Miten tuleva isä suhtautuu raskauteenne?

Meillä mies kans isyyslomalla. Pääasiassa touhuilee isomman kanssa mut sylittelee myös vauvaa ja vaihtelee vaippaa tms. Mulle käy hyvin näin et saan keskittyä enemmän vauvaan. Otan aina päivässä hetken tai muutaman sit kaksin esikoisen kanssa... Mies on laittanut ruokaa ja siivonnut. Käyttänyt tyttöä tanssiharkoissa yms. Ja koiraa ulkona! Yhdessä ollaan vaunuteltu ja touhuttu myös kotona. Harmi et mies menee jo ens keskiviikkona töihin. :sad001 mä olen ollut aika herkillä sen suhteen kun mies komentaa esikoista. Mä olisin nyt sallivampi kun tilanne on kaikille uusi ja ihmeellinen!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mulla tää foorumi taas takkuaa, en saa näkyviin tätä vastauskenttää. Tuleekohan tästä viesti?
 
No nyt taas toimii, kun ei ole sivun toinen viesti! Raivostuttavaa.

Meillä on mies isyyslomalla ja se on aivan mahtava ton vauvan kanssa! Sillä oli alusta alkaen jotenkin varmemmat otteet vauvan nostelussa, pesussa, vaipanvaihdossa ja muutenkin rauhottelussa. Jostain syystä se saa vauvan rauhottumaan hetkessä syliinsä, mä taas saan seistä päälläni ja soittaa Säkkijärven polkkaa jos haluan saada toista uneen. Tosi ihanaa, että isä ottaa vauvaa syliinsä ja nukuttaa ja iltaisin tai aamuisin usein järjestää mulle nukkuma-aikaa, jos on ollut levoton yö. Ei vois parempaa asennetta toivoa.

Olen päässyt myös itsekseni käymään kaupassa ja pieniä asiointeja tekemässä postissa ja apteekissa - nekin tuntui alkuun tosi tärkeiltä kun oli ollut jumissa ensin sairaalassa ja sitten vielä kotona maitobaarina.

Varpajaisia ei muuten meillä ole vielä vietty eikä niistä ole edes puhuttu. Mitenköhän on, meinaako edes juhlia. Mä haluan itse jotain kavereiden kanssa kesällä tehdä, mutta ei sitäkään ole vielä lukkoon lyöty. Tuskinpa kuitenkaan ongelmaa siitä saadaan :)
 
Edellisten lasten kohdalla me miehen kanssa pelattiin kivi-paperi-sakset-peliä, kun piti kakkavaippaa vaihtaa. Vieläki välillä pelataan sitä, jos pitää tehdä joku epämiellyttävä homma :)
 
Mä pelaan kivi-paperi-sakset -peliä yksinäni, et vaihdanko vaipan vauvalle vai 1vlle ekana.. :grin Teen yleensä sarjatyönä tuota vaipanvaihtoa.. Totesin nimittäin, et jos en tee sarjana, niin jommankumman housut jää vaihtamatta, kun aina tulee jotain muuta ettei muista tai kerkeä.
 
Mies on uuno! Herra kuvittelee että ku vauva syntyy niin siivoamisen voi lopettaa täysin. Mun täytyy kuulemma tottua siihen että joka paikka on hujan hajan. Öhöm!? Joo, ei varmasti koti tuu enää olemaan ihan tiptop mut tyyppi ei tajua että kyllä sitä siivota silti täytyy vaikka talossa vauva onki. Edelleenkää mä en oo saanu mieheltä apua oikeestaan missään asiassa. Eilen ku se tuli kotiin ni ensimmäisenä sano et 'ai sori ku en tajunnu ilmottaa millon pääsen töistä ni oisit tehny ruuan valmiiks.' Aha, just just.. mikäs v*tun piika mä oon?! Eli näin meillä mies suhtautuu.
 
Meillä mies ei odottele vauvaa syntyväksi juurikaan, ei oo esim kertaakaan sanonu et syntyispä jo tms... enemmänki että pysyis nyt vaan siellä mahassa... vähän kurja sillee ku itse kuitenkin jo odotttaa vauvaa syntyväksi ja toinen jotenki en tiiä onko sit niin paniikissa...

Mut jutut sillä pyörii auton ja prätkän ympärillä edelleen, et vauva asioita ei hössötä koskaan, niinku ei oo koko raskaus aikana hössöttäny...

Ei juurikaan silittele mahaa, ei juttele mahalle tai siis vauvalle tai muutakaan... Toivottavasti on erilainen sitten kun tämä oikeasti syntyy!
 
Meillä mies on kasvanut pikkuhiljaa. Ensin neljän kuukauden remontin aikana se ei edes muistanut et oon raskaana. Jostain syytä ilmeisesti vaan itkin ja nukuin koko ajan niin sain kuulla huonoa palautetta. Etäisyyttä tuli aika paljon meidän välille. Remontin jälkeen siinä helmikuussa tilanne purkautui ensin riitaan, mutta samana yönä päätin selvitää herralle tilannetta. Onneksi osataan puhua asiat halki! Sen jälkeen parisuhde on vaan syventynyt ja rakkaus toisiammekohtaan kasvanut.

Nyt mies välillä havahtuu lapsen tuloon sillai et silmät pyöristyy ja pieni hymy leviää kasvoille: "ei oo enää pitkä aika". Epäilin myös jossain vaiheessa ettei miestä kiinnosta, mutta pikkuhiljaa se on töissä jutellu työkavereiden kanssa hankinnoista, rattaat se hommasi meille (mielipiteen multa tietysti kysyi) ja nyt koko ajan vähän varustanut kotia Tonttua varten. Kypsynyt siis hitaasti, mutta varmasti.

Uskon saavani miehestä nyt tasavertaisen kasvatuskumppanin, josta olen aivan äärimmäisen onnellinen. Eilen mies sanoi illalla, että ollaan oltu tähän pitkään valmiita, mutta ollaan tehty oikein ajallisesti, koska meillä on nyt oma koti ja miehellä vakityöpaikka, joten talous on hallinnassa. Puitteet kunnossa ja nyt ollaan 100% valmiita Tontun tuloon.:love7
 
Täytyypä nyt kehua miestä! Eilen illalla otti oikein asiakseen puhua mun kanssa tästä pulauttelusta mitä olen itkenyt nyt 3 iltaa... Oikein järkevästi perusteli että kun poika näyttää voivan hyvin ja on tyytyväinen niin miksi ei annettaisi ruokaa silloin kun haluaa, pulauttaa sitten ylimäärät vaan pois. Ens viikolla on neuvola jolloin nähdään sitten paino... Kakkaa ja pissaakin tulee reilusti niin kyllä se johonkin menee se maito ettei kaikkea pulauta! Sitten vielä nukkumaan mennessä halasi ja pusutteli ja oli oikein ihana! Niin ja illalla kun mentiin saunaan niin haki mulle jääkaapista kylmän oluen ja totesi että nyt äiti ottaa yhden rentouttavan :grin
 
Munkin on kyl pakko kehua tota mun miestä. On ollut enemmän ku parhaansa tukena. Sairaalassakin jaksoi kaikki mun itkut siitä etten osaa olla hyvä äiti, kun en osaa imettää ja maitoa ei tuu. Kotona jaksanut auttaa vauvan hoidossa ja muissa asioissa.
 
ihanaa :) mä uskon kyllä kanssa että tuo munki mies osaa olla tukena synnytyksessä sitten ja jaksaa kyl varmasti mun itkut ja huudot ja haukut ja raivoomiset :) toivon näin!
 
ihanaa :) mä uskon kyllä kanssa että tuo munki mies osaa olla tukena synnytyksessä sitten ja jaksaa kyl varmasti mun itkut ja huudot ja haukut ja raivoomiset :) toivon näin!
 
Oon rakastunut mieheeni uudelleen. Lapsen syntymä on tuonut siitä kovasti uusia, ihania, piirteitä esiin. En tiedä mitään kauniimpaa ku miehellä on meidän tyttö sylissä ja se lepertelee, laulelee ja pusuttelee pientä ihan onnessaan. Ja tyttö napittaa ihmeissään pitkiä toveja höpsöä isäänsä. Siitä näkee joka hetki kuinka toi pieni on sille nyt kaikkein tärkein, äitikin on saanut väistyä rakkaus-jonossa paraatipaikalta. Onneks se jaksaa muakin vielä helliä:wink
On myös kiva ollut huomata että hellyys ja pusuttelut yms tulleet takaisin. Olin raskauden loppuvaiheessa niin, no vaikka mitä mutta läheisyys tai pusuttelu ei todellakaan ollut mulle mieluisia, mies onneks tän ymmärsi eikä ottanut itseensä. Nyt sen sijaan meidän hellyttelykiintiö alkaa olla takas normaalissa:Heartpink
 
Meidän poitsulla on kyllä ihan mahtava isä :Heartred oli isyyslomalla viikon kun päästiin sairaalasta ja nyt ollu jo pari viikkoo töissä. Joka päivä mies kysyy töistäpäin kuinka me pärjätään. Iltasin käy usein kaksin pojan kans vaunuttelemassa. Vaipanvaihtoon ei ees tarvi pyytää, vaihtaa ihan automaattisesti ja usein syötön jälkeen röyhtäyttää pojan. Kaverit kun on pyydelly sitä kaikenmailman mettästysjuttuihin, niin on sanonut niille olevansa mieluummin meidän kanssa ja auttavansa mua et mäkin saan vähä levätä. Kylpeminen meillä on selvästi semmonen isä-poika juttu, isi kylvettäis joka ilta varmaan jos tarvis. Mies on siis aivan loistava isä pojalleen ja saan olla ylpeä miehestäni ja ihanasta pojastani :Heartred
 
Tultiin isukin kanssa ruuan päälle sänkyyn pötköttään.. Nyt se isukki torkkuu pää minun vatsan vieressä ja käsi vatsalla ja vauva mylttäsee käden alla! :Heartred
 
Jouduin jättämään vauvan ja isin kahdestaan, kun tulin käymään verikokeissa. Oikein sydämestä riipaisee olla erossa vauvasta, mutta luottavaisin mielin suljin oven perässäni, kun mies katsoi suoraan silmiin, hymyili ja sanoi, että kyllä me pärjätään, mä en oo semmonen isi, joka panikoi. Ja joka sana kyllä pitää paikkaansa, se taidan olla minä joka tässä panikoi. Tunnin ollu poissa kotoa ja kymmenen tiedustelu viestiä jo lähetettynä..
 
Isi laitto viestiä ja pyyteli anteeksi ettei kerkeä ihan klo.12 tulla (vierailuaika alkaa 12) kun on niin onnesta soikeana ettei osannu tehä kotona mitään ja käy ostamassa tuomisia pojalle! :Heartred pyysin siis miestä siivoamaan kodin eilisten parin tunnin varpajaisten jäliltä JOS hyvällä tuurilla saatais perhehuone ja päästäis huomenna kotiin. Voi reppanaa :Heartred
 
Mä oon pettyny! Vauva on reilu viikon vanha ja musta tuntuu että meillä on pahempiki kriisi menossa! :sad001 mulla oli ennakkoluuloni että tuun viettää aika paljon aikaa vauvan kanssa kaksin ja uhkaavasti se siltä näyttää. Ei meillä mies jaksa seurustella vauvan kanssa yhtään eikä se vaivaudu juurikaan olee mulle kaverina koti askareissa. Tänäänki se totes että pyykkikone on pessy mutta ei tehny elettäkään sen tyhjentämiseksi ku vasta käskyn saattelemana. Kun pyydän vaihtaa vaippaa saan takas vittuuntuneen katseen! Mullon paha mieli, niinkö tosiaan että tuo idiootti ei tajua! Aikooko se tosiaan leikkiä isää sillon ku tuolle itelle sattuu sopimaan!? Mä kateellisena luen täällä teidän miehistä miten ne on teidän tukena. Toivon että tuo omaki tajuais mitä se on missaamassa.
 
Lyyti: Auttaisko, jos kerrot sille syyttelemättä ja syyllistämättä, että miltä susta tuntuu?

Meillä mies ei juurikaan käestä ihan pieniin vauvoihin, eikä tajua millon vaippa tarvii vaihtaa ja mitä se itkee. Olettaa kai, että mä hoidan aina sen pienimmän niin kauan kuin se elää tissistä. Isompien kanssa touhuaa enempi, koska ne ei oo niin äitistä riippuvia enää. Miehet on vähän sellasia, ettei pienet vauvat välttämättä sytytä, kun ne ei ota kontaktia tms. Ainakin meillä oon huomannut sen ilmiön. Nyt kun meillä vauva jo hymyilee ja kukertelee, niin heti kiinnostaa miestäki enempi.

Mut mä oon tehnyt kyllä ihan kylmästi niinkin, että annan vauvan miehelle ja sanon, et varmaan tarttis vaippa vaihtaa. Lähden myös lenkille tai kaupassa käymään tms syötettyäni vauvan ja jätän sen miehelle ja sanon, et soittaa jos tarttee tissiä, mutta että ei pitäs tarvita, kun on syöny justiinsa. Ja neuvominen on pahasta. Mies ei tee yhtään mitään, jos erehdyn jostain neuvomaan, et tuo kuulus kyllä noin tai ettei nuo potkarit sovi ton bodyn kanssa tms. Joten paljon voi itsekin vaikuttaa siihen, et ns pakottaa sen miehen hoitamaan sitä lasta. Antaa miehen hoitaa lasta omalla tavallaan ja jätätte niitä pikkuisia miehen hoidettavaksi. Kyllä se varmuus hoitaa ja rakkaus lasta kohtaan ja tutustuminen sitten tulee sieltä sille miehellekin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top