Neuvola, ultrat ym.

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Onneli84
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täällä mitataan hb joka kerta. Mulla kans laskenut vähä mutta vielä ei suositellut lisä rautaa. Sf mitta otettu kaksi kertaa, ekalla kerralla rv 19 +jotain oli 20 cm ja nyt tokalla kertaa rv 22+5 oli 23 cm. Yläkäyrillä siis mennään mutta koska vauva kasvanut ihan normaalisti, en huolestu. Painoa tullut lisää koko aikana 3.5 kg ja kehui just maanantaina neuvolassa että kun oon niin hienosti saanut pysymään sen kurissa.Verensokerit myös pysyneet kurissa ruokavaliolla, ei yhtäkään ylitystä. Nyt jatketaan mittailua niin , että paastoja 3 kertaa viikossa ja kahtena päivänä niistä koko päivän arvot (tai siis aamupalan jälk,lounaan jälk ja päivällisen jälk) .

Mulla on alusta asti ollut neuvolantätinä sijainen, ja pelottaa jos se oma "oikea" täti tuleekin sairaslomalta takaisin jossain vaiheessa, kun tää on niin mukava ja sen kanssa on hyvin asiat sujunut.
 
Muokattu viimeksi:
Täällä kans rautakuurilla ollaan..edellisessä neuvolassa 113 ja sanoivat, että vielä ei tarvi lisärautaa ottaa, jos ei olo ole huono. Mutta nyt oli sitten hemoglobiini 100..tämä selittäneekin jatkuvan väsymyksen, joten nyt siis vitamiinien lisäksi rautaa joka päivä. Laittoivat myös pieneen verenkuvaan, mistä ilmeisesti tsekkaavat punasolut tai jotain..
 
BaBy2 sanoi:
Mä oon 25, toinen tyttö tulossa. Mä haluan kaikki lapset mitä tulee niin ennen kun täytän 30v. Eli jos kolmas halutaan niin reilu 4vuotta aikaa se tehtailla :p Ja siis ei mulla muuten kenenkään ikään mitään sanomista, mun mies vaan on reilusti itseäni vanhempi enkä halua että hänkään mikään hirmu vanha olis :wacky:
Click to expand...

Pakko kyllä tähän nyt kommentoida,kun särähti niin korvaan. Itse en esim. Vapaaehtoisesti ole hankkimassa ensimmäistä lasta 30-vuotiaana. En ole vaan tavannut ennen 27 ikävuotta sellasta kumppania, jonka kanssa vois mennä sille tasolle asti, että perheen perustaisi. Alunperinhän olin sitä mieltä , et eka lapsi viim. 25-vuotiaana.Lisäksi lapsen saanti ei pakolta ole niin yksinkertaista. Meillä se kävi vielä helposti: yksi keskeytynyt keskenmeno kohtutulehduksineen ,mutta 8kk yrittämisen alusta tämä raskaus kuitenkin. Olen tuolla keskenmenon kokeneiden ryhmässä. Sielä on myös parikymppisiä,jotka on jo muutamankin vuoden yrittänyt lasta, ja saanut vaan useita keskenmenoja aikaiseksi.osa on raskautunut pitkien hoitojen jälkeen. Eikä tämäkään millään pahalla siis sanottuna, mutta usein ihmiset ajattelee niin kun mekin miehen kanssa alkuunsa ajateltii, et kyllä se sieltä tulee heti,ja kaikki menee hienosti.
 
Itselle kävi niin, että reilu parikymppisenä mietin, että haluan lapset nuorena ja olla cool äiti :) lapsia ei valitettavasti meidän tapauksessa tehtykään tuosta vaan ja raskautumiseen meni melkein 7 vuotta. En usko että Baby2 tarkoitti mitään sen kummempaa kommentillaan, mutta itsellänikin osui arkaan paikkaan tuo. Nyt pian 30v ja eka lapsi tulossa, uskon silti että ihan cool äiti minusta tulee :D olen oppinut ettei se iästä ole kiinni.
 
En usko Baby2:n tarkoittaneen arvostella ketään tai pitäneen lapsien saamista itsestäänselvyytenä. Olen 32-vuotias enkä edes miettinyt omia lapsia 20+ ikäisenä. Tällä hetkellä ensisynnyttäjien keski-ikähän on noin 29 vuotta. Minulle henkilökohtaisesti oli tärkeää hankkia ensin korkeakoulututkinto, matkustella paljon, hankkia paritaloasunto pihoineen, vakituinen työpaikka jne. Ihmiset tekevät erilaisia valintoja elämässään ja heillä on erilaisia toiveita elämän suhteen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että heillä olisi automaattisesti intressi kritisoida toisenlaisia valintoja elämässään tehneitä tai että he eivät ymmärtäisi sitä, että elämä ei mene aina toivotulla tavalla.
 
Ymmärrän mitä BaBy2 tarkoittaa. Meillä kaikki omalta puolelta sukuani ovat saaneet lapset alle 30v:nä joten se jotenkin oli mielestäni normaalia saada lapset nuorena.
Jotenkin aina ajattelin, että haluaisin olla äiti jo 25 vuotiaana, mutta teini-iässä sitä alkoi miettiä, että mitä jos en saa koskaan edes puolisoa.
Satuin muuttamaan takaisin kotiseuduilleni ja menikin pari kuukautta kun tutustuin nykyiseen avomieheeni ja alettiin seurustelemaan.
Joidenkin mielestä varmaan todella vastuuntunnotonta, kun noin vuosi ensitapaamisestamme olimme yhtä mieltä, että haluamme hankkia yhdessä lapsen. Mies sanoi haluavansa olla isä ennen kuin täyttää 30v. Esikoinen syntyi 2v ensitapaamisesta ja noin kuukauden ennen hänen syntymäpäiväänsä.
Nyt toinen tulossa samoihin aikoihin kuin mitä tavattiin 4v sitten ja siitä noin kaksi viikkoa kun mies täyttää 32.

Itsehän haluaisin naimisiin ennen kuin täytän 30. Saas nähdä tuleeko tapahtumaan. :)
Ja tällä ei siis pahaa tarkoiteta, nämähän ovat vain omia haaveita.
 
Ymmärrän hyvin, että jokaisella on omat tavoitteensa elämässään, eikä sillä ole tarkoitus arvostella muiden elämää tai valintoja.
Itse halusin lapset nuorena.
Tytöt ovatkin nyt 12- ja 14-vuotiaita.
Olen aina haaveillut kolmesta lapsesta. Sitä kolmatta en kuitenkaan saanut, hoidoista huolimatta. Olin jo täysin sopeutunut ajatukseen ja suunnitelmissani olikin jo ihan muunlaisia tavoitteita, sekä toiveita.
Elämällä on kuitenkin tapana yllättää, ja syksyllä tein kaikesta epäuskostani huolimatta positiivisen raskaustestin, vaikka ehkäisyäkin oli käytetty. Tämä ihme päätti lähteä kasvamaan kaikista epätodennäköisyyksistä huolimatta :Heartred
En ole koskaan ajatellut minkä ikäisinä muut perheen perustavat, vai perustavatko ollenkaan.
En myöskään ottanut Baby2:n tekstiä muiden arvosteluna tms. Ja itse ajattelin omasta elämästäni aina samalla tavalla, kunnes viime vuodet muuttivat ajatuksiani kummasti :happy:
Ensi kesänä minulla on siis perheessäni sekä vastasyntynyt, rippikoululainen, ja toki myös tuo 13-vuotias :Heartpink
 
Niinkum sanoin, etten mäkään pahalla,mutta halusin vaan tuoda tonkin näkökannan esiin. Ja tietty itellä kirpas vähän.

Frozenflower: meillä vähä samanlainen tarina.. Oltii vuosi yhessä,kun päätettiin, että lapsi saa tulla.On meillä taustalla kyllä se , että ollaa tunnettu vuosia,kun ollan vanhoja koulukavereita,ja vahingossa sit löydettiin toisemme kotipaikkakunnan kapakasta :) Tosin iällä ei ollut asiaan mitää tekemistä, vaikka 30 tänävuonna täytetään.
Naimisiinkin kerkeen, ennen kun täytän 30, kun se tulee tapahtumaan ylihuomenna..itellä kans haaveena ollut joskus sekin, että naimisii viimeistään 25-vuotiaana :D
 
No, mullahan on tosiaan jo kolme ennestään ja oon vasta sen 23... :grin Varmasti ihmiset montaa mieltä siitäkin. Mutta joo, ihmisillä on erilaiset elämäntavoitteet ja ei mee aina suunnitelmien mukaan. Mä ajattelin aina että itse haluan lapset nuorena, töitä yms ehdin tehdä myöhemminkin. Mutta se on tosiaan vaan se, mikä mun mielestä sopi mulle parhaiten. :rolleyes: Jollekin toiselle sopii paremmin tehdä just päinvastoin. :grin Ja joku ei välttämättä saa paljon valinnan vapautta, ihmiskeho on mystinen.

Mutta joo... Neuvolasta piti vielä! :) Mulla katottiin tosiaan viimeksi eka sf-mitta. Se oli 21. Vaikka en nyt sitten tiedä, kun riippuu aina tosi paljon mittaajasta ja no, ylipaino vaikeuttaa realistista mittaamista. Mutta oletan, että se on ihan ok... :grin Aina mennyt tosiaan yläkäyrillä sekin, vaikka lapset ovat olleet ihan "keskikokoisia". Ja tietysti kohdun kallistus ja kaikki vaikuttaa... :rolleyes:
 
Minä olen varmaan melkolailla ensisynnyttäjien keski-ikää, kun ehdin täyttää 27 ennen vauvan syntymää. Mutta toisaalta olen vielä opiskelija ja niin on mieskin, että ei se meidän elämä mitään "ideaalia" täytä kyllä millään mittareilla. Arvostelijoita tulee varmasti löytymään, tekipä elämässään mitä valintoja tahansa, mutta jokaisen oma elämä kun on kyseessä, niin kunhan löytää itselle sopivan tien vahingoittamatta muita, niin se on hyvä niin. :)

Mulla on neuvola muistaakseni ensi viikon aikana. En oo mittaillut sokereita nyt ollenkaan, kun ei pitänyt (ja laitteetkin unohdin lomalle lähtiessä ottaa matkaan), vähän siksi jännittää, että mitähän ne luvut näyttää. Joka tapauksessa pitänee mennä rasitukseen uudestaan. Joulukilojakin on tullut oikein kiitettävästi, jotenkin nolottaa mennä neuvolaan, vaikkei mun painosta ole ennenkään mitään sanottu - ylipainoa kuitenkin löytyy! Kela-neuvola siis edessä täälläkin, jospa tällä kertaa kuunneltaisiin sydänäänetkin, kun oon ne tähän mennessä kerran kuullut n. parin sekunnin ajan... Mutta ihan tyytyväinen olen ollut neuvolakäynteihin, ei ole ollut mitään ylimääräistä ja ei ole turhaan tarvinnut huolehtia toisaalta.
 
Joo siis ei mun ollu tarkoitus ketään loukata tai kritisoida iän puolesta, enkä sano että iällä on mitään merkitystä siitä kuinka hyvä äiti on. Ja tiedän kyllä hyvin ettei se lapsien hankinta ole ihan helppoa ja käy ihan napista tilaamalla. Esimerkkinä tähän, oma pikkuserkkuni yritti 10vuotta saada lapsia, kunnes vihdoin helmöityshoitojen kautta onnistui.
Että ehkä korjaan sitten aiempaan viestiini, että TOIVOISIN saavani viimeisen, kolmannen lapseni ennen kuin täytän 30v, jos siis päätämme vielä yhden hankkivamme. Ihan vaan sen takia että olen itse perheestä jossa 5 lasta ja kaikki 10vuoden sisään ja pidän siitä että on pienet ikäerot lapsilla (jos luoja siis vain suosii). Ja tosiaan, kaikilla on omat valintansa elämässä ja niiden mukaan mennään. Itse menin siis naimisiin 23v ja nyt 25v ja toinen lapsi tulossa, mulla on 2 ammattia ja oma talo oston alla.

Ja vielä oon pahoillani jos jotain loukkasin, ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Eikä mun mielestä kukaan oo liian vanha äidiksi, ei kaikki edes halua ajatella lapsien hankintaa ennen 30v ikää koska haluaa keskittyä omaan elämään ja uraan jne.
Mutta, mun mielestä ei olekkaan oikeaa eikä väärää aikaa hankkia lapsia, vaan sen aika on just silloin kun se tapahtuu :Heartred
 
Baby2: et sä loukannut,mutta tosta tekstistä tuli vaan toi asia mieleen, ettei se pakolta vaan aina ole niin yksinkertaista :)

Jonanna83: joo näin pääsee tapahtumaan. Ollaa tää päätetty joskus puolisen vuotta sitten. Ajetaan vaan Tampereelle maistraattiin. Ei omia todistajia, ei mitää juhlallisuuksia. Toimituksen jälkee mennää vaan ulos syömään. Ja kukaan ei siis asiasta tiedä etukäteen.
Haluttiin siksi näin,kun ei olla mitää huomion keskipiste tyyppisiä kumpikaan , varsinkaan mies. Lisäksi juhliin menee aina rahaa. Haluttiin kuitenki, että ollaa kokonainen perhe, ennen vauvan syntymää,ja että kaikilla on samasukunimi. Vuosi sitten mentiin kihloihin.
 
Ihanaa ja onnea vaan kovasti etukäteen! :) Meinaatteko miten kertoa muille uutisesta vai paljastatteko saman sukunimen vasta ristiäisissä papin suusta? Yhdet tutut teki näin ja yllätti vanhempansa ristiäisissä. Kaikki ei ollu kuulemma edes heti tajunnu vaan miettivät että oliko pappi sekottanu jotenkin asiat. :)
 
Soitetaa sit sen jälkee vanhemmille jne. Ei me sitä jakseta puoltavuotta salata. Lisäksi asutaa pienellä paikkakunnalla,niin ei se ees pysyis salassa. Töissäkin joudun päivittäin koko nimeäni käyttämään.
 
Pakko sörkkiä vielä oma lusikka tuohon soppaan, kun täällä puhuttiin lastenhankinta iästä ja toiveista miten asiat menis..

Heittäisin vaan sellasen näkökulman, että meitähän on kahenlaisia(ainaki) ihmisiä: toiset varautuu pahimpaan ja toiset toivoo parasta... toisinsanoen: toinen suunnittelee onnellisena tulevaa ja toinen ottaa jo valmiiksi ressiä ettei suunnitelmat kuitenkaan toteudu... tää sama kaava sitte kaikkeen muuhunki elämän menoon. Esim nyt ku ollaan raskaana niin toiset odottaa innolla vauvan syntynää, shoppailee kaikkea kivaa tulevalle pienelle ja hehkuttaa onneaan. Toiset sitte pelkää keskenmenoa, ei uskalla vielä hankkia mitään tarvikkeita ku voi sattua mitä vaan ja on ihan hissunkissun koko raskaudesta...

Eli asennoitumisesta elämään oli minusta kyse ihan ekassa tekstissä joka käännettiin niin ettei joku vaan käsitä että asiat ei aina toimi niinku suunnittelee.. ja tuskin kyse on ettei ymmärrä vaan luonteeltaan on taipuvainen positiivisempaan ajattelumalliin..
Kummatko ihmiset on sitte onnwllisempia loppuviimein, paha sanoa, mutta molempiin porukoihin meitä riittää ja hyvä niin. Tottahan on että ku varautuu vastoinkäymisiin niin ei tipu niiiin korkealta mutta myös turhaankin voi montakertaa ressata..

Aamen, olen puhunut...
 
P-jet: oot ihan oikeassa, meitä on moneen kekoon. Ja en tiedä, ehkä itse sitten lukeutuisin noihin "positiivisiis" ja yritän kyllä ajatella että kaikki menee hyvin, mielummin kun stressata etukäteen että "entä jos"!? Ja ei mun kaan tää toinen raskaus oo menny ihan helpolla, kun Rv 10 alkoi hirveät verivuodot ja tietysti eka ajatus oli että Nytkö se keskenmeno sitten tuli kun ehti jo innostua kun viikkoa aijemmin oli just nähnyt varhais ultrassa pienokaisen.. Ja siitähän sitten annettiin mulle tutkimuksissa km-riski aina viikolle 20 asti, ja kyllähän se edelleen voi tapahtua vaikka viikojs kasassa onkin jo 24! Että kyllä sitä on saanut stressata ja miettiä että eteneekö tää raskaus loppuun asti vai ei, onko pieni kunnossa jne. Mutta kaikesta huolimatta oon ajatellut ja toivonut että kaikki menis hyvin, ja oon hankkinut pienelle myssyä ja vaatetta. En mä usko että ihan yltiöpäiväinen stressaaminen ainakaan hyväksi on itselle eikä vauvalle, kun jos km tulee niin ei sille itse oikein voi mitään.
Ja tiien kyllä että kaikki ei vaan osaa olla stressaamatta, josta paras esimerkki on oma äitini, joka sitten taas stressaa minunkin puolesta ja ihan jokaisesta pienestäkin jutusta kun kuulema "aina jokin voi mennä pieleen" ja "aina voi sattua jotain". Tottahan se, ja meitä on moneen veneeseen ja hyvä niin. Erilaisuushan on elämän rikkaus!
 
tänään oleva neuvola siirtyikin viikolla eteenpäin.Ei olisi ollut houkuttavaa lähteä fillaroimaan tommosella pakkasella vaikka neuvolaan on matkaa 1km.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top