niijja informatiivisen viestini jälkeen kertoilen sitten omasta ultrastani joka oli tänään klo 11 :) mieskin oli mukana.oli kyllä jännä kokemus molemmille; ja itestä oli erityisen hauska kattoo miehen reaktioita kun pikkutyyppi ilmesty ekaa kertaa ruudulle (itehän olin jo sentään varhaisultran käyny ja sydänäänet kuullu),ja siä se heilutteli.kummasti vetää aikuisen miehenkin hiljaseks
kunnon kuvaa ei saatu viäkään,kun kaveri taitaa olla isäänsä tullu vilkkauden puolesta; se viuhto ja vemmelsi niin että joutu ihan kunnolla kätilökin kaiveleen että sai niskaturvotuksen ja pääperämitan ym siitä esiin
turvotus oli onneks täysin normaali 1mm.jee :) laskettua aikaa hieman muuttivat aiempaan, ny 5.6. kun ennen oli 8.6. mutta pitkäks se menee kumminkin
olen ehdottomasti myös sitä mieltä,että kannatti ottaa se seula.rauhottaa kummasti mieltä,kun pelkän mun iän puolesta todennäkösyys 1:420 ja 1:250 on se raja et mennään tarkempiin tutkimuksiin; meillä noi seulat laski todennäkösyyden 1:1600 eli kaiken pitäs olla ok
kummasti mieli rauhottu kaiken suhteen ja aion nyt huokasta hetken.seuraava on sitten rakenneultra 24.01.,panikoin sitä si uudestaan joskus
lambi: oon kyllä samaa mieltä.seulontojen etiikka ei todellakaan ole ongelmatonta,päinvastoin.raja rodunjalostukseen on hyvinkin häilyvä...ja mikä minä olen päättämään,saako mun lapsi elää,jos todennäkösyydet ei ole ihan täysin sen puolella?no,minä halusin vain tietää.tuskin olisin aborttiin päätynyt vaikka oliskin jotain ollu,mutta osaapahan sitten varautua kumminkin.