Miten tuleva isä suhtautuu raskauteenne?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aretha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Menee nyt vähän off topic..

Mä oon löytänyt oman ajan noiden eläinten parissa, tulee pakollista jumppaakin samalla päivittäin - ei mikään motivoi liikkeelle niin hyvin kun määkivä joukko ilman ruokaa.. se on tosissaan ollut mulle pelastus, aivot tyhjenee hetkeksi kaikesta muusta ja saa tilalle uutta puhtia. Lapsetkin menee siinä pihalla samaanaikaan (laitumella pienimmät jopa pysyy ilman jatkuvaa valvontaa), niin ei varsinaisesti tarvitse järjestää omaa aikaa (se on mentaali tila :wink) nyt talvella teen nuo hommat yksin, kun muut nukkuu tai "katsovat toistensa perään" - ja aika luxusta se on!
meillä kaksi tosiaan koulussa ja viimein alkaa kymmenvuotias muistaa repun mukaansa, läksyt onkin sitten toinen juttu..mutta oon pakonedessä oppinut katsomaan sormien välistä huonoakin koulumenestystä - ei hermo jaksa jatkuvaa jankuttamista.. ehkä sitä pärjää elämässä vaikka välttäviä koulussa tuleekin (vaikeaa oppia "ex.koulun priimukselle"..)
 
Meillä esikoinen lähtee syksyllä eskariin ja mua itkettää välillä jo nyt, et mun pikkutypyli on niin iso kohta et menee kouluun. Toisaalta tiedän, että hän pärjää, kun on sellanen topakka luonteeltaan. Poika on huolettomampi, ja saa nähdä tuleeko tyttö äitiinsä ja huolehtii sitten veljenkin asiat. Itse olin sellainen, et huolehdin ekoilla luokilla veljenkin systeemit, vaikka opettajat ja vanhemmat toppuutteli ettei tarttis. :)

Meillä oli viimekesänä lampaita ja kanoja "hoitamassa" maastoa ja sekä äiti että lapset nautti kovasti niitten kanssa touhuta. Nyt mulla on tuo murre, kenen kanssa on pikkuhiljaa enempi lenkkeilty ja sit yritän kouluttaa siitä noutajaa metsästyskaveriksi. Kyllä omat jutut on ne mitkä auttaa jaksamaan täs arjessa, ettei kaikki pyöri vaan lasten ympärillä. Ens kesäks en ehkä uskalla ottaa lisää huollettavia, et panostan sit koiran kans olemiseen "vapaa-ajalla".
 
Se on kumma kuinka lisää huollettavia voi antaa voimia hoitaa noita ihmishuollettaviao_O,joku vika systeemissä varmaan! Mutta niin se vaan menee joillakin..
Mun bäkät alkaa karitsoida tuossa maaliskuunlopulla-siitä sitten kuukaudenverran eteenpäin saa toimia kätilönä..usein kuitenkin apua tarvitsevat kun nelosiakin paljon tulee. että semmoinen arviolta 25-35 pikkubäätä pitäis ottaa vastaan ennen kun itse joutaa synnyttelemään:grin. miestä kovasti naurattaa jo että mahtaa näyttää hauskalta kun mä mahani kanssa ähkin oljissa kätilöimässä... pitää vaan toivoa että kunto pysyy hyvänä. Yölliset tarkastukset voi vähän imeä mehuja kun pitäisi vielä töissäkin jaksaa..:confused:-päivä kerrallaan!
mietin jo kauhuissani ennen ekaa ultraa että joudun sijoittaa mammat muualle jos jostain ihmeestä saisinkin ennenaikaiset kaksoset.. mutta eiköhän se nyt yhden kanssa onnistu:smiley-ashamed004. (meillä mies ei osallistu tuohonkaan hommaan..päästää kyllä päiviltään pyydettäessä..)
On tullut niin tärkeiksi mulle nuo otukset (vaikka lautaselle suurinosa päätyvätkin), että tämä viimeisin ihmistulokas sai pienen paniikin päälle, oli just päässyt "ikuisesta" vauvakuumesta..
 
Edelleen ollaan aiheen vieressä, mutta siitä viis... Mulle oli kans jotenkin kauheen iso pala toi esikoisen esikouluun ja kouluun meno. Jotenkin ajatus lapsuuden loppumisesta ja velvollisuuksien alkamisesta kummitteli päässä, vaikka vielähän ne koulussakin saa ihan lapsia olla :) Nää äitimuorit ku on tämmösiä...

Mulla kans joku halvatun hoivavietti yrittää pintaan. Onneks ei oo tässä asuessa mahollista ottaa mitään lampaita tai kanoja, mutta auta armias jos joskus sinne "maalle" (=varmaan siis todella syvälle korpeen, koska nytkin ollaan aika maalla...) muutetaan ni millanenhan eläintarha meillä siellä on. No jos mies yrittäs jotain tolkkua hommassa pitää. Sit se kuitenkin ekana hankkii jotain alpakkoja :grin
 
Meillä mies on puhunut noista "karvalehmistä", highlandereista (ja se on just täällkin se jonka pitäis se tolkku pitää)... joo, ei kiitos- liian isoja mulle:)..vaikka n ne varmaan herkullisia ja laiduntaa hyvin rantoja.. meilläkin sisätilat rajoittaa (onneksi) eläintarhan kasvua - kovasti kyllä mielessä siintää jotain ratkaisuja..
Fasaaneja tai viiriäisiä on kans ajatus kokeilla - niiden tulevien kanojen kanssa:grin. mutta pakko varmaan katsoa tämän uuden ihmislapsen tilanne ennen- se vaan tuo taas mukanaan niin paljon mahdollisuuksia täällä kotikentällä, että on vaikea pysyä hillittynä!

Nyt äkkiä nukkumaan, imaisi nuo synnytysvideot mukaansa..
 
Meillä on tontti jo tuolla "maalla" odottamassa, jotta päästäisiin rakentamaan. Eka pitäs vaan tää kerrostaloasunto saada myytyä.
Lapset on jo suunnitteleet melkoisen eläintarhan sinne: on kissaa, koiraa, hevosta, lehmää, tiikeriä :eek: , kilpikonnia etc. Kuinkahan naapurit suhtautuis tuohon tiikeriin :grin
 
Hannastiina, onnea hyvästä suunnitelmasta:), itse olen kerrostalon kasvatti, jossa kissakin(ihan kotikissa..) vaati isot suunnitelmat ja vinkumiset- nyt on ihana olla "rajaton" siinä suhteessa.. ei meillä lapset vingu eläimiä (on se riski että äiti menee sen OIKEASTI hommaamaan..).. itse niitä kovasti yritän innostaa es hevosurheiluun, tyyliin, että kyllä me se hevonenkin voidaan hommata jos joku sitä käyttää..
ja nyt kun on "kunnon eläimiä", ei tarvitse niitä sisälle raahata, paljon helpompi pitää eläimet omalla ja ihmiset omalla reviirillään:grin
 
Miehelläkin olisi tuota tonttia iha älysti, mutta semmosessa kaupungissa, ettei haluta tulevaisuutta viettää kyseisessä kaupungissa. ("Venäläiskaupunki" nykyään)
 
Miun mies puhuu vuoronperään tusinasta lapsesta ja sterilisaatiosta... :angel9 Vähän epäilen että miten tän ekan kanssa menee ja kuin mie pärjään lapsen kanssa vaikuttaa aika paljon siihen mitkä on halut seuraaviin.
 
Tälle palstalle en oo vielä vastannutkaan. Mun mielestä mun mies suhtautuu raskauteeni huolettomasti, mutta ymmärtäväisesti. Jos mulla on selkä kipeä tai kun aluksi oli hurjat oksentelut, kävi hän kaupassa ja laittoi ruokaa ja imuroi. Niitä hän tekee normaalistikin, mutta nyt enemmän. Ja hierontaa saa joka ilta jos haluaa. Toisaalta sellainen huolettomuus kuvaa miehen luonnetta, eikä esim. patista lääkäriin vaikka itse en sitä tajua et oisi pitänyt jo mennä (viittaan taas alkuraskauden pahaan selän tulehdukseen ja pahoinvointiin).

Nyt hän etsii meille asuntoa ja vaunuja aktiivisesti. Ja ehdottelee myös kaupassa millaisia vaatteita voitaisiin pikkuiselle ostaa :) Mä oon tyytyväinen, en voi kauheesti valittaa - ainakaan tällä hetkellä.
 
meillä miekkonen ei juurikaan intoile tulokkaasta, vaikka suunniteltu pienokainen onkin. välittää kyllä musta ja pitää huolta, silleen normaalilla tasolla kai. mut ei kyllä ole tutustunut yhtään mihinkään vauva asioihin saatika ehdota mitään että hankittais tms... vähä on olo ku yksin ois tän asian kanssa.
ymmärrän et ei samalla tasolla intoile kun minä, mut vois joku vauvaan liittyvä kiinnostaa sentään. ei se nyt korviaan sulje jos asioista puhun, mut ei kyllä ite aloita keskustelua mikä vauvaan liittyisi...
oon jopa asiasta huomauttanut, muttei ole vaikutusta ollut. kumpa jonain päivänä asia ois toisin, edes vähän, kivempi se ois enemmän odottaa 'yhdessä' jos tiedätte mitä tarkoitan...
 
Ei meilläkään mies mitenkään aktiivisesti osallistu. Mä ehdotan kaikki ostokset yms. ja mies myötäilee. Mä kerron kun vauva liikkuu ja laitan miehen käden masulle. Eikä se mua hirveesti ressaa, mies kuitenkin tuntuu iloiselta asiasta. Sen luonne vaan on vähän semmoinen jäyhempi.
 
Samoin. Mies tuntuu olevan enemmän huolissaan ja peloissaan eikä oikein uskalla intoilla. En kyllä tiedä, intoilisiko muutenkaan :) Rahojen riittävyys, nukkuminen, seksielämä ja parisuhde jatkossa tuntuvat olevan hänellä ne suurimmat ajattelun aiheet vauvan tulon lähestyessä. Ei niinkään, mistä saisi ihanimman pinkin vuodekatoksen siihen pinniksen ylle.

(Eikä näistäkään huolista aloita "keskustelua" vaan saattaa nukkumaan mennessä mumista noita että "hyvähän se nyt on kun vielä saa nukkua" tai "kivaahan tää niin pitkään ku ei oo ketään kyyläämässä pinnojen välistä" jne. joista sitten minä aloitan keskustelun...)
 
Tulevalla isällä oikeen aktiivinen ote päällä! Tässä mä täytän hänen alkoholikyselyään ja olisin voinu kuulemma myös tuon voimavara kaavakkeen täyttää. Jätän sen kuitenkin herralle itselleen. Musta on muutenkin muodostunut jonkinlainen hyväksi käytettävä kotiorja. Miehellä alko eilen kurinalainen dieetti ja kukas muu kuin minä tekis salaatit, paistais kanat, höyryttäis vihannekset ja siihen vielä omat pöperöt päälle. Niin ja en enää edes muista monta kertaa olen tänään tiskannut, ku tota ruokaa saa olla vääntämässä kahen tunnin välein. Että tälläisiä terveisiä sairaslomalta. 'Onneks' pääsen torstaina töihin!
 
Jaksamista Lälly!! Toivottavasti saat kiitosta uurastuksesta edes jossain vaiheessa...

t. toinen kotiorja
 
Kiitos hymykuoppa! :) Ja oikeesti kiitoshan mulle riittäisikin palkaksi, mutta mies kun pitää aika itsestäänselvänä tekemiäni asioita. Taidanpa huomenna jättää kaiken tekemättä ni katotaan kuinka tää huusholli pyörii! Toivottavasti siellä asiat sentään vähän paremmin..
 
Meillä on eka yhteinen neuvola tänään ku mies tulee tohon lääkärineuvolaan mukaan (on ollu ultrat mutta ei oo muihin neuvoloihin töiltään päässyt). Tästä ku sanoin että olis molemmille vanhemmille oikein erikseen tarkoitettu niin lupas järjestää työt niin että pääsee.

Pitää tänään ottaa puheeksi toi synnytys ja synnytyspelkokin. Siis itse synnytys ei pelota minua yhtään, eikä kipu. Eikä edes sairaala. Vaan se, että sieltä osuu sit vastaan joku sellainen kätilö, "joka tietää miten tää homma hoidetaan" ja sanomatta tai kysymättä mitään tekee turhaa sisätutkimusta tai haluaa turhaan käyrille tms. Onhan se hyvä ensisynnyttäjänä olla sairaalassa ku meiltä on kotoota 55km sinne matkaa, ihan jos jotain sattuu. Mutta toisaalta en haluais että "jotain sattuu" sen takia että ite oon siellä peloissani tai paniikissa ku osuu joku vähä reippaampi hoitaja kohdalle joka vaa kertoo miulle miten ne asiat nyt menee sen sijaan et antais miun synnyttää rauhassa. Tai pahimmassa tapauksessa tekee sisätutkimuksen kysymättä/varoittamatta tai esim. kuten kaveri ei ehtiny kissaa sanoa ku oli välilihaan tuikattu piikki ja leikattu auki. Mie tuntisin oloni raiskatuksi jos noin kävis. :sad001

Miehen kanssa otin sit tän eilen puheeksi ja hänelläkin on hyvin negatiivinen käsitys hoitoalan ammattilaisista, vaikka on siis hoitoalalla myös itse (perustason ensihoitaja). Hänellä on siis itsellänsä hyvin huonoja kokemuksia, muun muassa meinas henki lähteä kun kuukausia kestäneet oireet kulminoitui siihen että hänet lähetettiin pakkohoitoon psykiatriselle puolelle ja siellä onneksi osui tuttu henkilö kohdalle joka päätti TUTKIA mistä oireet johtuvat ja hänellä oli jo munuaiset lakannut toimimasta ja yläpaineet oli 60... "Pientä" häikkää joka oli jäänyt huomaamatta, hupsista.

Mitenköhän me tästä selvitään kun minä haluaisin luottaa paljon siihen että hän on minun tukena ja hän vain ruokkii noita minun pelkojani kun pelkää itsekin. No, tänään se lääkäriaika niin pitää siellä jutella.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top