Tää viiminen kuukausi on ollut jotenkin vaikea. Ihan kaikin tavoin, semmoista perus arkikuormaa tuntuu kertyvän. Lapsilla on ollut molemmilla vähän

vaihe

päällä unien suhteen (3-veellä vilkkaat unet, nuhaan ja pissahätään heräily. Lopetti päikkäritkin. 1-veellä joku eroahdistus-tiheäimu-kävelyoppiminen ja päikkäreiden siirtymä yksiin uniin). Vaikeus saada rutiineita toimimaan ilman kerhojen yms tuomaa aikataulua ja sosiaalisten kontaktien väheneminen. Iltaisin oma olo on ollut aika ahdistunut. Nälkä on ollut karsea ja syötyä on tullut liikaa. Jotain nestettäkin jäänyt kroppaan jumiin. Paino hyppäsi siis täysin loogisesti vähän korkeammalle, ja nyt oon pyörinyt kasikympin yläpuolella.
Lasten uniin en määräänsä enempää voi vaikuttaa, mutta yhden asian tajusin, mihin voin. Ja mikä on muuttunut myös aika tasan kuukauden aikana. Aloin nimittäin juoda taas aamukahvia kuukausi sitten! Iltaisin levoton ja ahdistunut olo ottaa kierroksia aika varmaan kofeiinista. Aamukahvi myös heikentää aamupäivän ruokahalua, mikä kerryttää nälkävelkaa iltaan. Palaan siis takaisin jo oppimiini hyviin tapoihin olla juomatta kahvia, ja säästän sen erityisiin juhlatilanteisiin ainoastaan. Katsotaan mikä sen vaikutus painoon, mutta ennen kaikkea epämääräisesti ja ihan fyysisenä tuntuvaan ahdistukseen olisi.
Juhannus ja sitä seuraavana viikonloppuna lasten synttärijuhlat kun on juhlittu, otan heinäkuulle tavoitteeksi skarpata ruokavalion suhteen. Hetken jo mietin jonkun ketokuurin vetämistä tms, mutta toisaalta tykkään nykyään monipuolisemmasta syömisestä ja hiilareillakin on paikkansa. Että saa nähdä. Liiallisen lisätyn sokerin nauttimista aion kyllä karsia. Mansikka-aika tuonee oman helpotuksensa asiaan