Miten tuleva isä suhtautuu raskauteenne?

Ei meillä mies hahmota tätä raskaana oloa ollenkaan :cool: Edellisessä raskaudessa ku olin saikulla pahoinvoinnin vuoksi ni se patisteli mua lenkille. No ajatus varmaan ihan hyvä, mutta ku mitenkään muuten ei voinu olla oksentamatta ku makaamalla hiljaa sängyssä peitteen alla. Samaten väsymykseen ja kankeuteen mulle tarjotaan aina avuks liikuntaa. Eipä siinä oon niin tehnykin ja joskus se auttaakin, mut ei sekään ny kaikkeen auta.

Synnytykset on antanu mun hoitaa, vaikka yleensä on kova neuvomaan. Niissä minä oon neuvonu sitä tyyliin anna vettä, tuo kylmä kääre, paina tosta, tue tosta. Viime kerralla minä olin meistä se rauhallisempi, mutta eihän noi miehet tunne sitä synnytystäkään kehossaan. Eihän siihen nyt voi naisenakaan sanoa rutinoituvansa, mutta olettaisin että useamman jälkeen vois huomata jos kaikki ei mee niinku pitäs.

Osaa toi mun ukko olla sit ihanakin. Joskus ku menen sänkyyn ni silittelee selkää ja kokeilee välillä "onks tää hereillä" ja hieroo kyllä jos pyydän. Välillä vetää kainaloon ja laulaa siitä kauheesta Jaakko Tepon rallsta Pamela kohtaa: "Mulle Lucy on liian pikkunen, viskin perrää on liikoo Sue Ellen. Sinun muhkeita muotojas muistelen, Pörsäjärvellä tiällä kun uistelen. Pam-pam-pam-pam- Pamela, ai ku sinä oot sitten ihana..." :eek::grin
 
Meil lauletaan sitä Kinder suklaapatukka biisiä sitä jammi jammi.. ja sit hieroo miu massua :grin
 
Imuroin tossa äsken selkäväärällä ja toinen katteli vieressä, ni kysyin siltä et monta kertaa oot imuroinu tässä meijän uudessa kodissa? Monta kertaa oot pessy pyykkiä? Monta kertaa oot laittanu ruuan? Ollaan siis asuttu tässä nyt reilu kolme viikkoa eikä oo tehny mitään noista kertaakaan, saati edes suunnitellut koska minähän voin vallan hyvin hoitaa ne! Enkä mä tästä ees marisis jos olisin vaan kotosalla ja pyörittäisin huushollia, mut teen kuitenkin edelleen töitä ja pitkiä päiviä. Harkitsin et heittäytyisin samalle laiskuri linjalle, mut osuis pilkka kuitenkin omaan nilkkaan. Olisin nälässä ja eläisin paskan keskellä. Täällä on kyllä monella kadehdittavan ihania miehiä! Mua pidetään niin itsestään selvyytenä, olis kiva jos joskus ees kysyittäis miten mä jaksan.
 
Voi kuulkaa, tää mun kadehtittavan ihana mieheni osaa kyllä heittäytyä passattavaksi! Huomauttelinkin jo, että tämä puhtaiden sukkien toimitus vaatekaappiin saakka lopahtaa kyllä kun jään äitiyslomalle. Samoin muukin ylenmääräinen huushollaaminen.

Herra muusikko on treeneissä ja mitä tekee puuskutusasteella raskaana oleva nainen? No tiskaa koneella ja käsin ja hoitaa puhtaat ja likaiset pyykit ja imuroi, että ei mullakaan näemmä ihan ylös asti enää hissi kulje. Natiainen kääntyilee mahassa niin että närästyshapot tulee kohta nenästäkin, mutta minä se vaan tyhmänä leikin pikkurouvaa ja siivoan. Laitoin vielä tekstarinkin, että haluatko sienipiirakkaa iltapalaksi. Eilen siivosin sen lapsen vaatekaapin!

Ei saamari. Pitää keksiä jotain fiksumpaa iltapuhteiksi. :grin

Muoks: mies ei kyllä puolella sanalla huomauta, jos jätän kotityöt tekemättä. Ja tekee ne itse, jos sanon, että mä en tee. Tekee sanomattakin, mutta sillä on enempi noita rientoja ja itse kykin liikuntarjoitteisena kotona illat, joten mieluusti teen kotitöitä sen minkä jaksan.
 
Toi mun mies taitaa oikeesti olla aika huolissaan mun jaksamisesta :sad001 Se on koko päivän kyselly miten voin. Hoitanu mulle ruokaa ja kysyny monta kertaa haluunko päikkäreille. Ei se yleensä oo tollanen. Kai se lukee mun naamasta että viimeset pari viikkoa on ottanu koville... Harmittaa että oon saanu sen huolestumaan mutta toisaalta on ihanaa huomata että se huomio mut taas pitkästä aikaa! Aika ristiriitaset fiilikset täällä siis tänään.
 
Mä oon muutamana iltana pyytänyt miestä laittamaan kätensä mun lonkan tai ristiselän päälle, kun se lämpö helpottaa särkyä. Viime yönä se näki hirveästi vaivaa pysyäkseen unessakin sellaisessa asennossa, että vähintään yksi käpälä olisi aina mun kipeiden paikkojen päällä... ihan hirmu liikuttavaa!
 
Uunilämpimät jyväpussit on kyllä olleet pop, mutta eihän nekään auta kuin sen aikaa kun pysyvät lämpiminä.
 
Eilen könkkäsin kotona ja ähisin jotain ja mies laitto kätensä mun alaselkään ja alko hieromaan. keskustelu meni kutakuinkin näin
- Mitä ihmettä sä teet?
- Telkkarissa tehdään aina näin naisille ku ne synnyttää niin ajattelin et mäkin?
- Synnytänkö mä nyt?
- Ai et vai?
-no varmaan sanoisin sulle sen vähän selvemmin ku ähisemällä vaan?
- ehkä, ehkä et. Ei voi tietää raskaana olevan naisen oikuista aina...

Hyvä yritys:p
 
Itse en epäile yhtään etteikö tuo mies tuosta tokene ja on varmasti maailman parhain isä sitten ku poitsu päättää maailmaan tulla. On nuo viikonloput silti niin turhauttavia, mutta onneksi tässä ei enää pitkään mene.

Muuten mies antaa tukea ja ostelee tavaroita ja huolehtii, että kaikki on hyvin. Ongelmat on vaan nuo viikonloput. Kiitos kaikille ihanista neuvoista! Meillä ei tuohon tupakointiin liittyen ole mitään ongelmaa, kun kumpikaan ei tupakoi, mutta kyllä itsekkin olisin sen suhteen melko tiukka. En muuten lukenut kaikkia viestejä, mutta miten sinulla Hymykuoppa kävi sen kanssa, että lähtikö miehesi mukaan tapaamiseen sen neuvola psykologin (?) kanssa?
 
Ei lähteny mukaan vaan yksin menin. Ei se oikeestaan enää edes haitannu, koska me ollaan saatu jo keskenämmekin tilannetta työstettyä niin hyvin :) Meillä menee jo paljon paremmin siis! Mies poltti eilen muuten vaan 4 tupakkaa! Annoin kyllä kehut ja paljon rakkautta illalla kun asia tuli puheeks :)
 
puhuttiin eilen pikkusesta, äitipolikäynnin jälkeen.. oli hyvin hempee keskustelu :) kyllä tuo kyseli pikkusen voinnista... sit vaan meni vitsailulinjaks taas :S
 
Mun mieheni odottaa jo tosi kovasti vauvan syntymää. Monta kertaa päivässä kysyy, mitä poika on puuhannut ja juttelee mahalle ja ihailee sitä. Sanoo, että tulee varmasti maailman söpöin vauva ja että musta tulee lutuäiti, joka ei koskaan kiellä mitään. :grin

(Oon kyllä mielestäni aika tiukka tätsä, mutta katsotaan miten pahasti pikkumies mut sulattaa!)
 
meillä poika tuntuu odottavan enemmän ku isi.... varmaan viistoista kertaa päivässä kysyy "vauva syntynyt jo?" ja roudaa leluja vauvalle mun paidan alle.... ja eilen se kerto "isi laitto siemenen äitin napaan ja siellä vauva nukkuu...." o_O
 
Mieheni on kyllä ollut innoissaan kun on tulossa esikoinen. Hän sanoi minulle "Olen jo tämän ikäinen eikä minulla ole edes ensimmäistä lasta suurimmalla hänen ikäisistä saattaa olla jo kaksi lasta". :grin
Mieheni on koko raskauden ajan ollut huolissa kun ei ole voinut olla lähellä. Alkuraskaudesta papatti koko ajan että pitäisi syödä terveellisesti, vaikka söinkin. Viime 2 kuukauden aikana se ei ole antanut minun tehdä mitään raskaampaa työtä. Ja näillä viikolla on soittanut monesti päivässä ja kysynyt "Joko on semmoinen olo että se pikkuinen haluaisi tulla pois". :)
 
Mies oli kyllä tänään ihana, kun hän sanoi että haluaisi enemmänkin olla mukana tässä raskaudessa :Heartred Hän vain kun on jo niin paljon mukana kuin se vain on mahdollista. Todettiin että ei enempää tuleva isä voi olla kuin tukena ja apuna ja sitä hän on ollutkin. Sanoin hälle vielä, että saan olla onnellinen noin hyvästä miehestä, kun ei ne kaikki miehet osallistu raskauteen kunnolla.
 
Lyyti nosti hyvin esiin päivän polttavan tuolla toisessa ketjussa.... mitä tuoreille isukeille kuuluu?!
 
Lisätäänpäs tää tänne! Elikkäs joo. Mitenkäs tuoreet isät? Onko isät jääny isyyslomalle? Ovatko muuttaneet "käytöstään" ja olleet enemmän teidän tuoreiden mammojen tukena ja apuna? Vai joko ne haluaa juosta kiljuen karkuun vauva arkea? :) ois kiva kuulla onko ne miehet osanneet yhtään suhtautua siihen hommaan niinkö te ajattelitte/ haluaisitte! :)
 
Meillä on ainakin lähtenyt ihan hyvin alku käyntiin. Mies on isyyslomalla ja on hyvin ollut apuna ja tukenut niin hyvin kun on osannut. Pieniä sanaharkkoja on ollut ja mulla itku herkässä,mutta onneks vaan pieniä. Hienosti mies käsittelee tyttöä ja juttelee tälle. Ollaan myös käyty yhessä vaunuilemassa. Mies käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa. Toki mies touhuaa myös omia juttujaan,käy salilla päivittäin ja soittaa kitaraa ym.,mikä mulle ihan ok. Muutenhan ei tää homma sujuisi. :)
 
Meillä miehellä alkoi heti mun kotiuduttua työrupeamat ja on ollut piiitkäää päivää poissa. Mies kun on kotona, niin kolme isompaa vaatii niin paljon huomiota, ettei mies paljon käestä tän vauvanhoitoon, joten välillä tuntuu, että mulle syntyi neljäs lapsi, miehelle ei. Tietysti mies tykkää vauvasta ja pitää sylissäkin,kun kippaan pojun sille. Vauvan hoitovastuu on langennut ehkä enemmän kuin aiemmin mun kontolle, mies ei oikein reagoi vauvan itkuunkaan, kun olettaa että mä hoidan. Ja vaipanvaihtokin pitää pyytää tekemään, kun ei sitä itse jotenkin tajua.

EI pitäs valittaa, kun mies kuitenkin hoitaa ja touhuaa isompien kanssa tosi paljon kotonaollessaan, ja etenkin tuo 1v on kovasti iskän poikaa. Mut silti. Joskus surettaa, kun itse on koko ajan vauvan ja isompien kanssa ja haluaisi edes hetken tehdä asioita ilman niitä, eikä toisella oo juurikaan oma-aloitteisuutta sen suhteen, että ottas myös vauvaa itselleen. No mut tiedän et tää "vaiva" hellitää vauvan kasvaessa enemmän kontaktia ottavaksi yksilöksi ja ruokintavaihtoehtojen monipuolistuessa.
 
Takaisin
Top