Mulla kans taas neuvolakäynti takana, sain sokerirasitustestin tulokset ja täytyy sanoa, et hohhoijaa...
Mun sokerirasitus meni niinkin hienosti, et sain rd-diagnoosin arvoilla 4,4 (>5,3)/10,1( >10,0)/8,6 (>8,6) eli tuolla yhdellä "huimalla" 0,1 ylityksellä ja toisella tasan raja-arvolla. Kotiseuranta siitä siis seurasi, mittaukset kahtena päivänä viikossa. Ja nyt kun olen kahtena päivänä mitannut kaikkien syöntien yhteydessä ennen- ja jälkeen arvot, niin huikein arvo, jonka olen normaali syömisillä saanut on ollut 6,0 tunti syönnin jälkeen. Joten mie viittaan kintaalla koko rd-diagnoosille. Mullahan on siis miehellä ykköstyypin diabetes, ja sitä kautta meidän perheessä on hiukka enempi asiasta tietoa jo omasta takaa ja musta mun mittausarvoissa ei ole häivähdystäkään mistään diabeetikon arvoista.
Mä oon sitä mieltä, että vähän turhan hepposin perustein tuon diagnoosin lääkärit aina tekevät. Musta pitäisi ensin olla se rasitustesti, jonka jälkeen kotiseuranta ja vasta sen jälkeen tehdään diagnoosi, et onko sulla se diabetes vai ei. Koska tosiasiassahan kukaan meistä ei vetele normaalielämässä sitä glukoosiliuosta ravinnokseen ja sen testin tarkoitus on kai viedä elimistö äärirajoille. Tai niin mie olen sen ainakin käsittäny. Nyt tympäsee se, et joudun toiseen rasitukseen ihan turhaan sit raskauden jälkeen ja jos joskus tulen toisen kerran raskaaksi, niin joudun varmasti käymään tuon rasituksen jo tosi aikasessa vaiheessa, kun katsotaan, et "sullahan on ollu edellisessä".
Hyvähän se on, et sitä seurataan ja sitä en kiellä, etteikö siinä äidin ja lapsen parasta ajatella, mut toi tapa millä perusteilla se sit todetaan, ei mene mun jakeluun. Jos noissa munkin arvoissa ois ollu selkeesti jotain isoa häikkää niin en mä tästä tupisis vaan olisin tyytyväinen, mut nyt tässä tilanteessa mua pistää vihaksi, kun joudun mittaileen ihan turhaan ja tulee niitä jälkiseuraamuksiakin vielä kaupan päälle.
Muuten kaikki oli masussa ok :)