Minäpäs se kävin sitten siellä äitipolilla eilen harjottelemassa vauvan kanssa kuperkeikan tekoa lääkärin avustuksella. Tässä siis kuvausta siitä kääntämisen yrittämisestä muille perätilaa eläville ja jännittäville odottajille. Eli siis sinne polille menin ja ultrattiin ensin. Lääkäri totesi, että täydellinen perätila, pylly napakasti lantiossa. Pää on pyöreä (perätila vauvoilla kuulemma yleensä on). Painoarvioksi sain 3,2kg (viikkoja 36+2!)! Hurjalta tuntui se, mut kotiin tultua mies sanoi, että hänen isän puolen suvussa on kyllä tainnut vauvat olla järjestään yli neljä kiloisia...
No sitten menin makoilemaan "pää alaspäin", eli sairaalasängylle, jalkopää ylös ja pääpuoli alas. Otettiin vauvan sydänkäyrää semmonen vajaa puolituntia, kun käyrä oli hyvä ja vauva liikkui paljon. Sain kuitenkin makoilla varmaan melkein tunnin, ennenkuin itse toimenpide alkoi. Kai siinä toivotaan, että vauva vähän valahtaisi ylös sieltä lantiosta tai jopa lähtis kääntymään itsekseen. Sitten sain pari suinkausta nitroa kielen alle rentouttamaan ei-tahdonalaisia lihaksia (tässä tapauksessa kohtua) ja sit lähdettiin kohti lääkärin huonetta sängyllä huristellen.
Lääkäri ruuttas reilusti geeliä mahalle ja alkoi suostutella vauvaa kääntymään, eli yritti saada pyllyn pysymään pois lantiosta ja samalla toisella kädellä hieroi reippaasti kyljestä ohjaten vauvaa kuperkeikkaamaan. Minä koetin hengitellä rauhakseltaan ja rentoutua, jalat piti olla silleen "salmiakkikuviossa", että lantioon saatiin tilaa. Kääntäminen ei sinänsä sattunut, pari kertaa vauvan pää tökkäs vähän ikävästi kylkeen, mut ymmärtäähän sen, että aika ahdasta siellä alkaa jo olla... Kätilö sanoikin, että kääntäminen ei saa sattua, että väkisin ei käännetä. Lääkäri yritti jonkun viis-kuus kertaa ja totesi, että hän ei saa sitä kääntymään, että mitäs sitten?
No, mie sanoin, että tahtoisin kyllä selvittää, onko edellytyksiä alatiesynnytykseen perätilasta huolimatta, eli kuvataan lantio ja aletaan miettiä. Lääkäri totesi, että tämä selvä, laittoi lähetteen magneettikuvaan ja sanoi soittelevansa ens viikolla. Alatie synnytystä rajoittaa lähinnä miun lantion malli ja sit vauva ei saa olla yli neljä kiloinen. Parin viikon päästä painoa varmaan arvioidaan uudemman kerran.
Sit menin vielä tunniksi makaamaan (tällä kertaa ihan normi asentoon) ja otettiin sydänkäyrää. Vauva ei ollut käännösyrityksen jälkeen ihan niin vilkas, kuin ennen sitä, mut käyrä oli kuitenkin hyvä, ja liikkeitäkin tuli ihan säännöllisesti sit loppujen lopuksi. Ehkä se hällekin otti vähän koville. :)
No sit "pääsin" vielä siihen magneettikuvaankin käyrän oton jälkeen ja sekin oli kokemus sinänsä... Onneks ei tarvinnu mennä pää edellä siihen kojeeseen... :D Ootte varmaan telkusta ainakin nähny, jos ette oo ite ollu, mulle oli eka kerta siinäkin.
Että semmonen tarina. Edessä siis perätilasynnytys tai sektio, sektio ilmeisesti tehtäis viikolla 39, synnytystäkään ei mielellään käynnistellä. Ensi viikolla lääkäri soittaa ja sit tehdään alustavia päätöksiä. Mielenkiintoiseksi menee, pitihän se arvata, että jotakin tämä vauva keksii, kun meillä on ollut niin helppoa tää raskausaika... :D Toivottavasti tää ei ainakaan lietsonu teidän muiden perätilaisten jännitystä, yritin kuvata mahdollisimman todenmukaisesti tuon tilanteen. Ite kyllä ihan rauhallisin mielin perätilasynnytykseenkin oisin menossa, jos siihen kelvolliseksi todetaan, ammattitaitoisen oloinen henkilökunta täällä Joensuussa tuntuu olevan, ja ehkä se vielä vähän ohjais sitä, että minkälainen kätilö ja lääkäri synnytykseen tulee, kun on tällaisesta erityistilanteesta kyse. Perätilasynnytyksessä siis on jokatapauksessa lääkäri ymmärtääkseni paikalla. Ja toisaalta, jos sektioon mennään, niin sitten mennään. Ei kai siinäkään mitään. :D