Jaan Aibhlinin tunteen... Uskomatonta. Mykistävää. Meilläkin oli siis tänään eka ultra, ja minähän oon panikoinut (iän takia, veljeni sydänvian takia, liiallisen nettisurffailun takia.....) ja ollut ihan varma ettei tämä raskaus nyt VOI mennä niin kuin Strömsössä... Mutta onneksi saatiin tänään pelkkiä hyviä uutisia: Pikkuinen vastaa viikkoja, ja heilui siellä yksiössään kuin heinämies. Niskaturvotusta oli vain 0,8mm ja verikokeetkin ok, joten sain riskiluvuksi 1:5000, mikä on "aika" hyvä tällaiselle kolmenkympin ohittaneelle... Kaikki näytti olevan siellä missä kuuluukin. Miehen kans vaan hiljaisina tuijotettiin ja nyökkäiltiin kun kätilö selitti missä on jalka, missä selkäranka, missä munuaiset, missä sydän... En mä ollut yhtään käsittänyt et se näillä viikoilla näyttää jo niin 'valmiilta' lapselta, niin järisyttävää. Päätin siinä pöydällä että nyt lakkaan ressaamasta turhia, ei se minun pähkäily mitään muuta jos jotain on tapahtuakseen - ja ehkä meidän vastoinkäymiskiintiö tuli täyteen jo tuossa raskautta yrittäessä ;) Nyt nautitaan raskaudesta!