Neuvola- ja ultrakuulumiset

Hyvin toimii netti taas.. Mutta siis, tiälä käyty viikoittain neuvolassa, viimeksi eilen viikoilla 39+3. Sunnuntaina LA, vaan tällä menolla näinköö ollaan lähetty.. Kipuiloo joka suuntaan ja liikkuminen välillä yhtä tuskaa, öillisiä supistuksiakin ollut va vuotatuttaa.

Eilisestä neuvolasta: alhaalla ollaan lähtökuopissa, sf mitta oli 32 (toinen oli pylly pystyssä mittaukasen aikana ni nousi! viimeksi 31), painoa tullut 600g/vko, kaikenkaikkiaan 26kg noussu paino. Verenpaineet 111/79, hieman normaalia alhasempi välillä. :) Turvotusta onneksi ei kauheasti ole, välillä vähän enempi, mutta kun muistaa juoda niin asettuu.

Ensi viikoksi uusi aika, mutta jospa sitä päästäisiin viimeistään sunnuntai-iltana lähtemään! Kolailla vähän pihaa auki lumisateiden jäliltä, humppasta hevosten perässä ripeämmin ja lämmitellä ahkerasti saunaa mielen rentouttamiseksi, niin josko sitä tästä.. :)
 
Tänään oli neuvola RV 38+3

Paino alkuraskaudesta +9kg (Ei muutosta)
RR 137/81
B-Hb 129
Syke 145-150
Sf 37
Liikkeet ++
Pissa Proteiinit +2
Turvotus  +++
Tarjonta RT

Pää kiinnittynyt. Aamulla kiikuttamaan uutta pissaa, epäillään taas raskausmyrkytystä. Maanantaina tulokset ja jos poikkeavuutta niin äippäpolille käypi tie ja terkka oli varma että ne käynnistää sen. Huhhuijaa! Mut jos hyvin menee ni sitte neuvola vielä RV 39. Eli ensviikon tiistaina.
 
Nonni, neuvolassa käväistiin taas.. kaikki ihan hyvin, paitsi rauta-arvot alle sata, ihan järkyttävän vähän, vaikka rautaa syön jo kaikkien määräyksien mukaan.. =/ Iltapalaksi siis pinaattilättyjä, yök! Painoa tullut lisää 1,5kg viime viikosta, onneksi, sillä viimeksi oltiin laihduttu. Sf-mitta pysynyt samana, joten ehkä mä sittenkin vältyin niiltä raskausarvilta! Näillä mennään, ja ens vkolla vois kaveri jo mun puolesta syntyä :)
 
Täällä ultrailtiin taas. Edelleen morkula istuksii, eikä näytä mitään merkkejä että olisi aikomustakaan kääntyä... Kätilön mukaan hyvin epätodennäköistä et kääntyykään enää itsekseen ainakaan. Kehoitti jo varalta "tutustumaan" sektioon ja miettimään haluanko suunnitellun sektion vai yritänkö synnyttää jos käännös ei onnistu. Sanoi tosin että sisämitat lantiossa on niin hyvät eikä lapsesta ole tulossa mikään jättiläinen, joten myös alatiesynnytys voisi olla mahdollinen - tosin riskinsä siinäkin.
Mä oon jotenkin ajatellut koko ajan et tottakai synnytän alakautta, en oo uhrannu ajatustakaan sektiolle, ja nyt pitäis alkaa uhraamaan. Tuntuu ihan hullulta, tai jotenkin en osaa suhtautua tuohon nyt oikein mitenkään. Onko täällä ketään suunnitellulla sektiolla synnyttäneitä?
 
 
lääkärineuvola rv 36+0

verenpaine ja pissa ok.terkan kanssa juttelua ja sit lääkärille, ultrasi ja arvio painon. nyt vauva painaisi kuulemma n.2900g ja n. 3,5 kg arveli tulevan :) 
kohdunsuu kiinteä ja kiinni. vauva ei laskeutunut vielä. sf 32cm.  
ja kokeili käsituntumalla että pitäisi hyvin mahtua alakautta synnyttämään 4 kiloinenkin :)
ja vieläkään en tiedä kumpi tulee. synnytyssalissa sitten paljastuu. :) ensi maanantaina pääseekin tutustumiskäynnille laitokselle ja näkeen synnytyssalit yms :)
 
Täällä oli jännä päivä, mutta ilmeisesti kaikki on kuitenkin hyvin.
Olen pari päivää kärsinyt huimauksesta, jolla ei tunnu olevan mitään yhteyttä mihinkään toimintaan/asentoon tvs. Tänään sit olo on ollut tosi vetämätön ja huippauksia on ollut enemmän. Miehen tultua töistä sain tosi ikävän kohtauksen ja se ei tuntunut menevän ohi. Meni se sitten. Samalla tajusin etten ole tuntenut vauvan liikkeitä oikein kunnolla koko päivänä. Soitin sitten naistenklinikalle ja käskivät tulla sinne tarkistettavaksi.

Kätilö otti verenpaineet ja ne oli ihan hyvät 123/68. Mulle laitettiin sensorit ja sanottiin että 20minuuttia katsotaan. Kuitenkin 10min kuluttua hoitaja tuli takas ja sanoi, että lääkäri haluaakin nähdä mut heti ja ultrata: käyrä ei ollut hyvä ja epäilivät jotain ongelmia. No sitten ultrattiin ja siinäkin vauva oli jotenkin apaattinen ja laiska liikkumaan, mutta virtaukset oli hyvät. Mut laitettiin uudelleen sydänkäyräseurantaan ja siinä sitten vauva sai vähitellen virtaa itseensä ja käyrä alkoi näyttää hyvältä. Mulle tosin tuli sitten taas uusia huimauksia ihan makuuasennossa ja silloin paineet pomppasivat 148/89. Lääkäri sanoi lähettävänsä mut neurologille labrakokeiden jälkeen.No labroissa ei kuitenkaan ollut mitään muuta kuin alhaiset trombosyytit ja alhainen natriumtaso, joten sovittiin että kun kerta vauvalla on kaikki hyvin niin minä voin mennä neurolle huomenna.

Odottaessa paperitöitä sain taas uuden huimauskohtauksen ja tällä kertaa yhdistin sen jotenkin siihen, että kun vauva lähtee liikkeelle niin olo heikkenee mulla. Lääkäri sitten arvioi että voi olla että vauva jotenkin painaa mun isoja verisuonia niin että siitä saattaa johtua huimaus, vaikka yleensä se tulee vain selälläänmakuussa. Mutta että syytä ei siis löytynyt, mutta vauva voi hyvin.
Maanantaina menen labraan ja huomenna mahd. sinne neurolle sitten.

Hieman pisti pelkäämään ja miettimään, mutta nyt olen jo ihan rauhallisin mielin. Painoarvion antoi tälle hetkelle (37+0) 3300kg, ja sanoi että jos olo ei lähde paranemaan niin sitten voidaan miettiä käynnistystä. Kattellaan siis. Mutta auton rattiin tai portaille ei pidä enää kiivetä ettei käy huonosti.
Pääasia on kuitenkin että vauvalla on kaikki hyvin.

LAbroissa ei mitään ihmeellistä
 
Sikkuriini: Voimia sinne! Toivottavasti kaikki on ok!

Itellä on nyt alkanu ihan selkeesti lantion luusto ja kroppa "aukiamaan".. eka synnytys tosiaan edessä ja la tammikuun lopussa vasta, mutta silti mulla on vahva tunne että synnytys on tulossa. Äskön koitin veskiin tässä lähteä näin yöllä kun kerrankin valvon vähän pidempään täällä lueskelemassa ja meinas lonkat "pettää alta", et piti mennessä könkätä.. onneks takastullessa kuitenkin pysty taas kävelemään suht normisti jo eikä seinistä tukien.

Onneks mulla on kävelykepit varastossa tallessa.. pitänee huomenna käyttää jos tuntuu ettei muuten pysy pystyssä kun yks sairaalakäväsy olis tälle viikolle.

Muutes mulla nyt rv 36 menossa, eikä neuvolaa/ultraa tälle viikolle. Johtunee siitä, että mul oli rv 35 eli viime viikolla neuvola kun rv 34 sf-mitta oli heittäny hieman (kun lapsi laskeutu raivotarjontaan "lähtökuoppiin" tuossa välissä) ja se varmistettiin rv 35 neuvolakäynnillä et sf-mitta on kunnossa. No seuraava ja "vika" ultra - eli se synnytystapaultra - on tammikuun alussa eli ens viikolla ja seuraava neuvola siis vasta rv 38 eli parin viikon päässä.

Mites pakko kysyä - onko muilla lonkka lähteny "aukiimaan" ja miten pitkä aika ennen synnytystä? Laitan tän saman vielä tonne jonnekin toiselle palstalle, kun siel voi joku ehkä lukee toisella tavalla kun täältä?
 
Kylläpäs Sikkuriinilla on harvinainen oire raskaudesta ja varmasti samalla tosi ikävä. Kerrohan sit mitä sanoovat neurolla.
Jospa ne käynnistäs synnytyksen sit aiemmin jos alkaa olla vähän väliä niitä huimauksia.

DiaLia: en ihan saa käsitystä että minkälainen tuo "kipu" on kun lantio alkaa aukeamaan, itse en ole kokenut semmosta kyllä. Joskus seisoessa vasempaa nivusta alkaa pistää, selvästi vauva painaa johonkin hermoon ja se aiheuttaa kipua hetkellisesti. Heti kun vaihtaa jalan asentoa, tää kipu häviää.
 
DiaLia, mulla tulee 36 vkoa täyteen, ja nyt on pari päivää ollut just tuollaista kuin kuvailit - kun nousee esim. yöllä pissalle tai muuten pitkään samassa asennossa viettäneenä kävelemään, tuntuu et pitää ottaa tukea jostain tai vähintäänkin kävellä/laahustaa hyvin hankalassa kumarassa asennossa et pääsee edes liikkeelle - kävellessä sit vertyy. Tuntuu juuri lonkissa ja 'koko matkalta' luissa jalkojen välissä (häpyluusta häntäluuhun). Mulla on ollut about puolesta välistä raskautta melko kovia liitos/löystymiskipuja, mut näyttää et nousevat nyt tässä ihan uusille urille vielä. Kätilö sanoi eilen et vauva on laskeutunut nyt täysin, joten siitä kai johtuu et paikatkin aukeaa? Eka synnytys mullakin, joten en tiedä kauanko tästä nyt siihen kestää, kätilö veikkaili et ei hirveesti pitäis tulla etuajassa.
 
DiaLia, tääl könkätty jo useempiki viikko, pari vkoa tosissaan vaikeesti, kävely tuottanu vaikeuksia, kyljen kääntäminen, lattialta ei meinaa ylös päästä jos väärään asentoo sattuu istahtamaan. Hevoset saanu perässä vetää sisälle viedes, ku ei meinaa mäkisessä pihassa pysyy vauhdissa mukana.. :D :/ Nyt pari päivää ollu helpompi, mutta tänään nyt sitten heräämisestä alkaen supparien puolelle menny se kipu.. Ylihuomenna la.
 
Huh huh mikä päivä. Koko päivä meni Meilahdessa neuron tutkimuksissa. Voin sanoa, että pään magneettitutkimus näin raskaana (tai muutenkaan) ei ole miellyttävin tutkimus - ei sovi ahtaanpaikankammoisille.

Lopputulemana on se, että mitään ei löytynyt, mitä osasin odottaakin - mutta tulipahan varmistettua. Lääkärit epäilee että kyseessä olisi sitten joku korvaperäinen juttu, jonka pitäis mennä itsellään ohi viikossa tai parissa. Mutta varsin epämiellyttävää tämä on kun koko maailma heittelehtii välillä eikä saa katsetta kohdistettua mihinkään. Täytyy neuvolassa ensi viikolla sitten keskustella että mitä tehdään.

Hyvä siis että kaikki on kunnossa - nyt sit tiedän senkin, ettei mulla ole esim MS-tautiakaan. Vauva on ollut ihmeissään koko päivän ja varsinkin tuo magneettikuvaus sai sen villiksi - ääni on kova siinä putkessa. Mutta oli kivaa kun oli seuraa tutkimuksessa

Huvittavana yksityiskohtana täytyy mainita se, että kun siinä putkessa voi siis halutessaan kuunnella musiikkia kuulokkeiden kautta ja hoitaja kysyi että mikä radiokanava laitetaan, niin  sanoin että mikä tahansa muu kuin NRJ tai Voice. Ja arvatkaas sit mikä kanava mua piinas 40 minuuttia... - NRJ! Nooh, pieniä kommelluksia.

Mutta näillä mennään ja toivotaan että huippaus helpottais mahd.pian.
 
Hei Bandida,
Minulla tosiaan sama tilanne, nyt rv 37+2 ja vauva on poikkitarjonnassa. Aiemmin kirjoittelin, että minulle tehtiin ennen joulua ulkokäännös, mutta vauva jäi tähän navan kohdalle poikittain. Enää sairaalassa ei yritetty kääntää vaan odotellaan nyt sitten josko vauva kääntyis. Meille sanottiin sekä neuvolassa että sairaalassa perhevalmennuksessa, että ensisynnyttäjän ei välttämättä kannata lähteä synnyttämään perätilassa olevaa vauvaa. Kaikki voi mennä hyvin, mutta henkisesti täytyy olla todella valmis tähän. Minun tilanteessani ei ole edes vaihtoehtoa alatiesynnytykselle, eli jos ei tapahdu mitään, niin sektio on edessä. En tiedä itsekään mitä ajatella, mutta olen sitä mieltä, että kunhan kaikki on vauvalla ja minulla hyvin, niin mennään sen mukaan. Eiköhän tästä selvitä :).
 
Hemppa: Mulla tässä alle 10 vuotta sitten murtu häntäluu lumilautaillessa ja nyt loppuraskaudesta taas alkanut reistaamaan. Se johtuu siitä, että lantion seudun paikat alkaa aukiamaan ja kun kohtu vie tilaa, niin sit siellä voi olla paikat jo hieman puristuksissa. Onneks noi kävelykepit helpottaa toimimista kummasti. :)

Bandida: Itekin ajattelin tuota, et kun synnytys lähestyy, niin alkaa paikat toden teolla aueta.. Itellä onneks tässä ollu monta kuukautta taukoa tosta häntäluun kivusta, mut raskauden puolivälistä se mullakin sillon alko. Mut on kyl aika tuskanen kipu.. ja eihän sitä tosiaan kaikilla varmaan ole.

Tosiaan tosta pakko sanoa, että ainahan se faktat sanotaan, että YLEENSÄ lapsi syntyy la:n jälkeen kun se on ensimmäinen.. mut onhan siinäkin joku prosentti, joka syntyy etuajassa. Meinaan vaan, että voin olla aika äreätä seuraa, jos tässä vielä 6 viikkoa menis näiden lonkkakipujen kanssa. :D

Supistuskivut alkaa hiljalleen olemaan kipeitä.. mut varmasti ne on vasta murto-osa oikeista kivuista.

Tinttura: Tsemppiä sitten synnytykseen.. Tuo kyl kertoo just sitä, että la lähestyy mullakin (vielä yli 4 viikkoo siihen pisteeseen)

Sikkuriini: Toivottavasti kaikki menee mahdollisimman hyvin teillä!

Tyttönen81: Tsemppiä synnytykseen sektiolla. Mä oon koittanu aatella, että jos sektio tulis kohdalle, niin se olis kunniamerkki sitten se arpi.
 
Eilen käyty synnytystapa-arviossa. On tuolla neuvolassakin tullu käytyä muutamaan oteeseen muta eipä siellä mitään ihmeellistä ole ollut :)

Vaavi on raivotarjonnassa edelleen ja hyvin alhaalla.Painoarvio eilen oli 3,4 kiloa eli taitaapi tulla potra pakkaus jos mennään vielä montakin viikkoa eteenpäin :) Mutta lääkäri lohdutti että mahtuu kyllä hyvin tulemaan. Lääkäri tosin sanoi että vauva ja äitee on molemmat niin valmiita tapauksia että arveli vauvan tulevan ihan ajallaan.Kohdunsuu oli pehmeä,0,5 cm pitkä ja sentin auki. Kaikki oli aivan mainiosti ja pikkunen teki kovasti hengitysharjotuksia kun ultrattiin. Ihan käsittämätöntä että kaikki on menny näin hyvin.Jotenkin sitä odotti että kun niin kauan tätä odotettiin niin raskaudestakaan ei tulisi helppo.No ihan kiva näin :) Mieli on hyvä,vointi on mainio ja vaavin kaikki tavaratkin on jo valmiina odottamassa joten nyt ei tarvitse muutakun vain nautiskella ja odotella.
 
Tänään oli neuvola RV 39+1

Paino alkuraskaudesta +10
RR 140/82
B-Hb 129
Syke 145-150
Sf 37
Liikkeet ++
Pissa Puhdas
Turvotus  +++
Tarjonta RT

Vika neuvola takana, nyt sen vasta tajus miten nopeesti aika menee... sit oottelee vaa ensviikon äippäpoli aikaa ellei ennen sitä jo jotain tapahu. :)
 
soitin just neuvolaan ku alkoi iho kutisemaan epäilyttävästi jokailtaisesta rasvauksesta huolimatta. alkuun kutissut vain vähän sieltä täältä ja luulin eka et joku kohta jäänyt rasvaamatta ja rasvautin miehellä selkää mut viime yönä sit kutisi jo jalkapohjat ja tänä aamuna kämmenetkin.

terkkari teki mulle lähetteen labraan verikokeisiin ja meen heti huomenna aamulla ennen neuvolaan menoa käymään, ne haluaa paastoarvon, että katellaan ettei vaan oo raskaushepatoosia tai jos on niin pääsee kai tarkempaan seurantaan, kun siinä on joku riski sikiölle.
 
della_79, tsemppiä kutinan kanssa. Sulla on onneks hyvät viikot joten luulempa että jos hepatoosi on niin ne käynnistää synnytyksen. Se hepatoosi kun ei lähde muuten kuin synnyttämällä. :)
 
Neuvola rv38+3 (edellinen rv37+5)

Painomuutos: +0g/vko (+790g/vko)
Painomuutos raskauden alusta: +9kg (+9kg)
Turvotus: + (+)
RR: 110/65 (112/73)
Tarjonta: RT (RT)
hb: ei mitattu (ei mitattu)
Pissa: -/- (-/-)
Sf: 33 (33)
Sydämen syke: 138+ (166+)
Liikkeet: ++ (++)

Seuraava neuvola onkin vasta 13.1. eli rv39+6 ja jotenkin mulla on semmonen olo että silloin vielä neuvolaan mennään :).
 
Tänään oli synnytystapa-arvioultra. Pienen painoarvioksi tuli hieman alle 3 kg. Lisäksi alaosasto on kuulemma pehminyt, eli veikkaus oli, että viimeistään laskettuun aikaan tulisi syntymään. Lapsen painosta lääkäri epäili, että maksimissaan sen 3900 g tulisi painamaan. Tietysti riippuu siitä, kuinka kauan junnu päättää olla yksiössään vielä. :)

Lantioni on kuulemma kuin luotu synnytykseen (olenhan pitkä ja normaalikokoinen nainen, joten ymmärrettävää), ja lapsi onkin jo ihan täysin lähtökuopissa, niin alhaalla kuin olla vaan voi ennen syntymistä. Eli ei mikään ihme, kun on tuntunu tukalalta nukkumiset ym. kun lapsen pää aina painaa lonkassa.

Tosiaan häntäluu nuorempana murtunut mulla ja ne kun siellä kys:ssä tutki alapään, niin totesivat, että häntäluu antaa mukavasti periksi (ja sattu ihan p*sti - vaikkei vissiin vielä mitään verrattuna oikeisiin synnytyskipuihin?) - noh.. tietenkin antaa, kun on kerran jo murtunut ja sitten lapsi kuulemma aina kääntyillessään vielä muistuttaa - eli ei ihme, että öisin ei ilman kävelykeppejä mennä enää vessaan. :D.. Mut onhan se oikeestaan sitten oudosti hieno juttu, kun on menny aiemmin murtamaan ton häntäluun, että se tulee helpottamaan synnyttämistä. :)..

Ymmärrän nyt senkin yhteyden, miks öisin koskee just hirveesti häntäluuhun: Kun virtsarakko täyttyy ja lapsi on ihan RT lähtökuopissa, niin sit se tietysti pää työntyy syvemmälle kohti häntäluuta, joka joutuu puristuksiin ja sit pitäs päästä tietysti vessaan ja... :D mitenkäs siitä kävelet (onneks sain kesällä kävelykepit melkein ilmasiks ulkomailta).

Mun painonnousu on nyt ihmeellisesti tyssänny: alle 13 kg edelleen paino noussu alkuraskaudesta. Äitini sanokin, et se voi olla, että ei nouse enää lainkaan vaan "muotoutuu" ja että nyt lapsella on jo riittävästi kehosta "ryöstettävää". :) Hehheh. Kun ois luullu, että joulun mässäilyistä ois noussu painoo, mut mitä vielä.. pariin viikkoon noussu sen 300 g.

Toi mun mielisairaus. Ensinnäkin sain neuvoteltua oman lääkärin kanssa, että alotettas se lääkitys vasta lapsen syntymän jälkeen imetyksestä eteenpäin. Kys:ssä totesivat, että onneks se lääke ei imettäessä ole lapselle haitallinen - eli söin lääkettä tai en, voin aina imettää jos vaan kykenen. Toisekseen ne Kys:ssä ehdotti, että ennen synnytystä olis psykiatrisen lääkärin arvio mun voinnista (jos saan sieltä ajan vaan kun ovat kuulemma aika kortilla) ja synnytyksen jälkeen sitten arvio, jonka mukaan toteavat, tarviaako enää jatkaa lääkkeiden syömistä vai ei. Olen helpottunut, että mulle suodaan edes mahdollisuus siihen, että joku harkitsee edes asiaa, ettei mun tarvitsisi loppuelämää niitä lääkkeitä syödä! Ne lääkkeet nimittäin vaurioittavat keskushermostoa+maksaa+aivoja aika ikävästi vuosien saatossa ja varmana lyhentävät elinikää. Totta kai syön niitä jos tarve tulee ja esim. käskeevät sillon synnytyksen jälkeen - ehdottomasti. Mut että edes mahdollisuus pärjätä ilman? :)

Verenpaineen ne vilas siellä kanssa ja kuulemma erittäin optimaaliset - eli 79/121 - kuin jostain oppikirjasta. Mullahan oli kesällä tosi alhaset verenpaineet (54/78), mistä on hiljalleen noussu normiin.

Sf-mitta on edelleen keskikäyrällä: Kuulemma koko raskauden ajan mennyt kuin taulukkokirjan mukasesti junnun kasvu. :)
Lapsen syke oli n. 135.. lepäili koko sen ajan rytminsä mukaan kun on aamu-uninen.

Semmosta.. mut nyt kyllä kaupoille vielä tässä tänään kun kerkii.. ei kehtaa enää kauheesti kohta kaupoilla rumppailla.. parempi vaan levätä kotona. :)
 
Takaisin
Top