Kiitos Suski tiedoista! Huomaan että olet samaa ikäluokkaa kuin minä, ainakin nimimerkin perusteella? Oletko saanut kuopuksen vielä elokuussa 2019? ❤ Tämä mun kuopus syntyi marraskuussa 2018. Olen itse syksyllä-75 syntynyt. Ei ole ollut aktiivista yrittämistä enää hänen syntymänsä jälkeen vaikka niitä oviksia olen tikutellut ja seksiäkin ollut useimmiten samoihin aikoihin. Että kai se tavallaan lasketaan yrittämiseksi kuitenkin...kuten joku tuolla aiemmin ketjussa mainitsi, taitaa olla jonkinlainen elämäntapa tämä ovisten tikuttelu ja ajatus siitä, ettei halua heittää vielä kirvestä kaivoon ja luopua toivosta, vaikka suurin todennäköisyys on, ettei raskaus enää alakaan tai mene loppuun asti. Saanko kysyä millaisia tutkimuksia ja apuja sinä sait viimeisimpään raskauteen? Vieläkö haluaisit raskautua?
Samaa ikäluokkaa. :)
Minulla on myös PCOS, ja sen vuoksi en luomuna ovuloi ollenkaan. Tämän vuoksi esikoinen syntyi hoidoilla vuonna 2016 (minulla ei riittänyt edes letrozol, vaan piti piikittää IVF-lääkkeitä, jotta saatiin edes yksi munasolu aikaan). Toista lasta yritettiin jo kesästä 2017 asti, samoilla piikityksillä. Piikkien avulla jälleen plussa tuli helposti, mutta se meni kesken. Minulle tuo 3 kk pituinen raskaus ja keskeytyneen keskenmenon tyhjennys olivat sen verran kova pala, että tyhjennyksen jälkeen mietin pitkään, haluanko toista lasta niin paljon, että otan riskin kokea saman uudestaan, kovalla hinnalla yksityisellä ja lopputuloksena taas vain kuollut vauva, koska ikä aiheuttaa keskenmenoja.
Alkusyksystä 2018 totesin, että se on joko nyt tai ei koskaan, koska tilanne ei odottamalla parane. Olin tutkinut asiaa, ja totesin, että haluan välttää keskenmenoa mahdollisimman paljon, joten haluan ehdottomasti IVF:n, jossa tutkitaan alkion kromosomit ennen kuin alkio siirretään kohtuun. Samalla tuossa saa myös tietää, kannattaako hoitoja jatkaa vai ovatko kaikki munasolut jo viallisia. Hoitojen suunnittelukäynnillä lääkäri ehdotti juuri tätä jo ennen kuin ehdin ottaa sitä edes puheeksi, joten sillä mentiin. PCOSn takia minulta saatiin IVF:ssä todella hyvin munasoluja (19 kpl), mutta terveitä alkioita oli vain 1. Eli valtaosa munasoluista oli elinkelvottomia. Tuo yksi ainoa terve alkio on se 2019 syntynyt kuopus, eli sinänsä hoitojen optimointi onnistui, yhtään ainoaa turhaa siirtoa ei tehty. Ilman alkioiden tutkimusta olisi siirtoja voinut tulla useita, jotka kaikki olisivat tuottaneet negan tai keskenmenon, koska viallisista alkioista ei vauvoja tule. Ja nyt siis ei ole kyse mistään down-lapsista, joilla on vikaa yhdessä kromosomissa, vaan tutkituilla alkioilla oli esim 5 kromosomia liikaa tai liian vähän, eli tuollaisilla alkioilla raskaus keskeytyy varmasti, monesti jo ennen plussausta.
Tuo kuopuksen yritys tuntui siinä määrin vaikealta, että jo odotusaikana tiesin hänen jäävän viimeiseksi. En usko, että omista munasoluistani on enää mihinkään, ja nyt kun jo sain 2 lasta omilla munasoluillani, tuntuu etten halua tässä vaiheessa enää lähteä luovutusmunasoluihin. Veikkaan, että olisin luovutussoluihinkin ryhtynyt, jos toista lasta en muuten olisi saanut, vaikea on kuitenkaan varmaksi sanoa.
Haaveita uudesta vauvasta ei siis ole, olen vain jäänyt tänne palstoille vielä notkumaan, koska muiden kuulumiset kiinnostavat, ja toisaalta ehkä kokemuksistani on jollekin hyötyä.
Hedelmällisyys on eri ihmisillä erilaista, joillain tärppää vielä luomunakin meidän iässä, mutta jos vauvakuume on kova, kannattaa hakeutua klinikalle saamaan kaikki se apu mitä tarjolla on. Jos Suomessa ei onnistu, niin Virosta saa muutaman vuoden pidempään, ja vähän kauempaa taas muutaman vuoden pidempään. Viroon pääsee Helsingistä lautalla 2 tunnissa, lautan hinta on 10-20 €/suunta, Tallinnassa on esim Ovumia-ketjun klinikka NovaVita, jolta saa palvelua suomeksikin, eli ilmeisen moni siirtyy Suomesta Viroon hoitoihin kun ikäraja tulee täyteen.