Miten tuleva isä suhtautuu raskauteenne?

Meillä mies muuttui ihan totaalisesti ekan ultran jälkeen. Hehkuttaa isäksi tulemistaan kavereilleen ja netistä kattelee ja suunnittelee kaikkea lapseen liittyviä hankintoja ja tekee töissä vapaaehtoisesti pitkää päivää ym. Hauska seurailla sen touhotusta :) Tulee toisesta ihan uusia puolia esiin.
 
Miten teillä miehet nyt suhtautuu asiaan? Täällä mies vaikuttaa "kyllästyneeltä" koko raskauteen!? :confused: aluksi höösäsi ja kiukuttelu ku ei päässy yhelle neuvolakäynnille mukaan josta sitte tohkeissani kerroin kuin vikkelä kaveri oli ollu..nyt sen into jää mahan taputteluun vaikka tuntus et nyt kai sitä pitäs alkaa suunnitella ja touhottaa, meilläki pesuhuoneremppa ja paljo muutaki remppaa saatava valmiiks huhtikuuhun mennessä eikä mies laita tikkua ristiin!ois hankinnoista keskusteltava[ainut hankita on vaunut tällä hetkellä..] ja vakuutuksista ja ja ja..kaikesta. ja seksihä nyt ei tuu kyseeseenkään! Hyvällä tuurilla saan kerran viikkoon eikä siihenkää tuu selitystä miks seksi loppunu oikeestaan olemattomiin entiseen verrattuna.tämä mamma alkaa olla aika hiilenä ku iskää ei tunnu kiinnostavan mikää mikä tapahtuu autotallin ulkopuolella! :mad: saapa nähä alkaako se kiinnostaa vai saanko iha yksinäni miettiä kaiken..ens keskiviikkona rakenneuä enkä enää miestä ees taho sinne matkaan!anteeksi avautuminen.
 
Lyyti, kuulostaa kovin tutulta kun odotin esikoista. Ei miehet pysty käsittämään vauvan tuloa, kun vasta synnyttyä. Sithän se tulee shokkina ja mun miehellä kesti 10 kk sopeutua.

Vasta kun esikoinen pysty kommunikoimaan paremmin, niin miehellä alkoi sujumaan. Hyvä isä hänestä on tullut ja ihana aviomieskin nykyään, mutta kyllä meillä oli kireetä. Raskausaikana mies katsoi mua ihan järkyttyneenä ja ei pystyny nauttimaan seksistä, se pelkäs jotenkin et satuttaa ja sitä häiritsi ajatus vauvasta. Ei se jaksanu pitää kättä mahalla niin kauaa, et tuntisi potkun.

Tämän raskauden kohdalla ihan erilainen. Anna sun miehelle aikaa, ei oo niilläkään helppoa tulla isäksi!
 
Meillä oli kanssa esikoista odottaessa aika seksitöntä :) Kotipsykologina tein päätelmiä, että se oli osa sitä miehen kasvua isäksi. Ymmärsi oman roolinsa tavallaan mun paisuvan olemuksen kautta. Nainen muuttuu äidiksi, joten miehen on "pakko" myös kasvaa isäksi. Lisäksi mukana oli pelko, että tosiaan seksi jotenkin sattuu vauvaan ja kolmas pyörä tuntui kanssa häiritsevän. Asiasta ihan juteltiin, mutta ei se paljoa silloin vaikuttanut. Seuraavien raskauksien kohalla en oo tämmöseen kuivaan kauteen miehen puolelta törmänny.
 
Mun mies on sanonut ihan suoraan jo ekaa odottaessa, ettei hän pysty käsittämään millaista se on kun sisällä kasvaa vauva, eikä oikeastaan kenenkään lapsen raskausaikoina ole osannut sitä noteerata ja siihen suhtautua kovin "myötäelävästi". Silloin ensimmäistä odottaessa se tuntui loukkaavalta, ettei mies tajunnut mua ollenkaan, mut oon oppinut kai ymmärtämään mieheni ajatus/tunnemaailmaa tässä suhteessa.

Satunnaisesti hänellä on tapana pitää kättä masulla ja sekin yleensä vasta ihan lopussa, kun on edes mahdollisuus siihen että liikkeet tuntuisi. Pitää kyllä raskaanaolevasta vartalostani. Seksiin vaikuttaa oikeastaan ainoastaan mun olotila ja vaihteleva halukkuustaso, mies tuntuu olevan kuin partiopoika siinä suhteessa.

Se vaan ei ole miehelle konkreettista kuten mulle ja se pitää ymmärtää. Vasta lapsen synnyttyä mies näkee ja kokee vauvan oikeasti. Ja meillä mies on kyllä rakastunut kaikkiin vauvoihin heti kun ne on nähnyt.
 
Meillä mies ollut alusta asti ihan innoissan, alkuraskaudessa piti vähän toppuutella ettei itsekin ois hulluna innostunut yleisen keskenmenopelon takia. Silittelee mahaa usein mut kärsivällisyys ei aina riitä odottamaan että liikkeet tuntuis läpi. Nyt viime viikkoina alkanut jo höpisemäänkin. Itsestä se tuntuu vielä vähän kummalta kun tulee niitä pieniä hetkiä siellä täällä ku unohtaa et ei tuolla mahassa on vauva :p
Ultrissa ollut mukana ja hymy ollut hällä aika herkässä joka kerta. Neuvolat taas olleet huonoon aikaan duunien takia niin ei oo vielä päässyt sinnekään mukaan, eikä pääse nyt ens viikollakaan. toivottavasti myöhemmin sitten. Muutenkin höpötellään kyllä tosta bebestä koko ajan ja siitä mitäs sitten ku se on täällä meidän kanssa. Tärkeetä mulle, ettei tuu sellasta fiilistä et oisin täs jotenkin yksin. Ainut asia mikä harmittaa mua, ja epäilemättä miestäkin on se et mun seksihalut on raskauden myötä hävinneet johonkin. Alun yrjööminen ja pahaolo yms tietty selitti sen mut nyt jotenki ei vaan tee mieli. Onneks voi olla läheisyyttä muutenkin, eikä mies syyttele tai painosta ollenkaan :Heartred
 
Meillä kyllä vois olla innostuneempikin. Tai edes kiinnostunut! Ei oma-aloitteisesti kokeile liikkeitä, ei todellakaan juttele vauvalle. Eikä kyllä mitään hankintojakaan tee. Mitä nyt isompaa autoa katselee netistä... Jutteleekin että hän on sitten esikoisen kanssa tiiviimmin kun vauva syntyy... NIin no varmaan luonnollista näin kun tissitakiainen on pieni mutta ei ole sanallakaan puhunut esim että alkaa sitten tehdä poikien juttuja kun vauva on isompi tms. Ärsyttää kyllä, olen raskaana siis yksin...
 
Nojoo, on se miehellekki kasvun paikka ja vaikeaki tilanne varmasti. Meillä tosiaan kaks keskenmenoa huhti-ja heinäkuussa joten lapsi on todella toivottu! Keskenmenojen jälkeen mies meni ihan lukkoon eikä ollu yhtään tukena ja sama oli nyt ku plussasin ni meni ihan lukkoon et vasta sillo 12 viikolla alko puhua vauvasta,ymmärrän pelon mut kuitenki se loukkas et vaikeina ja sinä hyvänäki hetkenä jätti mut asian kans iha yksin! :sad001 muutaman viikon jakso olla innostunu ja hössötti ja siihenpä se tyssäs. Tässä hormoni myrskyssä se vaan tuntuu nii pahalta ja ku se seksikää ei miestä innosta ni pelko on et johtuu mun muuttuvasta olemuksesta. Ennen seksiä saatto olla parikin kertaa päivässä! Ei tule kehuja et oisin nätti tai tykkäis mun masusta, möllöttää vaan. Kai se on kestettävä ja yritettävä pitää ittesä kasassa :rolleyes: kiitokset vastauksista! :)
 
Mulla on kyllä sellanen olo että mua onneks rakastetaan ihan yhtä paljon pallona kun ennenkin. Enemmän oon huolissani että mitä sit kun en ookaan enää ainoo sen rakkauden kohde! Nyt vielä tuntuu ihanalta kun mun masu saa hellyydenosotuksia ja huomiota mutta mitäs sitten kun se ei ookaan enää mun masu vaan toinen ihminen? Toivottavasti se tuntuu yhtä ihanalta...

Mutta oon kyllä huomannu, että hellyys, läheisyys ja kohteliaisuudet on mulle entistäkin tärkeempiä nyt kun oon ite epävarma ja välillä ahdistunutkin muuttuvassa kropassani.
 
hymykuoppa onko teillä kummallakaan lapsia entuudestaan? Meillä on miehellä nuorin poika 1,5 vuotta ja varmaan osaltaan tähän päädyttiin näin pian kun olen miestä poikansa kanssa seuraillut. Vaikka ei poika ole edes minun niin se näky miehestä lapsen kanssa täyttää sydämen enemmän täyteen rakkautta miestä kohtaan kuin vois kuvitella. En todellakaan osaa olla lapsesta mustasukkainen (lapsen äiti ja sen ajoittain ihmeelliset vaatimukset onkin sitten toinen asia).

Meillä mies on aika sopivan innostunut, tietää jo vähän mitä on tulossa kun lapsia on entuudestaan. Myös taitaa jännittää / pelätä lapsen tuloa silti jopa enemmän kuin minä vaikka ei olekaan asialla ekaa kertaa. Minua huomioi hyvin ja välillä jaksaa lapsiasioistakin intoilla. Mut miehelle noi lapset nyt ei suuntaan tai toiseen tunnu olevan mikään elämää suurempi asia vaan ihan vain osa sitä elämää. Mie oon se joka jännittää ja on vähä ihmeellinen asenteissaan välillä :) Onneksi ei oo seksielämäänkään vaikuttanut, yhteiselämään lähinnä sen verran, että ite oon vähän enempi tunteellinen ja herkkis ja muuttuvan kehoni kanssa epävarma. Ihanasti on mieskin yrittänyt parhaansa mukaan olla tukena vaikka ei aina itse tajua sitten mitä pitäisi tehdä vaan tarttee rautalangasta vääntää. Mutta parhaansa yrittää.
 
tää on molempien ensimmäinen niin siks varmaan jännittääkin. mutta en mä kai sitä ihan tosissani pelkää. nään painajaisia ihan muista asioista. meillä on molemmilla kyllä elämä muuttunu lyhyen ajan sisällä niin paljon että kaikki muutokset parisuhteessa ei johdu vauvan tulosta vaan muistakin syistä...molemmat ollaan varmaan yhtä huolissaan tulevaisuudesta mutta silti ihan hyvillä mielin odotetaan vauvaa. välillä mun ostovimmaa kyllä yritetään hillitä kun ei kaikkea kuulemma tarvii hankkia heti :D ehkä se on ihan hyvä kun rahastakin on niin tiukkaa!
 
Ite hankin kaiken heti ja hyvissä ajoin siks että jos ne joutuu hankkimaan viime tingassa tai matkalla sairaalasta kotiin Prisman kautta ni sit joutuu ottamaan just tasan sitä ja siihen hintaan mitä on tarjolla. Enkä muutenkaan tykkää kaupoilla pyörimisestä saati sitten vastasyntyneen kanssa perse revenneenä. Tulee varmasti lopulta kalliimmaksi niin, nyt on aikaa vertailla tuotteita ja hintashoppailla. Tietty jälkikäteen voi täydentää, olen yrittänyt ostaa vain sellaisen, mitä oikeasti sitten tarvitsee.

Niin meilläkin 2 vuotta sitten mies odotti exänsä kanssa huhtikuulle vauvaa ja minä odotin ihan toisessa kaupungissa 450km päässä avioeron virallistamista ja oman yritykseni konkurssia. Paljon on asiat muuttunut ilman tätä tulevaa lastakin lähiaikoina... :)
 
Täytyy kyllä kompata elmiinaa. Mikään ei ole hellyyttävämpää, kun lapsestaan höperönä oleva isi. Meiän esikoiselle luvattiin jo laitoksella pinkki porche ja paljon muuta, ihan mitä tyty vain haluaa :p meni niin sekaisin pikkutytöstään. :Heartred

Enempi on kirpaissut, kun nykyinen nuorimmainen saattaa itkeä isin perään iskän hävitessä, muttei äidin. Isi kun on ollut nyt enemmän hoitajana pari kuukautta, niin välillä olo on hieman syrjitty, kun äiskä ei olekaan niin "tärkeä". Mut näitä vaiheita lapsilla tulee ja menee.. Ja tiedän, et tilanne tulee taas muuttumaan, kunhan olen itse enempi kotona ja mies töissä.
 
Meillä mies on innoissaan tulevasta lapsesta,onhan se hälle eka ja kauan haluttu. Lueskelee netistä asioita ja odotus-kirjaa ja ilmeisesti mielessään miettii tulevaa. Yrittää kuulemma ajatella tulevaa muutosta mahdollisimman vähän,ettei malttamattomuus saa valtaa,kun ei jaksais enää odottaa. :) sekin odottaa että koska saa tuntea lapsen liikkeitä mahan läpi.
Itselläkin välillä tuntuu että mun muuttunut ulkomuoto ei olisi miehen mieleen. Ei sitä kyllä itsekään tunne itseään yhtä hehkeeksi kuin ennen. Meillä seksi harrastaminen ei ole muuttunut raskauden myötä,itse haluaisin useammin kuin mies.
 
Meillä ei mies enää lueskele vauvakirjoja tms. Esikoisen kanssa kyllä luki ja jopa kirjoitteli mietteitään ylös. Nyt lähinnä vaan silittelee masua silloin tällöin ja kyselee mun vointia. No onhan tää jo kolmas meille, ettei enää niin uutta asiaa.

Neuvolaan en ota miestä mukaan, mutta ultrakäynneille kyllä. Ja tietty synnytykseen. Täytyy vaan toivoa, ettei taas käynnistetä, ku toukokuussa on lapsilla vielä koulua. En haluaisi taas olla montaa päivää sairaalassa.
 
Meillä tehään talokauppaa ja kiillotetaan mopoa poitsulle, farmari käytiin myös hakemassa (perus.mies!)

Liikkeitä tunnustellaan ja masua pidetään hyvänä.

Tänään viimeksi isukki puhui pojalleen masuun "Moikka, iskä lähtee nyt töihin, oo kiltisti ja anna äidin voida hyvin, ja loppuun EURO PARLAMENTTI, ei mieheni ei ole eduskunnassa vaan kun lapselle puhuu vaikeita sanoja masuun niin siitä tulee fiksu! Tää oli varmaa luettu jstn yhtä järkevästä lehdestä ku 7 päivää :-D ... miehet...

Meidän molempien eka lapsi ja toivottu ♡ ollaan molemmat myös yli lapsirakkaita 8)
 
Mies surffaa edelleen etuovella, mutta vielä ei olla käyty kun parissa näytössä. Ja hoitaa kotia, tekee ruokaa ja on muutenkin vaan niin ihana ja rauhallinen vaikka itse olisin just väsyneenä haistatellu sille ja painunu peiton alle murisemaan. Siinä vaiheessa kun n. puolen minuutin päästä huutelen peiton alta anteeks niin tulee halaamaan :Heartred Mä en tiedä millai sitä pärjäis ilman tota.

Alkuun ei kauheasti itsekään lapsesta vouhkannu mutta nyt viimeistä r-ultran jälkeen ollaan molemmat puhuttu aiheesta tosi paljon. Liikkeiden tuntumisen jälkeen niin hän kyselee aina että mikäs on masussa meininki ja aina välillä haluaa kokeilla josko jotain tuntuis päällekin päin. Muistetaan me muutkin kuulumiset onneksi vielä kysellä ja välillä puhua vähän muustakin :rolleyes:
 
Meillä mies on suhtautunu ihan hyvillä mielin, mut kyllä sitä jänskättää hyvällä tavalla, silleen jänskä innoissaan. Kysyy joka viikko mitä siinä kirjassa tästä viikosta sanotaan, onko mite pitkä ja painaaks se mite paljo?

Ja joka aamu se sanoo mahalle huomenet ja antaa suukon. :P Ja mies se on joka kotonaki doppleroi. Ei voi sanoo muutaku, et saan olla onnellinen, et on tollanen kultakimpale rinnallain. Hirmu avulias se on ja auttaa pienissäkin asioissa, et välil sanon kyl että saan mie sen iteki :D Onneksi näin päin, et en oo raaskinu hermoja vetää ko kokoaja auttelemassa, kun suurimmaksi osaksi sitä apua tarvitaan kuitenkin, kun joillain on niin päi ettei mies evääkää liikuta asian suhteen.
 
Meillä mies on kokoajan ollut jotenkin enemmän tohkeissaan kuin mä. Alussa kertoili raskaudesta suurin piirtein kaikille heti ja muutenkin hehkuttaa kokoajan.

Toisaalta on ärsyttävän holhoava; "Älä rasita itteäs", "Älä tee tollasta", "Tarvitko apua", .... Onhan se ihanaa, että toinen huolehtii, mutta mulle tulee ihan tarpeeton olo itselle.

Mehän nähdään vain viikonloppuisin miehen reissutyön takia ja kyllä koko viikonlopun aina mies on käsi mahalla, juttelee ja laulaa mahalle (kuinka kornia!) ja huolehtii mun ja Repen hyvinvoinnista.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top