Meilläkin on tällä hetkellä kyllä niin hyvin parisuhteessa asiat,että tuskin paremmin voisi olla :) meilläkin on miehen kanssa samanlainen urpo huumori,että nauretaan ja vitsaillaan ihan tyhmille jutuille. Tiedetään myös mitä toinen on sanomassa,ennen kuin ehtii edes suuta aukaista. Seksi on hyvää ja välillä sitä on enemmän ja välillä vähemmän,ei se minunkaan mielestäni ole suhteen tärkein asia. Tällä hetkellä en haluaisi muuttaa mitään suhteestamme,enkä kyllä ole halunnut aikaisemminkaan :)
Parisuhde
- Ketjun aloittaja Vimpa
- Aloituspäivämäärä
Ja niin meillä riideltiin taas kotitöistä ym arkisista jutuista.
Muillakin vastaavanlaisia kiivaita keskusteluja??
Mutta löysin aikas hyvän kirjotuksen netistä MLL:n sivuilta.
Täytyy vissii kokeilla...
Jos vaikka oikeesti auttaiskin, kun vähän jakais kaikkea. Ja just niin, että molemmille olis hyvä.
Kopio sivulta:
Mies tekee kotitöitä omalla tavallaan
"En voi jättää mieheni vastuulle mitään, hän ei kuitenkaan hoitaisi asioita niin kuin minä."
On totta, että miehesi ei ehkä tee asioita samalla tavalla kuin sinä. Hän ei tee kotitöitä samalla tavalla kuin sinä. Hän ei ole lasten kanssa samalla tavalla kuin sinä. Hän pukee lapsille vaatteet, joita sinä et heille laittaisi. Näin tapahtuu, koska te olette kaksi eri ihmistä omine piirteinenne ja tapoinenne.
Miehesi ei tee asioita väärin vaan eri tavalla. Jos hän tekee jonkin asian oikeasti väärin, voit kertoa siitä hänelle. Kerro, miten asia olisi hyvä tehdä. Miehesi voi olla sukunsa ensimmäinen mies, joka tekee kotitöitä. Hänellä ei ole vielä rutiineja asioissa, joita sinä olet kenties tehnyt jo lapsesta saakka. Nykyaikana monet naiset ja miehet tekevät yhtä paljon kotitöitä. Jotkut miehistä saattavat tehdä niitä mielellään, toisille ne ovat velvollisuus. Jälkimmäisessä tapauksessa taitavaksi harjaantuminen käy hitaammin.
Voit jaotella kotityöt kahteen luokkaan. Ensimmäisessä ovat asiat, jotka pitää tehdä tietyllä tavalla. Vauvat ja pikkulapset on ruokittava ajallaan. Vauvalle on annettava hänen ikätasonsa mukaista ruokaa ja allergisen lapsen ruokavaliossa on oltava tarkka. Lasten unentarpeesta on myös huolehdittava ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa on oltava huolellinen.
Toisessa luokassa ovat asiat, joiden tekotavalla ei ole suurta merkitystä. Matot voidaan siivouksen jälkeen panna eri järjestykseen ja astiat voivat vaihtaa kaapissa paikkaa. Maailma ei kaadu siihenkään, että lapsella on jalassaan eripariset sukat.
Tee kotisi arkiasioista lista. Listaa ensin asiat, jotka edellyttävät yhtenäistä toimintaa. Tee viereen toinen listaus asioista, joiden tekotavalla ei loppujen lopuksi ole merkitystä. Keskustele listalla olevista asioista miehesi kanssa. Oletteko yksimielisiä asioista? Missä asioissa olette erimielisiä? Voisiko niistä päästä kompromissiin, joka miellyttäisi molempia? Voisiko kumpikin joustaa joissakin asioissa?
Ensimmäisestä, tärkeästä listasta muotoutuu todennäköisesti toista lyhyempi. Voit myöntää ääneen miehellesi, että olet luonteeltasi tarkka ja sinun on vaikea sopeutua miehen erilaiseen toimintatapaan. Kerro, että haluat oppia joustavuutta vähemmän tärkeissä asioissa. Voit tällöin odottaa vastineeksi mieheltäsi pyrkimystä huolellisuuteen niissä asioissa, joissa sitä oikeasti tarvitaan.
Tarkat äidit karkottavat ikävän usein miehensä lasten- ja kodinhoidosta. Mies ei jaksa kuulla jatkuvasti moitteita. Ylhäältäpäin osoitetut tehtävät ja virheiden osoittelu ei houkuttele. Koti voi olla hoidettu naisen mielen mukaisesti, mutta myös yksin. Mieti, mikä on itsellesi tärkeää. Kumpi on tärkeämpää: sinä hoidat asian omalla tavallasi vai mies omalla tavallaan, jolloin sinä pääsisit helpommalla?
Koti ei tarvitse kahta samalla tavalla toimivaa aikuista. Erilaiset ihmiset ja erilaiset tavat täydentävät toisiaan. Lapsillekin on rikkaus nähdä erilaisia toimintatapoja. Anna miehesi tehdä asiat omalla tavallaan. Pohdi, voisitko itse oppia hiukan suurpiirteisyyttä. Anna miehellesi mahdollisuus. Ota hänet mukaan tasapuolisesti kotitöihin, jaa vastuuta ja velvollisuuksia. Pian miehesi hoitaa entistä useamman tehtävän. Mutta muista, silloinkin hän tekee ne omalla tavallaan!
Muillakin vastaavanlaisia kiivaita keskusteluja??
Mutta löysin aikas hyvän kirjotuksen netistä MLL:n sivuilta.
Täytyy vissii kokeilla...
Jos vaikka oikeesti auttaiskin, kun vähän jakais kaikkea. Ja just niin, että molemmille olis hyvä.
Kopio sivulta:
Mies tekee kotitöitä omalla tavallaan
"En voi jättää mieheni vastuulle mitään, hän ei kuitenkaan hoitaisi asioita niin kuin minä."
On totta, että miehesi ei ehkä tee asioita samalla tavalla kuin sinä. Hän ei tee kotitöitä samalla tavalla kuin sinä. Hän ei ole lasten kanssa samalla tavalla kuin sinä. Hän pukee lapsille vaatteet, joita sinä et heille laittaisi. Näin tapahtuu, koska te olette kaksi eri ihmistä omine piirteinenne ja tapoinenne.
Miehesi ei tee asioita väärin vaan eri tavalla. Jos hän tekee jonkin asian oikeasti väärin, voit kertoa siitä hänelle. Kerro, miten asia olisi hyvä tehdä. Miehesi voi olla sukunsa ensimmäinen mies, joka tekee kotitöitä. Hänellä ei ole vielä rutiineja asioissa, joita sinä olet kenties tehnyt jo lapsesta saakka. Nykyaikana monet naiset ja miehet tekevät yhtä paljon kotitöitä. Jotkut miehistä saattavat tehdä niitä mielellään, toisille ne ovat velvollisuus. Jälkimmäisessä tapauksessa taitavaksi harjaantuminen käy hitaammin.
Voit jaotella kotityöt kahteen luokkaan. Ensimmäisessä ovat asiat, jotka pitää tehdä tietyllä tavalla. Vauvat ja pikkulapset on ruokittava ajallaan. Vauvalle on annettava hänen ikätasonsa mukaista ruokaa ja allergisen lapsen ruokavaliossa on oltava tarkka. Lasten unentarpeesta on myös huolehdittava ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa on oltava huolellinen.
Toisessa luokassa ovat asiat, joiden tekotavalla ei ole suurta merkitystä. Matot voidaan siivouksen jälkeen panna eri järjestykseen ja astiat voivat vaihtaa kaapissa paikkaa. Maailma ei kaadu siihenkään, että lapsella on jalassaan eripariset sukat.
Tee kotisi arkiasioista lista. Listaa ensin asiat, jotka edellyttävät yhtenäistä toimintaa. Tee viereen toinen listaus asioista, joiden tekotavalla ei loppujen lopuksi ole merkitystä. Keskustele listalla olevista asioista miehesi kanssa. Oletteko yksimielisiä asioista? Missä asioissa olette erimielisiä? Voisiko niistä päästä kompromissiin, joka miellyttäisi molempia? Voisiko kumpikin joustaa joissakin asioissa?
Ensimmäisestä, tärkeästä listasta muotoutuu todennäköisesti toista lyhyempi. Voit myöntää ääneen miehellesi, että olet luonteeltasi tarkka ja sinun on vaikea sopeutua miehen erilaiseen toimintatapaan. Kerro, että haluat oppia joustavuutta vähemmän tärkeissä asioissa. Voit tällöin odottaa vastineeksi mieheltäsi pyrkimystä huolellisuuteen niissä asioissa, joissa sitä oikeasti tarvitaan.
Tarkat äidit karkottavat ikävän usein miehensä lasten- ja kodinhoidosta. Mies ei jaksa kuulla jatkuvasti moitteita. Ylhäältäpäin osoitetut tehtävät ja virheiden osoittelu ei houkuttele. Koti voi olla hoidettu naisen mielen mukaisesti, mutta myös yksin. Mieti, mikä on itsellesi tärkeää. Kumpi on tärkeämpää: sinä hoidat asian omalla tavallasi vai mies omalla tavallaan, jolloin sinä pääsisit helpommalla?
Koti ei tarvitse kahta samalla tavalla toimivaa aikuista. Erilaiset ihmiset ja erilaiset tavat täydentävät toisiaan. Lapsillekin on rikkaus nähdä erilaisia toimintatapoja. Anna miehesi tehdä asiat omalla tavallaan. Pohdi, voisitko itse oppia hiukan suurpiirteisyyttä. Anna miehellesi mahdollisuus. Ota hänet mukaan tasapuolisesti kotitöihin, jaa vastuuta ja velvollisuuksia. Pian miehesi hoitaa entistä useamman tehtävän. Mutta muista, silloinkin hän tekee ne omalla tavallaan!
Voi,ikävää moona,jos teillä on ollut riitaa. Itsestäkin on ikävää jos välillä tulee kiivastuttua ns turhista asioista. Meillä yleensä minä teen kotityöt,imuroin luutuan,pesen pyykit ja astiat koneeseen ja pois. Lasten vaatteet yms. Koska minua ärsyttää,jos vaikka mies laittaisi pyykit,niin ne on vaan rykästy kuivumaan ja joutuisin ne itse laittamaan uudelleen. Kerran talvella,kun meillä kävi lumikone pukkamassa lumet pihan suulle,niin naapurin mies oli tehnyt lumityöt myös meidän pihan edestä. Asiasta kun kerroin miehelleni,niin hän nauraen kysyi,että kävitkä itse vielä työntämässä lumet ja tarkistamassa että ne on hyvon tehty. Noh kävinhän minä :) hyvin kyllä mies minut tuntee ja sanookin leikillään ettei uskalla pyykkeihin koskea,ettei tule sanomista. Mies tekee viikonloppuna puolestaan ruokaa,hän on meillä se parempi kokki :) itseltäkin suuu ihan perusruoan laitto mutta mies sitten tekee lihapaisteja,pihviä,patoja ja kastikkeita yms haastavampia juttuja. Ja aina kyllä kehun kun hän tekee hyvää ruokaa 
Meillä mies tekee kyllä kotitöitä yhtä paljon tai enemmän kuin minä. Molemmat tekevät omalla tavallaan eikä siitä ole tullut pulmia. Pääasia että on siistiä.
Vauva-aikana kannattaa olla lempeä itselleen ja puolisolleen. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Sotku ei maailmasta siivoamalla katoa ja se ehtii odottaa. Vauva on vain hetken pieni ja voi paremmin, jos vanhemmatkin voivat hyvin eivätkä stressaa tai riitele.
Vauva-aikana kannattaa olla lempeä itselleen ja puolisolleen. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Sotku ei maailmasta siivoamalla katoa ja se ehtii odottaa. Vauva on vain hetken pieni ja voi paremmin, jos vanhemmatkin voivat hyvin eivätkä stressaa tai riitele.
Meillä samalla lailla kuin teillä Yölento. Mies tekee yhtä paljon tai enemmänkin kotitöitä kuin minä. Ja molemmilla omat tavat ja se on ok. Meillä on työnjako niin, että mies pääasiassa tiskaa (ei halua edes tiskikonetta, vaikka meillä on kohta 5 hengen perhe) ja minä pesen pyykit. Mies siivoilee 1-vuotiaan lelut usein lattialta ja minä vastaan lasten vaatteiden kierrättämisestä ja sopivien löytymisestä kaapista. Koko kodin siivouksessa mies yleensä imuroi ja pesee lattiat. Mä pyyhin pölyt, tamppaan matot ja pesen vessan.
Ja juuri samaa mieltä tuosta, että vauva-aikana lempeä itselleen ja puolisolleen. Meillä oli tytön vauva-aikana asuntomme näyttöjä ja voi että kun oli stressaavaa kun oli pakko kodin olla sitten tiptop niitä varten! Nyt aion nauttia kun ei ole sellaista stressiä.
Ja juuri samaa mieltä tuosta, että vauva-aikana lempeä itselleen ja puolisolleen. Meillä oli tytön vauva-aikana asuntomme näyttöjä ja voi että kun oli stressaavaa kun oli pakko kodin olla sitten tiptop niitä varten! Nyt aion nauttia kun ei ole sellaista stressiä.
Täällä hetkellä mä teen kaikki kotityöt,mies kyllä tekisi jos pyytäisiin mut en ole pyydännyt kun olen esikoisen kanssa (1,6v) kotona ja mies käy töissä. Silloin kun esikoinen oli pikkuvauva niin mies teki kans kotihommia. Nyt kun pikkukakkonen syntyy, aluksi kotihoito jää taustaille ja siivotaan isommat sotkut miehem vapapäivillä mut sit kun kuopuskin isompi aion hoitaa niin kauan kotiin/ruuat kun tääl kotona olen. Sit kun palaan töihiin niin jaetaan kotityöt puoliksi.
Meillä on ainoa selkeä jako että tiskit kuuluu miehelle ja pyykkäys mulle. Muuten kaikki osallistuu kaikkeen aina tilanteen mukaan. Monesti olen perjantai-iltana ilmoittanut miehelle, että siivoavat lasten kanssa viikonloppuna sillä aikaa kun ole töissä 
Toki koska olen paljon lasten kanssa kotona niin teen paljon enemmän kotitöitä kuin mies. Talvisin lämmittelen päivällä uunia jne, ei ois mitään järkeä jättää tuommoisia hommia iltaan miehelle. Meillä mies myös ilmeisesti osallistuu keskivertoa enemmän lasten harrastuksiin, koska on esim nuoremman pojan jumpassa ainoa iskä...Samoin oli aikoinaan ainoa iskä esikoisen harrastuksissa. Ja siis oon ite niin laiska, että ei todellakaan kiinnostaisi kaikkea tehdä yksin! Pääasia, että homma tulee tehtyä, ei väliä miten se on tehty. Toki miestä joutuu usein vähän patistelemaan hommien pariin mutta en todellakaan ala passata ja tehdä kaikkea mahdollista yksin.
Toki koska olen paljon lasten kanssa kotona niin teen paljon enemmän kotitöitä kuin mies. Talvisin lämmittelen päivällä uunia jne, ei ois mitään järkeä jättää tuommoisia hommia iltaan miehelle. Meillä mies myös ilmeisesti osallistuu keskivertoa enemmän lasten harrastuksiin, koska on esim nuoremman pojan jumpassa ainoa iskä...Samoin oli aikoinaan ainoa iskä esikoisen harrastuksissa. Ja siis oon ite niin laiska, että ei todellakaan kiinnostaisi kaikkea tehdä yksin! Pääasia, että homma tulee tehtyä, ei väliä miten se on tehty. Toki miestä joutuu usein vähän patistelemaan hommien pariin mutta en todellakaan ala passata ja tehdä kaikkea mahdollista yksin.
Itse teen ihan mielelläni kotitöitä. Eihän minulla muuta olekaan kuin aikaa tehä, kun kotona työttömänä olen (toki tekisin muutenkin jos töissä olisin). Hoidan yleensä tiskit (mies kyllä välillä kans innostuu), imuroin, kerään tavaraa pois, kokkaan, yms. Mies viikonloppuisin tekee aamupuurot. En edes vaadi mieheltä mitään kotitöiden suhteen (ellen sitten makaa sängyssä kipeänä ihan kanttuvei jolloin edes jonkun on hoidettava lasten ruokapuoli, ei muulla niin väliä). Miehellä on ihan tarpeeksi tekemistä koneiden ja laitteiden kanssa, hoitaa jotain yhdistysasioita vapaa-ajallaan, on maanviljelys ja pihalla kaikkea remppaa ja käy päivätöissä.
No itse olen onneksi tosta ns. täydellisyyden tavoittelusta ja ylisuorittamisesta päässyt irti jo vuosia sitten, kun ei niillä asioilla ole oikeesti mitään väliä, että miten se tiskikone nyt on tyhjennetty ja miten se kauppakassi pakattu jne. Itelläkin on mukavampi olla vähän rennompana, eikä miehenkään itsetunto joudu kärsimään.
Ja ei meillä varmaan muuten näin pahasti riitaa tulisikaan, mutta nyt kun olen itse sairaslomalla ja oma tila ei ole mikään paras mahdollinen, kun en saa juuri mitään nyt tehdä, niin kyllä se katse ja pyynnöt siirtyy väkisinkin tohon omaan mieheen päin.
Ja vaikka kuinka yritän itse asioilta silmiäni sulkea, ja mitään ei vaan useista pyynnöistäni huolimatta tapahdu, niin en minä voi vain olla. Ja sit alan itse tekemään vaikken saisi.
Ja kyllä sitä sitten pelkää, että hitto jos jotain käy, kun usein olenkin sitten aikas kipeenä isomman tekemisen jälkeen.
Kun en saisi imuroida, en kurotella, en kumarrella, enkä nostaa tai kantaa mitään painavaa ym, kun se synnytyksen käynnistymisen vaara on edelleen olemassa.
Ja kyllä toi mun mies kyllä kuuntelee ja sanoo, että ymmärtää, ja varmaan ymmärtääkin, mutta...sen koneet ei vaan käynnisty??
Ja sit minä saan lopulta ihan hirveet itkuraivarit...
En ole omasta mielestäni kuitenkaan mikään nipo tai liian tarkka ja vaativa, enkä oikeesti paljon edes pyydä.
Vaan ihan pieniä normaaliasioita vain.
Ja enemmän apua arkeen, kun en nyt itse kaikkeen pysty.
Mutta on kyllä pakko listata kaikki ja merkata, mitä kaikkea minä nyt voin vielä oikeesti tehdä ja näyttää ja kertoa miehellenikin, että sen on nyt vaan pakko tulla tietyissä asioissa vähän vastaan.
Kai sillekin merkitsee miten minäkin voin ja jaksan ja et ei nyt vaan tilanteet enempää pahenis.
Rakastan kuitenkin mun miestä ihan tosi paljon, enkä todellakaan halua riidellä.
Ja tuskin sekään...
Ja niin paljon elämässä suurta myllerrystä tällä hetkellä muutenkin, ettei ole mikään ihmekään, jos tämä kaiken lisäksi raskaana oleva nainen välillä vähän romahtelee.
Mutta...eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu.
Houp sou...
Ja onneksi meillä on aina pystytty kuitenkin puhumaan, ja lopulta löytämään semmonen kiva ratkasu kaikille. Niin eiköhän nytkin.
Ja ei meillä varmaan muuten näin pahasti riitaa tulisikaan, mutta nyt kun olen itse sairaslomalla ja oma tila ei ole mikään paras mahdollinen, kun en saa juuri mitään nyt tehdä, niin kyllä se katse ja pyynnöt siirtyy väkisinkin tohon omaan mieheen päin.
Ja vaikka kuinka yritän itse asioilta silmiäni sulkea, ja mitään ei vaan useista pyynnöistäni huolimatta tapahdu, niin en minä voi vain olla. Ja sit alan itse tekemään vaikken saisi.
Ja kyllä sitä sitten pelkää, että hitto jos jotain käy, kun usein olenkin sitten aikas kipeenä isomman tekemisen jälkeen.
Kun en saisi imuroida, en kurotella, en kumarrella, enkä nostaa tai kantaa mitään painavaa ym, kun se synnytyksen käynnistymisen vaara on edelleen olemassa.
Ja kyllä toi mun mies kyllä kuuntelee ja sanoo, että ymmärtää, ja varmaan ymmärtääkin, mutta...sen koneet ei vaan käynnisty??
Ja sit minä saan lopulta ihan hirveet itkuraivarit...
En ole omasta mielestäni kuitenkaan mikään nipo tai liian tarkka ja vaativa, enkä oikeesti paljon edes pyydä.
Vaan ihan pieniä normaaliasioita vain.
Ja enemmän apua arkeen, kun en nyt itse kaikkeen pysty.
Mutta on kyllä pakko listata kaikki ja merkata, mitä kaikkea minä nyt voin vielä oikeesti tehdä ja näyttää ja kertoa miehellenikin, että sen on nyt vaan pakko tulla tietyissä asioissa vähän vastaan.
Kai sillekin merkitsee miten minäkin voin ja jaksan ja et ei nyt vaan tilanteet enempää pahenis.
Rakastan kuitenkin mun miestä ihan tosi paljon, enkä todellakaan halua riidellä.
Ja tuskin sekään...
Ja niin paljon elämässä suurta myllerrystä tällä hetkellä muutenkin, ettei ole mikään ihmekään, jos tämä kaiken lisäksi raskaana oleva nainen välillä vähän romahtelee.
Mutta...eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu.
Houp sou...
Ja onneksi meillä on aina pystytty kuitenkin puhumaan, ja lopulta löytämään semmonen kiva ratkasu kaikille. Niin eiköhän nytkin.
Argh. Nähtävästi kaksin keskinen aika ei oo mun miehelle yhtä tärkeetä ku mulle.. miehen äiti on ollu meilä vajaan viikon nyt,ja mä en oo saanu koko aikana oikeestaa yhtää huomioo.. tänää mies lähti tos iltapäivällä viemää äitiää kummitätille yökylään. Mä pyysin että ei olis pitkään.. oli siis menossa samalla reissulla käymää mökillä jossa on serkkuja.. kello on nyt kakskyt yli 11 illalla, eikä miestä vieläkään näy..
Jotenki harmittaa nii paljon! Olin suunnitellu et vietettäis oikeesti yhessä aikaa tää ilta mut pah! Mies on kuitenki lähössä sunnuntaina ainaki yheks yöks pois kotoo,mahollisesti pidemmäksikin aikaa..
Jotenki harmittaa nii paljon! Olin suunnitellu et vietettäis oikeesti yhessä aikaa tää ilta mut pah! Mies on kuitenki lähössä sunnuntaina ainaki yheks yöks pois kotoo,mahollisesti pidemmäksikin aikaa..
Joia
Näppärä viestien naputtelija
Meilläkin mies tekee kotitöitä varmaan vähän enemmän kuin minä ja mahan kasvaessa on nyt tehnyt ihan reilustikin enemmän, ihan omasta aloitteestaan. Enkä todella valita tilanteesta :D Ainoastaan pyykin pesu on tällä hetkellä täysin mun reviiriä, muuten joko mies tekee tai sitten jaetaan vastuu.
Mutta sitten sellaiset ylimääräiset käytännön hommat on niitä mitkä mieheltä jää helposti tekemättä, niinkuin esim. tällä hetkellä yhden seinän tapetointi, ruohonleikkuu, takkapuukuorman paikalleen saaminen (komea kasa lojuu tuossa keskellä pihaa jo kolmatta viikkoa) ja puutarhatarvikelaatikon loppuun saakka maalaaminen. Näistä pitää välillä muistutella, vaikken haluaisi aikuisen ihmisen tekemisiin niin puuttuakaan. Ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi osa ketjua, eli kun yksi homma tulee tehtyä niin se mahdollistaa sitten seuraavan osan tekemisen. Tänäänkin mies on koko päivän pois harrastustapahtuman vuoksi ja mua turhauttaa katsella täällä näitä tiettyjä tekemättömiä hommia, joita en siis itse pysty tekemään. Mutta jospa vaikka huomenna jotain tapahtuisi johonkin suuntaan...
(jottei nyt ihan jäisi kuva että täällä emäntä vaan sohvalla makoilee ja passuuttaa miestään niin esim. tänään mulla on tarkoitus leipoa, pyykätä, tehosiivota kaikki lattiat, järjestellä yksi lipasto kokonaan uusiksi niin että yksi laatikko vapautuu vauvan vaatteille, laittaa omia vaatteita myyntiin, ulkoiluttaa koirat (2 eri lenkkiä, nuorille oma ja vanhalle oma) ja sitten vielä ihan yleistä järjestelyä ja organisointia. Toki myös sohvalla makoilu kirjan kanssa kuuluu päivän ohjelmaan, ettei nyt ihan vaan mene suorittamiseksi :D )
Mutta sitten sellaiset ylimääräiset käytännön hommat on niitä mitkä mieheltä jää helposti tekemättä, niinkuin esim. tällä hetkellä yhden seinän tapetointi, ruohonleikkuu, takkapuukuorman paikalleen saaminen (komea kasa lojuu tuossa keskellä pihaa jo kolmatta viikkoa) ja puutarhatarvikelaatikon loppuun saakka maalaaminen. Näistä pitää välillä muistutella, vaikken haluaisi aikuisen ihmisen tekemisiin niin puuttuakaan. Ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi osa ketjua, eli kun yksi homma tulee tehtyä niin se mahdollistaa sitten seuraavan osan tekemisen. Tänäänkin mies on koko päivän pois harrastustapahtuman vuoksi ja mua turhauttaa katsella täällä näitä tiettyjä tekemättömiä hommia, joita en siis itse pysty tekemään. Mutta jospa vaikka huomenna jotain tapahtuisi johonkin suuntaan...
(jottei nyt ihan jäisi kuva että täällä emäntä vaan sohvalla makoilee ja passuuttaa miestään niin esim. tänään mulla on tarkoitus leipoa, pyykätä, tehosiivota kaikki lattiat, järjestellä yksi lipasto kokonaan uusiksi niin että yksi laatikko vapautuu vauvan vaatteille, laittaa omia vaatteita myyntiin, ulkoiluttaa koirat (2 eri lenkkiä, nuorille oma ja vanhalle oma) ja sitten vielä ihan yleistä järjestelyä ja organisointia. Toki myös sohvalla makoilu kirjan kanssa kuuluu päivän ohjelmaan, ettei nyt ihan vaan mene suorittamiseksi :D )
Olitko nempsu87 kertonut sun miehelle, mitä olit ajatellut?
Tuli vaan mieleen...
Kun muistan, kun joskus alkuaikoina omankin miehen kanssa minäkin vain ajattelin asioita ja jouduin pettymään kerta toisensa jälkeen, kunnes päätin, etten enää edes ajattele. Että olkoon. Ei väkisin. :banghead:
Mutta joo...vaikka miehet ovatkin usein niitä pahempia tuppisuita, niin kyllä sekin aikanaan selvisi, ja varmaan taas jonkun ison riidan yhteydessä, että ei ne miehet vaan tajua tommosia asioita, vaikka ne kuinka itekin haluaisi.
Ne vaan on oikeesti niin erilaisia.
Ja usein sain muistuttaa itseänikin siitä, ettei mies ole todellakaan mikään ajatusten lukija, vaan on oikeesti oltava avoin, jos jotain haluaa.
Ja usein "ethän oo kauaa", ei vaan riitä, vaan on myös kerrottava miksi, niin se menee ehkä perille.
Ja nyt kun mietin jälkeenpäin, niin...aika kivasti toi oma mies on kyllä tullut ajan myötä avoimemmaksi itekin. Ehkä myös siksi, koska mainostan puhumisen tärkeyttä aika paljonkin meidän joka päiväisessä elämässä.
Sillä en se ole mikään ajatusten lukija minäkään. Ja niin vältytään myös monilta turhilta riidoilta.
Ehkä teilläkin auttaa nyt puhuminen?
Ja ei tietenkään huutaminen.
Se vaan usein pahentaa asioita.
Ja huutamisesta mun mies antoi joskus aika hyvänkin esimerkin.
Että miehet ovat, kuin kilpikonnia.
Ja kun me naiset aletaan huutaa, vetäytyy mies kuoreensa, eikä se silloin näe eikä kuule mitään.
Ja on täysin jalaton ja kädetön.
Ja silloin on ihan turha sanoa mitään.
Tai odottaa mitään.
Mitään haleja/hellyyden osoituksia ym tekoja. Ennen kuin mies katsoo itse turvalliseksi tulla ulos kuorestaan.
Ja ei nyt varmaan kaikki ole herkkiä kilpikonnia, niin kuin minun mieheni, mutta toi sen tarina auttoi minua kyllä ymmärtämään häntä paljon paremmin. Ja oppimaan myös itsestäni...
Ja joskus ollaan kavereiden kanssa yhdessä pohdittu, että mitähän se "salaatti", sitten olisi??
Tuli vaan mieleen...
Kun muistan, kun joskus alkuaikoina omankin miehen kanssa minäkin vain ajattelin asioita ja jouduin pettymään kerta toisensa jälkeen, kunnes päätin, etten enää edes ajattele. Että olkoon. Ei väkisin. :banghead:
Mutta joo...vaikka miehet ovatkin usein niitä pahempia tuppisuita, niin kyllä sekin aikanaan selvisi, ja varmaan taas jonkun ison riidan yhteydessä, että ei ne miehet vaan tajua tommosia asioita, vaikka ne kuinka itekin haluaisi.
Ne vaan on oikeesti niin erilaisia.
Ja usein sain muistuttaa itseänikin siitä, ettei mies ole todellakaan mikään ajatusten lukija, vaan on oikeesti oltava avoin, jos jotain haluaa.
Ja usein "ethän oo kauaa", ei vaan riitä, vaan on myös kerrottava miksi, niin se menee ehkä perille.
Ja nyt kun mietin jälkeenpäin, niin...aika kivasti toi oma mies on kyllä tullut ajan myötä avoimemmaksi itekin. Ehkä myös siksi, koska mainostan puhumisen tärkeyttä aika paljonkin meidän joka päiväisessä elämässä.
Sillä en se ole mikään ajatusten lukija minäkään. Ja niin vältytään myös monilta turhilta riidoilta.
Ehkä teilläkin auttaa nyt puhuminen?
Ja ei tietenkään huutaminen.
Se vaan usein pahentaa asioita.
Ja huutamisesta mun mies antoi joskus aika hyvänkin esimerkin.
Että miehet ovat, kuin kilpikonnia.
Ja kun me naiset aletaan huutaa, vetäytyy mies kuoreensa, eikä se silloin näe eikä kuule mitään.
Ja on täysin jalaton ja kädetön.
Ja silloin on ihan turha sanoa mitään.
Tai odottaa mitään.
Mitään haleja/hellyyden osoituksia ym tekoja. Ennen kuin mies katsoo itse turvalliseksi tulla ulos kuorestaan.
Ja ei nyt varmaan kaikki ole herkkiä kilpikonnia, niin kuin minun mieheni, mutta toi sen tarina auttoi minua kyllä ymmärtämään häntä paljon paremmin. Ja oppimaan myös itsestäni...
Ja joskus ollaan kavereiden kanssa yhdessä pohdittu, että mitähän se "salaatti", sitten olisi??
Ilyana
Piirimestaruustason postaaja
Niin totta toi, ettei riitä pelkästään pyyntö ettei toinen olisi kauan. Meillä varmaan eniten riitoja aiheuttaa se, ettei mies muista ilmoittaa, jos treenit/palaveri/kaljallakäynti/sukulointi venyy pitkäksi ja mä kiehun kotona, kun taas on mennyt koko päivä jossain aivan luualla touhutessa vaikka yhteisiäkin juttuja olisi ollut. Vaikka olisin voinut laittaa itse viestiä ja kysyä, meneekö vielä pitkään ja näin välttää koko arpomisen..
Myös se, että mä menen noin 7-9 tuntia ennen miestä nukkumaan, aiheuttaa tilanteita, kun yht'äkkiä vuorokauden tunneista on kadonnut yli puolet, kun silloin kun mä olen töissä mies nukkuu ja toisinpäin. Ja kun mä alan rauhoittumaan iltatoimiin ja valmistaudun peiton alle menoon (tykkään syödä iltapalan sängyssä), niin toinen on ollut vasta tyyliin neljä tai viis tuntia hereillä ja on täynnä virtaa kuin duracell pupu..
Nyt eilenkin oli pakko sano ihan suoraan, että varaa sit mulle edes sunnuntain ja osan maanantaista, kun eilen oli ite hommissa, mä oon tänään koko päivän töissä ja maanantaina lähtee kavereineen pariksi yöksi mökkeilemään. Ja sit kun tulee sieltä, niin sunnuntai onkin taas ainoa päivä, kun kummatkin on vapaalla.. tai olishan noilla bänditreenit, mutta saa luvan skipata, kun mulla on ne liput sinne Rocky Horroriin.
Mutta tosiaan, ääneen pitää kyllä sanoa asioista jos haluaa, että ne tulee tehdyiksi, vaikka välillä tuntuukin siltä, että joutuu sanomaan itsestäänselvyyksistä - jotkut miehet on vaan erilaisia eikä oikeasti tajua meidän vihjailuja. Kyllä nimittäin meilläkin mies järjestelee ja tiskaa, mutta esimerkiksi sänkyä ei jaksaisi joka päivä pedata. Mähän tykkään kuitenkin siivota, joten mulle on ok tehdä suurinosa kotitöistä, miehen voin lähettää sillä aikaa vaikka kauppaan ja viemään roskia - ja nyt kun en pysty mitään painavaa kamtamaan, niin kyllä tuo hakee postiin tulleita paketteja ("miten sulle voi joka viikko tulla paketteja?!") tai kantaa tavaraa varastoon. Ja kokkailee, ettei mun tarvii työpäivän jälkeen - ja mikä tärkeintä, ei oleta, että jaksaisin vielä päivän ruokaa laitettuani laittaa vielä kotonakin ruokaa, vaan kysyy monesti, olisiko mulla jotain erityisiä mielihaluja ruoan suhteen vai haluaisinko mahdollisesti, että haetaan ruokaa jostain.
Myös se, että mä menen noin 7-9 tuntia ennen miestä nukkumaan, aiheuttaa tilanteita, kun yht'äkkiä vuorokauden tunneista on kadonnut yli puolet, kun silloin kun mä olen töissä mies nukkuu ja toisinpäin. Ja kun mä alan rauhoittumaan iltatoimiin ja valmistaudun peiton alle menoon (tykkään syödä iltapalan sängyssä), niin toinen on ollut vasta tyyliin neljä tai viis tuntia hereillä ja on täynnä virtaa kuin duracell pupu..
Nyt eilenkin oli pakko sano ihan suoraan, että varaa sit mulle edes sunnuntain ja osan maanantaista, kun eilen oli ite hommissa, mä oon tänään koko päivän töissä ja maanantaina lähtee kavereineen pariksi yöksi mökkeilemään. Ja sit kun tulee sieltä, niin sunnuntai onkin taas ainoa päivä, kun kummatkin on vapaalla.. tai olishan noilla bänditreenit, mutta saa luvan skipata, kun mulla on ne liput sinne Rocky Horroriin.
Mutta tosiaan, ääneen pitää kyllä sanoa asioista jos haluaa, että ne tulee tehdyiksi, vaikka välillä tuntuukin siltä, että joutuu sanomaan itsestäänselvyyksistä - jotkut miehet on vaan erilaisia eikä oikeasti tajua meidän vihjailuja. Kyllä nimittäin meilläkin mies järjestelee ja tiskaa, mutta esimerkiksi sänkyä ei jaksaisi joka päivä pedata. Mähän tykkään kuitenkin siivota, joten mulle on ok tehdä suurinosa kotitöistä, miehen voin lähettää sillä aikaa vaikka kauppaan ja viemään roskia - ja nyt kun en pysty mitään painavaa kamtamaan, niin kyllä tuo hakee postiin tulleita paketteja ("miten sulle voi joka viikko tulla paketteja?!") tai kantaa tavaraa varastoon. Ja kokkailee, ettei mun tarvii työpäivän jälkeen - ja mikä tärkeintä, ei oleta, että jaksaisin vielä päivän ruokaa laitettuani laittaa vielä kotonakin ruokaa, vaan kysyy monesti, olisiko mulla jotain erityisiä mielihaluja ruoan suhteen vai haluaisinko mahdollisesti, että haetaan ruokaa jostain.
Kyllä mä sanoin et oon suunnitellu illaks tekemistä. Tiedän kyllä et varsinki mun miehen kohdalla tuo "elä oo kauaa" ei tehoa,koska se saa nopeesee kaupassa käyntiinki tuhrattua aikaa vaikka kui paljon ku jää kaikkien kaa suustaa kiinni..
Meilä vaa tuntuu täl hetkel menevän nää fiilikset vähä ristiin.. sillo ku mä haluisin olla omissa oloissa,ni sillo mies haluis läheisyyttä ja sit näemmä myös toisin päin..
Meilä vaa tuntuu täl hetkel menevän nää fiilikset vähä ristiin.. sillo ku mä haluisin olla omissa oloissa,ni sillo mies haluis läheisyyttä ja sit näemmä myös toisin päin..
Onko tullut puheeksi..
Pelkääkö muiden odottajien miehet, että asettaa tulevan lapsensa jotenkin ns. Vaaraan jos makuuhuoneen puolella peitto heilahtaa?
Mähän kirjoitin tuonne aiemmin jo mieheni suhtautumisesta tietynlaiseen läheisyyteen..
Mutta sain tässä päivänä muutamana vasta tietää että on käynyt lukemassa netissä jonkun kirjoituksen siitä miten pariskunnan peiton heilutus on kuulemma aiheuttanut keskenmenon..
Ihmettelin kun hommat ei ole kiinnostaneet enää rv 8 jälkeen joten eipä tässä kauan sitten mennytkään kun sain totuuden kaivettua miehestä.. joten elellään vissiin sitten näin kun ei muuta voi..
Pelkääkö muiden odottajien miehet, että asettaa tulevan lapsensa jotenkin ns. Vaaraan jos makuuhuoneen puolella peitto heilahtaa?
Mähän kirjoitin tuonne aiemmin jo mieheni suhtautumisesta tietynlaiseen läheisyyteen..
Mutta sain tässä päivänä muutamana vasta tietää että on käynyt lukemassa netissä jonkun kirjoituksen siitä miten pariskunnan peiton heilutus on kuulemma aiheuttanut keskenmenon..
Ihmettelin kun hommat ei ole kiinnostaneet enää rv 8 jälkeen joten eipä tässä kauan sitten mennytkään kun sain totuuden kaivettua miehestä.. joten elellään vissiin sitten näin kun ei muuta voi..
Mulla tuli seksin jälkeen vielä keskiraskaudessa aina yksi kovempi supistus. Mies tuota ekat kerrat pelästyikin. Mutta sanoin, että semmosia tarvitaan aika monta että lapsi syntyisi. Meillä on normaali tahti joka päivä jatkunut edelleen.
Suhde voi muutenkin hyvin. Ei riidellä. Kotitöitä tehdään yhdessä. Mies auttaa paljon. Ja saan levätä riittävästi. Ei ole valittamista :) .
Suhde voi muutenkin hyvin. Ei riidellä. Kotitöitä tehdään yhdessä. Mies auttaa paljon. Ja saan levätä riittävästi. Ei ole valittamista :) .
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Toukkis30, älä vällää - ei meilläkään ole seksiä. Me ollaan oltu ensimmäinen kolmannes suuressa jännityksessä, että eihän vaan mee kesken (taas), sitten syntyi koiranpennut ja on ollut kaikenlaista epä-seksuaalista ilmassa. Puolisoni on ihana ja uskon, että itsekin olen hänestä ihana - nyt mennään näin ja katsotaan, mikä on seksielämä lapsen synnyttyä. Mulla ei ole seksuaalisia tunteita oikeastaan ollenkaan ja mieheni hoitelee itsensä mielellään, silloin kun huvittaa - eli tilanne tasapainossa.
MrsPiggy
Oman äänensä löytänyt
Toukkis30 - mun mies luki samanlaisen uutisen silloin alkuraskauden aikoihin. Ollaan puuhailtu 2(!) kertaa koko raskauden aikana enkä usko et mitään tulee tapahtumaankaan enää loppuraskaudesta. Mua kyllä huvittais vaikka melkein päivittäin, mut toinen pelkää niin et rikkoo pikkuisen.
Ilyana
Piirimestaruustason postaaja
On meilläkin mies sanonut, että tuntuu oudolta laueta sisään, kun ihan kuin ruikkisi omaa lastaan spermalla.. 
kovasti kyllä vakuuttelin, ettei se ihan niin mene. Ja ettei se vauva mene rikki - varsinkaan, jos ollaan esim. suihkussa seisaalteen tai itse olen päällä.
Toisaalta, tuntuu itsestäkin jo siltä, että mukana olisi joku kolmas (ylimääräinen) henkilö. Ja kyllä ne limakalvot vaan kuivuu täälläkin.. pakko oli kuitenkin muistuttaa, ettei sitä ikinä tiedä, koska sitten synnytyksen jälkeen oon kykeneväinen seksin harrastukseen ja loppuelämäni tulen olemaan synnyttänyt nainen (olettaen tietysti, ettei tehdä sektiota), joten nauttisi nyt vielä näistä viimeisistä viikoista.
kovasti kyllä vakuuttelin, ettei se ihan niin mene. Ja ettei se vauva mene rikki - varsinkaan, jos ollaan esim. suihkussa seisaalteen tai itse olen päällä.Toisaalta, tuntuu itsestäkin jo siltä, että mukana olisi joku kolmas (ylimääräinen) henkilö. Ja kyllä ne limakalvot vaan kuivuu täälläkin.. pakko oli kuitenkin muistuttaa, ettei sitä ikinä tiedä, koska sitten synnytyksen jälkeen oon kykeneväinen seksin harrastukseen ja loppuelämäni tulen olemaan synnyttänyt nainen (olettaen tietysti, ettei tehdä sektiota), joten nauttisi nyt vielä näistä viimeisistä viikoista.