Onko muita 40+ iltatähden yrittäjiä?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hei123
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Heips, tsemppiä kaikille raskautta toivoville! Ja onnea heille joilla se on jo alkanut. Tuttuja fiiliksiä täältä saa lukea. Minä olen nyt 41v ja raskaana 34+6, viimeinen raskauskuukausi on lähdössä ja vaikka olen jo hemmetin iso niin yllättävän hyvin olen jaksanut raskautta. Tämä on viides lapseni ja lähti n. 5kk yrityksen jälkeen luomuna liikkeelle. Tosin kaikki lapseni ovat luomulapsia, mutta yritysajat ovat olleet pitkiä vaihdellen 5kk-1,5v väliltä. Ja usein olen vielä imettänyt pitkään ja kuukautisetkin olleet sen vuoksi harvakseltaan, joten ovikseen osuminen on ollut melkoista veikkaamista. Mutta onnistuu se siltikin. Välillä on ollut toki hetkiä että olen uskonut etten enempää lapsia voi saada, ikä on tullut vastaan... mutta olen onnekas. Ehkäpä pitkät imetykset ovat suojelleet hupenevaa munasoluvarastoani.

Raskausaika on ollut verrattaen helppo, ei juuri pahoinvointia ja verensokeritkin pysyneet aisoissa. Edes verenpaine joka kiusasi joskus aikaisemmissa raskauksissa, ei ole kiusannut. Edelliseen synnytykseen tulee 1,5v eroa, ja jotenkin odotin että tämä olisi sen vuoksi vaikeampaa... mutta ei ole ollut. Ainoa minkä voi laittaa iän piikkiin on tuo että kiloja kertyy helpommin ja ne myös lähtevät hitaammin. Mutta kyllä ne pois saa sitten lopulta, olen laihdutellut aina raskauksien välissä takaisin normaalipainoon.

En osaa sanoa että onko tämä 5. sitten minun viimeiseni. Edellisen synnytyksen jälkeen vannoin kyllä että enempää lapsia en halua, mutta niin se mieli muuttui. Onhan minulla täällä kotona jo kovasti säpinää, kun nuorimpien ikäerot ovat n. 2v. Voihan olla että taas synnytyskivut tuoreessa muistissa vannon että tämä on varmasti viimeiseni! :rolling:

Tuosta elinajan odotteesta on hankalaa sanoa mitään, äitini puolella on joukko tervaskantoja jotka paahtavat menemään vielä täyttä häkää 80-90-vuotiaina. Ja en muista et mistä luin, että naiset jotka säilyttävät hedelmällisyytensä myöhemmälle iälle, ovat myös pitkäikäisempiä. Toivotaan siis kovasti että me kuulutaan molempiin ryhmiin. Tsemppiä!
 
Mä en jotenkin osaa pelätä tuota ikää lapsen kannalta. Meillä suvussa sekö tosi pitkä-ikäisiä (useimmat ”lähivanhukset” eläneet hyvässä kunnossa +-90 vuotiaiksi ja toisaalta parissa polvessa ”väärin koivun kautta” sukulaisia, jotka kuolleet täysin yllättäen 3-kymppisenä ja siinä on pienet jääneet äidittömiksi. :loudlycrying: Eli elämästä kun ei voi tietää. Mutta onhan tuo validi asia ja jos itsellä jäisi pieni yksin, niin melkein toivon, että hänellä olisi siinä tilanteessa täyssisarus, jos muutoin olisi täysorpo… :Two-hearts: Uskon ja toivon, että siinä tilanteessa myös mun (pikku)sisko ottaisi roolia lapsen/lasten elämässä. Vaikeita kysymyksiä..
Näin minäkin ajattelen. Oma mummini täyttää vajaan kuukauden päästä 97 vuotta ja on edelleen hyvässä kunnossa ja asuu itsekseen. Myös hänen äitinsä ja siskonsa elivät yli 90-vuotiaaksi. Toisaalta onnettomuus saattaa kohdata ihan minkä ikäisenä vaan. Jos vielä saisin yhden lapsen ja minulle kävisi huonosti, niin yksin hän ei jäisi, koska hänellä olisi kolme vanhempaa sisarusta ja isä.
 
Ihania tervaskantoja teillä on suvuissa :folded:
Itselläni ei ole sisaruksia mutta siinä vaiheessa kun läheisiä siirtynyt vehreimmille metsästysmaille on omasta pienestä perheestä saanut sen tuen ja sen voiman jaksaa jatkaa. Toivon, että sitten kun meistä aika jättää niin lapsellani on jo oma perhe jolta hän saa tukea. Jos sitä sisarusta ei koskaan tule. Tai ainakin hyviä ystäviä, he ovat kullan arvoisia.
 
Äidinäitini oli äitinsä kuopus ja tämä oli 45-vuotias, kun äidinäiti syntyi. (Tämä oli 1900-luvun alkupuolella). Äidinäidin tukena äidin kuoltua oli hänen vanhin siskonsa, johon oli ikäeroa yli 20 vuotta. Äidinäiti synnytti äitini 45-vuotiaana ja kuoli, kun äiti oli 25-vuotias, ehti nähdä kaikki lapsenlapsensa.

Jos minä en ole pitkäikäinen, niin uskon, että iltatähden tukena ovat siskot ja tietysti isä, joka on reilusti minua nuorempi.
 
Mulla tulee huomenna 45 täyteen ja ajattelin pari vuotta sitten, että missään nimessä en sitten enää tässä iässä enää iltatähteä yritä jos ei tähän mennessä ole tullut. No, ei ole näkynyt, mutta eipä tässä ole tarve tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen. Jännästi ajatukset muuttuu ajan saatossa. :smiling-eyes:

Täällä dpo2, joten piinaviikot edessä. :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Hei @hemulix me mennään ihan samassa kohtaa kiertoa, tänään dpo3 :thumbs-up: kummasti sitä piiniksillä löytää itsensä taas täältä foorumilta pälyilemästä. Mutta testit on kaapissa ja varmaan perjantaina jo aloittelen, kerta niitä on :tears:

Ja ovulaatio sattui juurikin perjantaille kun oli huimat revontulet eli lastakin lykästää jos hedelmöitys onnistuu.. :rolling:
 
Hei @hemulix me mennään ihan samassa kohtaa kiertoa, tänään dpo3 :thumbs-up: kummasti sitä piiniksillä löytää itsensä taas täältä foorumilta pälyilemästä. Mutta testit on kaapissa ja varmaan perjantaina jo aloittelen, kerta niitä on :tears:

Ja ovulaatio sattui juurikin perjantaille kun oli huimat revontulet eli lastakin lykästää jos hedelmöitys onnistuu.. :rolling:


”A baby conceived under the Northern Lights will be beautiful and lucky.”


:smiling-eyes::thumbs-up:
 
:Grimacing Face:
Mulla tulee huomenna 45 täyteen ja ajattelin pari vuotta sitten, että missään nimessä en sitten enää tässä iässä enää iltatähteä yritä jos ei tähän mennessä ole tullut. No, ei ole näkynyt, mutta eipä tässä ole tarve tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen. Jännästi ajatukset muuttuu ajan saatossa. :smiling-eyes:

Täällä dpo2, joten piinaviikot edessä. :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
No just tää kysymys, et mihin se rajan vetää. Itse yrittäisin enää yhden ainoa alkion PAS:lla, ja itse pitänyt rajana se lapsen syntyessä 43 v, mutta työhön paluun, muuton ym myllerrysten takia en tuohon nyt haluaisi kiirehtiä. Siinä epätodennäköisessä (mutta mahdollisessa) tapauksessa, että yksi siirto tuottaisi vielä sisaruksen tälle itsellisesti hankituille, kohta 1 v vauvalle, tulisi siis lasten ikäeroksi varmaankin 3v ja itselle ikää sitten 44 v. :Grimacing Face: Jollen siis siirtoa kuitenkin tänä kesänä yrittäisi, jolloin ikäero 2v ja mun ikä 43 kuopuksen syntyessä. Mut just toi, kun itsellisenä hankittu, niin pitkässä juoksussa sisarus olisi kiva, kun olisi sitten toinen samaa lihaa ja verta toivottavasti tukena, vaikkei olisikaan kumpaakaan vanhempaa. Toki arki saattaisi muuttua aikamoiseksi härdelliksi ja ehkä liian rankaksi itselle. :Face With Stuck Out Tongue  And Closed Eyes: Miten voi olla niin vaikeita kysymyksiä.
 
Täällä piinaillaan myös. Testipäivä viikon päästä, mutta varmaan loppuviikosta jo testaan. Onnistuneessa raskaudessa testi näytti viivaa pp6. Stressaa kyllä kovasti kun nyt 4. siirto menossa. Mitään tuntemuksia ei ole. Puuuh.

Mulla oli joskus ikärajoituksia vauvaprojektille, taisin joskus jopa pitää 40v ultimate rajana. Nyt en asiaa kummemmin enää ajattele, jos toinen lapsi tulisi niin olisin 45v. Joko raskaus nyt onnistuu pakkasessa olevilla tai sitten iloitsemme ihanasta ainoasta pojastamme.
 
No kiva! Meitä onkin nyt sitten ainakin kolme piinailemassa samaan aikaan:smiling-eyes: Jännittävää :folded:
Hieman pelottaa sen rokotteen sivuvaikutukset että alkaako taas menkat viikon etuajassa. Mutta ehkä progesteronilisä nyt auttaisi.. jos siis joku onnekas siimahäntä on löytänyt maaliin
 
Mä en ikinä ajatellut, että vielä nelikymppisenä haikaillaan vauvaa. Kun yllöriraskaus selvisi juuri 43-vuotispäivän jälkeen niin olin aika kauhuissani iästä ja hävetti jopa, että mitä muut ajattelee. Sitten kun päätettiin keskenmenon jälkeen antaa vaivalle mahdollisuus, niin ensin laitoin rajan 44 vuoteen. Nyt en jaksa enää miettiä ikää, koska mitä merkitystä jollain vuodella tai parilla on mihinkään suuntaan muuten kuin hedelmällisyyteen.
 
Mä en ikinä ajatellut, että vielä nelikymppisenä haikaillaan vauvaa. Kun yllöriraskaus selvisi juuri 43-vuotispäivän jälkeen niin olin aika kauhuissani iästä ja hävetti jopa, että mitä muut ajattelee. Sitten kun päätettiin keskenmenon jälkeen antaa vaivalle mahdollisuus, niin ensin laitoin rajan 44 vuoteen. Nyt en jaksa enää miettiä ikää, koska mitä merkitystä jollain vuodella tai parilla on mihinkään suuntaan muuten kuin hedelmällisyyteen.

Samaa mieltä, ei sillä iällä tosiaan muuta merkitystä ole kuin se, että raskautuminen ei vain tahdo onnistua kun ikää on enempi. :disappointed-face:
 
Tunnistan myös itseni noista iän mukaan suunnitelmien laatimisista. Nyt ihan naurattaa, että tähän ikään mennessäkään sitä ei ole oppinut, että koskaan elämä ei mene niin kun kaavailee. Tai no ehkä joillain menee, mutta minulla ei.
Muistan selkeästi yläasteen jälkeen miettineeni että heti 20v jälkeen naimisiin ja lapset " haluan olla nuori äiti " sitten sitä 27 vuotiaana mietti, että apua en halua kyllä mitään lapsia vielä, tää kaikki muu elämä vie niin mukanaan että ei pystyisi vielä :Face With Stuck Out Tongue And Winking Eye: Paniikkihan sitä sitten iski + kolmekymppisenä kun ei ollut vakavaa parisuhdetta jne. mitä ympäristöllä tuntui olevan kaikilla. Mutta sieltä se mieskin löytyi ja onneksi saatiin perhe myös, ja silloin sille oli täysin valmis.
Siitä olen ikuisesti kiitollinen ja onnellinen - siksi ehkä nyt miettii, että miksi kurkotan vielä kuuseen. Eikö tämä riitä? Ja kyllähän elämä sitten näyttää onko sen riitettävä.
 
Joo, suunnitelmia voi toki aina tehdä, mutta elämä ei niitä noudata. Mekin tehtiin miehen kanssa viisivuotissuunnitelma, kun oltiin matkoilla tammikuussa 2006 ja oltiin vähän sitä ennen juuri muutettu yhteen asumaan. Puhuttiin lasten hankkimisesta kolmen tai neljän vuoden päästä. Meni reilu kuukausi ja tuijotin positiivista raskaustestiä. Seuraavakin sai alkunsa jo kesäkuussa 2007. Kuopusta oltiin ehditty jo miettiä, mutta sitten sain uuden työn ja ajateltiin hiukan siirtää yrittämistä, mutta toive vauvasta oli jo vastaanotettu ja plussatestin tein kaksi viikkoa uuden työn aloituspäivöstä.

Mulla on nyt viimeisen puolen vuoden aikana alkanut tulla oireita, joita epäilen esivaihdevuosiksi. Kierrot alkaa olla enemmän 26 kuin 28 päivää. Rinnat ovat arat sekä näin ovulaation lähettyvillä että kuukautisten lähestyessä. Mulle tulee myös kuuma helpommin kuin ennen. Apua, en ole valmis.
 
@Marcipa En mäkään!!! :Eyes:Olitko sä käynyt ottamassa AMH? sehän tietääkseni antaisi viitteitä mahdollisesta vaihdevuosien lähestymisestä. Mulle gyne sitä sanoi että kun se AMH oli kuitenkin ihan kohtalainen niin niiden ei vielä pitäisi olla nurkan takana tulossa.

täällä pidetään saikkupäivää, nousi taas niin korkea kuume tuosta rokotteesta että voi helvetti. Jääköhän tämä jatkuva rokottaminen nyt tähän kolmanteen? Eihän tässä ole mitään tolkkua parin kuukauden välein olla piikillä, niinhän ne tosin ovat itsekin asiantuntijat todenneet.
 
Hei, multa ei ole amh:ta mitattu ollenkaan. Muistelen, että kuukautiseni alkoi todella myöhään joskus 15-16 vuotiaana (sama kun äidilläni). Se selittää varmasti myös miksi raskaudet ovat alkaneet nopeasti ja miksi hedelmällisyys on säilynyt hyvänä

minkä ikäisinä teillä muilla alkoi kuukautiset?

koskahan ne esivaihdevuodet alkaa? Lääkäri sanoi, että raskaudet ja imetys viivästyttää niitä.. ja munasoluja näyttää olevan vielä hyvin jäljellä mun munasarjoissa tosin tämä raskaus jää viimeiseksi joten ei sillä niin väliä.
 
Minä olin melkein 17 ennen kuin kuukautiseni alkoivat. Meidän suvussa äidin linjassa melkein kaikilla naisilla on ollut näin, ja äidilläni tuli kuukautiset vielä kuusikymppisenäkin. Mutta munasolujen laatu on meillä kuraa jo nelikymppisenä, joten eipä noista myöhäisistä vaihdevuosista siinä mielessä mitään iloa ole.
 
Mulla alko 14v ja tuntui että kaikilla muilla oli jo ja mä olin jotenkin jäljessä:tears:
 
Takaisin
Top