, että saa odottaa käytävässä synnytyksen loppuunsaattamista, koska hänellähän siis niin paljon koskee mahaan ja uuvuttaa niin vietävästi ...Voi ei Katjusha, onpa ollut vähän ikävää käytöstä mieheltäsi, hän ei ehkä ajatellut ihan loppuun saakka mitä tuli sanottua. Mun mieheni ei ole koskaan moisia kommentteja heittänyt, mutta moni muu on. mm "sinullahan on vain ylimääräistä vapaa aikaa" tai "siellä hengailet vain kotona" Kyllä tuommoiset kommentit niin saa ohtasuonet sykkimään, kun herää joka aamu klo 5:15 ja teen kaikille aamupalat, myös miehelleni ennen kun hän lähtee töihin ja muistaa kyllä kiittää joka kerta 
ja puen ja pesen lapset ja syötän ja ulkoillaan ja päiväunet, siivoukset, ruoan laitot ja kaupassa käynnit ja iltapesut, suihkut yms. Ja jossain välissä olis ihan kiva, kun itse ehtisi rauhassa joskus syömään tai suihkussa käymään..
Monikaan ei ymmärrä paljonko aikaa lasten kanssa menee, kun heidät itse hoitaa, meillä muksut tosi harvoin hoidossa ja kaikki kotona, kukaan ei ole päiväkodissa, paitsi eskari tietysti 4h päivä.
Toivotaan Katjusha, että miehesi on myöhemmin pahoillaan kommentistaan tai ymmärtää että se ei ollut ihan kohtuullista.
ja puen ja pesen lapset ja syötän ja ulkoillaan ja päiväunet, siivoukset, ruoan laitot ja kaupassa käynnit ja iltapesut, suihkut yms. Ja jossain välissä olis ihan kiva, kun itse ehtisi rauhassa joskus syömään tai suihkussa käymään..Monikaan ei ymmärrä paljonko aikaa lasten kanssa menee, kun heidät itse hoitaa, meillä muksut tosi harvoin hoidossa ja kaikki kotona, kukaan ei ole päiväkodissa, paitsi eskari tietysti 4h päivä.
Toivotaan Katjusha, että miehesi on myöhemmin pahoillaan kommentistaan tai ymmärtää että se ei ollut ihan kohtuullista.
Ilyana
Piirimestaruustason postaaja
Voihan kökkö, Katjusha! Miehet ei aina ajattele ihan loppuun asti sanomisiaan, ehkä jännitys tulevasta vauvasta vaan purkautuu kiukutteluna?
Piti kyllä itsekkin sanoa pari päivää sitten miehelle, etten mä "vaan" makaa kotona ollessani, monesti kuitenkin tulee tiskattua, pestyä pyykkiä, laitettua ruokaa, järjesteltyä ja siivoiltua ilman, että mies sitä edes huomaakaan. Kommentti oli kyllä hellyyttävä "mikset muka, kun sun pitäis ottaa iisisti ja levätä?".. Ja siis mähän kuitenkin nukun hyvin nukkuessani puolet vuorokaudesta ihan heittämällä.. ja saatan nukkua parin tunnin päikkärit.
Mies oli myös pölö kun heräsi tuossa joku aika sitten.. oli nähnyt taas (varmaan nyt puolet enemmän kuin mä) synnytysunen ja kertoi innoissaan "sillä vauvalla oli pieni pippeli! Ja se oli ihan limainen!" - pakko oli kysyä, oliko kyse siitä, että pippeli on limainen vai vauva.
Ja vauvahan se.. onkohan poloinen saanut traumoja, kun oon näyttänyt kuvia kinaisista ja muutenkin vähän epämääräisen näköisistä vauvoista, niin nyt ne tulevat uniinkin jo..? 
Mutta ei siinä, ehkä se lupailtu tyttö onkin poika, kun noissa miehen unissa se on aina ollut poika.. mistä näistä tietää.
Piti kyllä itsekkin sanoa pari päivää sitten miehelle, etten mä "vaan" makaa kotona ollessani, monesti kuitenkin tulee tiskattua, pestyä pyykkiä, laitettua ruokaa, järjesteltyä ja siivoiltua ilman, että mies sitä edes huomaakaan. Kommentti oli kyllä hellyyttävä "mikset muka, kun sun pitäis ottaa iisisti ja levätä?".. Ja siis mähän kuitenkin nukun hyvin nukkuessani puolet vuorokaudesta ihan heittämällä.. ja saatan nukkua parin tunnin päikkärit.
Mies oli myös pölö kun heräsi tuossa joku aika sitten.. oli nähnyt taas (varmaan nyt puolet enemmän kuin mä) synnytysunen ja kertoi innoissaan "sillä vauvalla oli pieni pippeli! Ja se oli ihan limainen!" - pakko oli kysyä, oliko kyse siitä, että pippeli on limainen vai vauva.
Ja vauvahan se.. onkohan poloinen saanut traumoja, kun oon näyttänyt kuvia kinaisista ja muutenkin vähän epämääräisen näköisistä vauvoista, niin nyt ne tulevat uniinkin jo..? Mutta ei siinä, ehkä se lupailtu tyttö onkin poika, kun noissa miehen unissa se on aina ollut poika.. mistä näistä tietää.
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Yölento, erittäin huonosti miehelleni tulee mieleen, että meillä on lapsi kasvamassa ja tästä koitan hänelle positiivisessa valossa puhua tämän tästä. Minun ylimääräinen väsymys kuitataan sillä, että hänkään ei ole nukkunut tarpeeksi viime aikoina (?). Käsityskyky ei riitä, sillä juuri noinhan se asia juuri on, kuten sanoit. Ihmettelee kyllä ja pitää etäisyyttä, kun maratonkropassani on yllättäen kiinnittyneenä "kasvain"...
Katjusha, aivan niin kuin yhden ihmisen väsymys sulkisi pois sen mahdollisuuden, että toinenkin on väsynyt.
Minun täytyy kyllä vähän hehkuttaa tuon mieheni huolehtivaisuutta. Hän pitää huolen siitä, että lepään riittävästi ja syön hyvin. En todellakaan lepää salaa tai vähän, sillä mies tekee kotona töitä ja näkee kyllä, jos teen jotain tai en tee. Tänään hän heräsi viideltä töihin, että ehtii tehdä hommia ja lisäsi lähteä kesken päivän neuvolaan mukaan. Minä nukuin kyllä yli seitsemään. Neuvolasta tullessa hän jatkoi töitä ja minä otin päiväunet. Heräsin syömään, kun mies oli laittanut lounasta. Nyt lepään, että jaksan käydä kaupassa. Mies lähti viemään autoa huoltoon.
Ja sitten yleensä illalla mies kehuu, kun olen ollut niin ahkera :)
Minun täytyy kyllä vähän hehkuttaa tuon mieheni huolehtivaisuutta. Hän pitää huolen siitä, että lepään riittävästi ja syön hyvin. En todellakaan lepää salaa tai vähän, sillä mies tekee kotona töitä ja näkee kyllä, jos teen jotain tai en tee. Tänään hän heräsi viideltä töihin, että ehtii tehdä hommia ja lisäsi lähteä kesken päivän neuvolaan mukaan. Minä nukuin kyllä yli seitsemään. Neuvolasta tullessa hän jatkoi töitä ja minä otin päiväunet. Heräsin syömään, kun mies oli laittanut lounasta. Nyt lepään, että jaksan käydä kaupassa. Mies lähti viemään autoa huoltoon.
Ja sitten yleensä illalla mies kehuu, kun olen ollut niin ahkera :)
Katjusha, voit vastakommentoida hänelle, että tulet olemaan vielä hänelle kateellinen kun hän saa kulkea töissä lepäämässä kun sinä olet 24/7 vauvassa kiinni. Siltä minusta silloin tuntui tokan lapsen vauva-aikana, kun lapsi heräili tunnin välein yöllä ja oli onneton päiväunien nukkuja. Hoidin yökukkumiset ja mies nukkui, että jaksoi töihin. Olisin oikein mieluusti mennyt 8 tunniksi "lepäämään" töihin. 
Tämä! Mä aloitin opiskelun esikoiseni ollessa 9kk. Silloin mietin, että olenko oikeutettu moiseen koulupäivän mittaiseen lepotaukoon joka arkipäivä!Katjusha, voit vastakommentoida hänelle, että tulet olemaan vielä hänelle kateellinen kun hän saa kulkea töissä lepäämässä kun sinä olet 24/7 vauvassa kiinni. Siltä minusta silloin tuntui tokan lapsen vauva-aikana, kun lapsi heräili tunnin välein yöllä ja oli onneton päiväunien nukkuja. Hoidin yökukkumiset ja mies nukkui, että jaksoi töihin. Olisin oikein mieluusti mennyt 8 tunniksi "lepäämään" töihin.
Ja täällä myös mies, joka on aina nukkunut yhtä huonosti ellei jopa huonommin kuin minä, jos jotakin väsymyksestäni olen kertonut.
ellami
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Voi ei. Ikäviä tilanteita. Ja tyhmää todeta, että miehet. Mulla oli tosi jäätävää exän kanssa toi läheisyys tai ei sitä ollut.
Nyt oon hyväksynyt hellyyden ja huolenpidon, mikä tulee mieheltäni luonnostaan. Mietin että hän on opettanut mut liian hyvälle, mut hän "vaan" on semmoinen. Ei mikään lässynlää liibalaaba, ulospäin voi vaikuttaa ihan erilaiselta mitä on kun ollaan kahdestaan. Itseasiassa just päinvastoin kun ex!! Ei sais vertaill mutta tajusin just et niin se on. Exä oli muiden seurassa avoin, puhelias, hauska jne. Kotona mun kanssa kylmä, omissa oloissaan, välinpitämätön jne. Ei auttanu puheet eikä itkut. Ei kuinnostanu mun raskaus eikä vauva.
Nyt saan nauttia vähän liiankin kanssa huomiosta. Tuo näkee jo ilmeestä että nyt supistaa ja mie saan jo hermoromahuksen kun kuulen "no nyt lähetää synnyttää, sairalaan nyt heti, eihän noilla kivuilla voi olla", tuumasin jo kipujen keskellä että lopeta, mie en halua kuunnella tota seuraavat kolme/neljä viikkoa!
Nyt oon hyväksynyt hellyyden ja huolenpidon, mikä tulee mieheltäni luonnostaan. Mietin että hän on opettanut mut liian hyvälle, mut hän "vaan" on semmoinen. Ei mikään lässynlää liibalaaba, ulospäin voi vaikuttaa ihan erilaiselta mitä on kun ollaan kahdestaan. Itseasiassa just päinvastoin kun ex!! Ei sais vertaill mutta tajusin just et niin se on. Exä oli muiden seurassa avoin, puhelias, hauska jne. Kotona mun kanssa kylmä, omissa oloissaan, välinpitämätön jne. Ei auttanu puheet eikä itkut. Ei kuinnostanu mun raskaus eikä vauva.
Nyt saan nauttia vähän liiankin kanssa huomiosta. Tuo näkee jo ilmeestä että nyt supistaa ja mie saan jo hermoromahuksen kun kuulen "no nyt lähetää synnyttää, sairalaan nyt heti, eihän noilla kivuilla voi olla", tuumasin jo kipujen keskellä että lopeta, mie en halua kuunnella tota seuraavat kolme/neljä viikkoa!
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Onneksi mieheni oli valmis pyytämään anteeksi tultuaan töistä. Töissä ei asiat etene toivotulla tavalla ja mieheni (aikanaan burnoutin kokeneena) on huolissaan jaksamisestaan. Hyvä juttu oli, että oli jutellut esimiehen kanssa. Päivänselvää molemmille on, etten ole vastuussa toisen neuroottisesta suhteesta nukkumiseen. Toivotaan, että tästäkin selvitään.
ErykahB
Puuhakas puhuja
Meillä on tänään hääpäivä. 12 vuotta ollaan oltu naimisissa, yhdessä 15,5 vuotta. Mahdottoman paljon on mahtunut niin monenlaista näihin vuosiin, mutta päällimmäisenä on syvä kiitollisuus siitä, että löysin ihmisen, joka jaksaa mua silloinkin kun olen erittäin hankala ja vähemmän viehättävä. :)
ErykahB
Puuhakas puhuja
Kiitos.
Voih. Muisteltii tänää meidän alkuaikoja, 4,5v takaa. Sitä miten kaikki alko salaisena ja "kiellettynä". Hirveen paljon on koettu näinä vuosina yhdessä. Muistelut alko siitä ku käytii tänää hakee pitsat pitseriasta jossa käytiin sillon kerran kun vasta tutustuttiin toisiimme paremmin. Sillon ku se 10minuuttia mikä menee pitsan valmistumiseen tuntu ikuisuudelta ku piti pitää näpit erossa..
Pohdittiin että enää meilä ei oo sellasta,mut todettii et ehkä se johtuu tästä suhteen mitasta. Mut melkei samasta suusta sanottii et on meilä kuitenki läheisyyttä. Iha eri tavalla ku entisissä suhteissa. Sohvalla istutaa/pötkötetää usein vierekkäin ja niinku sanoin et musta on ihanaa ku vaikka lähetää eri aikaa nukkuu ni mies tulee silti aina jokski aikaa pötköttelemää mun kaa :) päivittäin halaillaan ja pussaillaan.
Kovia on koettu,jossai vaiheessa(sillon pahimmassa) oli melko lähellä et ois lähetty eri suuntiin. Siitä oon tuolle kiitollinen että se jakso vaa vaikka helvetin vaikeeta se varmasti oliki ku mä vietin enemmä aikaa sairaalassa letkuissa ku kotona miehen kanssa. Edellee nuita hetkiä miettiessä nousee kyyneleet silmiin,vaikka siitäki on jo se kaks vuotta.
Nii kovasti tuota rakastan, jotenki sitä en aina ees ymmärräkää. Mut nyt varsinki ku vauva on tulossa,se vauva jota on yhdessä odotettu ja toivottu pidempään, tää parisuhde on jotenki vahvistunu. Naimisiin menosta on puhuttu,mut vielä ei oo lyöty päivää lukkoon.
Pohdittiin että enää meilä ei oo sellasta,mut todettii et ehkä se johtuu tästä suhteen mitasta. Mut melkei samasta suusta sanottii et on meilä kuitenki läheisyyttä. Iha eri tavalla ku entisissä suhteissa. Sohvalla istutaa/pötkötetää usein vierekkäin ja niinku sanoin et musta on ihanaa ku vaikka lähetää eri aikaa nukkuu ni mies tulee silti aina jokski aikaa pötköttelemää mun kaa :) päivittäin halaillaan ja pussaillaan.
Kovia on koettu,jossai vaiheessa(sillon pahimmassa) oli melko lähellä et ois lähetty eri suuntiin. Siitä oon tuolle kiitollinen että se jakso vaa vaikka helvetin vaikeeta se varmasti oliki ku mä vietin enemmä aikaa sairaalassa letkuissa ku kotona miehen kanssa. Edellee nuita hetkiä miettiessä nousee kyyneleet silmiin,vaikka siitäki on jo se kaks vuotta.
Nii kovasti tuota rakastan, jotenki sitä en aina ees ymmärräkää. Mut nyt varsinki ku vauva on tulossa,se vauva jota on yhdessä odotettu ja toivottu pidempään, tää parisuhde on jotenki vahvistunu. Naimisiin menosta on puhuttu,mut vielä ei oo lyöty päivää lukkoon.
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Me ollaan oltu naimisissa yli 10,5 vuotta. Koko ajan odotettiin, että milloin saadaan perhe. Kovin kauanhan siinä kesti. Koiriakin ehti tulla kolme. Onneksi ollaan hyvin yhteensopiva pari ja vaikka lapsettomuus osaa olla totaalisen pyllystä, toinen on edelleen jännittävä ja mielenkiintoinen. Niinkuin joku pitkään naimisissa ollut sanoi: Pitkän liiton salaisuus on hyvä valinta.
Me ollaan oltu 8 vuotta yhdessä, joista 7 naimisissa. Ihan viime päivinä oon kokenu semmosta syvää kumppanuuden tunnetta. Vaikea selittää, mut jotenkin semmonen erilainen tunne.
Muutenkin eletään semmosta vaihetta mun mielestä, että on hyväksyny monia semmosia toisen huonoja puolia, jotka saattaa olla aika pysyviä.. mut silti ei oo mitään seesteisyyttä, vaan kaikenlaisia tunteita ja suurimmaksi osaksi ihan arkista.
Muutenkin eletään semmosta vaihetta mun mielestä, että on hyväksyny monia semmosia toisen huonoja puolia, jotka saattaa olla aika pysyviä.. mut silti ei oo mitään seesteisyyttä, vaan kaikenlaisia tunteita ja suurimmaksi osaksi ihan arkista.
Me ollaan oltu yhdessä vajaa 9v ja naimisiin mentiin vasta noin 1,5v sitten (mies ois menny jo aiemmin...). Mun mielestä ollaan nyt sellaisessa tavallaan seesteisessä ja varmassa vaiheessa; lapset sitoo hyvällä tavalla yhteen ja ollaan tavallaan miehen kanssa yhtenä rintamana kasvattamassa lapsia. Mies on ihan hirveästi kasvanut ihmisenä ja isänä viime vuosina, esikoisen vauva-aikaan oli vähän lapsi itsekin (ikääkin oli toki vasta 23) mutta nyt alkaa tuntua että rinnallani on mies eikä lapsi. Koen hyvin vahvasti, että hän on mun elämänkumppanini, jonka kanssa haluan olla loppuelämäni. Mua ei ollenkaan pelota tämän kolmosen tuleva vauva-aika kun koen, että jotenkin voin luottaa mieheeni ihan täysin ja varmaan johtuu osittain siitäkin, että äitinä olen vähän jo hellittänyt.
Tämähän ei tokikaan tarkoita sitä, että meillä perusarki olisi jotain ihanan vaaleanpunaista höttöä vaan se on ihan jotain muuta
Perusarki rullaa ja välillä ollaan vaan tosi väsyneitä molemmat eikä mitään suurta suurenmoista rakkautta toteuteta päivittäin. Välillä mieheni on maailman ärsyttävin ja muka mikään ei toimi, mutta samalla on tosiaan hyväksynyt jo ne toisen huonot puolet ja tuntee toisen jo aikalailla läpikotaisin. Mutta esim monesti iltaisin pötkötellään sängyssä vierekkäin ja höpötellään. Kunhan ei toista ihan kokonaan unohda kaiken tämän keskellä ja edelleen tullaan kahdestaan hyvin toimeen ja nauretaan :)
Tämähän ei tokikaan tarkoita sitä, että meillä perusarki olisi jotain ihanan vaaleanpunaista höttöä vaan se on ihan jotain muuta
Perusarki rullaa ja välillä ollaan vaan tosi väsyneitä molemmat eikä mitään suurta suurenmoista rakkautta toteuteta päivittäin. Välillä mieheni on maailman ärsyttävin ja muka mikään ei toimi, mutta samalla on tosiaan hyväksynyt jo ne toisen huonot puolet ja tuntee toisen jo aikalailla läpikotaisin. Mutta esim monesti iltaisin pötkötellään sängyssä vierekkäin ja höpötellään. Kunhan ei toista ihan kokonaan unohda kaiken tämän keskellä ja edelleen tullaan kahdestaan hyvin toimeen ja nauretaan :)
Ilyana
Piirimestaruustason postaaja
Hyvän parisuhteen edellytys kyllä tosiaan on yhdessä olo: ei tarvitse 24/7 kiehnätä toisen kyljessä, mutta pitää olla aikaa olla toisen kanssa ja olla silloin läsnä eikä esim. puhelin/läppäri/pleikkari nenän edessä.
Mulla on kuitenkin takana yksi epäonnistunut avioliitto ja juurikin siihen havahduin loppu aikoina, kun aika jolloin ne korjaukset olisi pitänyt tehdä, jos ero olisi haluttu välttää, niin toinen osapuoli ei edes nukkunut mun kanssa samassa sängyssä öisin vaan valvoi mieluummin aamuun pelaten tai nukkui sohvalla, istui kiskomassa kaljaa tai keksi muita menoja muiden kanssa.
Sit kun sanoin, että kaikki on niin rikki etten pysty enää korjaamaan mitään, alkoi syyttely etten yritä yms. Ja kuitenkin just se mua satutti eniten ja varmaan olikin isoin syy eroon, että miehelle olin vain elättäjä, kodinhengetär, lapsenvahti, kännikuski ja mikä nyt milloinkin sattui sopimaan, mutta ikinä ei ollut läsnä eikä koskaan voinut ottaa aikaa siihen olemiseen.
Huoh. Kaikkia ei vaan ole tarkoitettu yhteen vaikka joskus sitä väkisin tuleekin yritettyä.
Summa summarum, nykyään kaikki on paremmin kuin hyvin: täällä me vietetään laatuaikaa ennen kuin isäntä lähtee töihin, syötiin pitsaa ja jäätelöä ja nyt sit mies nukkuu "päikkäreitä", niin mä voin lueskella foorumia ja jatketaan yhdessä oloa sitten hetken kuluttua.
Mulla on kuitenkin takana yksi epäonnistunut avioliitto ja juurikin siihen havahduin loppu aikoina, kun aika jolloin ne korjaukset olisi pitänyt tehdä, jos ero olisi haluttu välttää, niin toinen osapuoli ei edes nukkunut mun kanssa samassa sängyssä öisin vaan valvoi mieluummin aamuun pelaten tai nukkui sohvalla, istui kiskomassa kaljaa tai keksi muita menoja muiden kanssa.
Sit kun sanoin, että kaikki on niin rikki etten pysty enää korjaamaan mitään, alkoi syyttely etten yritä yms. Ja kuitenkin just se mua satutti eniten ja varmaan olikin isoin syy eroon, että miehelle olin vain elättäjä, kodinhengetär, lapsenvahti, kännikuski ja mikä nyt milloinkin sattui sopimaan, mutta ikinä ei ollut läsnä eikä koskaan voinut ottaa aikaa siihen olemiseen.
Huoh. Kaikkia ei vaan ole tarkoitettu yhteen vaikka joskus sitä väkisin tuleekin yritettyä.
Summa summarum, nykyään kaikki on paremmin kuin hyvin: täällä me vietetään laatuaikaa ennen kuin isäntä lähtee töihin, syötiin pitsaa ja jäätelöä ja nyt sit mies nukkuu "päikkäreitä", niin mä voin lueskella foorumia ja jatketaan yhdessä oloa sitten hetken kuluttua.
Meillä yhteiseloa jo reilu 12 vuotta. Naimisissa kohta 6v. Ollaan onnellisesti oltu yhdessä koko ajan, tehdään paljon juttuja yhdessä, viihdytään luonnossa yms. Luottamus toiseen 100%. En voisi kuvitella elämääni kenenkään muun kanssa. Olin vain 16 juuri täyttänyt kun alettiin seurustella. Heti osui oikea kohdalle.