oireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Miss T
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä en uskalla enkä kyllä ees halua ajatella koko synnytystä vielä...o_O Tiedän vaan et haluan synnyttää ja jos mahdollista ni pian ja et koko juttua ehin kyllä murehtia ja miettiä ihan tarpeeks sit ku sen aika on.:confused:
Mua on alkanu kyrpii ihmiset jotka kyselee et joko synnytys mietityttää ja pelottaako. Edelliselle sanoin vaan et aatteleppa omalle kohdalle, onneks oli tuttu...:laughing001:laughing021
 
Mä oon vaan aina todennut noille kyselijöille et mitä sitä jännittää ku ei voi tietää, mitä vois jännittää. Synnytys on aina niin yksilöllinen tapahtuma, ettei siihen voi valmistautua ja siinä voi tapahtua niin paljon asioita, mille ei itse voi mitään. Toki nää on ensisynnyttäjän ajatuksia, mut en mä jotenkaan osaa jännittää koko tapahtumaa just tän takia.
 
Mä oon miettiny jo että onkohan mulla ollu ees harkka-suppareita. Nyt, jos en ihan erehdy niin, eilen illalla oli kun pääsin nukkumaan, vieläkään en kyllä oo varma oliko ne niitä :D
 
Mä mietin aina sitä, että jos äitini on selvinnyt synnytyksestä niin selviän minäkin. Hän on nimittäin aivan älytön drama queen, ei tarvi paljoa tapahtua niin jo sattuu, ahistaa tai menee paniikkiin... joten jos hän on viis lasta synnyttäny, vieläpä yhtä lukuun ottamatta kaikki ilman mitään kivunlievityksiä, niin kyllä määkin siitä selviän :)
 
Mäkään en ole juurikaan uskaltanu ajatella synnytystä ennen kuin nyt, kun se alkaa lähestyä kovaa kyytiä :eek: Ja kun pitää miettiä mitä ottaa mukaan sairaalaan yms. Se on kyllä onneksi totta, että eiköhän siellä ole asiansa osaava henkilökunta ja kaikki apu saatavilla :) Mä oon vaan sellainenkin stressierkki ja kontrollifriikki, että ahdistaa kun ei voi tietää mitä tapahtuu ja kun en pystykään kontrolloimaan ite tapahtumia synnytyksessä :eek: Mutta täähän onkin nyt hyvää opettelua tämän asian suhteen! Pitää vaan luottaa että kaikki menee hyvin! :grin
 
Voi kun mäkin osaisin muuttaa ajatteluani enemmän teidän kaltaisiksi enkä stressaisi ja jännittäisi niin paljon! :) Hyvä lukea teidän ajatuksia, niin saa uutta näkökulmaa asioihin.
 
Mä odotan kans innolla synnytystä! Mussa on kai jotain masokistin vikaa kun olen oikeesti nauttinut synnytyksistä. :D Eka kesti yli vuorokauden mutta mitään kauhukuvia ei jäänyt. Ja jotenkin odotan sitä että voin näyttää miehelle mihin kykenen... :D Kai tää on mun tapa taistella vanhenemista vastaan (ens vuonna tulee pyöreet 40!).
Ps. Värjäsin hiukset just ennen joulua kun löysin tyvikasvusta harmaita hiuksia! :/
 
Mä murehdin lähinnä sitä synnytykseen lähtemistä jos ei käynnistetäkään vaan annetaan homman alkaa luomusti. Jos oonki sillo yksin kotona ja millä mä pääsen sairaalaan. Koirat pitää viedä koppiin ja kauanko ne joutuu siellä olla että joku tulee tänne hoitamaan niitä. Jos mulla on just tulet uuneissa niin jää pellit auki ja jäähtyy koko talo. Jos mies on jossain kaukana työreissulla eikä pääse nopsaan kotiin. Jos appiukko on kännissä ku ne on ainoat joilla on avain tänne että pääsevät hoitamaan taloa ja eläimet ja ku ne asuu 20 kilsan päässä niin eihän se voi ajaa.. Mä olen sen tyyppinen ihminen että kaikki pitää olla tarkkaan aikataulutettu ja suunniteltu niin sotii mun luontoa vastaan luovuttaa kontrolli muille tässäkään asiassa. Stressiä pukkaa ...
 
Mashnu, ei sulla ole ketään kaveria tai naapuria lähempänä jolle voisit näyttää tärkeimmät ja antaa vähäks aikaa vara-avaimen? Ettei sun tarvii murehtia koiria ja kotia samalla kun synnytät.
 
Ei oo ketään. Oon miettiny pääni puhki, mutta kaikki asuu vähintään sen 20 kilsan päässä ja niillä on omiaki lapsia yms hoidettavaa niin paha soittaa esim keskellä yötä apuun. Koitan luottaa siihen, että asiat järjestyy mutta yön pimeinä tunteina on aikaa murehtia..
 
Mashnu mä niin komppaan sua! Täällä kans suurinta pään vaivaa aiheuttaa ihan käytännön asiat! Mistä saan kolmelle lapselle hoitajan joista yksi erityinen jota osaa hoitaa kaksi työssä käyvää ihmistä. Taloa ja elukoita osaa eläkeläiset appivanhemmat hoitaa. Aikaa kuitenkaan ei ole todennäköisesti paljoa siinä tohinassa. Kerkiikö mies mukaan, kerkiinkö ite sairaalaan. Ja kun olen siellä sen kaks vuorokautta ainakin niin kuka pyörittää arkea kotona, laittaa lapset taksiin ja ottaa iltapäivällä vastaan..
Tavallaan toivoisin käynnistystä, ois helpompi järkätä kaikki. Ja mulla ei oo ollu eroo synnytyksen kululla ja kivuilla onko käynnistetty vai luomu. Mutta toisaalta olen ahdistunut ajatuksesta että kahden viikon päästä on seuraava kasvukontrolli vaikkakin viikot on silloin 36+1 eli ei todennäköinen käynnistys mutta koska vettä on ollu jo hollin aikaa nihkeesti niin entäs jos tilanne onkin se että samointein käynnistykseen.. Tässähä käy aika vähii.. Blääh..
 
Voi kurja :(
Mashnu onko sun mahdollista palkata joku talonmies-/kiinteistöpalvelu tai jotain? En tiedä kuinka paljon sellasten toimenkuvasta voi neuvotella, mutta kuulostaa siltä, että asut jossain pikkupaikassa ja niissähän ollaan aika joustavia...

Touhottimen tilanne on kurjempi, kun on lapset. Niille ei voi vaan laittaa ruokaa kuppiin ja pissattaa...
 
Mä oon aiemmin mennyt täysin huoletta ja valmistautumatta synnyttämään ja hyvin on mennyt. Nyt oikeestaan vähän vi***taa kun en osaa yhtä rennosti ottaa. Sekin jänskättää, että kun on jo kolme helppoo synnytystä takana niin voiko vielä tämäkin mennä yhtä helposti?
 
Aaaiii prkkele ku oli maha kipee ku heräsin päikkäreiltä :/ Vissii taas suoliston kans ongelmia,mut ku tekee kipeetä!! :(
 
En oo oikein perehtyny onko moisia palveluita. Mua jokseenki risoo se että mies tuijottaa kalenterista vaan sitä laskettua aikaa eikä suostu edes ajattelemaan sitä vaihtoehtoa että vauva voi tulla aiemminki maailmaan. Alkaa sillä loma viikkoa ennen mun LA:a, mutta kun ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Vauva on kuiteki jo sen liki 3 kiloinen jo nyt ja mun olo aika tukala niin mistäs sitä tietää....
 
Siis sama meillä! Mies katsoo vaan LA:aa ja onpa vielä sanonut, että " sehän voi tulla maaliskuussakin". No voi voi, mutta mun kaikki vauvat on tullu maailmaan viikko ennen LA:aa joten olettaisin tämänkin vähän varastavan. Ja äiti kun vähän iäkkäämpänä synnytti kuopuksensa niin sekin tuli jo viikolla 36 ulos.
 
Mulla leikattiin väliliha esikoisesta kun oli imukuppi ulosautto, nyt ei toivottavastui tartte, kun parantui niiiiiiiiin hitaasti et auts.. Ja istuminen oli reippaan kuukauden aika kamalaa.

Kaverilla ei toisessa synnytyksessä leikattu ja se pieni repeämä ei ollu ollenkaan kipee ja parantui ihan tosi nopeasti ja oli kuulemma elämänsä kunnossa jo seuraavana päivänä synnytyksestä muutenkin..Mie haluisin kanssa kiitos!

Synnytys ei muuten sinällään pelota kun viimeksiki sujui ihan hyvin aina ponnistusvaiheeseen asti, mut nyt toivoisin niiiiiin kovasti et saisin vauvan rinnalle eikä tartteis suoraan viedä vauvateholle. Positiivisella asenteella koitan mennä ja toivoa parasta mahdollista lopputulosta tällä kertaa.. No jospa poitsukka tekis äitin mieliksi, johan tuo oli pää kiltisti paikoillaan viime neuvolassa.. Ja sen kyl huomaa ku sukkapuikko kipuja tulee välillä.
 
Mulla leikattiin kans väliliha ekasta mut se parani kyllä nopeesti ja hyvin. Eli siitä ei jäänyt mitenkään paha mielikuva. Sen jälkeen mulle on vaan ilmaantunu krooninen sairaus joka sivuoireena hidastaa kaikkien haavojen paranemista ja siks toivon ettei tarttis tällä kertaa leikata.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top