Miten tuleva isä suhtautuu raskauteenne?

Meillä taas nämä uhmaiset lapsoset saavat välillä miehen, jopa minutkin unohtamaan koko raskauden :D En ole vihainen miehelle, koska tosiaan, kahden lapsen kanssa on vähän kiireistä..
2 v vielä heräilee joskus ja ei halua käydä ajoissa tutimaan niin me ollaan välillä illalla niin väsyneitä että tehdään "omia hommia" ja välillä sit kyhnätään ja ihmetellään masua kun keretään :)

Toivottavasti synnärillä tajutaan että nyt se oikeesti tulee ;D
 
Meilläkään tota innostusta oo saatu heräämään, ei sitten millään. Ajattelin, että rakenneultra olis sellanen etappi et menis ton miehenki kaaliin, että lapsi sieltä tosissaan on tulossa. Ja poika vielä, mutta eipä silläkään näytä olevan merkitystä.

Raahasin ton yks päivä vaatekaupoille, minä tietenkin maksoin kaiken. Aikasemmin ollaan ostettu vaunut, jotka myös maksoin. Ärsyttää niin suunnattomasti. Miehellä on meistä se parempi palkka, mut silti kaikki hankinnat tehdään mun lompakosta, ja mies saa sillä välin tuhlata omiin turhiin hankintoihinsa.

Niin eikä tolla tunnu maltti riittävän siihenkään, että tuntis kädelleen potkuja. Pari kertaa oon sen pakottanut ja sit kahen sekunnin jälkeen väittää et joo nyt tuntu ja vetää käden pois. Harmi vaan, et kyllä mäkin tiedän milloin siellä liikutaan, et senkus valehtelee. Ehkä pieni henkisen kasvun ja valmistautumisen paikka tolla meijän "isimiehellä"..
 
Mieki oon yksin maksanu nää. Yhtä rahaton oon kyllä ko mieheni vaikka opiskelee. Hoidanha mie kaikki autokulut lainoineen ja omat opintolainan maksut.. Eli tuplaten menoja. Hällä on oikeesti enemmä varaa ko mulla. Vähä kyl kyrsii minuuki. Et on saanu nyhtää 1500e omast selkänahasta mitä on mennyt yksin mulla noihi... Plus muut raskautee liittyvät lääkeostot yms on katsottu mun omiks menoiks.. Pikkase epäreilua ku ollaa pyritty puolittaamenot molempien rahatilanne ku on tää enkä oo töissä enää.
 
Mie oon myös maksanut lähes kaikki tarvikkeet itse vaikka mies on töissä ja mie oon työttömänä / opiskelijana. Joku about 700 € on mennyt kaikkeen kun on edullista etsinyt, se on yhden kuukauden tulot miulle. Isoimmat menot on ollu vaunut, kaukalo ja rintapumppu (niihin on mennyt tosta summasta puolet) sekä kantoliinat (about 110€ / 4 kpl). Tai mies on maksanut kaks vaatepakettia kun oon pyytänyt, toisten hinnasta en tiedä, toisiin meni muistaakseni 42€. Oli puhetta et maksais tuon vauvavakuutuksenkin mut eipä oo ollu rahaa, muut laskut vienyt. Sitä en oo tosin laskenu tohon tarvikehintaan kun se on "pakko" ottaa.

Se sentään lohduttaa ettei miehelläkään oo oikeasti rahaa. Ois vähän eri, jos se kävis ravintolassa syömässä tai jollain 7 € lattella säännöllisesti ja ite sais laskee sen yhden kahvin hinnalla meidän kahden ihmisen kahden päivän syömiset... Uutta vauvanvaatetta en oo kaupasta ostellut vaan käytettynä tilannut sen pari isompaa vauvanvaatepakettia ja joitain yksittäisiä (haalarit jos on vielä kylmä). Kestovaipat jne. on kaikki hankittuna. Yllättävän edullisesti noita löytää kun jaksaa vaan etsiä ja kytätä nettihuutokauppoja ja myydään-palstoja :) Mut ei tuu paljon mitää ylimääräistä hörhelöä ostettua vaan siks et "se on kiva."
 
Meillä se hyvä että ku plussasin ni laitettiin iha "vauva säästö" purkki johon kumpiki on rahaa laittanu oikeestaan kaiken "ylimääräsen" mitä on saatu. Ja hyvin siellä on pitkälle toista tonnia kasassa. Vaunut on jo niillä rahoilla ostettu. Toki nämä muutama pienempi hankinta niinkö bodyt on menny mun pussista. Mut toi säästö oli kyl huippuhomma! :D
 
Näinhän se näyttää menevän. Naisen pussista maksetaan vauvakamat. EIpä noita miehiä, paitsi Hymykuopan, kiinnosta shoppailla vauvalle mitään. Vaunuostossa mies oli mukana kun esikolle ostettiin mutta kun mentiin niitä hakemaan niin mies oli krapulassa, minä ajoin, ja maksoin... Että näin.. Mut hei, en oo mikään pirttihirmu, ettei sais ottaa välillä, otanhan mäkin silloin kun en ole raskaana. Mutta kieltämättä nyt tuntuu taas siltä että teenkö tätä vauvaa yksin kun ei tota miekkosta taida edes kiinnostaa ne hankinnat mitä olen tehnyt. Sitä vaan ärsyttää kun ne ei mahdu mihinkään ja lojuu pöydillä... No menis sitten helvetti ostamaan sitä säilytystilaa jostain. En mäkään nyt kanna mitään vaatekaappia tai lipastoa kaupasta ulos tän mahan kanssa! ARGH JA IRGH!
 
Meilläkin oli toi säästöpurnu juttu johon saatiin 300e, mut sitäkin itseasias mie ite säästin ja oli miulla onneks vikasta palkasta säästössä pahan päivän varalle, et niillähä täs on osteltu. Ärsyttää vaan, ku oon säästäny ne ite ja sit tiiän, et miehel on monta tuhatta itellään säästössä, mut nehä on säästöjä... Mitähä ne miulla sit oli?
 
Meillä miun äiti eli tuleva mummi on käyttänyt tohon vauvaan jo enemmän rahaa kuin tuleva isä... Se osti miulle t-paitoja, legginsejä, yhet college-housut ja pari neuletta henkkamaukalta heti raskauden alkuun ja nyt laittoi satasen vaunukassaan ennen joulua. :p
 
Joo sama! Vähä päälle satkun oon mieki saanu omalta mudelta. Oottelen jospa toi mies rupeis maksaa tota kaukaloo, telakan maksoin opintolainatililtäni jolla ei oo yhtää enää säästössä, kun tauotin sen vuodeksi. Kaukalo oli pakko ottaa puolen vuoden korottomalla osamaksulla iha sen takia, et jos ite joutuu maksaa senkin.. Ois vaa kiva saada itelleen kesällä sopivia vaatteita, edes ale-rekistä. Nyt kun en oo raaskinu mitään hirveemmi ostella vaan venyttän entisii.
 
Meillä mies ollu innokkaampi laittaa purkkiin rahaa ja laittaa sinne kaiken minkä käteistä saa. Auttaa kavereita remontissa ja niistä tulevat rahat purkkiin yms.. :) en siis valita vaikka muutaman pikku ostoksen oonki ite maksanu! :) voihan se olla että kun niitä aletaan sieltä purkista ottaa pinnikseen, hoitopöytään, turvakaukaloon jne ni isäntä alkaa suutaan mutristaa :D mut ite ehotin aluks että laitetaan kaikki hilut ja vaikka viiskymppiä kuussa ni mies oli sitä mieltä että ns ylimääränen pitää laittaa purkkiin ku muute pärjätään hyvin. Mut ei meillä edelleenkää oo miehellä löytyny mielenkiintoo hankintoihin ja sanoin et ku huomenna mennään ostoksille ni kattoo hänki jotaki vaatetta yms vauvalle minkä haluais eikä vaa kule suu mutrussa perässä ku kuitenki ne on hankittava. :D toivottavasti huominen rakenneultra muuttaa miehenki kiinnostusta :rolleyes:
 
Meillä varmasti haluais osallistuu ja ostaa, mutku on nii pihi! :confused: Miekään en tahtois vähäsiä rahojani laitella hirveesti mihinkää, mutku nimenomaan ne on vaa hankittava! Etsimällä ja tutkimalla hintoja. Ja totta jos puhutaan niin onhan tää ollu super kivaa ostella kaikkee pikkuselle! :)
 
Täällä mies on ottanut vaarin siitä, kun pari kertaa tihrustin itkua aiheesta "en halua ottaa yksin vastuuta kaikesta". Se oli eka tosi passiivinen kaikkien hankintojen suhteen ja tuli vieläpä usein toppuuttelemaan mua, kun yritin netistä opiskella jotain kantoreppujen eroja... Ihan kuin se olisi kuvitellut, että esim. hyvät, halvat vaunut ilmestyy tyhjästä ilman mitään meidän panosta. Tai pelännyt, että sekoan nettikaupoissa ja ostan heti kaiken. Otti ihan törkeästi pannuun, kun itse pelkään että kaikki jää viime tinkaan eikä tiedetä mistään mitään.

Sanoin sille asiasta pari kertaa kunnon hormoni-itkujen kera. Selitin, että mua ahdistaa jos se kuvittelee että vauva-asiat kuuluu automaattisesti mulle ja että mä myös tiedän niistä luonnostani kaiken. En nimittäin tiedäkään kaikkea, vaan joudun opettelemaan. Yhtä hyvin hänkin voi opetella. Nyt mies on skarpannut huomattavasti ja ymmärtää esim. vaunuista enemmän kuin minä. Se jopa hoksasi oma-aloitteisesti, että mullahan on aika paljon hommaa imetysasioiden opettelussa, joten ehkä hänen on reilua ottaa mua enemmän vastuuta tavarapuolesta.

Tuntuu vaan, että sekin oli kuvitellut, että naisiin asennetaan munasarjojen mukana kaikki mahdollinen tarvittava tieto vauvanhoidosta ja -kamasta, joten miehet voi ottaa rennosti ja korkeintaan hiihtää perässä kaupassa, kun kaikkitietävä naaras tekee valinnat. Mut mulla ei ole yhtään kaikkitietävä olo!
 
Meillä menee kyllä yleensäkin työnjako niin, että mä olen käytännön ihminen, mies taas romanttinen haaveksija. Varmaan siitä oikeasti tuntuu vaikealta tajuta, että mun tapa valmistautua syntymään on niin koruton. Mies haluaisi tuijotella mua silmiin ja haaveilla ensi kesästä, mä oon vaan että "hmm, mitenköhän näillä vaunuilla pääsee lumipenkan yli?"
 
Mun mieheni on kyllä ollut alusta asti innoissaan asiasta ja jutussa täysillä mukana. Alusta asti on halunnu pidellä masua, vaikka alkuun tiesikin ettei sieltä mitään tunnu, mutta halusi tietää millä kohtaa vauva siellä on. Alun pahoinvointikautena kyseli aina töistäpäin mun vointia. Mieheni tuli myös mielellään mukaan ensimmäiseen neuvolaan, nt-ultraan ja ensimmäiseen rakenneultraan. Häntä ja minua myös harmittaa suunnattomasti, kun hän ei pääse mukaan noihin Taysin ultriin. Nyt hän päivittäin kyselee onko vauva potkinut päivän aikana ja iltaisin haluaa masua kokeilla, meidän kaveri vaan ei tykkää potkia silloin kun mahaan kosketaan niin ei ole isi päässyt montaa potkua vielä tuntemaan. On se tuleva isä ollut mukana myös sitten jo ostelemassa vauvalle tarvikkeitakin. :) On ollu hienoa huomata, että tuleva isi on täysillä hommassa mukana.
 
Meillä mies täysillä mukana. Rahallisestikin hän laittaa vauvan juttuihin enemmän ku mä, johtuen ihan siitäkin jo et hän on kokopäiväduunis ja mä opiskelija+osa-aikaduunissa sen rinnalla. Ollaan paljon ostetty käytettynä ja lähinnä mä ne tuotteet oon metsästänyt (tori.fi,kirppis, tuttujen luota, alemyynnit) mut mä tykkäänkin ettiä ja kattella noita joten se ei harmita et se on ikäänkuin mun vastuulle jäänyt. Mies oli kyl aluks sitä mieltä "kaikki uutena meidän prinsessaa varten!", et piti toppuutella ja selittää et myös käytettynä löytyy hyvää kamaa, ei tarvii kaikkii rahoi tuhlata :grin
On se muutaman kerran myös vapaapäivänä ollut "no, mennäänkö ostamaan vauvalle vaatteita ku ei oo muutakaan tekemistä?"
Se tuntee mut sen verran hyvin et osaa olla tukena ja mukana,tykkään olla ajoissa liikkellä ja välttää mahdollisimman hyvin viimehetken ostospanikoinnit. Ja näytti hänkin olevan tyytyväinen about valmiisen bebenhuoneeseen yms :)
 
Jotenkin oudolle kuulostaa noi teidän tekstit. Meillä on ihan alusta asti ollut yhteinen talous. Eli ei ole väliä kenen pussista menee tai kuka rahat on ansainnut, kun ollaan ja eletään yhdessä ja elätetään yhteisiä lapsia. Meillä on molemmilla omat tilit ja yhteinen tili ja tarvittavat asiat/jutut maksetaan milloin mistäkin, koska kaikki on kuitenkin yhteistä. Kummankaan ei tarvi kysellä toiselta voinko hankkia tuon tai tämän, kun luotto pelaa, ettei toinen hommaa mitään älytöntä. Mies nyt tienaa tietty mua enemmän ja aina on ollut näin, mut se ei tunnu kumpaakaan haittaavan.

Mä hoidan hankinnat lapsille ja kotiin, koska se kiinnostaa mua enempi. Mies taas hoitaa muita hankintoja, jotka ei mua niin välttämättä kiinnosta, eli yleensä auto- ja remppajutut yms. Miehelle ei oo niin väliä sillä minkälaisissa vaatteissa/vaunuissa/turvaistuimissa muksut kulkee tai millanen pesukone on kätevä tai mikä sohva sopii sisustukseen. Mulle sillä on väliä, joten siksi oon ihan tyytyväinen, et minä päätän mitä ostetaan ja mies kantaa ne kaupasta kotiin :p
 
Raha-asiat on niin jänniä. Ollaan kavereiden kanssa monesti juteltu et miten kunkin parisuhteessa raha-asiat toimii ja että riidelläänkö rahasta tms. Kaikillä omat syteemit ja tavat jotka usein itelle tuntuu ihan "häh, voiko noi elää". Mut kaikille toimii (tai sit aina valitettavasti ei toimi) erilainen systeemi :)
 
Ei tää mun raha-asia valitus niinkään liity siihen ettenkö luottais mieheeni. Tuntuu vaan taas siltä, ettei sitä kiinnosta tuleva lapsi kun ei halua tälle mitään ostaa ja kaikin puolin muutenkin asian suhteen vaisu. Muutenhan meillä on tosi hyvä balanssi taloudessa, eikä meillä oo ikinä tarvinnu nipottaa toisen rahan käytöstä. Kyse on ehkä enemmänkin siitä innostuksen osoituksesta, jota minä vielä odotan näyttäytyväksi, jossain muodossa edes. Ehkä se isyys konkretisoituu oikeesti vasta miehelle siinä kohti kun näkee lapsen ekaa kertaa ja saa hänet syliin, mut ite ku on tässä jo 110% mukana ni tuntuu vaan kurjalta.
 
Itellä taas on välillä syyllinen olo omista ostoksista vaikka en nyt mitään suoraan turhaa ostakaan. Niin kyl mie usein "hamstraan" sellaista mitä ei tartteis, esim. tänään tuli vielä lisää harsoja ja tilasin niitä vielä muutaman lisää ja kuivaliinakankaita myös kestovaippoja varten. Ei ne välttämättä kovin tarpeellisia ois ollu, siis nykyisillä jo pärjäis, mutta käyttöä niille tulee takuulla. Ja kun sekä miulla että miehellä on koko ajan rahat tiukalla ni olis kyllä tuplasti syyllinen olo noista jos ne olis samalla myös miehen pussista pois.

Meillä on niin eri prioriteetit rahan suhteen, minua ei yhtään haittaa käyttää "normaaliin elämään" ja kulutustavaraan välillä hieman enemmänkin rahaa kun pidän jotain luomuhedelmiä elämän luksuksena. Mies taas ostaa kaiken arkitarvittavan niin halvalla kuin suinkin vain löytää juuri laadusta välittämättä ja sitten käyttää minun mielestäni aivan käsittämättömiä summia vaikkapa remonttitarvikkeisiin (tosin etsii nekin niin halvalla ja kekseliäästi että täytyy nostaa hattua).

Nyt ei tule rahasta mitään kinaa, joskus harvoin minä teen ihan taloudenkin "isompia" hankintoja (esim. ostin uuden kahvinkeittimen kun edellinen hajosi) ja joskus kyllä mies käy ruokakaupassa ja kiltisti tuo sitä mitä minä pyydän. Mut epäilen et jos mies ois laskenu että just riittää tohon laskuun ja mie oisin käyny kahvilassa niillä rahoilla tai toisin päin, mie laskeskelisin että just on rahaa ruokaan ja mies ois ostanu niillä rahoilla moottoriöljyä ni siitä tulis kyllä takuulla riitaa. Projektina ois tässä "joku päivä" tehdä s-tilistä yhteinen käyttelytili arkimenoja varten mut miehen pitäis saada vielä aiempi oma S-tilinsä lopetettua ennen kuin voidaan liittää miun tiliin. Ei tunnuta saavan aikaiseksi kun täällä ei ole s-ryhmän toimipistettä niin tartteis joku päivä erikseen asiakseen ottaa eikä meinaa olla ikinä se päivä :p
 
No minuu vähä kyrsii se, et mie oon ollu joka on ostellu vaikka mitä, autoista lähtien ja kaikki autovakuutukset, huollot, lainat yms, että kyllä se vähä kyrsii että toisen pitää aina olla se joka ostaa ne kalleimmat kamat tai sit ollaan ilman (kuten kodinkoneet, matot, tv-tasot, astiastot jne). Viis vuotta tällästä ni se syö pidemmän päälle miestä, mutta enpä oo kehdannu riidellä kerran mie nipin napin tuun toimeen ite ostosten jälkeen ni ok. Mutta luotan siihen, etten aina oo ainut joka ostelee koha toi pääsee kunnon töihin ni sitte. Kyllä sen jokainen sitten, kun omalle kohdalle sattuu niin tietää miltä tuntuu olla maksajan roolissa ja kun toinen ei juuri mitään yhteistä ole ostanut (on se nykyää sängyn ja tv:n ostanu, jee). Vaikkei minua haittaa maksaa, mutta ois se kivas saaha kans jotai vain itselleen ostettua. Ja kun en itsekään ole vakityössä tai miljonääri vaan 1/4 osan vuodesta työttömänä.. Niin jotenkin vaan tuntunu nyt, et näinkö se taas meni, et mie ite maksan kaiken.. Mutta se siitä. Niinku in real life se siitä, en riitele raha-asioista. Itepä oon ostanu ja sillä sipuli.

Ja kerran mies on muuten aivan ihana ja mitä mainioin niin mitä sitä rahasta edes riitelemään paitsi jos se ois sellanen laiska siipeilijä, mutku ei oo.. :p Oon tyytyväinen, et miulla on luonteeltaan avulias ja ihana mies eikä tavallinen suomalainen "en viitti, kaljaa naamariin ja akasta viis" ukko. Mieluummin pihi ko tollanen tavan sika :)
 
Last edited by a moderator:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top