Moikka kaikille, täällä vielä yksi uusi odottaja!
Plussasin viime viikon tiistaina ja samana päivänä soitin jo neuvolaan (ensisynnyttäjänä ei mitään hajua mitä olisi pitänyt tehdä :D ). Sain ajan maaliskuun alkuun. Viime viikon keskiviikkona aloin pohtimaan onkohan tämä salamatkustaja ollutkin kuukauden pidempään matkassa, koska olen kärsinyt tammikuun puolesta välistä alkaen aivan hirveästä yöhikoilusta. No terkkari pelästyi oikein todenteolla ja mulla olikin sitten ensimmäinen neuvolakäynti plussauksesta seuraavana päivänä! Piti siinä vaiheessa jo päättää menenkö kättärille vai naistenklinikalle synnyttämään. Oli lievästi sanottuna epätodellinen olo kun koko raskaus tuli täysin puun takaa!
Kuitenkin, koska raskauden kestosta oli hieman epäselvyyttä pääsin ultraan, joka oli itse asiassa eilen aamulla. Selvisi että ollaan viikoilla 6+2 mutta lääkäri totesi vain että ruskuaispussi ok, kohtu ok ja että siellä on pieni alkio ja "ei elonmerkkejä". Tässä vaiheessa itselläni ei ollut elonmerkkejä! Sain sitten kysyttyä et mikä meininki, onko tämä normaalia. Sain vastaukseksi että kun on näin alussa niin on normaalia.
Pikkaisen kuitenkin epäilyttää.. Pitäisikö mennä vielä uudelleen vr-ultraan vai vaan odotella kärsivällisesti np-ultraa. Koitan tyynytellä itseäni että kehitys on huimaa tässä vaiheessa ja ne sydämenlyönnit voi tulla vaikka jo tänään, mutta hieman pelottaa jos kaikki ei olekaan ok. Miten tätä tietämättömyyttä pitäisi kestää? :D Olen ehkä maailman kärsimättömin ihminen..
(Huh, tulikin kauhea romaani mutta vertaistukea on niin vaikea saada jos ystävistä ei ole kukaan samaan aikaan raskaana)