Meillä oli toissapäivänä nt-ultra ja siellä se pyöriskeli huimaa vauhtia, meidän pikkuinen. Tai ei mikään kovin pikkuinen enää. Laskettu aika aikaistui 10 päivällä! Yhtäkkiä siirryttiinkin 12+3 viikoilta 14+0. Koko oli 7,8mm. Niskaturvotus oli hyvä, en muista lukua kun olin ihan hämmennyksissä kun pikkunen vilkutti meille ja sen jälkeen multa katosi kaikki järkevä ajattelu.
Mahalaukku näkyi, oli niellyt lapsivettä. Munuaiset näkyi, aivot ja selkäranka oli hyvin kehittyneet. Ja voi elämä miten suloinen se otus oli! Syke 158, senkin kuuleminen sai mut johonkin ihme äiti-euforiaan. Tämä siis ensimmäinen ultra mulle joten olihan se aika ihmeellistä.
Ni sitten kun selvisi tämä yllättävä kehitys niin eipä sitten enää yhdistelmäseula onnistukaan. Oli päivällä yli ilmeisesti. Kätilö sen sitten perui ja piti neuvolaan soitella, että saisi ajan uusiin labroihin. Senkin kanssa oli jotain säätöä ja soiteltiin neuvolatädin kanssa ees taas pari kertaa. Onnistui kuitenkin. Siitä sitten tunnin verran eteenpäin niin kätilö Jorvista soitteli, että labran kanssa oli puhunut ja kyllä ne testit onnistuu niistä näytteistä. Huh. Labrassa laskevat viikot eri tavalla tai jotain vastaavaa. :D vastaus tulee korjeitse kotiin. Sitä odotellessa. Jännättää.
Mutta olipa helpotus, mä en neuloja enää pelkää, nuorena pelkäsin pahasti, mutta enpä mä niistä nyt niin pidäkään.
Seuraava neuvola vasta 6.8. Toinen siis. Olisin saanut halutessani aikaistaa sitä, mutta en kokenut siihen mitään tarvetta kun voin itse niin hyvin ja nyt on todistusaineistoa, että meillä on oileasti vauvakin tulossa.
Onko muuten muut huomannut samaa, vai olenko ainoa, kun mua se ultraaminen, vatsan päältä, sattui vähän. Samalla tavalla kuin kuukautiskivut, mutta lievänä?
Siinä meidän pikku Skeletor! ( aukoi suutaan niin mulle tuli ihan tuo He-Manin pahis mieleen)