Tänään oli synnytystapa-arvioultra. Pienen painoarvioksi tuli hieman alle 3 kg. Lisäksi alaosasto on kuulemma pehminyt, eli veikkaus oli, että viimeistään laskettuun aikaan tulisi syntymään. Lapsen painosta lääkäri epäili, että maksimissaan sen 3900 g tulisi painamaan. Tietysti riippuu siitä, kuinka kauan junnu päättää olla yksiössään vielä. :)
Lantioni on kuulemma kuin luotu synnytykseen (olenhan pitkä ja normaalikokoinen nainen, joten ymmärrettävää), ja lapsi onkin jo ihan täysin lähtökuopissa, niin alhaalla kuin olla vaan voi ennen syntymistä. Eli ei mikään ihme, kun on tuntunu tukalalta nukkumiset ym. kun lapsen pää aina painaa lonkassa.
Tosiaan häntäluu nuorempana murtunut mulla ja ne kun siellä kys:ssä tutki alapään, niin totesivat, että häntäluu antaa mukavasti periksi (ja sattu ihan p*sti - vaikkei vissiin vielä mitään verrattuna oikeisiin synnytyskipuihin?) - noh.. tietenkin antaa, kun on kerran jo murtunut ja sitten lapsi kuulemma aina kääntyillessään vielä muistuttaa - eli ei ihme, että öisin ei ilman kävelykeppejä mennä enää vessaan. :D.. Mut onhan se oikeestaan sitten oudosti hieno juttu, kun on menny aiemmin murtamaan ton häntäluun, että se tulee helpottamaan synnyttämistä. :)..
Ymmärrän nyt senkin yhteyden, miks öisin koskee just hirveesti häntäluuhun: Kun virtsarakko täyttyy ja lapsi on ihan RT lähtökuopissa, niin sit se tietysti pää työntyy syvemmälle kohti häntäluuta, joka joutuu puristuksiin ja sit pitäs päästä tietysti vessaan ja... :D mitenkäs siitä kävelet (onneks sain kesällä kävelykepit melkein ilmasiks ulkomailta).
Mun painonnousu on nyt ihmeellisesti tyssänny: alle 13 kg edelleen paino noussu alkuraskaudesta. Äitini sanokin, et se voi olla, että ei nouse enää lainkaan vaan "muotoutuu" ja että nyt lapsella on jo riittävästi kehosta "ryöstettävää". :) Hehheh. Kun ois luullu, että joulun mässäilyistä ois noussu painoo, mut mitä vielä.. pariin viikkoon noussu sen 300 g.
Toi mun mielisairaus. Ensinnäkin sain neuvoteltua oman lääkärin kanssa, että alotettas se lääkitys vasta lapsen syntymän jälkeen imetyksestä eteenpäin. Kys:ssä totesivat, että onneks se lääke ei imettäessä ole lapselle haitallinen - eli söin lääkettä tai en, voin aina imettää jos vaan kykenen. Toisekseen ne Kys:ssä ehdotti, että ennen synnytystä olis psykiatrisen lääkärin arvio mun voinnista (jos saan sieltä ajan vaan kun ovat kuulemma aika kortilla) ja synnytyksen jälkeen sitten arvio, jonka mukaan toteavat, tarviaako enää jatkaa lääkkeiden syömistä vai ei. Olen helpottunut, että mulle suodaan edes mahdollisuus siihen, että joku harkitsee edes asiaa, ettei mun tarvitsisi loppuelämää niitä lääkkeitä syödä! Ne lääkkeet nimittäin vaurioittavat keskushermostoa+maksaa+aivoja aika ikävästi vuosien saatossa ja varmana lyhentävät elinikää. Totta kai syön niitä jos tarve tulee ja esim. käskeevät sillon synnytyksen jälkeen - ehdottomasti. Mut että edes mahdollisuus pärjätä ilman? :)
Verenpaineen ne vilas siellä kanssa ja kuulemma erittäin optimaaliset - eli 79/121 - kuin jostain oppikirjasta. Mullahan oli kesällä tosi alhaset verenpaineet (54/78), mistä on hiljalleen noussu normiin.
Sf-mitta on edelleen keskikäyrällä: Kuulemma koko raskauden ajan mennyt kuin taulukkokirjan mukasesti junnun kasvu. :)
Lapsen syke oli n. 135.. lepäili koko sen ajan rytminsä mukaan kun on aamu-uninen.
Semmosta.. mut nyt kyllä kaupoille vielä tässä tänään kun kerkii.. ei kehtaa enää kauheesti kohta kaupoilla rumppailla.. parempi vaan levätä kotona. :)
