Painon ja kehon muutokset

No ei haittaa tommonen pudotus ja eikös se ole, että jotku laihtuu ekan kolmanneksen aikana ja jotku lihoo. Kuten meitsi :D
 
Mulla tullu nyt n. 1,7kg ja viikkoja 13+2. Oon kyl tosi tyytyväinen ja jos saan pidettyy +1kg/kk loppuun niin eipä oo paljoo! Oon muutenki harmitellu sitä kun niin lihoin esikoisen aikana.. Mun Bmi oli 20 ennen raskautta. Esikoista ku aloin oottaa nii olin n. 19 bmistä noussu jo 22 ennen raskautta (kuukaudessa) ja synnytyksen jälkee bmi oli pitkää n. 26...
 
Mulla on tullu nyt noin kilo vaan tän ekan kolmanneksen aikana. Hassuu, et niin vähän, vaik oon syöny tosi tosi paljon! :woot: Ilmeisesti se kulutus on niin kova pikkusen kasvamisen vuoksi, että kaikki menee tarpeeseen. :Heartred
 
Mullakin paino on pysynyt aikalailla samana kuin aikaisemminkin tän ensimmäisen kolmanneksen aikana. Veikkaan kyllä, että kehon koostumus voi olla hieman muuttunut kun salitreeni on pahoinvoinnin ja väsymyksen takia vaihtunut lähinnä kävelylenkkeihin :D
 
Mulla on kans paino pudonnu 3 kiloa. Onhan sitä oksentelua ollu mutta oon mun mielestä kuitenkin syönyt normaalia enemmän! Tosin kaikki makea on jäänyt ja ennen raskautta söin esim suklaata joka päivä. Nyt ei uppoa mikään makea :D mulla on mitat kuitenki vielä 170/70 nii ehkä tässä ei oo hätää :D
 
Miten teillä muilla riittää energiaa liikkumiseen/urheilemiseen? Itse en ole pahemmin liikkunut plussan jälkeen kun väsymys on niin hurjaa. Toki pahoinvointikin vaikuttaa jaksamiseen.. Hyvä kun jaksaa työpäivän tsempata ja sitten on jo pakko kaatua sängylle loppuillaksi lepäilemään (ei siis tulisi mieleenikään nousta siitä enää mihinkään salille tai edes kävelylenkille :sad001 )
Mulla on isot odotukset että kunhan tämä helpottaa parin viikon päästä (toivottavasti) niin alan taas liikkua ja syödä terveellisemmin!
 
Mulla ainaki auttaa kaikki "ryhmätyöskentely" esim tallille lähen kun kutsutaan, jooga on ohjattu tunti, koirien kaa lenkille kun on seuraa jne :D yksin en jaksa yhtää mitää!
 
Jääny pois. Ajatus ois ryhdistäytyä ja aloittaa mamma jumppa ja ehkä kevyt sali siihe lisäks
 
Pallo. Mulla vähä sama juttu... Kerran pari viikossa olen nyt kuitenki väkisin koittanu käydä kävelemässä ku tota painoo on jo entuudestaan mut kyl ne kävelyt on ihan löntystämist....
 
Mulle liikunta on ollut vuosia säännöllinen tapa. Jumppaan ja salille on aina menty, vaikka olisi tehnyt mieli jäädä sohvalle. Sama juttu raskauden aikana, vaikka kuinka väsyttää niin silti raahaan itseni liikkumaan. Aina tulee niin hyvä fiilis ja mä saan liikunnasta valtavasti energiaa. Yleensä meen heti suoraan töistä, jos töiden jälkeen vaan menee sohvalle niin sit siihen vaan jää. Päikkärit otan vaan, jos sovittu että mennään miehen kanssa sit illemmalla yhdessä salille.
 
Mulle just lenkkeily tuo parhaan avun pahoinvointiin. Mutta ymmärrän kyllä, jos joku ei pysty liikkumaan. Me ollaan kaikki niin erilaisia ja raskaudet on erilaisia. Toivottavasti myös te, jotka kärsitte kovasti oloista pääsette liikkumaan sitten kun olot helpottaa!
 
Mullaki muuten ollu niin että ei millää halunnu lähted joogaan kun oksettanut ja paha olo yms mut sitte tunnin alettua olo parantunu :)
 
Oon lähinnä vaan kävellyt plussatestin jälkeen ja satunnaiset omat treenit, mutta nyt selkeesti alkaa olla parempi fiilis kun pystyin jo juoksemaan ja tekemään kunnon treenin päälle, jes! Ja juu, ulkoilu autto kyllä alkuun siihe pahoinvointiin vaikka hidasta se kävely oliki :D
 
Toi pakkanen on kiva, mulla helpottaa huomattavasti olemista, kun on kovempi pakkanen. Kävin aamulenkilläkin. Oisin halunnu lähtee hakemaan pojan kävellen päikystä 2-3km suuntaan, mutta en saanut mieheltä kannatusta pöh
 
Mä en oo mikään liikkuja. Juoksuharrastusta (vaunujen kanssa) jaksoin jonkun aikaa mutta kesäksi lopetin, koska en pitäny mielekkäänä juosta kuumalla ilmalla. Jatkoin kävelylenkein. Nyt liikkuminen rajottuu taaperon tahtiin, joskus se nukahtaa rattaisiin mut oon ollu niin väsyny et oon sit vaan palannu kotiin sohvalle maate ja mukula on nukkunu päikkärit rattaissa. Nyt alkaa ehkä vähän väsymys helpottaa, vois taas aktivoitua enemmän ulos. Kun miehen loma loppuu ja jään taas yksin päiviks ni tulee varmaan liikuttua taas enemmän.

Mun BMI oli raskaaks tullessa 25,6. Olin siihen hyvin tyytyväinen. Laihdutin 13kg sitä ennen. Aikuisiällä mun unelmapaino on ollu siinä main, että bmi on ollu about 25. Hurjan laiha en oo ollu koskaan, en ees sillon kun sairastin bulimiaa parikymppisenä, kymmenisen vuotta sitten. Tänään aamulla paino 2,5kg enemmän kuin alussa. Tänään 12+3.

Olen vapauttanu itteni stressistä painon suhteen nyt raskaana ollessa. En tarkoita että löisin koko homman läskiksi (osuva vertaus tähän kohtaan), pidän kyllä jotain rotia, mut jossain kohtaa se paino vaan alkaa taas nousta. Pitää laittaa vähän syrjään se ajatus omasta kehosta, vedän huumorilla että "pilalla se on kumminkin" - arvet, rellukka joka ei lähtenyt vaikka laihduin ihan ok mittoihin. Oon käyny aikamoisen henkisen taistelun itseni hyväksymisen kanssa esikoisen synnyttyä. Kun pääsin siihen pisteeseen että olin mielestäni ok, sitten vasta aloin varsinaisesti laihduttaa. Nyt koitan olla tarkkailematta kuitenkaan liikaa, koska nut kehossa tapahtuu asioita, joille en voi mitään.

Sori sekava sepustus, kännykällä on rasittava kirjottaa... :P
 
Mua inhottaa aina kun joku sanoo mulle että hei eihän se haittaa vaikka lihoo raskaana! KYLLÄ MUUTEN MUA HAITTAA. Siis kyllähän sitä painoa pakostilin tulee mutta en mä sitä läskinä aio ottaa. Mulla on kanssa mittanauha käytös ettei mee ihan painon toljotteluks. Otan mittaa reidestä leveimmästä kohtaa. Siitä sit huomaa hyvin jos painon nousu johtuu turvotuksesta :)

Mä nyt oon tälläi tarkka mun painon kaa mutta sehän on vaan mun oma asia eikä mua häiritse muiden tekemiset/ajatukset siitä. :D
 
Mäki toivon, ettei tulis kauheesti ylimäärästä. Tietty tulee sitä turvotusta ja istukan, lapsen, lapsiveden, lisääntyneen verimäärän, rintojen ym. paino, mikä on täysin tervetullut ja sitä just se n. 8-12kg. Mut mitää 20kg painonnousua en toivo.
Onneks ruokatottumukset on aina ollu kunnossa, enkä tän raskauden piikkiin ala mättämään mitään ylimääräsiä "koska mä voin" -tyyliin. Pari tuttavaa keräs kauheat kilot raskaana, kun alkoi syödä ihan mitä vaan mieli teki ja kuinka paljon vaan, koska oli raskaana. :bored: En tietenkää voi mennä toisen saappaisiin, et mikä se syy oli.. jos oliki vaik nii paha olo että pakko syödä ym. Tottakai mä sen ymmärrän, mut eri jos tahallaa on välinpitämätön ja antaa itelleen periks kaikessa. Hyvinvoiva äiti on lapselle tärkee. Nytki hellalla porisee miehen tekemä maailman paras kaalipata. Mut viikonlopuks ostan kyllä niitä sipsejä! :grin
 
Ja sekin on huomioitava, että joillekin tulee kiloja väistämättä. Luin vasta jutun, että vaikka liikkuu ja syö hyvin niin joillakin geenit kerää vaan kaiken vähäsenkin kroppaan.

Toi muutti mun ajattelutapaa raskaus kiloista. Myönnän nimittäin joskus itsekin sanovani, että tuoki lihotti ittesä raskaana ollessa, että en ymmärrä. Enpä enää ajattele niin. Jotkut ei vaa mahda sille mitään. Toki on niitä jotka vaa mättää oikeesti liikaa.
 
Vaikea sanoa tai arvioida, kun en ole aiemmin ollut raskaana että miten paljon sitä painoa tulee kertymään sitten loppujen lopuksi. Sen allekirjoitan ja siihen uskon, että jokainen meistä on yksilö ja vaikka olisi kaksi naista jotka söisivät saman määrän ja liikkuisivat yhtä paljon niin voi olla että toinen saa 10 kg enemmän kuin toinen. Aina ei voi painonnousuun itse vaikuttaa. Äitini joka aikoinaan odotti minua oli erittäin hoikka, eli terveellisesti ja lihoi silti odotusaikana liki 20 kg. Imetyksellä lähti sitten kuitenkin suurin osa pois. En aio ottaa stressiä painon noususta enkä aio mittailla itseäni pakonomaisesti, en mittanauhalla enkä vaa'alla. Luotan siihen että neuvolassa sanotaan sitten jos paino on noussut liikaa tai liian vähän ja toivon että kunhan olot helpottuvat niin pääsee taas liikkumaan normaalisti ja syödään terveellisemmin. :) Tällä hetkellä ehkä "harmittaa" eniten se että olen aina liikkunut paljon ja pidän urheilusta, mutta olojen takia en ole saanut itsestäni irti sitä normaalia energiaa. Päätin kuitenkin että olen itselleni armollinen ja yritän olla ottamatta asiasta huonoa omaatuntoa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top