Mä en oo mikään liikkuja. Juoksuharrastusta (vaunujen kanssa) jaksoin jonkun aikaa mutta kesäksi lopetin, koska en pitäny mielekkäänä juosta kuumalla ilmalla. Jatkoin kävelylenkein. Nyt liikkuminen rajottuu taaperon tahtiin, joskus se nukahtaa rattaisiin mut oon ollu niin väsyny et oon sit vaan palannu kotiin sohvalle maate ja mukula on nukkunu päikkärit rattaissa. Nyt alkaa ehkä vähän väsymys helpottaa, vois taas aktivoitua enemmän ulos. Kun miehen loma loppuu ja jään taas yksin päiviks ni tulee varmaan liikuttua taas enemmän.
Mun BMI oli raskaaks tullessa 25,6. Olin siihen hyvin tyytyväinen. Laihdutin 13kg sitä ennen. Aikuisiällä mun unelmapaino on ollu siinä main, että bmi on ollu about 25. Hurjan laiha en oo ollu koskaan, en ees sillon kun sairastin bulimiaa parikymppisenä, kymmenisen vuotta sitten. Tänään aamulla paino 2,5kg enemmän kuin alussa. Tänään 12+3.
Olen vapauttanu itteni stressistä painon suhteen nyt raskaana ollessa. En tarkoita että löisin koko homman läskiksi (osuva vertaus tähän kohtaan), pidän kyllä jotain rotia, mut jossain kohtaa se paino vaan alkaa taas nousta. Pitää laittaa vähän syrjään se ajatus omasta kehosta, vedän huumorilla että "pilalla se on kumminkin" - arvet, rellukka joka ei lähtenyt vaikka laihduin ihan ok mittoihin. Oon käyny aikamoisen henkisen taistelun itseni hyväksymisen kanssa esikoisen synnyttyä. Kun pääsin siihen pisteeseen että olin mielestäni ok, sitten vasta aloin varsinaisesti laihduttaa. Nyt koitan olla tarkkailematta kuitenkaan liikaa, koska nut kehossa tapahtuu asioita, joille en voi mitään.
Sori sekava sepustus, kännykällä on rasittava kirjottaa... :P