Huh, millainen ilta ja alkuyö on takana...
Pakko todeta, että on se vain onni, että meillä täällä on olemassa sellainen ylellisyys kuin äitiysloma.
Muutamat teistä mainitsivat yksi aktiviteetti per päivä -säännön. Pitää ilmeisesti pyrkiä samaan. Eilen totetutin nimittäin kaksi; kävin iltapäivällä ruokakaupassa ja iloalla käytin tyttären tanssitreeneissä. Maanantain treenit kestävät reilun 2 tuntia, joten päätin itse pyörähtää viereisessä kauppakeskuksessa. Ensimmäisen 20 minuutin jälkeen alavatsakipu (se sama joka on vaivannut jo toista kuukautta) äityi niin pahaksi, että oli pakko kyykkiä hyllyjen välissä. Siirryin lähimpään kahvilaan, jossa pelkkä kahvikupillisen ostaminen tuntui jo lähes yli-inhimilliseltä suoritukselta. Olo kuitenkin parani, kun sain istua ihan rauhassa ja pääsin kunnialla ja vain kevyiden alavatsakipuilujen sekä muutamien sukkapuikkovihlaisujen ja supistusten saattelemana hakemaan tyttöä ja suuntaamaan takaisin kohti kotia juna-metro-bussi-yhdistelmällä.
Kotipihaan päästyämme (onneksi vasta silloin!) alkoivat aivan järkyttävät liitoskivut - ekaa kertaa tässä raskaudessa. Ainoa asento jossa pystyin edes jotenkin olemaan oli rintakehä maassa ja takapuoli pystyssä vatsa tyynyillä tuettuna. Samaan aikaan kävi mahassa ihan hirveä mylläys, joka tietenkin vain pahensi kipuja. 00:30:n aikaan olin vielä hereillä vaivoineni, mutta olin nukahtanut jossakin vaiheessa sen jälkeen.
Heräsin 2:55. Kipuja ei tuntunut ja päätin nousta vessaan. Heti pystyyn pääsemisen jälkeen iski hirveä kuvotus ja pitikin rynnätä pönttöä halaamaan. Nyt olen jälleen sohvalla. Sattuu ja kuvottaa. Janokin on, mutta en kyllä nouse hakemaan vettä ennen kuin on ihan pakko. Toivottavasti nukahdan vielä ja herään parempaan aamuun.
Siis minä joka ennen pysty nukkuun miten päin vaan ja mihin aikaan vaan. Ikävää tää on kun jaksa mitään tehä. No jos vaikka sais nukuttua sitten, kun muksut lähtee kouluun ja hoitoon ja mies takas töihin.
Jännä :)
