Miten tuleva isä suhtautuu raskauteenne?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Aretha
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ja ku on aika paljon näitä tyhjäpää äitejä jotka tosissaan ehottelee iseille että eivät tunnustasi isyyttäsä ku saavat paremmat tuet kun lapsella ei isää oo. En todellakaan väitä että täällä kukaan semmonen ois mut mun pointti on se et lapselle pitäis löytyä se isä että nää tämmöset äitit ei käyttäs sitä lasta aseena. Ja yleesä nää äitit on ollu niitä enempi ja vähempi aineittein käyttäjiä. Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä ku se ei mun tarkoitus taas oo!ärsyttää ku tiijän vaan monta tapausta ku nämä jotkut hörhöt ku osaa käyttää kaikkee hyväksi.
 
"Jos lapsen äiti ei halua selvittää lapsen isyyttä, hän voi myös halutessaan kieltäytyä siitä. Allekirjoitettuaan asiaa koskevan asiakirjan lastenvalvojan luona, äiti voi hakea lapselle elatustukea, joka voidaan myöntää hakemiskuukauden alusta (ei syntymäkuukaudelta). Lastenvalvojan tulee kuitenkin jatkaa isyyden selvittämistä, jos mies tunnustaa isyytensä."

okei olin väärässä! Sori :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Tsemppiä pikkulintunen, pystyn todella helposti samaistumaan...
Kyllä miusta tuntuu vähän hupsulta se, että jotkut isät ei ole millään tapaa mukana odotusajassa, hankinnoissa, missään! Ja sitten kun niitä yhtä äkkiä alkaa kiinnostamaan, niin niiden pitäis saada se huoltajuus ja että saavatkin päättää asioista. SILLON KUN HEISTÄ SATTUU SILTÄ TUNTUMAAN.
Vaikka lapsen äiti on joutunut yksin käymään läpi sen odotusajan ja kaiken. Aika helposti tulee sellainen olo, että ei halua sellaiselta mieheltä mitään, joten se siitä isyyden selvityksestä.
 
Nyt on alkanut tulevaa isää jännittämään, sanoi eilen saunassa että kohta on uusi vauva ja hän odottaa innolla ja jännityksellä :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Musta tuntuu että meillä on tilanne jo paranemaan päin pikkuhiljaa. Isi odotta jo kovasti pienen tuloa ja vaikka onkin paljon poissa kotoa niin osottaa meille enemmän huomioo kotonaollessaan ja muistaa välillä viestillä kun on poissa. Juominen on nyt ilmeisesti poissa kuvioista varpajaisiin saakka ja siihen oon tosi tyytyväinen! Saa nähä pitääkö lupaus, mutta haluun ainakin uskoo siihen :) Muutenkin on parempi mieli kun mies oli maanantaina mukana neuvolassa ja on muutenkin osallistunu nyt vähän enemmän. Tulin sunnuntaina kotiin vanhempien luota niin kotikin oli siivottu <3
 
Vielä kun se tupakointi poistuis kuvioista niin mun mieli olis asian suhteen tyyni! Siitäkin aiheesta kyllä keskusteltiin eilen ja lopettaminen on mielessä koko ajan. Enää pitäis saada se ajatuksista käytäntöön!
 
Onko täällä muita kenen mies tupakoi? Miten suhtaudutte asiaan? Miten meinaatte menetellä vauvan kanssa jos mies ei aio lopettaa tupakointia?
 
Se tupakanpolton lopettaminen voi olla äärimmäisen vaikeaa miehelles.
Ite poltin vielä alkuraskaudesta- ennen meni toppa, pikkuhiljaa sain vähennettyä. Ensin 10 tupakkaan ja siitä sitten vähentämään vielä lisää. Poltin puolikkaita tupakoita, joskus otin vaan parit savut. Mutta pakko oli saada. Se lopetus otti aikaa kuitenkin monta kuukautta, niin paha se riippuvuus oli, ainakin mulla joka olen polttanu 15 vuotta. Mutta nyt siis olen ollu kokonaan ilman tupakkaa jo useamman kuukauden.

Mutta mullahan oli maailman paras kannustin siihen lopettamiseen, en vois uskoa että olisin pystyny lopettamaan ilman tätä odotusta. Se huono omatunto, joka tuli aina kun otti yhdetkin savut. Se oli jotain kauheeta.

Pahinta on se että "morkataan" ja syyllistetään toista kun ei pysty lopettamaan kerralla. Siis tää että "etkö muka voi lopettaa, mikä siinä on niin vaikeaa" ym...
Mulla ei lapsen isä tsempannu ollenkaan, lähinnä harrasti tuota syyllistämistä. Mutta se tuki mikä tuli kavereilta, oli aivan älyttömän tärkeää. Ne jaksoi riemuta jokaisesta tupakasta jonka sain vähennettyä, ja se oli mulle myös aivan älyttömän tärkeä kannustus!
Joten jos painitte näitten asioitten kanssa, ja pitäs saada esim. ne miehet lopettamaan, niin muistakaa, että positiivinen asenne teiltä sitä asiaa kohtaan on aivan älyttömän tärkeää. Väittäsin että tärkein.

Mulla on edelleen pelko et sytytän tupakan heti, kun pääsen synnäriltä. Siinä on taas sellanen paikka, et toivos et joku kannustas siihen tupakattomaan elämään.
 
Tinska ollaan molemmat varauduttukin siihen ettei se lopettaminen tuu olemaan helppoa ja mä oon yrittäny olla positiivinen ja kannustaa, kehua iltasin kun päivässä on menny vaan muutama rööki mutta aina on kuitenkin tullu sit taas se hetki että tulee takapakkia ja sit meneekin aski päivässä...
En halua että mies tulee tupakanhajusena ja hengitellen niitä myrkkyjä vauvan lähelle ja siks lopettaminen olus nyt tärkeetä. En myöskään haluu että lapsi kasvaa ympäristössä jossa tupakointi on ok. Mutta en vaan tiiä miten ton miehen sais nyt oikeesti vihdoin ja viimein lopettamaan! Parempihan se ois lopettaa nyt kun synnärillä sitten!
 
meillä kans ukko poltti.. iteki oon polttanu yli 10 vuotta mut lopetin alkuraskaudessa.. ukkokin sillon samaan aikaan, mut ei pystyny oleen ilman paria päivää kauempaa.... tosi vaikeeta sillä on tuntunu olevan.. nyt se on ollu muutaman viikon ilman... ja alkaa näyttää jo paremmalta :)

ite yritin sitä mahd. paljon tsempata ja et "hei mäki pystyin!".. minähän se heikoin lenkki oon aina ollu :wink mut kyllä mä sille jouduin tiukasti välillä sanomaan, et polttaa iltatupakan jokunen aika ennen nukkumaan menoa. se haju oli niiiiiiin hirvee ku tuli melkeen suoraan ulkoota viereen :confused: ei siinä mitkään hammaspesut auta.... ja et ei mitään asiaa mun viereen, jos just käyny ulkona..
ja se on auttanu ku on laskettu paljonko sitä rahaa jää kuukaudessa... vaikkei mulla menny askiakaan päivässä, mut ukko kumminki poltti yli, eikä mitään halvinta merkkiä... ja nyt on se raha laitettu säästötilille muhimaan... rahan perään ukko kumminki ymmärtää, niin se on vissin sitäkin kautta honannu et kuinka paljon se oikeesti maksaa... jo niistä meikäläisen sätkistä on hyvä raha kertyny :)
 
Ite poltin jossain välissä, enemmän tai vähemmän, 10 vuotta putkeen. MIKÄÄN ulkopuolinen taho ei olisi saanut lopettamaan. Se on täysin itsestä kiinni ja ainakaan mulla kenenkään muun hyväntahtoiset tai uhkailevat kannustukset eivät auttaneet. Saati sitten ne laskelmat, että "näin paljon voit säästää"...

Molemmat oltiin siinä vaiheessa poltettu nyk. mieheni kanssa pitkään ja sitten mies tilasi meille sähköröökit ja nikotiininesteet. Sen jälkeen ei tarvinnut tavallista tupakkaa polttaakaan. Poltettiin sähkötupakkaa n. 3 kk (oli helppoa, kun pystyi missä vaan, kun on pelkkää vesihöyryä) ja sitten ei enää sitäkään halunnut.

Siitä on nyt 2,5 vuotta aikaa ja sinä aikana olen 2 kertaa maistanut savut tupakkaa -enkä oo palaamassa. Eli sanotaanpa sähkötupakasta mitä tahansa, niin meillä se ainakin auttoi lopettamisessa.

Mies alkoi nyt sitten pikkusikaria vähän iltaisin polttaa, oon sen hänelle sallinut. Vauvaa hoitaessa ei kuulemma polta. Enkä tuosta oo mitään sanonut, itse se päätös pitää tehdä.
 
Tuo sähkötupakka on kyllä varmasti ihan kokeilemisen arvonen juttu.
 
Mä olen alkanut välillä nimittämään miestä isiksi. :smiley-ashamed005 Tosin ihan herjalla vain, ja ihan aion jatkossakin puhutella häntä etunimellä. Lapselle varmaan puhutaan toisistamme isinä ja äitinä.

Mutta tämä ihana isi kysyy joka aamu ensimmäiseksi ennen kuin silmiään edes avaa, että onko poika jo potkutellut. Ja iltaisin juttelee mahalle ja pärisyttää suullaan mun napaa. Ihanaa, kun toinen odottaa! Ja on ihanaa, kun silittelee mahaa muutenkin usein ja kehuu sitä muhkeaksi.

Tää meidän keissi ois voinut mennä aivan toisinkin - oltiin niin vähän aikaa seurusteltu, kun plussa tärähti - etten voi olla kuin yltiöonnellinen mun tulevasta pikku perheestäni.
 
Tupakoinnista: itse poltin varmaan jonkun 15 vuotta kaiken kaikkiaan, välillä oli taukoja, mutta pitkään kuitenkin. Ja loppuaikoina paljon. Jouluna tuli vuosi savuttomana täyteen eli ehdin onnekseni päästä röökistä hyvissä ajoin ennen plussaa - mutta siihen se olisi mulla viimeistään sillä sekunnilla jäänytkin!

Lopettaminen on vaikeaa. Tupakoiminen on kivaa, röökistä tulee hyvä mieli. Motivaation lopettamiseen täytyy tulla jostain niin syvältä itsestä, ettei sitä muut pysty horjuttamaan. Ulkopuoliset ei voi kuin kannustaa ja tukea.

hymykuopan mies vois kokeilla esim. Champix-kuuria, jos lopettaminen tökkii pahasti. Se on reseptilääke ja kuuri on melko kallis - mutta niin on röökikin! -, mutta "hyvänä" puolena sen aikana saa tupakoida. Lääke vaikuttaa mielialalääkkeen tavoin poistaen pikkuhiljaa ne fiilikset, mitä tupakoinnista saa. Polttaminen jää sitten itsekseen pois, kun ei siitä saa mitään irti.
 
meillä ei toiminu toi sähkötupakka ollenkaan.... ite käytin viikon verran nikotiinipurkkaa ja sit vaihdoin senkin tavalliseen... ukko on ollu ilman nuuskan avulla.... joskus miljoonia yrityksiä sitten meillä oli ne nikotiini inhalaattorit, se oli ihan ok, mut pidemmän päälle ei toiminu ja mulla toi lääke vei yöunet.... laastarista mulle tuli ihan kauheen paha olo.. se on ihan vaan kokeiltava mikä tapa on paras, mut keinoja on onneks monia... tiedän montaki ketkä on tosta noin vaan jättäny tupakan tuhkakuppiin ilman mitään apua......
 
Meillä mies polttaa, oli kyllä 3 kk ilman mutta lankesi sitten.
Mulle riittää kunhan ei puhaltele savuja lapsien naamalle.
Oma isäni poltti jopa autossa kun olin itse siellä sisällä, äärimmäisen hölmöä.
En saanut astmaa, en muutakaan pahaa.
Eipä se terveellistä varmaan ollut!
Ja ennen vauvan sylittelyä pistän pesemään kädet.



Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Juu, noista lopetuslääkkeistä tulee kuulemma joillekin tosi villit unet. Yksi tuttu lopetti niillä ja veti ihan duracellina pitkin seiniä, kun oli niin täynnä virtaa.

Itse käytin parisen viikkoa laastareita, mutta sitten ne alkoivat haista omaankin nenään niin pahalta, että oli pakko lopettaa. Liimasin laastarin nilkkaan, mutta silti se döfis jotenkin tuntui ja äklötti.
 
ukko ehdotti joskus et jos ostais sen kielipesurin :p vois tupakan jälkeen pestä kielensä, niin ei haisis hengitys.... mut sanoin, et sit sais varman sillä pesurilla pestä vaatteensa ja naamansakin......
 
Takaisin
Top