Miten tuleva isä suhtautuu raskauteenne?

Mä tein viime raskaudessa isyyspakkauksen ja mies kyllä arvosti sitä ja tykkäsi kovasti. Nyt en oikein tiedä mitä sinne laittaisin kun tota tavaraa on jo niin paljon...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Vinkkejä mitä semmoseen pakkaukseen sit vois laittaa?mullaki persottas tehä semmonen mut joo,millon se sit kuulus antaa?!:confused:
 
Mä annoin aika pian oman pakkaukseni saannin jälkeen. Kaikki oli ammeessa, pyyhe vauvalle, harsoja, tutti ja vaatteita vauvalle erilaisin printein. Kirjoja vauvan hoidosta. Pikku pullo viskiä. Play station-peli... Kaikkee käytännöllistä ja sit miehelle jotain pientä omaa :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Viskipullon sijasta voisin ostaa alkoholittoman oluen!njääh,olin sille reilu ja ostin eilen muutaman saunakaljan, silläpä oli taas jemmassa puolen litran lonkero,kyllä ketutti, kunnon jemmari tullu koko ukosta!
 
Mut joo, tahtosin jonku näkösen pakkauksen läjätä..

Sent from my GT-P5100 using Vau Foorumi mobile app
 
Mä kokosin neuvolasta saatuun pampers-laatikkoon: joku lasten sairauksia tai hoitoa käsittelevä kirja ( en muista), super-isi t-paita, söpöilytutti, vauvan vaatteita, ensilusikoita, suklaata, sotkuhommiin kumihanskoja, nenäniistiminen, harsoja, pyykkipojan nenään :wink jotain tuollaista. Laatikko on majaillut sängyn alla pari viikkoa (saanut olla rauhassa, ei ole herättänyt kiinnostusta), annan sit samaan aikaan kun äitiyspakkaus saapuu ( hain sitä vasta viime viikolla).

Uskon, et hän arvostaa elettä. Mitään turhaa en hankkinut, paitsi no t-paidan ja isin kulta -tutin, mut ne sallittakoon. :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mä juuri lupasin tuoda miehelle jotain parempaa viskiä laivalta pullollisen ensi viikonloppuna, että saa sitten varpajaisissa tarjota laadukkaammat naukut vierailleen. Muuta en ajatellut isyyspakkaukseen hommata, koska enpä mäkään mitään äitiystavarapakkausta ole saanut. En tavallaan ole koskaan tajunnut sitä isyyspakkauksen ideaa (paitsi juuri tuollainen, mitä jotkut teistä on tehneet, että siinä on pääosin vauvakamaa)...
 
Mä ajattelin kirjoittaa miehelle kirjeen: miltä tämä kaikki on musta tuntunut, mitä odotan meiltä perheenä ja miten paljon arvostan sen huolenpitoa. Että on kirjallisena versiona kaikki lämpimät tunteet, kun tulee ne aamuöisistä valvomisista johtuvat väsyitkut ja sä et koskaan -kilarit.

Tänäkin aamuna joskus kuuden aikaan kampesin itseäni vessareissulle. Vatsaa puristi inhottavasti ja huohotin istuallani. Heräsin oikeastaan kunnolla vasta siihen, kun mies kosketti selkää ja kysyi, tarvitsenko apua. Sama juttu toissayönä: päästin kylkeä kääntäessäni oikein kunnon parahduksen ja heti mies oli tikkana kysymässä, supistaako.
 
voi ei....!!!! mulla tulee ihan itku ku luen kuinka ihania teiän miehet on :) mun ukko ei tajua mistään mitään ja on ihan yks pässipää vaan.... mut se ei vissiin tajua vielä kuinka pitkällä jo ollaan.... ja mä en kyllä anna yhtään mitään sille, ei sekään oo mulle mitään antanu... esikoisen aikana ostin sellasen humoristisen kirjan "vauvan käyttöopas", missä puhuttiin tulpista, moottoreista, tiivisteiden vaihdoista yms yms yms...... siitä se kyllä tykkäs... paketoin sen uudelleen sit jos tarvis :wink
 
Pieni kateus iski Arethan tekstistä et kui ihanan huolehtivainen mies..:rolleyes:
Mun mies on tavallinen suomalainen tollero joka ei puhu eikä pussaa! Eilen kysyin mieheltä millon saisin lempee, sano että vaikka heti ja alko näpyttää tietokonetta!:oops:
Yks ilta itkun kanssa etin hyvää makuuasentoa sohvalta ku lonkat ja nivuset oli niin kipiät, kysy että tekeekö kipeetä ja katto vaa vieressä. Että tollo mikä tollo. Vejän sitä turpaan jos synnytyksessä kysyy tekeekö kipeetä! :mad:
 
Mie oon miettiny pientä isä lahjaa, just joku "maailman paras isi" t-paitaa tms! Vaikka se ei aina ymmärrä sanoin edes lohduttaa, ku puuskin ja ähkyn ylimäärästä ääntä eli siis yleensä kipuiluttaa. Mut on se ollut hitonmoinen tuki, et koskaan en oo tarvinnu lähteä yksin neuvolaan/äippäpolille. Ja kyllä sillä kans se huoli tulee, kun viiveellä tajuaa et ny ei oo hyvin vaikka siihen saattaa mennä yli tunti ja meitsin hermot..

Nyt miehellä kun on loppusuoralla toi gradu ja se on huomannu, et oon ollu vikisemättä viimeset 3kk iha yksin, koska oon antanu sille työrauhan.. Sen gradu ei oo mistään helpoimmasta päästä. Niin oon vähän päästäny sen helpommalla vaikka itelleen tää on ollu tosi tylsää ja rankkaa, vaan olla yksin juurikaan mitään tekemättä. Mut sekin loppuu kohta, kun mies saa vähä lomaa, kun on saanu tehtyä tuon ja enneku beibi syntyy (hope so ei synny viel reiluun 3vkoon). Niin saan mieki kiehnätä sen kaikussa muutenkin kun vain iltasilla jollon ite oon ihan finito.

On tuo siitä huolimatta minuu päivittäin huomioinu, et kyllä pussaa ja halii ja päivittäin monesti sanoo "ai laav juu". Vaikka se on sellasta pikasta hellimistä ja sit mie taas ähvötän yksin.. Ei sitä hirveesti muista arvostaa. Varsinkin kun pääasiassa miun arki on yksin ähvöttämistä.. Mutkun miettii niin on ollu hirmunen tuki ja turva.

On ollu siis toi lahja sydeemi mielessä pidemmän aikaa. :)
 
Last edited by a moderator:
Nytkun sekin on vähän antanu miulle sitä hänen aikaansa, jokunen pidempi hetki päivässä kerran kaks viikkoon. Niin kyllä se silmä pyöreen kattoo miu mahaa ja tunnustelee, kun siellä se pikku jäbä meuhkaa. Ei sillä oo ollu hirveesti aikaa taikka ajatusta edes, et masussa ois "sellaset" bileet. Mut parempi nyt kun ei millonkaa. :)
 
sit ku näytän masentuneelta nii kyllä mies kysyy "mikä huolettaa, onhan pikkusella kaikki hyvin?" muuten lähinnä vitsailee synnytyksestä, muutaman vakavan ajatuksen on asiasta esittäny... koitan sanoa että puhuu miulle jos pelottaa tai mietityttää jokin, koska ei oo kiva kuulla vaan ivailua ja vitsejä tästä olosta :S eikä oikein jaksais itkupotkuraivareitten kautta saaha miestä ymmärtämään... tosin se eilen kyllä puhu pinnasängyn kokomisesta/laittamisesta kotiin valmiiks pikkuselle :) (meiän talo on pohjaratkasultaan niin huono että ahtaaksi meinaa makuuhuone käydä)
 
Ei sais nauraa, mut lyyti ja kyfixfix tunnen tuskanne ja mä oon alkanu jo tottuu tohon pölvästiin. Ei auta enää miestä vaihtaminen ja mä veikkaan et tää meijän tuleva isi osaa olla sitä vasta sit ku lapsi on syntynyt. Siihen luotan ja vertaistuen haen täältä foorumilta ku ei tota jaksa mun vaivat kiinnostaa:cool:
 
Mies ei kyl hirveesti liia mauttomia vitsejä oo raskaudesta heittänyt. Kuullu ja nähny, et tää massu on haitannu pidemmän aikaa jo miun fyysistä toimintakykyä. Mut yhdessä sit osataan kyl nauraakin asialle.

Mie ihan yllätyin, kun tultiin synnäritutustumisvalmennuksesta nii mies kysy "miten sie haluut noi kivunlievitys jutut vai haluukko ollenkaan". Mie olin mitä, täh. En ihan oottanu mieheltä tollasta kysymystä. Mut ompaha nyt kummallakin tiedossa miten haluun nekin asiat hoidettavan.
 
Meillä oli viimeyönä ihana perhehetki sängyssä kun mies tuli kuuden aikaan kotiin töistä. Siihen se tuli mun viereen istuskeleen ja kaivo mun mahan esille peittojen ja vaatteiden alta. Vauva potki tapansa mukaan ihan hirveesti joten mies rupes silitteleen mahaa isoilla ja lämpimillä käsillä niin pikkuhiljaa se vauvakin rauhottu (samoin minä). Se oli tosi rentouttavaa! Sit se mies rupes juttelemaan masulle siinä silitellessä ja selitteli miks on ollu viimesen viikon paljon poissa eikä oo jutellu vauvalle pitkään aikaan. Se oli musta niin sulosta että tuli tosi hyvä mieli eikä mua ees harmittanu että olin 06 hereillä. Kyllä mä uskon että tosta miehestä tulee hirmu hyvä isä :Heartred
 
joo olihan toi munkin karvanaama hirveen ihana ekaa odotellessa... viikot oli pois ku opiskeli Kuopiossa, mut viikonloppusin tunnusteli ja silitteli ja sellasta.... mut sitä jännitti kans sillon ihan kauheesti... se vissiin vähä säikähti synnytyksessä, kuinka "hyvin mä pärjäsin" niin ei sen jälkeen oo pahemmin ressannu näitä hommia.... se on ite palomies/sairaankuljettaja, niin muutaman muksun meidän lisäks maailmaan saattanu, mut kyllä se jännitti siel omassa :) mut nyt se on ihan ku tää olis jokapäivästä tää touhu, kivesnahkapussiks mä oon sitä ruvennu kuttumaan :wink mut joo ei auta vaihtaa, tuskin jaksaisin uutta enää kouluttaa :grin
 
On nuo ukot kyllä ihania :Heartred Taiampa hyökätä ton oman kimppuun halimaan ja kertoo mite ihana se on.. :)
 
Mä voin vaan kans kiittää miestä, että se on ollut tässä kaikessa raskaushöykytyksessä mukana. Se tietää et stressaan ja huolestun kaikesta ni joka päivä laittaa töistä viestii et onko vauva liikkunut paljon ja mikä mun olo on. Kotona se laittaa ruuan aina valmiiks seuraavalle päivälle ja "pakottaa" mut päikkäreille jos näytän väsyneeltä. Pyykit ja imuroimisetkin on hoitanut aina sillon ku oon ollut ihan poikki. Välil ihan hävettää ku tiiän, miten paljon se tekee kaikkea kotitöitä ja huolehtii meistä ja itse vaan tulee levättyy.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top