Oon tähän mennessä selvinnyt ilman suurempia kipuiluja, mutta nyt on ilmennyt niin kettumainen oire, että itku meinaa tulla. Nimittäin, kun yöllä tulee nukuttua useampi tunti samalla kyljellä ja sitten kun meinaa vaihtaa kylkeä, niin mahaan sattuu oikein tosissaan. Tuntuu ihan sille kuin vauva olisi kohtuineen jämähtänyt mua myötäilevään asentoon ja sitten kiinnikkeet repeilee kun käännän kylkeä. Viime yönä keksin ottaa mahasta kiinni ja antaa sille vähän tukea, ettei riipisi niin hulluna. Kyllä se vähän auttoi, vaikkei kääntyminen tuskatonta ollutkaan. Ja tätä iloa olisi vielä kuukauden päivät...
oireet
- Ketjun aloittaja Miss T
- Aloituspäivämäärä
Mä ainaki alan olla aivan kypsä! Maha pinkeenä ku supistaa koko ajan ja liitoskivut päälle. Ei tee mieli nousta yöllä pissalle eikä kääntää kylkeä vaikka pakkohan se on. Nyt alko sit iskias lyömään päälle oikein kunnolla, ristiselkää jomottaa ja jalkojen lihaksia särkee niinku olisin maratonin juossu. Valivalivalihmmmblah.
Nykyään joutuu aika usein yöllä vaihtaa kylkeä kun tuntuu että aina jostain painaa. Ja maha pitää muistaa ottaa mukaan kylkeä vaihtaessa! 
Viime yönä heräsin sellaiseen terävään kipuun navan kohdalta, tuntui varmaan sellaiselta sukkapuikkokivulta mitä ootte kuvaillu. Meni onneksi samantien ohi.
Töistä jouduin lähteä tänään aiemmin, kun oli niin tukala olo kaikissa asennoissa ja henkeä ahdisti + vattaa pingotti
puhuminen sujui puuskuttamalla 
Huomenna pitäis soittaa neuvolaan jos ne voi kirjoittaa saikkua jos tämä olo jatkuu...
Viime yönä heräsin sellaiseen terävään kipuun navan kohdalta, tuntui varmaan sellaiselta sukkapuikkokivulta mitä ootte kuvaillu. Meni onneksi samantien ohi.Töistä jouduin lähteä tänään aiemmin, kun oli niin tukala olo kaikissa asennoissa ja henkeä ahdisti + vattaa pingotti
puhuminen sujui puuskuttamalla Huomenna pitäis soittaa neuvolaan jos ne voi kirjoittaa saikkua jos tämä olo jatkuu...
Mama88
Vauhtiin päässyt keskustelija
Täällä kans... En jaksa tätä enää, mutta pakko on. Kipeät supistukset ovat olleet päivittäinen ilonpilaajani jo monta viikkoa. Alkaa kyrsiä oikein kunnolla, kun jatkuvasti on sellainen olo kuin olisi kipeä; ei jaksa tehdä mitään, pakko levätä, joka paikkaa särkee ja mikään ei auta. Pliis, synny pian...
masc
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Hyvin huomaa et vauvalla pää tuolla alhaalla paikoillaan. Lattialla jos istuu tytön kaa leikkimässä niin saa vinossa olla kun tuntuu et pallon päällä istuis muuten 
sit semmosta tosi kivaa paineen tunnetta ja jonkun verran tulee kivuttomia supistuksia.. Kaupassa käynti jo riittää et alakerran paikat on kipeenä.
Näinköhä tässä käy et tää poikanen tulis jos ennen laskettua.. ?! No en kyl uskalla toivoa, muuten varmaan mennään heittämällä yliajalle, mut nää olot alkaa kyl vähä olee sitä luokkaa et ei ehkä ihan 6 viikkoa enää oltais tässä tilassa.. :D
sit semmosta tosi kivaa paineen tunnetta ja jonkun verran tulee kivuttomia supistuksia.. Kaupassa käynti jo riittää et alakerran paikat on kipeenä. Näinköhä tässä käy et tää poikanen tulis jos ennen laskettua.. ?! No en kyl uskalla toivoa, muuten varmaan mennään heittämällä yliajalle, mut nää olot alkaa kyl vähä olee sitä luokkaa et ei ehkä ihan 6 viikkoa enää oltais tässä tilassa.. :D
Täällä aikaisemmin jo kirjoittelinkin pari päivää vaivanneesta närästyksestä...
Käytiin tänään tytön kanssa leffassa katsomassa Madagascarin pingviinit. Asiaankuuluvasti olimme varustautuneet Novellen omena-fruityillä ja säkillisellä irtokarkkeja. En ollut oikein syönyt mitään koko päivänä joten tuo irtari-vichy -ateria aiheutti aikamoisen poltteen, joka kulminoitui hillittömään jättiröyhtäisyyn juuri siinä muuten varsin meluisan elokuvan ainoassa tosi hiljaisessa kohdassa. Ups.
Tyttö sai ihan hillittömän hihityskohtauksen, joka tarttui tietysti muhunkin. 
Onneksi oli hauska filmi kyseessä, niin ei ehkä herätetty kovin suurta paheennusta kanssakatsojissa...
Käytiin tänään tytön kanssa leffassa katsomassa Madagascarin pingviinit. Asiaankuuluvasti olimme varustautuneet Novellen omena-fruityillä ja säkillisellä irtokarkkeja. En ollut oikein syönyt mitään koko päivänä joten tuo irtari-vichy -ateria aiheutti aikamoisen poltteen, joka kulminoitui hillittömään jättiröyhtäisyyn juuri siinä muuten varsin meluisan elokuvan ainoassa tosi hiljaisessa kohdassa. Ups.
Tyttö sai ihan hillittömän hihityskohtauksen, joka tarttui tietysti muhunkin. Onneksi oli hauska filmi kyseessä, niin ei ehkä herätetty kovin suurta paheennusta kanssakatsojissa...
Musta kans vähä tuntuu et syntyy aikaisemmin. Vielä saa luvan kuitenki pysyä kyydissä kasvamassa 
Mulla alkaa sydän takoa aina ku katon tota lilypien aikajanaa ku se on nii lopussa jo, mut sit taas luku 33+4 ei aiheuta mitään tykytystä
Alkaa vissii jonkulainen pakokauhu iskee
saako tota pidennettyä yhtää vaikken jaksakkaa enää olla raskaana? Hyi ku alko kädet tärisee ja veet valuu silmistä... 
Alkaa vissii jonkulainen pakokauhu iskee
saako tota pidennettyä yhtää vaikken jaksakkaa enää olla raskaana? Hyi ku alko kädet tärisee ja veet valuu silmistä... Olishan sitä voinut vähän pidempään nukkua... Makoilin ekaks pitkään sängyssä ja sit totesin lopulta etten mä enää nukahda, yhtä hyvin voin nousta ylös keittämään miehelle aamukahvit valmiiks. Vasta keittiössä katoin sit kelloa, ei ehkä kannata keittää kahvia vielä klo 1.45 kun miehen herätyskello soi vasta klo 7.30!
Taas meni kipujen kans valvoessa koko yö, pari tuntia sain sohvalla nukuttua mut siinäpä se 
Aivan järkyttävää jomotusta ja juilimista välillä oli alaselän oikeella puolella, sellanen yhtäkkiä tuleva voimistuva kipu missä selvä piikki ja sit se laantuu ja menee pois. Samalla kamala paineen tunne perässä ja alapää on koko ajan hellä, noustessa ja kääntyessä pitää oikee harkita uskaltaako liikkua 
supistuksia kai noi on? Ollu aikasemminki tommosia, mut ei vielä noin kipeitä et pitää särkylääke ottaa. Mietin jo tossa vähä aikaa sit et uskallanko päästää miestä töihin et tuleeko lähtö, mut en sit viittiny sanoo sille ees et oon ollu kipee ku se ois sit hirveessä ressissä lähteny töihin ku ei voi poiskaa olla ku vasta sit ku on oikee hätä...
Täksi päiväksi ois ollu suunniteltua menoa mut taidan suosiolla perua ja majailla sohvalla. On taas valvottu noita öitä ja sit ei päivällä tuu uni ni nyt on pakko stopata menoa ja levätä vaa vaikkei nukuttaiskaa en kuitenkaan vielä halua et se syntyy vaikken jaksakkaa enää olla raskaana, parempi sen on vielä kasvaa tuolla pötsissä 
Aivan järkyttävää jomotusta ja juilimista välillä oli alaselän oikeella puolella, sellanen yhtäkkiä tuleva voimistuva kipu missä selvä piikki ja sit se laantuu ja menee pois. Samalla kamala paineen tunne perässä
ja alapää on koko ajan hellä, noustessa ja kääntyessä pitää oikee harkita uskaltaako liikkua supistuksia kai noi on? Ollu aikasemminki tommosia, mut ei vielä noin kipeitä et pitää särkylääke ottaa. Mietin jo tossa vähä aikaa sit et uskallanko päästää miestä töihin et tuleeko lähtö, mut en sit viittiny sanoo sille ees et oon ollu kipee ku se ois sit hirveessä ressissä lähteny töihin ku ei voi poiskaa olla ku vasta sit ku on oikee hätä...Täksi päiväksi ois ollu suunniteltua menoa mut taidan suosiolla perua ja majailla sohvalla. On taas valvottu noita öitä ja sit ei päivällä tuu uni ni nyt on pakko stopata menoa ja levätä vaa vaikkei nukuttaiskaa
en kuitenkaan vielä halua et se syntyy vaikken jaksakkaa enää olla raskaana, parempi sen on vielä kasvaa tuolla pötsissä Täällä on kanssa alapää jatkuvasti hellänä ja erityisesti ne kyljen kääntämiset yöllä on yhtä tuskaa näiden liitoskipujen vuoksi. Maha kyllä kääntyy mukana eikä sitä tarvitse tukea, mutta kävely alkaa jo olla aikamoista töpöttämistä. Viimeiset työpäivät pitäisi nyt vielä jaksaa, mutta tämä istuminen ei oikein tee hyvää. Siksi yritänkin seistä täällä aina kun vain pystyn. Muutaman huoneeseen tulijan olen jo säikäyttänyt sillä, kun tupsahdankin oven takaa sisääntulijan eteen, kun tämä on odottanut minun istuvan tuolissani.:)
masc
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Joo kyllä täälläki saa masukki pysyä mahassa ainaki sinne 37 viikolle. Vaikka loppuun astikki, mua melkein itkettää et kohta ei oo enää tätä masua ja sit onki vatekriisiä kerrakseen nytku voi huoletta pukea vartalonmyötäisemmätki vaatteet ja ihan luvan kanssa olla pyöreä ilman et itteään ainakaa haittaa :D
mieski eilen harmitteli et enää alle 2kk saa katella tätä massua, kun tää on niin ihana kuulemma. Totesin et ei tää varmaa vielä viimenen tämmönen masu miulla ole joten kerkeet ihastella vielä ainaki 3 kerran jos vaan käy semmoinen onni.
nytku voi huoletta pukea vartalonmyötäisemmätki vaatteet ja ihan luvan kanssa olla pyöreä ilman et itteään ainakaa haittaa :Dmieski eilen harmitteli et enää alle 2kk saa katella tätä massua, kun tää on niin ihana kuulemma. Totesin et ei tää varmaa vielä viimenen tämmönen masu miulla ole joten kerkeet ihastella vielä ainaki 3 kerran jos vaan käy semmoinen onni.
Mulla noi alavatsakivut on vaivanneet jo useampia viikkoja, mutta nyt kun oli joulut ja alkoi mammis ja on saanut elää ns. omaan tahtiin, niin on kyllä ollut paljon helpompi olla.
Käytännössä joka päivä kivut menee jossain vaiheessa sellaisiksi, että tuntuu "etten voi enää olla"; on siis pakko päästä lepäämään, mieluiten makaamaan mutta vähintään istumaan.
Ruokakaupassa käynti on melkein pahinta. Kyllä mä ne kassit kannan - ei siinä mitään, mutta se hyllyillä kumartelu ja kyykkiminen on ilmeisesti pahasta. Jossain vaiheessa kipu äityy pahaksi ja sitten loppureissu ja etenkin kassajonossa seisoskelu onkin täyttä tuskaa. Kun saan kassit pakattua, kipu on todella kova, päällä on kestosupistus ja on jo aivan pakko päästä istumaan vaikka ulos lumihankeen, jos muuta paikkaa ei oo tarjolla.
Oon yhdistänyt kivun pahenemisen nimenomaan kumarteluun/ kyykkimiseen, koska hampaiden ja kasvojen pesu lavuaarin ääressä aiheuttaa samanlaisia tuntemuksia, vaikkei kipu ehdikään äityä yhtä pahaksi. On silti hieman hupaisaa, että normaalien aamu- ja iltapesujen jälkeen onkin pakko maata sohvalla puolisen tuntia mitään tekemättä.
Käytännössä joka päivä kivut menee jossain vaiheessa sellaisiksi, että tuntuu "etten voi enää olla"; on siis pakko päästä lepäämään, mieluiten makaamaan mutta vähintään istumaan.
Ruokakaupassa käynti on melkein pahinta. Kyllä mä ne kassit kannan - ei siinä mitään, mutta se hyllyillä kumartelu ja kyykkiminen on ilmeisesti pahasta. Jossain vaiheessa kipu äityy pahaksi ja sitten loppureissu ja etenkin kassajonossa seisoskelu onkin täyttä tuskaa. Kun saan kassit pakattua, kipu on todella kova, päällä on kestosupistus ja on jo aivan pakko päästä istumaan vaikka ulos lumihankeen, jos muuta paikkaa ei oo tarjolla.
Oon yhdistänyt kivun pahenemisen nimenomaan kumarteluun/ kyykkimiseen, koska hampaiden ja kasvojen pesu lavuaarin ääressä aiheuttaa samanlaisia tuntemuksia, vaikkei kipu ehdikään äityä yhtä pahaksi. On silti hieman hupaisaa, että normaalien aamu- ja iltapesujen jälkeen onkin pakko maata sohvalla puolisen tuntia mitään tekemättä.
Kaikki kumartelu tekee ilkeetä. Tiskikoneen alakorin täyttö ja tyhjennys, pyykinpesukoneesta pyykkien nostelut yms perushommat. Mulla on yleensä aamulla ihan hyvä olla mutta olo pahenee siitä sitten iltaa kohden. Eilen seisoin leikkaamassa lohikuutioita keittiön pöydän ääressä niin sekin teki selälle pahaa. Mietin, että mitä siitä synnytyksestäki tulee kun ei fysiikka kestä edes perus kotihommia enää.
Just tuo kumartelu ja kyykkiminen teki minun työnteosta vaikeaa. Esim. Kun liikuntarajoitteista avustaa pukemaan ja riisumaan niin housunlahjetta ujuttaessa asiakkaan jalkaan oli aika vaativaa. Toinen yritti nostaa jalkaa mahollisimman korkeelle ja kun mä en voinu kumartaa/kyykkää, käytin tosi leveetä haaraa, että pääsin lähemmäs lattiaa.... Huoh!
Kerran yks ihana 95-v mummu tuumaskii "nonni, nyt se alkaa jumppaamaan"...
Kerran yks ihana 95-v mummu tuumaskii "nonni, nyt se alkaa jumppaamaan"...