Neuvola- ja Ultrakuulumiset

Sagatar: Ensimmäinen sektio oli suunniteltu, tyttö pienikokoinen ja perätilassa. Multa ei kukaan edes kysynyt haluankon sektiota vai kokeilla alateitse synnyttää... Olin silloin 20 v. Toinen sektio oli sitten kiireellinen; vihreä lapsivesi, supistukset tuli perätysten eikä kohdunsuu auennut, vauvalla hapenpuutetta. Sektiot menneet siis sikäli hyvin eikä niissä ongelmia. Toisesta sektiosta aikaa 12½ vuotta... Neuvolassa sanottiin ettei nykypäivänä ole automaattisesti kahden sektion jälkeen myös sektio, riippuen miten nuo kaksi ovat menneet ja miltä kohdunseinämä vaikuttaa. Eli lääkäri tutkinee juurikin arpien kohdalta miten vahvalta kohtu vaikuttaa. Näin muistaakseni neuvolatäti sanoi. Itse tietysti toivoisin alatie-synnytystä, mutta lääkäri sen päättää ja siihen "tyydyn" mitä sanotaan. Kyllähän oma ja vauvan turvallisuus on aina ykkösenä :)
 
Mulla on raskauden seurannassa ollut kaksi eri terkkaria (ekan terkkarin äitiysloman takia) Suomessa + suomalainen lääkäri, nämä siis marraskuun alkuun mennessä. Puolaan muutettuani on sitten ollut kaks eri lääkäriä (vaihtui ekan lääkärin sairastumisen takia) + ultralääkäri. Painoa on "seurattu" neljän eri puntarin lukemin ja tietysti aina eri vaatteissa, eli ihan päin persettähän se paino tulee siinä seurattua. Oon pitänyt itse kirjaa omalla vaa'alla, että edes itse tiedän missä mennään. Nyt kun tulen takaisin Suomeen niin taas vaihtuu terkkari ja lääkäri. Että ei kyllä ole mitään pysyvyyttä ollut - osin omasta, osin systeemin takia. Ei ole varsinaisesti haitannut, mutta vähän tietysti harmittaa, kun aina pitää aloittaa alusta. Ja vähän tulee paineita, että itse pitäisi tietää vähän enemmän, kun ei voi luottaa että tieto siirtyy.
 
Mulla on ollut neuvolalääkäri jatkuvasti sama, mutta silloin tällöin neuvolatädillä on ollut sijaisia (koulutuksista ym. johtuen) ja harjoittelijoitakin on parilla käynnillä ollut mukana, viimeksi tänään. Onneksi oma neuvolatäti on pysynyt samana suhteellisen hyvin, jotta on päässyt muodostumaan syvempi hoitosuhde. Olisi varmasti rasittavaa kertoa koko terveyshistoriansa uudelle ihmiselle, etenkin kun oma on verenpaineen takia niin pitkä.

Olen seuraillut verensokeriarvojani nyt kuuden päivän ajan ja joudun jatkamaan sitä vielä seuraavatkin kuusi päivää. Arvot eivät olleet mitenkään hälyttäviä, mutta sairaalan ohjeistuksen mukaan muutamasta rajan ylittävästä arvosta pitää tarkkailla arvoja pidempään. En tuosta sormeenpistämisestä neljästi päivässä välitä, mutta siihen alkaa pikkuhiljaa tottua ja ajatellaanhan tässä meidän parasta. Menen myös ravintoterapeutille ja todennäköisesti sairaalaan lisätutkimuksiin, jossa ainakin ultrataan (vauvan koon selvittämiseksi).

Muutoin kaikki oli ihan ok. Vauva oli edelleen raivotarjonnassa ja sydänäänet oli varsin komeat. Pissatesti oli puhdas. Verenpaineesta nyt ei voi puhua, kun neuvolassa se hyppää lukemiin 140/100 aina. Kotona kun on ilman lääkitystä 120/85-90. Nyt alapaine on tosin kotiseurannassa pysynyt tuossa 90 paikkeilla ja hieman päälle, jotta pitää sitä seurata entistä tarkemmin ja miettiä lääkityksen tarvetta.
 
Mä kävin tänään äitipolilla kontrollikäynnissä harjoitussupistusten takia. Siellä ultrattiin ja pikkuinen painoi nyt viikoilla 30+6 1700 grammaa. :) Ja sukupuoleltaan pieni oli oikein selkeästi tyttö, kuten rakenneultrassa veikkailtiinkin.
 
Mulla oli eilen neuvola ja vauva voi hyvin, sf-mitta 33 ja yläkäyrillä mennään.
Lääkäriaikani siirrettiin tälle päivälle ja kohdunsuu on pehmentynyt ja lyhentynyt ja olen sormelle auki. Sain lähetteen äitipolille vielä että siellä katsotaan kohdunsuun tilanne. Toivon todella etten joudu osastolle makaamaan pariksi viikoksi... Niin paljon tekemistä vielä!!
Viikkoja nyt 34+2.
 
Meillä oli neuvolalääkäri eilen, joka hieman koholla olevan verenpaineen ja plussanneen proteiinin takia komensi takaisin heti ensi viikolla. Kaikki muutoin ok, hemoglobiini oli noussut 125 ja syke muksulla naksutti 130-140 välissä. Pää alaspäin hän edelleen lötkötteli, niinkuin koko raskauden on aina tarkastuksissa ollut. Kohdunsuu kii ja kiinteä, ei mitään merkkejä et veijari olis valmistelemassa maailmaan saapumista. Äidillä on molemmat käynnistetty, joten olen kai jo henkisesti valmistautunut siihen et meillä muhitaan yliajalle :D

Jännittää vähän tuo verenpaine ja protsku, tarkkaavat sen takia ilmeisesti ettei sit pääse mikään lievä raskausmyrkytys niskaan.
Viime viikonloppuna kun tapahtui sellainen kohtaus lenkillä, että naapurin koira paineli pihaltaan meidän koiran kimppuun ja minä siinä sit repimään tuota lihasmöykkyä irti oman koiran kaulasta. Jälkeen päin on vihlonu ja tuikkinu mahaan, voi olla kyl normi-kipuiluakin mut yhdistän ne nyt vain tuohon kohtaamiseen. 

Mulla onneksi ollut yksi ja sama hoitaja koko ajan ja vieläpä aivan mainio persoona :) kiitän onneani lukiessa muiden vaihtuvista hoitajista :( 

Katotaas mitä sit ensi viikolla :)
 
Raskauden kulku ei periydy, joten vaikka äidilläsi on mennyt yliaikaa, ei tarkoita että sinulla menee. Tosin, kokemuksesta tiedän että lasketunajan jälkeinen odotus on tuskaa.. :D

Kävin eilen äitipolilla kontrollissa ja kyllä, kohdunsuu pehmennyt ja auki sormelle niinkuin lääkärikin huomasi ja lepomääräys jatkuu. Mies jää kotiin auttelemaan ja tekemään raskaammat hommat ja esikko käy päivähoidossa 2 kertaa viikossa. Puolitoista viikkoa kun lepäilen niin sitten saisi jo tulla tämä villi kaveri maailmaan.
Rv 34+4.
 
Leelan, Kurja tuo koirien yhteenotto. :( Toivottavasti siitä ei tullut mitään vahinkoa raskaudelle. Ehkä kivut hellittävät lepäämällä. Neuvolalääkärikäynnin perusteella kaikki kuitenkin vaikuttaisi ihan hyvälle. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, ettei kyseessä ole ylävatsakipuilu, koska se on yksi raskausmyrkytyksen oireista.

Muakin mietityttää oma verenpaine, kun mullahan on verenpainetauti. Ennen raskautta ehdin olla lääkityksellä ehkä parisen vuotta, mutta sitten kun tulin ekan kerran raskaaksi, niin lopetin lääkityksen enkä sen jälkeen ole lääkkeitä syönyt. Vielä ei ole koettu tarpeelliseksi aloittaakaan raskauden aikaista lääkitystä. Tällä hetkellä paineet huitelee siinä 124/90. Alapaine on siis aina ongelmallinen ja se seilaa tuon 90 molemmin puolin.. toki neuvolassa alapaine on aina 104 tietämissä, koska jännitän mittausta tahtomattani. Kuitenkaan raskauden alkuun verrattuna verenpaineessa ei ole ollut suuria muutoksia, puhutaan muutaman yksikön noususta ja pissasta ei ole proteiinia löytynyt (eikä ole päänsärkyä, huonoa oloa, näköhäiriöitä tms.), joten vielä ei vaikuta siltä, että raskausmyrkytys olisi kehitteillä. Nyt kuitenkin verenpainetta seurataan tarkemmin verensokerin ohella, joten pelkästään tällä viikolla minulla on kaksi neuvolakäyntiä. Onni olla hyvässä hoidossa. :)
 
Mulla nostaa verenpainetta pelkkä ajatuskin verenpaineen mittaamisesta. ;) Mutta tosi hyvä, että seurailevat verenpainetta itse kunkin kohdalla, ja itse en ainakaan halua kokea samaa kuin edellisessä raskaudessa.

Pari vuotta sitten odottaessani esikoistamme verenpaineet, ja juurikin tuo alapaine, lähti kipuamaan rv:n 35 jälkeen...ensin 90:een (lähtötilanne 75-80), sitten 100:aan ja sitten jo ylikin. Kun paineet huiteli siellä 140-150/100-110 ihan odotuksen viime viikoilla, juoksin äitipolilla harva se päivä. Pissassa ei kuitenkaan proteiinia, eikä mulla ollu muutenkaan mitään "oireita", mitä nyt paineet tuntui palan tunteena kurkussa. Lääkärit eivät kuitenkaan määränneet lääkkeitä eivätkä halunneet käynnistää synnytystä kuin vasta 40+5, jolloin esikkomme sitten syntyikin. Sairaalassa paineet pysyivät koko ajan korkealla, mutta lääkärit totesivat, että johtuu raskaudesta ja stressistä ja ties mistä. Pääsiin muutama päivä synnytyksestä kotiin, mutta jouduttiin palaamaan vielä samana iltana takaisin muutamaksi päiväksi, kun verenpaineet pompsahti 220/120 tienoille...Noh, sit sain lääkityksen, ja lääkkeitä söin muutaman kuukauden. Ja paineet tasaantuivat.

Nyt oon tietysti erityisseurannassa ton ekan raskauden paineitteni takia, ja mittailen kotona pari kertaa viikossa paineita. Toistaiseksi ovat vielä tasolla 110-115/70-80, mutta varudun kyllä jo siihen, että eiköhän ne paineet tuosta vielä nouse. Nyt vaan suoraan sanottuna vaadin (!), että aloittavat lääkityksen vähän aikasemmin...pääsi tilanne liian pahaksi viimeksi ja olo kovin kurjaksi. Siinä sitten muutenkin synnytyksen jälkeen kaikesta hämmentyneenä luulin vähintäänkin kuolevani kovaan verenpaineeseeni... ;)

 
Mettiäinen, Hui mitä verenpainelukemia! :o

Olen myös pohtinut, että milloin verenpaine on niin korkea, että lääkitys pitäisi aloittaa. Tuntuu, ettei siihen osata neuvolassa vastata ja että sitä pitää osata itse pyytää. Tilanne on kuitenkin minullekin uusi nyt esikoista odottaessa, ja on huono sanoa, milloin verenpaineesta on itselle tai vauvalle haittaa. Verenpainetauti kun on oireeton.
 
Tässä ketjussa onkin melko hyvä tilanne, kun kellekään (ainakaan vielä) ei ole kehittynyt raskausmyrkytystä. Ehtiihän tässä vielä tapahtua vaikka mitä, mutta onneksi Suomessa neuvolassa tarkkaillaan niin hyvin, että pääsee sitten tarvitaessa hoitoon ajoissa.

Tänään oli neuvolakäynti (34+1). SF-mitta oli 30 cm ja menee keskikäyrällä, esikoisesta meni koko ajan yläkäyrällä. Verenpaine oli ok ja vauvan syke 140 tienoossa. Kovasti liikuskeli tutkimuksen ajan, maha oli milloin minkäkin muotoinen :D Hemoglobiinia ei tällä kertaa mitattu. Ensi viikolla on käynti sairaalaan kontrollikäyntiin ja samalla saan tietää sektioajan, jännää! Pitäisikö sitten tehdä joulukalenterin tyyppinen "odotuskalenteri" esikoiselle?
 
SueC, jollen mä nyt ihan väärin muista, niin ainakin raskausaikana lukemat 150/105 on jo sellaiset, että lääkitys aloitetaan. Mutta kait se on niin tapauskohtaista. Mulla tosiaan eka raskaudessa lukemat oli tota tasoa muutaman viikon ennen laskettua aikaa, mutta lääkärit lähinnä kuittailivat siitä, että juostaan äitipolilla, koska haluttais, että synnytys käynnistetään. Ja sitten kuitenkin kävi niin kuin kävi.

Mulla ei missään vaiheessa diagnosoitu raskausmyrkytystä, koska pelkästään paineet oli korkeat. Nuo hurjat, ja jo pelottavatkin, vp-lukemat huomasin tosiaan kotiutusiltana, kun huimasi enkä pystynyt katsomaan tv:tä...valopilkut vaan lenteli. Ja sit sainkin palata saman tien sairaalaan...Mulla tuo vp-rumba kaikkinensa vaikutti kovasti vauvan syntymän jälkeisiin ensi viikkoihin. Imetys ei todellakaan sujunut kuten oppikirjoissa, ja olin muutenkin kovasti stressaantunut kaikesta. Nyt tietenkin osaan suhtautua vähän erilailla kaikkeen ja vähän "vaatiakin".

Tässäkään raskaudessa en oo päässy ihan ongelmitta, sillä vaikka verenpaineet ovat pysyneet hyvinä, sain tuossa rv:lla 26 eka kertaa elämässäni eteisvärinäkohtauksen. Olin menossa aamulla sokerirasitukseen ja heräsin siihen, kun sydän hakkas kirjaimellisesti 150:tä. Terkkarista mut kiikutettiin ambulanssilla sairaalaan, jossa rytmi jouduttiin kääntämään sähköisesti, kun ei lääkkeillä kääntynyt. Pelottava kokemus tuokin, ja nyt vaan ootellaan, koska tulee uus kohtaus. Noilla rytmihäiriöillä kun on tapana uusiutua. Joskin mun tapauksessani tuon eteisvärinän käynnisti todennäköisesti sokerirasitusta edeltänyt paasto...kalium- ja magnesiumarvot oli alhaalla. Pääsin tän raskauteni takia sit oikein kardiologillekin, joka ultras sydämen. Sydän on onneksi terve (huh), eikä rytmihäiriölle tosiaan muuta selitystä löytynyt kuin tuo mahdollinen sokerirasitus. Enpä oo ihan herkästi enää sellaseen menossa, kun sekä viime että tässä raskaudessa sokerit on ollu tosi hyvät.

Mutta mutta..kardiologi kertoi, että 70 prosentilla rytmiöhäiriön kokeneista on piilevä verenpainetauti. Ja mun edellisen raskauden ongelmat huomioiden tulen jonakin päivänä sairastumaan ko. tautiin aika todennäköisesti. Se ei sinänsä yllätä, kun mun molemmat vanhemmat syö vp-lääkkeitä. Täytyy vaan koittaa ite omilla elämäntavoilla koittaa tehdä voitava.
 
Mettiäinen flimmerikohtaus oli varmasti pelottava kokemus :(
Leelan koirien yhteenotolle :(

Eilen neuvola. Hemppaa ei otettu, kun ollut joka 130 tai yli. Paino noussut 2 vkon takaisesta 700g ja vielä ollaan -1kg lähtöpainoon. SF mitta 29 cm ja keskikäyrän yläpuolella hieman mennään. Vauvan sykkeet 146 :)
 
Mettiäinen, Tuo verenpaine on kyllä sinänsä tylsä, että se ehtii nousta korkealle ennen kuin tulee minkäänlaisia oireita. En tiedä, missä mulla menee se raja, kun ilman lääkitystä alapaine ei ole koskaan ollut alle 85. Voi olla, että keho on jo tottunutkin korkeampaan paineeseen. Olen kyllä kova jännittämään ja nyt sitten nämä paineet että veresokeri vielä yhdessä stressaavat, niin ei alapainekaan juuri 90 alhaisemmaksi mene.

Kuulostaa vakavalle tuo eteisvärinäkohtaus. Etenkin nuo toimenpiteet on aika hurjia ja vielä raskaana ollessa. Jännä miten tuo syömättömyys ja sokerirasituskoe on aika kova koittelemus raskaana, vaikka ei yön yli kestävä paasto niin pahalle kuulostakaan. Olen kyllä huomannut, ettei illalla kovin raskaastikaan syöminen ole hyvästä, sillä olen parin tukevemman iltasyömisen jälkeen herännyt siihen, että kuulen sykkeen toisessa korvassa. Tosin vessakäynnin ja vesilasillisen jälkeen se aina loppuu, mutta sitä miettii että mikähän sydänkohtaus tässä nyt on tulossa. :/


Olin tänään taas aamusta neuvolassa. Siellä oli tällä kertaa pari harjoittelijaa, joista toinen oli jo ennestään tuttu. Mielellään sitä olisi taas oman neuvolatädin kanssa puhunut, mutta ihan jees tämäkin oli. Luulenpa vain etten ole kaikkein helpoin hoidettava tällä hetkellä verenpaineen ja -sokerin kanssa. Mitattiin verenpaine, hemoglobiini ja paino eikä muuta, koska juurihan maanantaina olin siellä. Yllättäen hemppa oli 119 vaikka joulukuussa se oli vielä 131. Mene ja tiedä, mistä tämä notkahdus tällä kertaa johtuu. Toivottavasti lähtee nousuun takaisin ettei tarvitsisi rautalisiä.

Verensokeri on pysynyt oikein hyvänä ja tiistaina menen sisätautipoliklinikalle sekä äitiyspoliklinikalle vielä tarkempiin tutkimuksiin. Ainoastaan mittauksia pitää lisätä.. nyt olen mittaillut neljä kertaa päivässä ja kertojen määrä nousee ainakin kuuteen kertaan. Loppuu sormet kesken! Kävin vielä toisen kerran tänään neuvolassa, sillä huomasin mittaliuskoja olevan liian vähän. Meinasin aluksi hakea vain apteekista, mutta ne maksoivat pelkästään nettiverkkokaupassa 50 euroa purkki. Mieluummin siis hain ilmaiseksi. :) Onneksi tiistaihin ei ole kovin pitkä aika, joten ehkä tämän kestää. Seuraavaksi sitten onkin neuvolalääkäri 7.2. jossa otetaan mm. streptokokkinäyte.
 
Tänään 34+5 ja neuvolareissu takana..

- Virtsassa ei mitään häikkää
- paino -300g (liekö ollut vähemmän vaatetusta päällä?!?)
- RR 104/65 p.74
- vauvan syke huiteli 155:ssä, koska oli just vetänyt aamupäiväjumpat
- Sf-mitta 31cm
- Hb:tä ei mitattu tällä kertaa, kun edellisestä ei ollut kulunut 2 vkoa.

Terkkari tunnusteli vatsan päältä vauvan asentoa ja tunnisti muuten kaikki osat, mutta päätä ei löytänyt. Epäili vauvan jo laskeutuneen ja pään kiinnittyneen. (Edellisellä kerralla tunsi selvästi pään.) Muistutti, että jos supisteluja tulee paljon (erityisesti kivuliaita) tai lapsivedet menee, niin heti lähtö synnytyssairaalaan. Koska suunniteltu sektio tulossa ja jos vauva päättää aiemmin tulla, niin sitä ei enää tässä vaiheessa estellä vaan sektio tehdään heti. No toivottavasti näin ei vielä käy ja vauva kasvaisi vielä rauhassa. Ensi viikolla kontrolliultra äitiyspolilla ja sektioaika lyödään lukkoon (jos ei mitää poikkeavaa sitä ennen tapahdu).
 
Neuvolassa ei mitään uutta. Onneks ei tullut heti perään uusinta käyntiä tai reissua äippäpolille, kun piti mennä kompuroimaan puoli unessa! (sitä ei sitten ole ihan niin ketterä kuin ennen)
Mahallani en onneksi kaatunut, polvet vain muussina!
Enkä tajunnut tilanteesta huolestuakaan ennen iltaa, kun alkoi harkkojen lisäksi nipistellä mahaa. Varsinkin kun sama jatkui vielä aamullakin. Mitään varsinaisia kipuja ei ole ollut, eikä vuotoakaan. Pikku-tyyppikin on temunnut iloisesti.
Neuvolassa epäilikin, että on vain lihasrevähtymä kun olen jännittänyt itseni kaatuessa ja ohjeisti ottamaan Panadolia. Enpä olisi sitä hoksannut itse ajatellakaan, mutta lihashan se kohtukin tietysti on!
 
Sitä tosiaan on saanut huomata, ettei mikään käy enää yhtä ketterästi kuin aikaisemmin. Jotenkin on niin kömpelö ja kankea. Yleensä heräämisen jälkeen istuskelen hetken sängyn reunalla ennen kuin lähden liikkeelle. Lähinnä sitä tuntee itsensä kömpelöksi käsistä ja tuntuu, ettei mikään enää pysy näpeissä. Etenkin ruokaa valmistaessa lentelee perunan paloja ym. lattialle ja sunnuntaina lensi sulaneet pakastemansikat kun olin niitä juuri soseuttamassa. :D

Tänään olin keskussairaalassa raskausdiabetes epäilyn vuoksi. Ensin kävin diabeteshoitajalla, joka punnitsi minut, mittasi verenpaineen, verensokerin ja sokerihemoglobiinin. Hän katsoi myös kirjasta, johon olen merkannut verensokerin omaseurantaa. Tämän jälkeen pääsin diabeteslääkärille, jonka kanssa juteltiin verenpaineestani, sukurasitteista ja miten olen ruokavaliotani muuttanut. Kaikki oli onneksi niin kuin pitikin eikä siis diabetesta ole. Sain kuitenkin ohjeeksi jatkaa tällä ruokavaliolla ja mittailla verensokereita ennen aamupalaa, aamupalan jälkeen, lounaan ja päivällisen jälkeen.

Tuon jälkeen kävin vielä äitiyspoliklinikalla, jossa annoin pissanäytteen ja juttelin lääkärin kanssa. Lisäksi vielä ultrattiin. Vauva vastasi hyvin viikkoja ja tämän hetkinen painoarvio on 2500–2600 g. Lääkäri arvioi, että ehtisi vielä ennen syntymää kerätä kilon verran painoa. Eli ei vaikuttaisi mitenkään normaalia suuremmalta vauvalta vaan sen kokoiselta kuin mitä minä ja mies ollaan oltu. Sain kuitenkin vielä uuden ajan ultraan, joka on 25.2. mikäli vielä silloin olen yhtenä kappaleena. :)
 
Neuvolasta kotiuduttu äskettäin. Viikkoja 34+3
Paino oli noussut kahdessa viikossa 200 grammaa, nyt painoa tullut yhteensä n. 7½ kiloa. RR oli 126/83 ja pulssi 95! Pissassa ei mitään ja sf-mitta 35 cm eli keski- ja yläkäyrän puolivälissä.

Viime perjantaina piti käydä äitipolilla päivystyksenä, viime viikolla oli niin hurjasti kipeitä supistuksia aina välillä ja koska en saanut neuvolatätiä kiinni (oli ollut koulutuksessa), niin soitin siis äitipolille ja käskivät tulla käymään. Kaikki oli muuten hyvin, mutta vauva oli hiukan laiskanpuoleinen ja käyrässä makasin sitten 2 tuntia! Eka tunti sykevaihtelu oli 112- 128, keskisyke oli 115 vaan ja vähän liikkeitä, niin toki lääkäri halusi nähdä toisen tunnin vielä. Noh, siinä vähän välillä kävelin ja vaihtelin sängyssä asentoa, sykkeet parani heittämällä keskisykkeelle 130 ja liikkeitäkin oli paljon enempi. Oli muuten kuulkaa tympeä naislääkäri!!! Ei edes esitellyt itseään ja oli jotenkin turhautuneen oloinen. Eikä paljoa puhellut :(
Kun kysyin minkä kokoinen vauva nyt on, vastaus oli normaali. Ahaa... Noh, neuvolakorttiin oli sentään merkannut painoarvioksi n. 2,3 kg.

Oikea äitipoli-aika sokereiden seurannan ja synnytystapa-arvion takia 12.2. Hiukan jännittää onko se tosiaan niin, että sektioon päädytään aiemmin takia. Toivottavasti ei, kun niistä toipuminen on aina kestänyt niin kauan...

Hyviä vointeja kaikille! Vähiin käy ennen kuin loppuun <3

Ai niin, seuraava neuvola-aika on vasta 20.2. tuon äitipolin takia ja silloin terveydenhoitajalla on sijainen, kun hän on lomalla.
 
Minäkin tahon tietää minkä kokoinen masuasukki on :(. Kaikille muille kerrotaan vaan täällä vissiin sit ei, hö. Viime viikolla oli neuvolalääkäri, jossa oletin tällaisen arvion ainakin kirjattavan mutta ei. Edellinen arvio rv 21+4 n.415g. 

Huomenna on sen raskausmyrkytyksen takia jo kontrollineuvola, toivon suunnattomasti et osaan rauhottua ennen verenpaineen mittausta. Tää viikko näiden pohdintojen ja pelkojen kans on ollut inhottavaa, vaikka en mihinkään hysteriaan oo sentään vaipunu. Eka kun tulossa niin kovasti jännää ja tuntee oireita siellä sun täällä :) 

Meillä on ens kuussa tutustuminen naistenpoliin, synnytyssaleihin ja osastoon. Jänskää ! Synnytystapa-arviointi onkin sit vasta maaliskuun alussa, jossa ehkä sit saattaa paljastua maha-asukin sukupuoli. On tähän asti visusti jemmannut moisen tiedon.

 
Neuvolassa kävin minäkin tänään. Viikkoja 34+0:

Paino: + 505 g/vk (lähtöpainosta + 8 kg)
Pissa puhdas
RR: 113/85
SF-mitta: 29 cm (keskikäyrän ja alakäyrän puolivälissä mennään)
Vauvan syke: 135

Tässäpä kait nämä tärkeimmät. Vauva köllii raivotarjonnassa, ja pää ei enää liiku. On jo laskeutunut. Nooh...sama homma oli esikoisen kanssa jo näillä viikoilla, ja jännitettiin, että koskakohan syntyy. Käynnistettiin lopulta rv 40+5. Ainoa jännitysmomentti tässä nyt on se, että kuinkakohan tää toka kerta menee, kun ekan synnytyksen kokonaiskesto oli 3 t 40 min. Täytyis mummun ehtiä parin tunnin ajomatkan takaa esikoista hoivaileen jne.

Me päästään kans ylimääräiseen ultraan rv:lla 37 mun edellisen raskauden verenpainehuolien takia. Nyt vauva vaikuttais olevan keskikokoinen tai hieman alle, mutta kiva sit saada vielä oikein varsinainen kokoarviokin. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top