Täälläkin äitipoli käynti tänään takana. Viikkoja nyt 38+0. Painoarvioksi saatiin karvan verran alle 3,5kg. Täydellinen perätila, jalat linkkuveitsiasennossa tuonne minun vasempaan kylkeen päin. Kovasti yritin lääkäriltä kysellä minua askerruttaneita kysymyksiä, mut jotenkin vähän nihkeä olo jäi... On alkanut semmonen epävarmuus kalvaa tuon perätilasynnytyksen suhteen, vaikka en järkiperustetta edelleenkään sille suoraan sektioon menemiselle löydä. Onneks oli nyt mieskin mukana, ettei tarvii hänenkään toisen käden tiedon varassa elää, vaikka minähän se oon, joka synnyttää niin minun kai ne päätöksetkin on tehtävä...
Kyselin myös niistä edelliskertaisista magneettikuvauksen mitoista, kun en tullut silloin puhelimessa lääkäriltä kysyneeksi, niin kaikki mitat oli reilusti sentillä yli niiden minimien, osa jopa kahdella. Onko muilla kuvatuilla kokemusta siitä, että onko ne nyt sitten niin reilut, että voisin sillä rauhoitella itteäni tuon synnyttämään menon suhteen? Tosin täällä ei tainnut ketään perätilasynnyttäjää olla... Kohdunsuun tilanne ei ollut muuttunut, sen pari senttiä kanavaa ja sormelle auki, eli ilmeisesti vähän pehmentynyt, vaikka kiinteä kohtaan se lääkäri oli kyllä raksinsa laittanut. Joku jo totesikin, että tuosta eteenpäin tarvittaisiinkin ihan kunnon supistuksia. Uusi kontrolli tuli puolentoista viikon päähän, jolloin viikot on jo 39+5, eli melkein lasketussa ajassa. Lääkärikin kyllä sanoi,että toivottavasti vauva päättää alkaa syntymään jo ennen sitä ja kehotti ottamaan kotikonsteja käyttöön synnytyksen käynnistämisessä. Sanoin, että on niitä käytelty... Siivouksen kanssa tosin voisi ehkä olla ahkerampikin, mutta kun aina sataa... :D
Ja onko teillä semmosesta näkemystä tai tietoa tai mitä teille on ehkä sanottu, kun viime viikolla kokeilin varata vyöhyketerapeutille aikaa synnytyksen käynnistelyyn, mut se ei nyt onnistunut, kun hän on reissussa tän viikon. Totesi sitten, että hälle tuli sellainen intuitio, että meidän tapauksessa sektio olisi parempi vaihtoehto, että ei toivo pienen ihmisen joutuvan siihen tilanteeseen, että yritetään synnyttää ja sit mennään kuitenkin sektioon. No tänään lääkäriltä kysyin tämmösestä tilanteesta ja sen haitoista, niin lääkäri oli sitä mieltä, että vauvalle on vaan parempi kokea ne supistukset eikä siitä synnyttämisen yrittämisestä oo mitään haittaa, enemmänkin hyötyä, että sitten jos sektioon mennään, niin sitten niin käy. Kaverini, jolla tosin vauva oli raivotarjonnassa, mut synnytys ei muuten edennyt, joutui tällaiseen tilanteeseen ja hälle oli kätilö sanonut samaa (siis että vauvalle hyvä, että ensin yritti synnyttää). Vyöhyketerapeutti ei toki ole lähellekään lääkäri, mut tää on ihan neuvoloidenkin suosittelema, hälle siis ohjataan neuvoloista ja ä-poliltakin väkeä. Ja mie oon nyt alkanu kyseenalaistaa kaikkia lääkäreiden sanomisia täällä, kun mulla on jo se sektiovastaisuus suodatin päällä, niin mistä kaikesta muusta synnytykseen ja sen riskeihin liittyvästä lääkäreillä on aivan ristikkäisiä kantoja? Toivottavasti tää kysymys ei taas ohjaa keskustelua liiaksi synnytysraiteille, mut kysyn sitä nyt kumminkin tässä, kun liittyy noihin lääkäreiden sanomisiin... Ja alkaahan se synnytys ehkä olla meillä suurella osalla jo niin pinnalla, että ehkä kaikkien muidenkin neuvola- ja muut käynnit alkaa jonkin verran siihen liittyä... :)
