Kyl mä sanon et jos joku puhuu aamupahoinvoinnista niin saa kyl olla ihan hiljaa meikäläiselle. Tässä kakonut ja yökkinyt illan aikana että morjens. Mies mua silitteli ja sanoi että voi teiän kanssa. Yritin sitä lohduttaa että kyl tää varmaan menee ohi jossain vaiheessa, viimeistään heinäkuussa... tosi kiva toisen mennä nukkuu ku mamma yökkii, toivottavasti ei nää painajaisia. Taas taitaa vesimeloni auttaa...