Neuvola, ultrat ym.

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Onneli84
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Uskaltaudun nyt vasta rekisteröitymään tänne, kun näin nt-ultrassa, että jotain mukana on. Taustaksi sen verran, että edellisessä nt-ultrassa kesäkuussa selvisi, että jo viikoilla 6-7 alkio/sikiö oli lopettanut kehityksen eli ultrakokemus saikin vähän ikävämmän lopun. Lueskelin jo silloin näitä kirjoituksia, mutta olin todella iloinen, etten ollut kovin innostuneena mitään kirjoitellut, koska tosiaan, ikäviä uutisia.

Nyt oli huomattavasti mukavampi käynti, mutta olin todella paniikissa ja ahdistunut etukäteen, koska oireita ei tälläkään kertaa ihan hirveästi ole ollut. Mutta sieltä löytyikin ihan viikkoja (12+5/12+6) vastaava sikiö, niskaturvotusta ekalla mittauksella 0,9mm ja toisella 1,2mm ja ilmeisesti muutenkin kaikki oli niin ok kuin näillä viikoilla voi olla ja mitä ultrasta näkyy. Rakenneultra 8.1. ja toivon todella, että sekin päättyy iloisissa merkeissä.

En ole oikein mikään hössöttäjätyyppi ja suhtaudun melko maanläheisesti ja käytännönläheisesti koko raskauteen. Vieläkin tuntuu todella epätodelliselta, mutta ehkä se tästä vähitellen todemmaksi muuttuu. :D

EDIT: kätilö sanoi tänään, että trisomiaseulan tulokset tulevat 1-2 viikossa, että "ehkä ehtii ens viikon neuvolaan". No, mulle tuli äsken spostiin ilmoitus Netpostiin tulleesta kirjeessä ja siellähän sen seulan tulos jo oli! Normaali (huh), mutta siis aikamoisen nopeaa toimintaa, järjestelmä näytti, et olis tehty 12.45 tänään. Eipä tarvii sitäkään sitten odotella. Ei ollut mitään riskilukuja, vaan että normaali eikä anna aihetta toimenpiteisiin. Iän perusteella (39) ajattelin, että olisin voinut jäädä seulassa kiinni.
 
Muokattu viimeksi:
Ihanaa maikhi että kaikki oli hyvin :)

Ja frozenflower toivotaan että vuoto harmitonta. On se kummaa että raskaus aikanakin pitää kestää kaikenlaisia kipuja ja vuotoja kun kerrankin niistä sais olla erossa. :D
 
Tervetuloa joukkoon Odette ☺ tiedän tunteesi, koska itselle kävi samoin toukokuussa -14 nt-ultrassa ja sen jälkeen tuli pari plussaa tässä vuoden sisällä kitkä todettiin ns kemiallisiksi raskauksiksi, koska mitään ei kohdusta löytynyt. Tuon keskenmenon jälkeen on toki ultrattu aina rv 7 joten niin suurta järkytystä ei ole ollut ja tavallaan sitä vain jo turtuikin siihen ettei siellä mitään "kunnollista" ole Nyt on menossa rv 14+3 ja nt--ultrassa oli kaikki hyvin ja rakenne olisi 30.12. Vaikka nytkin uskaltaa jo hieman hengittää niin kyllä se rakenneultra pelottaa ja jännittää aivan suunnatomasti. No huomenna meillä on "perheneuvola" eli se toinen käynti missä miehenkin pitää olla mukana ja keskustellaan perheen jaksamisesta yms. Saatiin se voimavara-kyselykaavakekin vaikka se onkin suunnattu ekaa odottaville, mut en tiiä miksi se täti halusi sen nyt taas antaa. Esikoinen on kuitenkin vasta 3 v ( torstaina ❤❤ ) niin ei siitäkään kauaa oo :confused:
 
No meillä on alle kahden vanha esikoinen ja me saimme sen kyselyn kanssa! Taitaa olla vähän tädistä kiinni kuka niitä jakaa ja kuka ei... :)
 
Meille kans kaikki samat liputjalaput ku ekasta ja tyttö täyttää vuoden!
Muoks. Lisäänpä vielä että ite lähtökohtasesti jo inhoan nuita tyhjänpäiväsiä kyselyitä.. sotte kun ei käytetä yhtään maalaisjärkeä niiden jaossakaan niin hohhoi... ylipäånsä mulla on huono asenne koko neuvolatouhuun
 
Muokattu viimeksi:
Neuvolalääkärikäynti oli kyllä nopea ja napakka, näin ensiodottajana en tietenkään tiennyt, mitä siellä tapahtuu, mutta muutamassa minuutissa oli homma ohi. Mun mies halus olla mukana, niinku se haluaa kaikessa ja se on kivaa, koska tunnelma pysyy rentona. Tälläkin kertaa nauratti, kun lääkäri totesi, että on vissiin ihan toivottu vauva ja mies vastasi, että juu-u ja jopa suunniteltukin. Ja kun lääkäri kerto, että nähdään seuraavan kerran vasta raskauden lopulla, jos ei mitään ongelmia tuu, niin mies toivotti lähtiessä, että toivottavasti ei nähdä ihan pian. Kuulosti niiiiin väärältä, vaikka tarkoituksen tajusikin. :D

Mut joo, kaikki ok, kohtu kasvanut hyvin ja niin edelleen. Sydänäänet kuunneltiin, oli kiva kuulla ne, kun ultrasta oli jo vähän aikaa. Sokerirasitus ja rakenneultra vielä ennen joulua, niitä jännitellessä tää aika meneeki.
 
Nt-ultra takana ja hyvinvoiva pikkuinen (66,5mm) löytyi. Turvotusta niskassa 1,4mm ja alle 3mm on normaali.
Sama ultraaja/kätilö oli kuin esikoisen kohdalla ja hän muisti meidät hyvin.
Verenvuodoille ei syytä löytynyt. Istukka takaseinämässä.

Kyllä nyt tuntuu, että toinen poika olisi tuloillaan ;)
 
Ihania uutisia frozenflower! Täällä jännitetään huomista ultraa... Jospa meilläkin kaikki hyvin vuodoista huolimatta... :/
 
Eilen käytiin nt-ultrassa ja kaikki oli hienosti! :) Kyllä oli mahtavaa nähdä omi pikkuinen siellä niin levollisena. Oli heti "oikeessa" asennossa niin saatiin mitattua kaikki tarvittavat lukemat heti. Niskaturvotusta vain 0,61mm ja pituutta oli jo 64,41mm eli meidän laskettu aika aikaistui 6 päivällä! :smiley-bounce005 Tosiaan viikkoja piti olla tasan 12 eilen ja niitä olikin jo 12+6. Hyvin on siis kehittynyt pienokainen :Heartbigred Kyllä sit lopussa pieni alkoi vähän venytellä ja kääntyillä, ja rapsutteli polvea :smiley-bounce022 Mut kyllä nyt tuntuu vähän todellisemmalta tää raskaus ku on pienen nähnyt, vaikkei vieläkään oikeen tunnu et vauva ois tulossa, sekavaa :)
 
Täällä niin monia jotka menee samoilla viikoilla niin onko teillä ollut mitään kipuja alavatsalla, nivusissa tms. Mulla aiemmin väliin aina vihloi tuolta nivusista mutta nyt hetkeen ei oo ollut mitään ihmeellistä. Tänään sitten alkoi aika voimakas kipu alavatsalla, kohdun kohdalla. tuntuu kun lähtee kävelemään. Ei koko aikaa mutta välillä. Onkohan se nyt kohdUn kasvukipuja sitten ettei mitään vakavaa?
 
Misu91, en nyt tiedä tarkalleen millä viikoilla olet, mutta itselläni on ainakin ollut noita kipupiikkejä alavatsan alueella noin viikon verran, nyt rv 12+3. Olen itse ne tulkinnut nimenomaan kohdun kasvuksi, koska vuotoja ei ole, eikä kipu ole jatkuvaa. Uskon, että näillä viikoilla kohtu kasvaa vauhdilla, koska parin viikon sisällä sikiön pituuskin kaksinkertaistuu, joten ei ihme jos vähän vihloo :)
 
Oho, Unohtui mainita viikot. Mulla siis 15+6 tänään. Kyllä mäkin uskoisin että kyse on vaan kasvukivusta, mutta ainahan sitä säikähtää.
 
Bilberry sanoi:
Tervetuloa Odette ja onnea hyvistä ultrakuulumisista!
Click to expand...

Kiitos! Olin kyllä niin ahdistunut siinä odotushuoneessa, kun jotenkin tunnelma on muutenkin niin painostava - kukaan ei puhu mitään, kaikki vaan pälyilevät toisiaan, että ajattelin, että kohta oksennan. Muuten olen melko viilipytty, mutta samasta paikasta kun oli viimeksi vähän eri fiiliksiä, oli sellainen olo, että jaaha, saas nähdä lähdetäänkö taas ihan turtana pois. Mutta onneksi ei!
 
pikku mammutti sanoi:
Tervetuloa joukkoon Odette ☺ tiedän tunteesi, koska itselle kävi samoin toukokuussa -14 nt-ultrassa ja sen jälkeen tuli pari plussaa tässä vuoden sisällä kitkä todettiin ns kemiallisiksi raskauksiksi, koska mitään ei kohdusta löytynyt. Tuon keskenmenon jälkeen on toki ultrattu aina rv 7 joten niin suurta järkytystä ei ole ollut ja tavallaan sitä vain jo turtuikin siihen ettei siellä mitään "kunnollista" ole Nyt on menossa rv 14+3 ja nt--ultrassa oli kaikki hyvin ja rakenne olisi 30.12. Vaikka nytkin uskaltaa jo hieman hengittää niin kyllä se rakenneultra pelottaa ja jännittää aivan suunnatomasti. No huomenna meillä on "perheneuvola" eli se toinen käynti missä miehenkin pitää olla mukana ja keskustellaan perheen jaksamisesta yms. Saatiin se voimavara-kyselykaavakekin vaikka se onkin suunnattu ekaa odottaville, mut en tiiä miksi se täti halusi sen nyt taas antaa. Esikoinen on kuitenkin vasta 3 v ( torstaina ❤❤ ) niin ei siitäkään kauaa oo :confused:
Click to expand...

Kiitos, ja vaikka meillä takana vain tuo yksi ikävä kokemus (lääkkeellinen tyhjennys kotona ei myöskään ollut maailman ihanin juttu), niin voin hyvin samaistua noihin jatkuviin pettymyksiin. Jotenkaan en ollut edes ajatellut, että yksi asia, joka ottaisi päähän olisi jotenkin se paluu takaisin lähtöpisteeseen. Että vaikka tavallaan oli sellainen epäilys, että onkohan kaikki hyvin, niin kuitenkin olin ajatellut 3 kk, että olen raskaana, ja kun kätilö etsi ja etsi ja tuli toinen kätilö etsimään ja lopulta toteamus, että joo, jotain täällä on, mutta ei todellakaan vastaa 12+viikkoja, niin tuli sellainen tyhjyys, että ahaa...no mitäs tässä sitten toimitaan. En osannut edes jotenkaan alkaa itkeä, vaan suhtauduin superasiallisesti. Se paha olo tuli vasta jälkikäteen, että oli jotenkin ihan huijattu olo. Se tässä on ollut rohkaisevaa, että kumpikin tärppäsi (iästä huolimatta) suhteellisen nopeasti, mutta nytkin oli kieltämättä sellainen olo, että varmaan taas käy niin, että nopeasti tärppää, vaan ei pysy. Ja en ole kyllä tästä olosta vieläkään päässyt, vaikka nyt on jotain konkreettista todistetta. Että nyt jo/taas on sellainen olo, että "no okei, katsotaan sitten siellä rakenneultrassa, että näkyykö SIELLÄ mitään". :D Lähipiirissä ikäviä kokemuksia, eli siksikin olen jotenkin supervarovaisella mielellä. En haluaisi töissäkään tästä vielä puhua, koska en jaksaisi selitellä, jos meneekin kesken, mutta toisaalta on pakko kohta sanoa, muutamien aikataulujärjestelyjen vuoksi. :meh:

Me pohdittiin myös yksityisellä varhaisultraa, mutta lopulta päädyttiin siihen, että ok, vaikka joskus 8-9 viikolla näkyisi syke, niin ei takaa, että viikolla 12 on yhtään mitään edelleenkään. Eli tulisiko vain pahempi olo, jos ensin on huokaissut helpotuksesta ja sitten nt-ultrassa paljastuisikin, että halpaan ollaan taas menty. Lopulta päädyttiin siihen, että ei mennä, vaan katsotaan kortit nyt - kaikki tai ei mitään.

Meillä on jo ens viikolla se neuvola, jossa käydään läpi sellainen lomake, jossa on jotain odotuksia ja muita asioita, joita kummankin pitää pohtia erikseen. Oli ehkä just toi voimavaralomake. On se tietty teilläkin eri asia, elämäntilanteet muuttuvat välillä nopeastikin ja kaksi lasta on eri asia kuin yksi ts. ihan hyvä ehkä, että joutuu pohtimaan myös jaksamisasioita näin "ohjatusti". :) Mies on ollut meillä mukana neuvolassa jo ekalla kerralla (ja oli silloin keväälläkin), haluaa ehdottomasti osallistua ja musta on kiva, että ollaan siellä yhdessä.

Sokerirasitusaikakin pitäis muuten varmaan jossain vaiheessa varata, en muista tosin viikkoja, koska piti käydä, mutta joskus tässä se oli.
 
Halimami: muistan, että kirjoitit aiemmin kuinka lääkäri ei löytänyt sykkeitä. No, itsellenihän kävi tänään samoin. Lääkäri etsi ja etsi, muttei löytänyt mitään (1vko sitten jo kuultu). Meillä on neuvolassa onneksi ultra käytettävissä, joten tarkistettiin tilanne sillä. Siellähän se mötkö heilui ja söi peukaloa. Sydän siis sykki. Lääkäri ja neuvolatäti halusivat kokeilla kuuluuko sykkeet, kun laittaa doplerin samaan kohtaan missä vauva ja ultralaite on. Eipä kuulunut!! BMI on 20, että ei siinä kauheasti välissäkään pitäisi mitään olla. Istukka ja taaksepäin kallellaan oleva kohtu on ainoat syyt.

Mietin asiaa edelleen. Outoa minusta. Halusin kertoa, että näinkin voi käydä. Vaikka kaikki olisi hyvin, ne sykkeet joko kuulu tai sit ne ei kuulu. :/

Eiköhän meidän pienet ala kohta olee jo niin isoja, ettei luulis enää olevan ongelmia löytää kohtua ja sen asukasta/asukkaita. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top