Neuvola, ultrat ym.

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Onneli84
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
P-JET sanoi:
No voi kuule... nytpä mie pääsenki "lempiaiheeseeni"... esikoista aloin odottamaan 2.2013 ja siitä lähtien siis ahkeraan on neuvolassa asioitu; äitiysneuvolat plus lapsen omat neuvolat on ollu joka kerta ihan yhtä tyhjän kanssa ellei oo jotain konkreettista kuten rokotteet laitettu... no osittain johtuen ehkä siitäkin että raskaus sujui normaalisti ja lapsikin on kasvanut hyvin eikä ole ollu ongelmia ihon/vatsan/kehityksen tms kanssa... mutta jotenki aina kotiin lähtiessä on sellanen olo että tulipa käytyä mutta saiko tästä oikeasti joku jotain...?! Enkä nyt osaa välttämättä sanoa mitä olisin neuvolalta oottanu mutta ei nuo turhat käynnit yhtään edesauta sitä kun muutenkin suhtaudun neuvolaan semmosena paikkana jossa erotellaan hyvät/huonot äidit/perheet ja suolletaan kaukenmaailman suosituksia asiasta kuin asiasta vaikkei käytännössä toisinkasn tekeminen oo lapselle pahaksi... plus se että jos raskaudessa tai syntyneen vauvan kanssa on ongelmia niin neuvolasta en koe apua saavani... lääkäriin ja äitiyspolille sitä aina ohjautuu apua saamaan... huh... olen avautunut...! Kiitos ja anteeks, mutta vastasin ku kysyttiin
Click to expand...

täällä pitkälti myös koen turhiksi nuo neuvolakäynnit, no esikoisen puolesta toki kivat nuo mittaukset mutta eipä niissä muuten mitä, raskausajan neuvolat taas.. noh, ekassa tietty enempi ni ne sydänäänet oli kiva käydä kuuntelemassa mutta muuten pitkälti P-jetin linjoilla, suosituksia suositusten perään:rolleyes:
 
Minä tykkään käydä neuvolassa. Siellä kuunnellaan aina sydänäänet ja saa puhua itselle tärkeistä asioista. Ainahan ne ne pakolliset liirumlaarumit siellä myös selittää, mutta meillä ainakin on aina ollut niin mukavat tädit, että on ollut kiva mennä nauvolaan.

Sitten toisenlaista. Meillä oli tänään 11+0 nt-ultra. Kaikki oli malliillaan. Suuri helpotuksen huokaus pääsi. Pikkuinen siellä vilkutteli ja potkutteli, mutta ei millään meinannut kääntyä nt-mittausta varten. Lopulta kääntyi mutta jäi ihan sinne kohdun pohjalle köllöttelemään ja alkoi nukkumaan. Ei millään meinattu saada mitattua turvotusta, mutta lopulta kovasti houkuteltuna pikkuinen sen verran pomppasi, että sai mitattua turvotuksen, jota oli noin 1mm (alle 3mm on normaali). :Heartred
 
No nyt on paljon jännitetty nt-ultra käyty. Ja suuri huokaus pääsi. Pienellä kyytiläisellä kaikki hyvin nt oli 1.06. Riskiluvut kaukana iän tuomista arvoista, eli matala riski kaikista osa-alueista :love7:hello2
Vein labra arvot sinne jotka aiemmin otettu. Teki mittaukset, otti kuvia ja laski riskiluvut heti! Aivan mahtavaa, ettei tarvitse odotella mitään kirjeitä kotiin :hello2
 
Tänään rv 14+2 käyty Neuvolalääkärillä ja olikin oikein mukava käynti. Verenvuotojen syy löytyi, johtuu siis hematoomasta. On vaaraton ja saattaa kuivua itsekseen pois, mutta onpa nyt syy sille miksi pientä vuotoa ilmenee muutaman kerran viikossa.
Vuotojen takia ultrattiin taas, joten oli ihana nähdä kuinka pikkuinen siellä nyrkkiään heilutteli :Heartred Mies ei päässyt mukaan niin sain kuvata videolle ja erikseen kun kuunneltiin sydänäänet (ekaa kertaa!) nauhotin miehelle äänitiedoston:happy:
Sokerirasitukseen mun ei tarvitse mennä. Yli 25v. Ensisynnyttäjien tulee käydä, mutta jos on alle 40v., esikoinen painanut syntyessään alle 4500g, ei ongelmia edellisessä raskauksessa eikä ole sukurasitusta, niin ei tarvitse mennä. Kelpaa mulle:wink
Sikiöseulonnassakin kaikki arvot erittäin hyvät, joten nyt sitten vaan odotellaan sairaalasta rakenneultran aikaa postilaatikkoon. Aika juoksee niin nopeasti:woot:
 
Hei ms.bloom sullakin hematooma! Ihanaa tai siis ei ihanaa mutta siis että sain kohtalontoverin tähän tilanteeseen.
Itse siis eilen kävin tutulla ultrassa vuotojen takia ja hän löysi hematooman. Onko sun hematooma missä päin ja onko vuoto ruskeeta jota tulee?
Mulle jäi kans hyvä fiilis ultran jälkeen kun ei kätilö sanonu että se vaarallista olis ja että normi elämää voi elää mut sit netistä kun luin niin sieltä pelkkiä kauhujuttuja tuli vastaan. Sulle lääkäri kuitenki sano että on vaaraton? :)
 
Kattilainen, mulla reilu pari viikkoa sitten nt-ultraa edeltävänä iltana alkoi tosi runsas vuoto ja kyllähän siinä itku pääsi ja ihan varma olin että kesken menee. Seuraavana päivänä ultrassa kaikki oli hyvin, mutta ei ainskaan silloin hematoomaa nähnyt. Sen jälkeen vuodellut muutamia kertoja viikossa, usein juurikin ruskeaa vuotoa, mutta ihan pikkuhousunsuojalla olen nyt pärjännyt.
Merkkasi korttiin hematooman kooksi 43x7mm. Luullakseni sijaitsee juurikin kohdunkaulan puolella. Ja juu vaarattomaksi sanoi. Rakenneultraan tulee kuitenkin myös lääkäri tarkastamaan tilanteen.

Edit: "Wuhuuuu!" Kohtalotoveri! :grin
 
Muokattu viimeksi:
Ja kauhutarinoita on varmaan vaikka mistä raskauteen liittyvästä asiasta. Olen jo sen oppinut, etten etsi/lue netistä näistä ja panikoi itseäni. Sen virheen tein mm. sen runsaan verenvuodon kohdalla. VIRHE! Tämä haluan-purkautua-ja-saada-vertaistukea-foorumi riittää minulle vallanmainiosti :happy:
 
Toi oli tosi hyvä huomio Ms. Bloom. Netti on kauhutarinoita pullollaan. Täytyy muistaa se medialukutaito... Joskus se unohtuu kyllä itseltäkin ja sitten panikoidaan ihan turhista. :) Oon koittanut raskauteen ja lastentauteihin liittyvät jutut lukea vaan sellaisilta luotettavammilta sivustoilta kun terve.fi (?). Ja tietysti täällä foorumilla tulee paitsi luettua myös kerrottua juttuja. Mutta sehän täällä on ideakin. :)
 
Täällä eka ultra takana (12+1) Ja oli kiva nähdä että kaikki oli niin hyvin kuin näillä viikoillla voi nähdä. Siellä se minityyppi heilutteli käsiään ja päätään! :) Nyt on vihdoin todellisempi olo, kaiken tän alun odotettelun ja epävarmuuden jälkeen :)
 
Käytiin mekin nt-ultrassa eilen Kätilöopistolla, jolloin raskausviikot 12+2, mutta kätilö tuli siihen tulokseen, että olikin jo 12+5. Laskettu aika aikaistui kuitenkin vain päivällä (nyt siis 17.5.) Tosin kätilö sanoi, että vain 3% synnyttää laskettuna päivänä.

Pää-perämitta oli 6,3cm, niskaturvotusta 0,8mm. Nenäluu oli kehittynyt, joka kuulema merkkaa sitä, että Downin syndrooman huolta ei ole (downilaisille ei kuulema kehity nenäluu ollenkaan). Tiedot seulontatuloksista menee Väestörekisterikeskukseen ja ensi viikon loppupuolella tulee kirje kotiin, jos (ja kun toivottavasti!) kaikki on ok riskilukujen suhteen. Jos jotain kohonnutta riskiä on, eli suhdeluku olisi pienempi kuin 1:250, soitetaan suoraan sikiötutkimuskeskuksesta kotiin alkuviikosta, eli siis sen tiedon saa pikemmin, kuin sen tiedon jos kaikki on ok.

Kätilö oli todella, todella mukava ja erittäin ammattitaitoisen oloinen. Sai sikiön näkyviin samalla sekunnilla, kun "iski" ultrauslaitteen alavatsan päälle. Kutsui meidän pientä Muruseksi :-D Murunen oli kuulema niellyt vähän lapsivettä (selitti siis kaikenlaista, mitä ruudulta milloinkin näkyi). Pienet jalkapohjat nähtiin, käsivarret, aivolohkot, selkäydin, sekä pullea vatsa - mieheni kysyi, onko tuo pallo sen vatsa... Kätilö vastasi, että kyllä on ja hyvältä vatsalta näyttääkin, on ehjä, ei ole mitään ulkonemia, eli kaikki mitä kuuluukin olla vatsan sisäpuolella, on siellä sisäpuolella, eikä ole jäänyt ulkopuolelle. Murunen pomppi ja heilui aikalailla ja pituusmittaa ottaessa kätilö totesi, että: "Jaha, no nytpä se alkoikin sitten venyttelemään - en mie kuule sinnuu mittaa silloin kun sie tuolleen viruttelet itsees, että oisit niinkuin muka pidempi!" :-D Hikkakin Muruselle iski kesken ultrauksen. Ja kuulema aina kun nauroin, Murunen pomppi entistä enemmän :-D

Kätilö käski olemaan huolehtimatta ja sen sijaan NAUTTIMAAN raskaudesta. "Ennen vanhaan ei mistään ultrauksista tiedetty mittään, sitä vain odoteltiin, että vauva syntyy ja sitten katsottiin silmällä, että näyttääkö suurinpiirtein ihmiseltä." :-D
 
Kinskia sanoi:
Käytiin mekin nt-ultrassa eilen Kätilöopistolla, jolloin raskausviikot 12+2, mutta kätilö tuli siihen tulokseen, että olikin jo 12+5. Laskettu aika aikaistui kuitenkin vain päivällä (nyt siis 17.5.) Tosin kätilö sanoi, että vain 3% synnyttää laskettuna päivänä.

Pää-perämitta oli 6,3cm, niskaturvotusta 0,8mm. Nenäluu oli kehittynyt, joka kuulema merkkaa sitä, että Downin syndrooman huolta ei ole (downilaisille ei kuulema kehity nenäluu ollenkaan). Tiedot seulontatuloksista menee Väestörekisterikeskukseen ja ensi viikon loppupuolella tulee kirje kotiin, jos (ja kun toivottavasti!) kaikki on ok riskilukujen suhteen. Jos jotain kohonnutta riskiä on, eli suhdeluku olisi pienempi kuin 1:250, soitetaan suoraan sikiötutkimuskeskuksesta kotiin alkuviikosta, eli siis sen tiedon saa pikemmin, kuin sen tiedon jos kaikki on ok.

Kätilö oli todella, todella mukava ja erittäin ammattitaitoisen oloinen. Sai sikiön näkyviin samalla sekunnilla, kun "iski" ultrauslaitteen alavatsan päälle. Kutsui meidän pientä Muruseksi :-D Murunen oli kuulema niellyt vähän lapsivettä (selitti siis kaikenlaista, mitä ruudulta milloinkin näkyi). Pienet jalkapohjat nähtiin, käsivarret, aivolohkot, selkäydin, sekä pullea vatsa - mieheni kysyi, onko tuo pallo sen vatsa... Kätilö vastasi, että kyllä on ja hyvältä vatsalta näyttääkin, on ehjä, ei ole mitään ulkonemia, eli kaikki mitä kuuluukin olla vatsan sisäpuolella, on siellä sisäpuolella, eikä ole jäänyt ulkopuolelle. Murunen pomppi ja heilui aikalailla ja pituusmittaa ottaessa kätilö totesi, että: "Jaha, no nytpä se alkoikin sitten venyttelemään - en mie kuule sinnuu mittaa silloin kun sie tuolleen viruttelet itsees, että oisit niinkuin muka pidempi!" :-D Hikkakin Muruselle iski kesken ultrauksen. Ja kuulema aina kun nauroin, Murunen pomppi entistä enemmän :-D

Kätilö käski olemaan huolehtimatta ja sen sijaan NAUTTIMAAN raskaudesta. "Ennen vanhaan ei mistään ultrauksista tiedetty mittään, sitä vain odoteltiin, että vauva syntyy ja sitten katsottiin silmällä, että näyttääkö suurinpiirtein ihmiseltä." :-D
Click to expand...

Olipas ihana viesti! Sait hymyn huulilleni ja sydämeni täyteen rakkautta ja ylpeyttä tästä omastakin raskaudesta! <3 Hienoa, että teillä oli kaikki hyvin np-ultrassa, meillä se on vasta reilun 1vkon päästä edessä...
 
Moni on saanut mieluisia uutisia ultra-käynneillään, hyvä niin! Tällä viikolla olisi omakin nt-ultra nyt keskiviikkona. Se aiheuttaa jännityksen ja ahdistuksen tunteita. Toisaalta olo on toiveikas, koska oma olo on tuntunut erilaiselta kuin viime kerralla. Toisaalta ajatuksissani valmistaudun pettymykseen. Onneksi pian saadaan selvyys tilanteeseen.
 
samoja tuntoja mithra, pakko jotenkin valmistella itteensä pettymykseen ja ottaa sitte hyvät uutiset yllärinä. Viikko vielä odottelua täällä.
 
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että onko täällä ketään joka ei oo halunnu osallistua nuihin sikiöseulontoihin...? Itse osallistuin kyllä, mutta olen tässä miettiny että miksi lopulta edes osallistuin. Tarkotan sitä, että vaikka se niskatirvotus tai riskiluvut olis ollu mitä vaan niin ei se olis aiheuttanut meänkohalla mitään toimenpiteitä.
 
P-JET, kun se riski osuu omalle kohdalle niin kyllä sitä täytyy miettiä uudelleen, että miten se vaikuttaa. Meillä tosin oli selvää jo ennen kuin tämä meillä tuli vastaan, että me emme halua vammaista lasta tuoda tähän maailmaan. Vaikka se julmalta kuuostaakin. Meillä edellisessä raskaudessa annettiin riskiluku 1:5 ja otettiin istukasta näyte ja siitä palautui vastaus: 21-trisomia. Päädyimme keskeyteykseen. Avauksessa selvisi, että pienellämme oli kovasti kehityshäiriöitä. Aivot ja suolisto olivat vajavaisesti kehittyneet ja imuissa oli vikaa. Meidän pieni, jos olisi ihmeellisesti selvinnyt täysiaikaiseksi ja vielä synnytyksestä, olisi elänyt korkeintaan joitain tunteja ja se olisi ollut kivuliasta hänelle. Teimme mielestämme ainoan mahdollisen ratkaisun.
 
Minä en tässä raskaudessa osallistunut sikiöseulontoihin.3 muussa raskaudessa olen osallistunut.
 
Joo tiiän toki sen ettei asiat mitenkään yksinkertaisia ole kun ne sitten omalle kohalle osuukin.. helppo on sanoa jotain nyt mutta tosipaikassa todellisuus onkin toinen. ja sen vuoksi olis jopa helpompi elää kun ei tiedä seulonnan tulosta niin ei tarvitse päätöksiä miettiä. Toisaalta.. ja sitten taas toisaalta... En toki lapselle haluaisi kivuliasta lyhyttä elämääkään.. ja se kirjo mitä tuo seulonta tuo tullessaan on todella suuri... itse osaa vain tietenki soveltaa ajatusta vain näihin tavallisimpiin lievempiin kehitysvammoihin.. uskoakseni itsestäni ei vaan välttämättä olisi tekemään sitä päätöstä ettei anna pienelle mahdollisuutta kun nuita avauksessa tulleita tietoja ei voi ennakkoon tietää..

teidän kohdalla kyllä kuulostaa että olette oikean ratkaisun tehneet ja säästäneet pienenne kivuilta ja säryiltä elämä ei ole helppoa. Näitä asioita vaan putkahtelee päähän ja itse ainaki kaipaan nimenomaan näitä muiden tapoja ajatella jotta saa sitten toisenlaista näkökulmaa omillekki ajatuksille! Asiat kun harvoin on mustsvalkoisia.
 
Meillä siis ensimmäinen raskaus,ja tehtiin päätös että ei haluta osallistua seulontoihin. Mä en pystyisi raskautta keskeyttämään vaikka mikä olisi. Ja kun paljon oon kuullut juttuja,että raskaus keskeytetty seulonnassa ilmenneen vakaviakin juttuja,ja onkin ollut täysin terve lapsi syntyessään. Ja se,että jos osallistuisin siihen veriseulaan,ja tulokset olisivat huonot, pitäisi melkein myös osallistua siihen lapsivesipunktioon missä taas riskit siihen, että raskaus menee sen takia kesken. Mieluummin elän epätietoisuudessa nauttien tästä raskaudesta ja luottaen siihen, että meille tulisi terve lapsi. Jos jotain vammaa sitten löytyykin,sen kanssa täytyy vaan elää .
 
P-JET sanoi:
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että onko täällä ketään joka ei oo halunnu osallistua nuihin sikiöseulontoihin...? Itse osallistuin kyllä, mutta olen tässä miettiny että miksi lopulta edes osallistuin. Tarkotan sitä, että vaikka se niskatirvotus tai riskiluvut olis ollu mitä vaan niin ei se olis aiheuttanut meänkohalla mitään toimenpiteitä.
Click to expand...


Me ei osallistuttu seuloihin! En toki toki väitä, että niihin osallistuminen olisi väärin ja en tuomitse niitä, jotka osallistuivat! Mutta mielestäni on vähän eettisesti väärin karsia elämää kromosomipoikkeuksien takia! Jos itse antaisin abortoida lapseni sen vuoksi, että seulassa näkyi poikkeavuus, en koskaan pääsisi yli tunteesta "entä jos"...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top