Neuvolat ja ultrat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja hanssu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kävin sitten taas perhevalmennuksessa keskenäni. Mies oli sitä mieltä, että hän handlaa nää vauvahommat ja häipyi soittopuuhiinsa. No, itsepä annoin luvan vilistää menemään vielä kun voi...

Aiheena oli vauvan hoito ja imetys. Ensimmäisen tunnin äänessä oli viisiviikkoisen vauvan lupsakka savolaisäiti, toisella tunnilla miehet hätistettiin jotain miesjuttuja höpisemään ja naisille näytettiin imetysvideo ja -välineitä. Lopun viisi minuuttia terkkarit puhuivat seksistä.

Tiivistelmä:
- pidä Bepanthen ja/tai Lansinoh käsillä ja holvaa sitä nänneihin joka välissä. Lansinohin imeytymistä ei tarvitse odottaa, vauvan voi tökätä suoraan imulle. Bepanthenin vois antaa imeytyä puoli tuntia eli sen aikaa kun vauva syö toisesta tissistä. Säästät tissejäsi haavautumilta.

- synnärillä ei ole välttämättä rintakumeja joka naiselle, joten fiksu ostaa etukäteen. Sopivaa kokoa voi arpoa esim. neuvolassa.

- imettämiseen menee ihan sairaasti aikaa ja se on lopunviimein melko tylsää puuhaa. Kannattaa varata useamman tuotantokauden sarjoja, luettavaa, naposteltavaa, juotavaa... Ja passuuttaa sitä miestä tuomaan kaikkea mitä nyt tarvitseekin. Oman mielenterveyden säästämiseksi rintapumppu on oiva väline, koska sen avulla syötön voi delegoida miehelle ja häipyä itse vaikka lenkille.

- todennäköisesti sitä hautautuu himaansa ekoiksi viikoiksi, koska on vaan jotenkin pökerryksissä kaikesta ja koska imettämiseen menee niin paljon aikaa. Ruuan tekeminen pakkaseen on hyvä idea, samoin kuin vain sellaisten vieraiden kutsuminen, jotka tajuavat itse keittää kahvinsa ja tuovat omat pullansa.

- pistä mies siivoamaan. Se osaa kyllä.

- osta liukuvoide ja käytä sitä runsaasti. Aina. Limakalvot menevät imetyshormoneista riekaleiksi. Jos ei huvita, ei tarvi antaa, mutta sit voi hellästi patistella toisen käsitöihin. Koskee molempia osapuolia.

- vauva on maailman ihanin, mutta kannattaa kehua miestäkin välillä.
 
Kiitos näpsäkästä tiivistelmästä. Hyviä pointteja kaltaiselleni ummikolle.
 
Jännä lukea miten poikkeaa noi valmennuksetkin paikkakunnittain.. Meil oli ihan erinlainen sisältö. :)
 
Meillä oli synnytysvalmennus sellainen, että kaikki katsoivat synnytysvideon n. 20 min ja sitten synnytyksestä käytiin läpi milloin pitää lähteä sairaalaan taikka soittaa ja lopuksi imetyksestä ja sen kannattavuudesta puhuttiin pitkään ja katsottiin muistaakseni pieni pätkä videolta.

Toinen valmennus oli vauvanhoitoa. Vauvanuken kanssa näytettiin miten voi kantaa vauvaa eri asennoissa ja mitä eri tarvikkeita tarvitsee vauvalle (olivat konkreettisesti esillä).

Mulle tärkeimpinä pointteina jäivät mieleen:

- imetys kannattaa ja se sattuu aluksi, mutta silti kannattaa yrittää. Sairaalan puolesta saa alkuun tarvittavat välineet ja rintapumppua voi opetella käyttämään jos on tarvis
- Vauvaa kannattaa kanniskella eri asennoissa motoriikan kannalta
- Isälle kannattaa antaa kylvetyspuuhat ja kaikkea muuta isä voi tehdäkin paitsi imettää
- Synnärillä kannattaa rohkeasti keskustella eri kivunlievitysmenetelmistä
- Jonkinlainen rauha kannattaa järjestää kotiin vauvan syntymän jälkeen ja huolehtia riittävästä levosta päivisin
- Bepanteniakaan ei tarvitse pestä pois ennen imetystä, kysyin erikseen
- Jokainen synnytys on erilainen

Tällaiset nyt ensi aluksi. Ja toi ruuan laittaminen pakkaseen on ollut oiva idea täältä palstalta, joten oon hiukan laittanut, mitä nyt mahtuu tollaseen kolmelokerikkoiseen pakastimeen.
 
Semmonen vinkki kans, että se rinnasta tuleva maito hoitaa myös rinnanpäitä. Jos ei ollut esim. Imettäessä käsillä muuta, niin pyöräyttää maitoa rinnan päähän sormella.
 
Aivan juu Pioni, tosta samasta oli puhetta. ja eroa tuohon Arethan valmennukseen se, että ei nimenomaan minkäänlaista viriketoimintaa, ainakaan iPadia/läppäriä kun imettää vaan siinä sitten seurustellaan vauvan kanssa. Tuon lähtökohdan kyllä ymmärränkin toisaalta, vaikka saatan siitä lipsua joillain imetyskerroilla.
 
Mua ahdistaa koko imetys ja tuntuu että muut on aivan varmoja sen onnistumisesta kun on pumput ja kumit ja kaikki hankittu valmiiksi. mulle vaan sanottu et ei ehkä onnistu kun ei oo painoa kertyny raskauden aikana tarkpeeksi.
Eikä mulla oo tihkunu yhtään mitään ainakaan toistaseksi.
Onko kukaan muu varautunu siihen ettei pystyis imettämään, siis pulloja ostellut yms?
Toivottavasti siitä imetyksestä ei tehdä mitää isoa numeroa sairaalassa siis sen suhteen että onnistu tai ei...
 
toivon että imetys onnistuu,ostin rintakumitki jos ei omat riitä... oon myös ostellu tuttipulloja ja varoille maidonkorviketta... entiiä oonko liikaa miettiny :S
 
Mimii: monestihan sen imetyksen esteenä on juuri stressi siitä imetyksestä. On niin isot odotukset, että onnistuu ja jos ei onnistukaan, niin ihminen ahdistuu. Musta kaikkein tärkeintä ois se, ettei se imetys ole kaikkein tärkeintä äitinä olemisessa. Monet lapset kasvaa ihan hyvin pelkällä äidinmaidonvastikkeellakin. Eikös amerikassa ole ihan yleistä, ettei äiti imetä?
Kuitenkin tärkeintä on, että lapsi saa ruokaa, kasvaa ja on tyytyväinen. Ja äitikin jaksaa paremmin, jos ei stressaa :)

Mä olen noita vanhempia muksuja imettänyt ja aion nytkin imettää. Tosin tuttipulloja on keittiönkaapissa puhtaana odottamassa, jotta isikin saa osallistua syöttämiseen. Mun mielestä tärkeintä imetystilanteessa on rauhallisuus. Rauhallinen paikka missä äiti voi nauttia vauvansa läheisyydestä. Ja pitää muistaa juoda paljon, jotta vauvan syömä maito korvautuu uudella.
 
Niin, sitä pitäs ite stressaamatta olla. Tai siis yrittää. Mie mietin, jos tää bebe syntyy täs asuessa, että mitenköhä kaikki tommonen luonnistuu. Tää asunto ei oo ollenka stressivapaa ympäristö niinku "kodin" pitäisi olla. Vielä kaks viikkoa nii pääsee muuttamaan......
 
Mä en oikein ymmärrä sitä että ihmiset jotenki mittaa sitä äitiyttä sillä imetyksellä.:confused: jos se ei onnistu niin mitä sitten!? Ei se siihen kato onko hyvä äiti vai ei. Ja ku onhan niitäkin ketkä ei halua ollenkaan imettää ja ok, se on jokaisen oma asia. Aion imettää jos se vaan onnistuu mutta yritän myös "opettaa" sille pullolle. Jos imetys ei onnistu ni sit se ei onnistu, thats it! Emmää sitä ala potee mitää pahaa mieltä ku on tosiaan niitäki ketkä ei halua imettää eikä ne siitä pode huonoo omatuntoo eikä ne pidä itteään huonona äitinä.
 
Joo eipä mun oma äitikään pystynyt imettämään meitä lapsia ja ei varmaan olla jääty mistään paitsi, oltiin vielä tosi terveitäkin lapsia :)
Mulla ei silleen varmasti tule siitä mitään masennusta jos ei onnistu ellei sitten aleta syyllistämään, sitä vaan pelkään vähän. Koska tää meidän kaupungin sairaala on kuulema vielä jotenkin eriyisesti imetykseen erikoistunu (oudosti sanottu :D ) Siis kuulemma siellä sitä painotetaan erityisen paljon.
Siinä kun itse on kaikkien raskaushormonien sumentama niin tiiä mistä kaikesta sitä sillon stressaa, vaikka nyt aattelisikin että ei oo iso juttu imettääkö vai ei.
 
Emmiekää aio potea tietosesti ainakaa pahaa oloa imetyksestä, mut oishan se hienoa jos se onnistuisi. Vauvalle hyväksi vaan, et saisi äidinmaidosta kaikki tarvitsemansa suoja-aineet. Ja oishan se itsellekin helpompi ni ei tarvitsisi pullojen kanssa vehdata, mut eihän sille mitää voi jos se ei onnaa ni ei. Ja etukäteen on toisaalta ihan turhaa näitä stressata, kun ne näkee sitten, et mite sujuu..

Itellä on vaan sellanen pelko, et kun tää meiän nykyinen asunto on nii stressaava ympäristö, et jos joudun tässä yrittää imetystä nii pelkäämpä ettei se onnistu. Ja sit jos lapsikin ehtisi olla meiän kaa täs viel 2 vkoa. Nii mietin sitäkin, et jos se imetys oiskin alkanu rauhallisemmas ympäristössä sujua, et auttaaks se yhtää, et jos se rauha tulee vasta 2vkon päästä? Oppiikohan vauva sit imee tissistä, jos on jo saanu tutista nämä kaksiviikkoa. Eihän vauvan tarvitse työtä tehdä, kun juo tutista. Että oppii siihen helppoon maidon virtaukseen.

Emmää tiiä. En sano, et näi on asiat, mut näin mie oon pohtinu omas päässäni.. :confused:
 
Mun kaveri olis halunnu imettää vauvaansa pitkään. Ja alussa imettikin hyvin. Maitoa tuli tosi paljon ja hän pumppasi maitoa pakastimeen. Ainoa ongelma vaan oli, että vauva söi ja sitten huuti ku syötävä. Paino ei vauvalla noussut vaikka äiti kuinka imetti. Ja neuvolan terkka syyllisti äitiä, ettet imetä tarpeeksi.
Onneks tää äiti ei ollu ensisynnyttäjä, ni alkoi vähän kyseenalaistamaan tän terkan sanomisia ja varasi itse ajan lastenlääkäriltä. Vauvalla epäiltiin lehmänmaitoallergiaa. No äiti jätti kaikki maitotuotteet pois omasta ruokavaliostaan ja kas kummaa, vauva alkoi voimaan paremmin ja painokin nousi.
Seuraavaks tää äiti vaati allergiatestit. No neuvolan terkkahan oli taas eri mieltä, mutta onneksi tää äiti sai tahtonsa läpi. Lapselta löydettiin todella monta ruoka-aineallergiaa. Tää äiti yritti imettää, mutta loppujen lopuks luovutti, koska oli niin hankalaa oman ruokailun kanssa, kun piti miettiä mitä saa syödä ja mitä ei. Kaikki pakastimessa ollut äidinmaito meni sit viemäriin.

Nyt äiti ja lapsi ovat tyytyväisiä. Lapsi kasvaa hyvin korvikkeella ja kumpikin saa öisin nukkua suht hyvin. Happy end :)

Eli aina se imetys ei onnistu vaikka kuinka tahtoisi.
 
Mimii: ei tarvitse tisseistä tulla mitään vielä "todisteena" että imetys lähtisi sujumaan ja sulla on viikkojakin vielä aika vähän, koska nyt se paino ehkä lähtee nousemaan kun vauva kasvaa kohisten loppua kohden. Itse aion yrittää imetystä siksi, että lapsi saisi helpoimman ruuan, vastustuskykyä korvatulehduksilta ja allergioilta ja psyykkistä läheisyyttä. Nämä siis muun muassa.

Tiedän itse syyllistyväni jos en pystykään imettämään ja yhtään apuvälinettä en pese ennen kun tuun synnäriltä. Toisaalta suomalainen äidinmaidonvastike on maailman parhaita ja jos vauvaa sylissä pullottaa, saa sitä psyykkistä läheisyyttäkin. Ei äitiyttä voi imettämisellä mitata, se on ihan totta. Mä aion silti yrittää vaikka sattuis ja mitä tahtos :) Mut on tietty kyllä hiukan aivopesty ammatin ja perhepiirin puolestakin.
 
Tuo tais tosiaan olla Arethan versio valmennuksesta :laughing001, mut me like :) Kirjoittakaa jatkojakin niin saapi tämmönenki tietoa joka missas kaiken...
 
Neuvola käyty taas. Hb 130, sf 33,5 (36+4), ipanan syke 130, verenpaine itse aamulla mitattuna 117/64. Paino sama kuin viimeksi:hello2

Melkein koko tunti siellä taas vierähti. Nyt terkka kyllä tuntui paikantavan beben näpsäkästi ja sydänäänetkin löytyi nopeasti :)
 
Täällä myös äiti joka kokee epäonnistuneensa jos ei imetys onnistu. Esikoisella onnistui heti ja maito nousi hyvin. Mutta silloin mulla ei ollut mitään stressiä, koska en tiennyt että se voisi myös olla onnistumatta. Olin siis tietämätön ja tieto jos mikä lisää tuskaa.

Ja minusta imetys oli ihaninta koko vauva ajassa. Sai vaan olla siinä vauvan lähellä. Lisäksi olin hirveän mustasukkainen esim. miehen vanhemmille ja olin "onnessani" kun tyttö itkaisi ja halusi maitoa :D Sain siis syyn ottaa hänet, minun vauvani, syliin ja rauhoittua rauhalliseen paikkaan imettämään :D Minua ärsytti suunnattomasti isovanhempien lässytykset "mitä mummon kulta tai mitä ukin pikkunen" Siis sehän oli minun kulta ja minun pikkunen! :D Tajuan kyllä että mustasukkaisuus oli ihan turhaa, mutta laitan sen kyllä ihan hormoonien piikkiin.

Mutta siis se miksi mulla imetys onnistui niin hyvin johtui varmasti siitä, että imetin lähes koko ajan. Päivällä ja yöllä vähintään neljän tunnin välein koko sen 6kk. Joskus tyttö viihtyi tissillä pitkiäkin aikoja. Niin ja sitä tuttia meillä ei ollut vaan tutin sijaan tissi suuhun. Tyttö ei siis edes osannut imeä tuttia, eli tutittomuus ei ollut mikään minun valintani.
 
Mäkin olin mustasukkainen vauvasta! Tosi moni lupasi tulla lapsenvahdiksi, ja mä vaan puristin lasta lujempaa sylissä, et mun lapsi, en anna hoitoon! :) no onneksi se meni ohi. Taistelin viimeksi imetyksen onnistumisen suhteen pitkään, mut nyt oon melkein vakuuttunut että aiheutin itselleni siitä vain stressiä ja kierre oli valmis. Törkkäsin tissin suuhun aina ekaksi kun lapsi huusi, enkä suostunut uskomaan, et toisinaan itku johtui muusta kuin nälästä... Mut kyllä sekin sitten helpotti, ja imetin lopulta yli vuoden :) mut oli se ihanaakin, sai vain tuijottaa toista! Neuvolassa kannustettiin, ja toivottavasti tälläkin kerralla, vaikka terkka vaihtunut. Yritän kuitenkin olla stressaamatta sitäkin, että ei onnistuis. Ootteko muuten kuulleet sellaista, että ekan lapsen kohdalla maitoa tulis eniten ja sitten vähemmän muille?! En ollut kuullut, mut viikonloppuna yks tuttu sanoi näin.

Nyt meni ehkä pelkäksi imetysjutuksi, mut sopi teemaan :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top