Miten tuleva isä suhtautuu raskauteenne?

Oli pakko lisätä noi, että tää on MIUN ajatus OMISTA tuntemuksista. Kun tää on kuitenkin iso aihe ja jokaisella omat käsitykset tämän aineen käytöstä. Että en todellakaan halua loukata ketään omilla ajatuksilla mitä ajattelisin omalla kohdalla. Enkä ole mielessänikään tuominnut ketään päätöksistään että juo tai ei juo raskausaikana. Ei ketään voi tuomita. Ihmiset ajattelee eritavalla asioista.

:)
 
Mulla on vähän ristiriitainen suhtautuminen alkoholiin kotioloissa. Bilettäessä tykkään kyllä ottaa kun on hyvä syy ja hyvä porukka koolla. Nyt ei ole kyllä kertaakaan tullut sellainen olo että tekispä mieli riipaista kännit.

Mä jaksan aina yllätyä että jos ollaan vaikka miehen muksujenkin kanssa anoppilassa niin tarjoavat viiniä ja olutta meille. Mun kotona ei viinaksia kulutettu, saunakaljan ovat vanhemmat joskus tainneet juoda. Äiti kävi ekaa kertaa elämässään Alkossa kun hakivat mulle lakkiaisskumppaa. Eikä isä meinannut edes siitä antaa mulle lasillista, omissa juhlissa, täysi-ikäisenä! :grin Äitini on toki minullekin tiennyt kertoa että oon alkoholisti, olenhan mä kerran osunut niiden silmien eteen humalapäissäni teininä.

Mä en juuri koskaan juo kotona edes yhtä, en vaan osaa. Silti mun mielestä kyllä kotonakin voi ottaa myös lasten aikana alkoholia, ruuan kanssa tai rentoutumiseen. Mutta esim. lasten aikana järjestettäviä kosteita kotibileitä tai illanistujaisia en ymmärrä. Tai että toinen vanhempi vetäisi ihan kunnon kännit.

Mies on tässä suhteessa vähän nipompi. Ei suostu edes maistamaan kaljaa lasten aikana. Ja nyt on jo puhunut tyyliin absolutismista. Ja sekin vähän mua ihmetyttää kun en halua että lasten takia varotaan kaikkea normielämää. Melkein tekis mieli sanoa että juo nyt se saakelin saunakalja kun mieles tekee vaikka omiin tapoihin se ei ees kuulu. Mä oon kauheen vaikee ihminen :rolleyes:
 
meillä ei kotona kans viinan kans läträtty koskaan.. perjantaisin oli sauna (asuttiin kerrostalossa niin oli tietty saunavuoro aina) ja sillon oli äitil ja iskäl "saunaolut" iskällä olvin ykkönen ja äitillä omenasiideri... lapset saatiin muumi tai smurffilimua... jouluna oli pieni pullo punaviiniä, mistä äiti joi väkisin lasin pohjallisen ja loput meni viemäriin...

mulle tuli kans vähä järkytyksenä ukon suvussa viinan/viinin käyttö... kaikki voivottelee appiukon alkoholismia, mut silti AINA ruualla pitää olla puna/valkoviiniä..... sit ne hienohelmat sitä vähän maistelee ja loput apiukko vetää kitusiinsa autotallissa.... ei mahdu mun järkeen, enkä periaattesta ole koskaan siellä viiniä ottanu... en mäkään absolutisti ole, mut mä juon just sen maun takia.... ja mun makumieltymykset on melko rajoittuneet.... ukkokin puhu aina juovansa maun takia, mut monet tissuttelu riidat ollaan käyty... nyt sekin on siirtyny pääosin ykköseen, et saunan jälkeen juo yhden tai kaks sitä ja ite ainakin väittää, että se maistuu paremmalta ku se normi kolmonen.... ja onneks se on muistanu mun ukaasin, et kotona ei kännätä jos on lapsia paikalla :)
 
Mä kyllä saatan juoda lasin viiniä ruuan kanssa, mutta harvemmin kotona kun joutuisin juomaan viinit yksin. Miehelle kun ei kelpaa. Vanhempien luona, juhlissa tai ravintolassa kyllä. Niin mun kotonakin on tehty enkä nää sitä ongelmana. Mä en vaan haluu että mun lapset näkee vanhempien juovan humalahakusesti. Tai vaikka ei näkis juovan niin että näkis meistä jompaa kumpaa humalassa. Mun mielestä humalassa oleminen ei kuulu vanhemmuuteen. Mä oon tainnu nähä isäni humalassa kerran ja sekin oli vasta muutama vuosi sitten. Uskon siis siihen että esimerkissä on voimaa ja luulen että mies on samaa mieltä.
 
surullista oli mun mielestä kuulla, kun mies kerto et ku ne oli lapsia, niin isän kanssa viikonloppuisin rassas moottoreita ja muita poikien juttuja.. ja sit ne aina kilpaa veljensä kanssa juoksi jääkaapille, et kumpi sai hakee lonkeron isälleen :sad001 ja sillon mies sanoikin, et ei ikinä halua samanlaiseks ku oma isänsä........ olis ihan hirveetä kuulla, jos oma lapsi sanois noin.....
 
Humalassa olo ei todellakaa kuulu vanhemmuuuteen. En halua että lapseni näkee mua tai miestäni tai ketään lähipiiriin kuuluvaa humalassa. Vaikka oon mie nähny isäni humalassa monestikin elämäni aikana. Silti suhtaudun järkevästi itse liemeen etten oo saanu traumoja. En pelkää enkä jumaloi sitä.
 
Kyfixfix ihan samaa mieltä! Eihän sitä kukaan haluu opettaa lapselleen että alkoholi on jotain kivaa josta kannattaa innostua.
 
Mun vanhammat eivät olealkoholisteja, mutta lapsuudessa meidän kotona biletettiin joka viikonloppu. Jouduttiin näkemään, kuulemaan ja kokemaan kaiken näköistä ja tästä on jäänyt tunne, että mun lapset eivät koskaan joudu kokemaan samaa. Vanhempani käyttävät edelleen melkein joka viikonloppu alkoholia ja välttelen heidän kohtaamistaan sen vuoksi. En kestä olla kauaa heidän seurassaan, kun he ovat vähänkin juopuneita. Jostakin syvältä nousee niin voimakkaat inhon tunteet, että pakko päästä pois.
Ymmärrän hyvin Lyytin ajatukset!
 
Meillä on kans ollu lievästi sanottuna vapaampi suhtautuminen alkoholiin lapsuudenkodissani ja isovanhemmat ja vanhemmat kyllä kaikki kärsineet jonkinasteisesta alkoholismista. Siitä tulee sellanen olo itelle, että saa inhonväristyksiä humalaisten kattelemisesta, vaikka ei edes tuntis niitä! Mua harmittaa jo bussissa jonkun nuoren puhelinkeskustelut "ku mää olin niin sekasin ja sit mä sitä ja tätä ja sit mä oksensin ja kaaduin"... hohhoijaa. Aina tekis mieli sanoa että ois elämässä muutakin.
Mies on onneks melkeinpä lopettanu alkoholinkäytön, itselle ei ole kans enää vuosiin oikein maistunu. Viime kesänä kaveriporukalla tuli pariin kertaan juhlittua mutta mä pystyn siihen ilman alkoholiakin. Kyllä tulevaisuudessa ois suunnitelmissa et jos juo, ni jossain muualla kun kotona lasten seurassa.
Mäkin muistan omasta lapsuudesta kun isi vei pulloja roskikseen ennenkun sen vaimo tuli kotiin jostain töistä tai mistälie... Ja naapurintäti antoi pihan lasten viedä jätesäkillisiä siideripulloja, ei tainnu itse kehdata. En ihmettele.

Olikohan tällä mun vuodatuksella joku pointti... joo! Lasten ei tartte katsoa kun aikuiset juo, tää on siis vaan mun mielipide mutta uskon että vaikuttaa turvallisuuden kokemiseen jos näkee omat vanhempansa jotenkin ihan erilaisena kuin ne yleensä on.
 
Sarra: Eikös ainakin tuo melatoniini ole melko mieto ja ja "luonnollinen" nukahtamislääke? Ei aiheuta mitään riippuvuuksia tms. Miksihän eivät sitä anna sun miehelle testiin, että sais rytmit kuntoon ja sitä kautta ehkä stressiäkin pois?

Mun lapsuus oli hyvinkin kummallinen tuon alkoholin suhteen. Asuttiin sukutilalla, jota ympäröi useampi sukulaisten mökki ja osalla oli osuus vielä tilaankin. No nämä tyypithän tuli sitten viettämään lomaa sinne meijän nurkkiin ja niitä löyty sitten aina milloin mistäkin sammuneina. Meidän perha sai vakiasukkaina sitten näitä lomalaisia kärrätä varjoon, ettei kukaan helteeseen henkeään heittäny o_O Isälle maistu välillä enemmän ja olut oli ihan arkijuomaa. Toisaalta äiti ei juonu ku saunalonkeron, joten meillä lapsilla oli kuitenkin aina se turvallinen aikuinen siinä. Eipä se isäkään koskaan epäturvallinen ollu, mutta olihan se lapsen silmissä vähän kummallinen jos oli humalassa.

Meillä juodaan saunajuomat ihan lasten nähden ja heille on selitetty, että ovat ns. aikuisten juomia koska niissä on alkoholia. Aina ei oo alkoholillisia juomia, välillä juodaan itekkin limua tai alkoholittomia versioita. Niitä on saanu lapsetkin maistaa. Lasten nukkumaanmenon jälkeen mies saattaa juoda vielä muutaman oluen tai viiniä, mutta ei mitään örvellyskännejä koskaan ota. Ite juon sen saunasiiderin ja lisäks korkeintaan toisen (siis kun en ole raskaana). Kumpikin on siis ihan tolkuissaan jos lapsista joku heräisikin. Illanistujaisia ei suosita, silloin lasten pitää olla jossakin muualla yötä. Samaten noi juhlat on vähän semmosia tilaisuuksia, että saatetaan alkuajasta olla, mutta sit joko viedään lapset jonnekin hoitoon ja jatketaan iltaa kahestaan tai sit toinen tai molemmat poistuu jo hyvissä ajoin lasten kanssa. En halua, että lapset joutuu kattelemaan kännistä anoppia tai ketään muutakaan siinä nousussa.
 
Mä en ikinä halua näyttäytyä lapselleni humalassa. Muistan vieläkin niin selvästi ne pelon tunteet, mitä aiheuttaa nähdä oma vanhempi kännissä. Siinä vaiheessa kun lapsi kokee tarvetta huolehtia äidistään kun toinen kakoo vessanpönttöön ja on muutenkin sekava, on jotain mennyt pahasti pieleen! Tai kun tulee isän kädestä, vain koska on muutama olut liika otettuna. Liian elävänä muistan vieläkin ne idylliset sunnuntait kun sitä mietti aamulla herätessään uskaltaako sängystä vielä edes nousta. Minä kannan traumani ikuisesti, mutta sen voin taata ettei omat lapseni joudu kokemaan samaa.
 
Mie otin kyllä kerran rommikakusta lusikallisen ja olin jo silloin heti että "olikohan tää liikaa", kyllä sitä vahvasti välttää kaikkea missä voi olla pienikin vahingon mahdollisuus :D
En ole yhtään "muunlaista" alkoholia maistellut kummassakaan raskaudessa.
Särkylääkkeitä en ole ottanut pahimpaan migreeniinkään, jotenkin sitä vaan yrittää selvitä ilman turhia lääkkeitä.
Aina kun näen lääkepurkin muistan miten äiti on joka hiton vaivaan syönyt lääkkeitä "oi, löin varpaan seinään - otan lääkettä".
Ja myös mulle sit tyrkyttänyt kaikkea.. Olen syönyt lihasrelaxantteja 14-veenä kun äiti suositteli, samoin unilääkkeitä, vahvoja särkylääkkeitä.,
Ei paljoa kiinnosta mikään lääke, syön lääkettä vasta silloin kun mulla on yli 40 kuumetta tai jos oikeasti tuntuu että kuolema tulee.
Mulla on tän ansiosta aika kova kipukynnys.
Nytkin varmaan vältän epiduraalia siihen asti kunnes oksennus lentää pelkästä kivusta :D



Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Tää on ehkä jonkun mielestä noloa, mutta mä en ole ollut koskaan humalassa. En oo absolutisti, meillä oli kotona tyyli, että alkoa maistellaan/otetaan jouluna ruuan kanssa ja me lapsetkin (siis teininä ja isompina) saatiin halutessamme maistaa, mutta ikinä ei vanhempanikaan ole olleet humalassa.

En vaan pidä siitä tunteesta, kun alko alkaa mennä nuppiin, enkä halua itseäni humalaan. Haluan pitää hauskaa selvänä ja ajatus kirkkaana.

Mieskään ei ole kuulemma ollut koskaan humalassa ja hän ei käytä alkoa ollenkaan. Hänen kotona oltiin absolutisteja. Ei ole siis kokenut tarpeelliseksi aloittaa sitä itsekään.
 
Röppö, mun mielestä vaan hienoa!
Itse en tykkää juoda kunnon juhlissa kuin max. 2-3 mietoa, mieluiten otan vain sen yhden, käyn niin harvoin kuitenkaan missään juhlissa, missä tarjottais sillai että tulisi se 3 täyteen ja joo, en puhu mistään ilmaisen viinan bileistä (niissä olen kyllä teininä ollut ja vetänyt päätä silloin täyteen ihan tarpeeksi) vaan häistä tms.
Joskus on ollut aikoja etten ole maistanut alkoholia 1,5 vuoteen tipan tippaa kun ei ole maistunut.
Mun sisko on kova vetämään kännejä, mikä on mun mielestä huolestuttavaa, koska on 3. Lapsen äiti ja meidän äiti on täys alkkis.
En ymmärrä sitä että pitää ylipäätään lähteä joka viikonloppu baariin hakemaan omaa aikaa, saa sitä muualtakin.
Tottakai ymmärrän että jos parisuhde päättyy, niin baariin lähtään hakemaan seuraa jos ei osaa hakea muualta..
Ja meneekö se sitten loppujen lopuksi joillain aikuisilla niin pitkälle että pitää vetää pääkin täyteen?
Itse olin koko raskauden sinkku vaikka mua treffeille pyydettiin, en mennyt, ja raskauden jälkeen en käynyt yli vuoteen treffeillä!
Mulla kyllä valtasi välillä himo lähteä baariin hakemaan seuraa (ei kännihakua), mutta poika oli niin pieni etten halunnut töiltä vietävän ajan lisäksi jättää hoitoon sitä ja toiseksi ymmärsin että ei se vaan niin mene että baarista aina mitään hyvää löytääkään.
Omat sinkkuuden tuomat turhautumiset purin lenkkeilyyn, työhön ja nettikursseihin.

Aihe vähän lipsahti ;D Huomioikaa väsymystilani.



Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Mulla oli myös lapsuudenkoti absolutisteja- siis ihan täyskielto linjalla-olivat juhlineet kyllä nuorena, mutta sitten muuttaneet elämänsuuntansa radikaalisti... mulla aiheutti kovan vastarinnan äitini ehdottomuus- meni kunnolla alkoholia nuorena(teiniys alkoi jo joskus 13v..), juhlittiin joka viikonloppu sinne ekaan raskauteen saakka.. ja nyt ei mene enää yhtään itsellä, yksikin olut aiheuttaa "krapulaa". mies juo olutta sillointällöin illalla kun lapset (ja mä) nukkuu, tai jos meillä on jotain isoja juhlia. mutta humalassa sitä ei lasten seurassa näe.
Kyllä mäkin varmasti vielä joskus viinistä nautin..jos siltä tuntuu, mutta humalaan ei ole enää mitään tarvetta.
yritän välttää ehdottomuutta alko-asiassakin, koska itsellä se on johtanut vastakkaiseen suuntaan aikanaan - kohtuus kaikessa pätee mulla tässäkin asiassa!
Voi vaan kuvitella mitä traumoja humalaiset vanhemmat on saaneet aikaan- että en sinänsä valita omasta kohtalostani, mutta osasi äiti kyllä antaa piiskaa ihan selvinpäinkin..
 
Röppö, ei siinä mitään noloa ole, päin vastoin!!!!! en minäkään ole ollu humalassa elämäni aikana ku ehkä 4kertaa, vaikka mun teinivuosina joka viikonloppu oltiin pussikaljalla... mut mä olis aina se kuka sylki pulloon.... ja ku ajokortin sain olin aina kuskina.... 18v uutena vuotena tapasin lapsuudenkavereita ja otettiin ihan huolella ja minähän se turvalleni olin baarin jälkeen, niin et meni loppu yö päivystyksessä puol naamaa murtuneena... sen jälkeen en oo kertaakaan kännissä ollu:grin jos hiprakka iskee, mulle ei edes enää maistu..... lonkeron saatan kesässä juua ja Baileysia välillä maistelen, mut mulla happanee viinakin kaappiin :wink

mua ärsyttää ne kaverit ketkä tinttaa vieressä ja hokee "juo juo juo, miks et sä juo...."
 
Saa nähä sitten joskus, kun ottaa sen yhenkin, et miten hihi-kunnos sitä on. Kaatokännissä en oo koskaan ollut, kun ei niin nouse miulla päähän ja hyvä vaan. Yhesti oon saanu tyrmäystippoja ja onneks oli mies mukana ja meidän kaveri. Olin juonu 3 kpl 0,33l lonkeroa ja olin menny ihan tillin tallin. Joku siis sujautellu jotai juomaan. Siis se oli ihan kauheeta! Onneks ei käyny pahemmin, kun muisti meni ja toimintakyky ja oli miehet messis viemää miut kämpille.
 
Meillä otetaan saunajuomaa ihan näkyvästi (ei aina) ja kesällä mökillä saatetaan päivälläkin ottaa muutama huurteinen mutta lapsien hereillä ollessa ei ryypätä. Joskus toki nousee päähän kun lapsi on nukkumassa mutta aamulla herätään ilman krapulaa seuraavaan päivään. Sit jos otetaan enemmän niin lapsi on mummulassa tms. Ja tätä vain muutaman kerran vuodessa jos on jotkut juhlat. Lapsi näkee että juodaan alkoholia mutta se on aikuisten juoma ja se ei muuta meitä humalaisiksi tai oudoiksi... Joskus on toinen meistä ollut hiprakassa jos on ollut lähdössä johonkin mutta kumpikaan meistä ei ole aggressiivinen tai pelottava joten en näe siitä koituneen traumoja lapselle. Ja joskus on toinen tullut esim laivalta vähän heikommassa hapessa... Mut koskaan ei ole lapsella ollut turvatonta alkoholinkäytön vuoksi!
 
Mulle tuli yhtäkkiä mieleen tulla vielä hehkuttamaan tota Sinkkosen kirjaa Isäksi ensi kertaa. Oon jossain tainnu siitä aiemminkin mainita mutta mun mies, joka ei siis jaksa lukea oikein mitään, tykkäs kirjasta. Jos joku miettii jotain isyyspakkauksen kokoamista ni tuossa vois olla yks vaihtoehto. Luin sen siis itsekin ja musta se oli oikeinkin kivasti kirjotettu, ei turhaa lässytystä mutta hyviä ajatuksia siitä mitä isät merkitsee lapsen elämässä ja miten taas isäksi tulevat kokee sen raskauden ja synnytyksen ja kaiken muun lapsen tuloon saakka.
Mä en oo ite mitään vauvaopuksia lukenut mutta tää ei ookaan sellainen. Kannattaa lainata vaiks kirjastosta jos kiinnostaa :).

Mä oon itse miettinyt isyyspakkauksen kokoamista mutta ajatuksen tasolle on jäänyt :/. En oikein tiedä koska se sit pitäs antaa jos sen ehtis vielä kasata...
 
Mie kasasin miehelle isyyspakkauksen, mut ei se oikein siitä välittäny... mie sain purkaa tavarat siitä laatikosta kaappiin piiloon-käyttöä odottamaan
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top