Meillä ei neuvolassa ultrata, dopplerilla kuunnellaan sydänäänet eikä sitäkään tehdä eka kerralla. Hoitaja sano syyksi just sen, että silloin ei vielä välttämättä kuulu ja turhaa stressiä vaan tulee sit siitä. Ihan fiksua sekin, mä tiedän, että vaikka itse oon rationaalinen, niin sellaisessa tilanteessa vähän väkisinkin huolestuttaisi.
Ultraa maltoin odotella, ultrassa kyllä sitten jännittikin ihan hirveesti, että oonko mä vaan uneksinu koko jutun. Ihan hurjalta tuntui kyllä nähdä pikkuinen. Varmaan siksi maltoin odotella, kun mun ajatuksena on olla murehtimatta asioita, jotka ei oo mun päätettävissä & ajattelin, miten ennen siitä lapsesta sai tietoa vasta, kun liikkeet alko tuntua ja lapsen näki vasta sen synnyttyä. Saattoi jopa olla helpompaa niin, mutta ultra kyllä helpotti itseäni siinä mielessä, ettei oo "turhaan" oireillut ja toivonut. :)