Milloin aiotte kertoa muille?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Felia
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
siis mulla turvotuksen takia lähinnä näemmä vatsa isompi ku normaalist mut kyl vuokranantajan kaveri arvas heti et ei syömisest ol johtun ja vuokranantajaki ku katto ni oli heti et ollaako käyty viel kysyys sukupuolta, en alkan selittää missä vaihees mennää.
 
Mä kerroin tänään samassa huoneessa istuvalle työkaverilleni. Hän oli kuulemma arvannut jo 3 viikkoa sitten, kun meillä oli töissä tilaisuus, jossa tarjottiin kuoharia, ja mä otin alkoholitonta. :p Sitä mä vähän silloin pelkäsinkin, että mä paljastun! Mutta kuulemma ei hän olisi muuten arvannut, jos en olisi viime joulun jälkeen kertonut hänelle meidän vauva-suunnitelmista.

Esimiehelle pitäis vielä kertoa, varmaan kerron ens viikolla, jos huomisesta nt-ultrasta tulee hyviä uutisia. Mistä vetoa, että sekin on jo arvannut!!!!! Kaikki arvaa, piru vie! :grin Ja parille muullekin johtajalle olis varmaan hyvä kertoa noin kuukauden sisällä, kun mua koskevia tulevaisuuden suunnitelmia ollaan tekemässä tässä lähiaikoina. Osaavat sitten varautua tähänkin :)
 
Me "jouduttiin" kertomaan tosi aikaisin juhlien takia. Siellä heti alkuun pidettiin puhe, missä paljastettiin asia. Puheen lomassa mies totesi niille vieraille, ketkä ei ole esikoisen kummeja, että tähän kummittomuuteen pitää tehdä muutos ja sitten vaan odotettiin, että kaikki tajuaa. Ei kestänyt montaa sekuntia.
 
Vielä pari viikkoa pitäisi malttaa pitää salaisuus. Hieman ikävää, koska tuntuu että sosiaalinen elämä on rajoittunut tällähetkellä osittain siksi etten halua valehdella ystävilleni. Myös salailu tuntuu valehtelulta. Pysyn ennemmin neljän seinän sisällä kun asetan itseni epämiellyttävään tilanteeseen. Odotan suuresti että pääsisin kertomaan ja voisin taas olla oma itseni..
 
Ens viikolla lävähtää faceen kuva ultrasta, jos kaikki on hyvin :) Läheisille ollaan jo kerrottu hyvissä ajoin. Jotenkin koen salailun loppujen lopuksi ahdistavaksi ja sitten se voi kasvaa sellaseksi möykyksi, ettei meinaa pystyä kertomaankaan. Ja jos tulee keskenmeno, niin minusta näkee niin helposti ettei kaikki ole hyvin, säästyn selittelyiltä.
 
Minun porukoille kerrottiin pääsiäisenä kun nähtiin eli silloin oli viikkoja 7+ jotain. Miehen porukat asuu vielä kauempana, joten he saivat tietää nt-ultran jälkeen eli 12+3. Äitini myös paljasti asian joillekin sukulaisille sinä päivänä. Töissä kerroin pomolle myös ultran jälkeen ja aion töissä muutenkin kertoa ihmisille pikkuhiljaa aina kun sopiva tilaisuus tulee. Eli sen kummemmin en enää salaile kun ultrassa oli kaikki hyvin ja ma tulee jo 13 viikkoa täyteen. FB-hehkutukset jätän kuitenkin vielä välistä.
 
Tehtiin miehen kanssa yhdessä testi, joten hän on tietysti tiennyt yhtä pitkään kuin minäkin. Ja itseasiassa häneltä se epäilys raskaudesta tuli jo ennen mua itseä, vaikka testi tehtiinkin jo seuraavana päivänä kun menkkojen olis pitänyt alkaa :D Ymmärrä vieläkään että mistä se huomasi. Muutamalle hyvälle ystävälle soitin heti testin tehtyäni ja kerroin plussasta. Vanhemmillenikin kerroin muutaman päivän sisään testin teosta, miehen vanhemmille tosin ei olla kerrottu vieläkään. Haluttiin odottaa nt-ultraa jossa käytiin tosiaan keskiviikkona, joten heillekkin ilmoitellaan tässä lähipäivien aikana.
 
Töissä en oo kertonut kun yhdelle, enkä luultavasti aijo vielä muille kertoakkaan vaikka kriittiset 12 vkoa olis nyt kasassa. Piilottelu jatkuu...Jotenki on semmonen olo että haluaa pitää vieläkin asian ihan omana tietonaan. Ei olla kerrottu edes pojalle 4v, ku ajateltiin että tulee pojalle muuten kovin pitkä odotus ;)
Kait sitä vois jo omille vanhemmilleen kertoa mutta kun meidän välit on ollu vähä monimutkaiset viime aikoina nii en oo vaan saanu kerrottua ja yrittäny kovasti piilotella mahaa...
 
Mä kerroin alkuviikosta (silloin muistaakseni 12+1) esimiehelleni, joka tietty oli jo arvannutkin asian, hitto! :wink Arvas kuulemma jo joskus kuukausi sitten, kun meillä oli ulkomaisia vieraita, joiden kanssa oltiin syömässä ravintolassa ja mä join koko illan alkoholittomia. Siinä pöydän ääressä istuessa ei oikein voinut salaa pyytää alkoholitonta... Ja kun en ole sanonut olevani absolutisti, niin se kuulemma herätti epäilykset. Noh, eipä tuo mittää, kovin iloinen hän oli mun puolesta. :) Ja nyt olen myös sanonut töissä niille, jotka tästä jo tietää, että asiaa ei enää tartte salailla.
 
Mulla viikkoja 10 tiistaina, ja mulla on jo todella näkyvä masu, joten ei oikein voi salailla enään keneltäkään. Vatsa tuli näkyviin viikolla 8 jolloin meillä oli varhaisultra raskauden keston määrittämiseksi
 
Rv 12+0 ja nyt on kaikille tuleville isovanhemmille ja meidän sisaruksille kerrottu, lisäksi yksi kavereista tietää. Kaikki suhtautuivat todella iloisesti paitsi anoppi sanoi jaaha, vaihtoi aihetta eikä tahtonut katsoa ultrakuvia. Sehän jo tiedettiin että se on varsin outo ja hankala ihminen, mutta voisi sitä nyt jotain tapoja olla.. Mutta samapa tuo, onneksi muut on iloisia senkin edestä ja varsinkin me ollaan miehen kanssa ihan seitsemännessä taivaassa kun pikkuisella on kaikki hyvin :)

Vaan yksi kysely tuli että ollaanko menossa naimisiin (onneksi) ja ei kyllä nähdä mitään syytä miksi pitäisi häihin tuhlata rahaa kun ei niillä ole meille mitään merkitystä vaikka kihloissa ollaankin, mennään sitten joskus kun aika on oikea.

Kerron varmaan läheisimmille kavereille ja sukulaisille pian, ehkä kuukauden päästä töissä ja sitten jossain kohtaa facebookissakin lopuille.
 
Nyt kun kriittiset viikot ja nt-ultra on takana niin pitäisi alkaa miettiä tätäkin asiaa. Olen sen verran turvoksissa, että salailu on pian mahdotonta. En tiedä miksi, mutta muille kertominen jännittää jotenkin kamalasti. Haluaisin pitää tämän meidän omana pikku salaisuutena niin pitkään kun mahdollista.
 
nanouk iha outo tuo sinun anoppi luulis että on iloinen ku hänen pojast tulee isä... no onneks muut on onnellisia tein puolest ja niin olen minäkin. :)
 
Sen kanssa ollaan oltu aiemminkin nokat vastakkain mutta nyt päätin jo etukäteen että reagoi miten lystää, en aio sen takia mieltäni pahoittaa, kyllä se siitä vielä jossain kohtaa iloksi muuttuu kuitenkin. Ollaan miehen kanssa pidetty yhtä yli 5 vuotta ja se alkaa olla parin vuoden päästä kolmekymppinen, että voisi kuvitella ettei tullut ihan niiiin yllätyksenä ;) Tosin miehen vanhemmat ovat saaneet miehen yli 40-vuotiaina, niin alkaa tämä sukupolvien välinen kuilu olla aikamoinen eikä ne ehkä aina ihan ymmärrä meidän ratkaisuja.
 
Ainakin perjantain ultraan odotan ja sitten kerron omalle äidille ja ehkä vanhemmille lapsille..
Lapsille kertomisessa se riski, että juoruavat kaikille asiasta. No, onneksi kesäloma alkaa heillä.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Moikka kaikki, uusi kirjoittelija täällä. Olen muutaman päivän lueskellut keskusteluja ja uskaltauduin nyt mukaan kun porukka vaikuttaa kivalta. Mulla on sinänsä hassu tilanne, että tällä hetkellä rv 11, ensi viikolla ultra ja vasta muutaman viikon oon tiennyt että olen raskaana. Mulla oli aika stressaava alkuvuosi, epäsäännöllinen kierto ja sitten aloitin kunnon kuntokuurin ja unohdin koko "yritetään lasta" -asian. Kunnes sitten ilmiselvistä merkeistä tajusin lopulta tehdä testin ja hupsis, olinkin tukevasti raskaana.
Ensi viikon ultran jälkeen kerron kavereille, nyt tietää miehen lisäksi vaan pari ystävää. Pakko vielä mainita että ultra jännittää aika huolella, sillä mulla oli muutama ravintolaillallinen kaloineen kaikkineen, vappu ym. jotka meni raskaudesta tietämättä joten kiva varmistaa, että kaikki on ok.
 
Tervetuloa mukaan Labello :) Mä sain tietää odottavani esikoista rv 7+ ja sitä ennen tuli juhlittua uudet vuodet (kännit) ja muutenkin alkoholia nautittua. Ihana, reipas, melkeinpä "täydellinen" 8,5 kk tyttö tuo nyt on :)
Varmasti sullakin kaikki menee loistavasti ja kiva kun pääset pian pienen näkemään :)
 
Kiitos Sandy, uskon että kaikki on ok enkä malttaisi odottaa tiistaihin. Olen aika perus maalaisjärjellä varustettu mutta tietenkin mun tuurilla tohon ihan alkuraskauteen tosiaan sattui yhdet railakkaat työbileet, vappu ja vielä railakkaammat polttarit ja nyt oon itsekseni naureskellut että miten huonoa tuuria sillä en ton kuntokuurin takia muuten ole juhlinut.

Nyt sitten laahaa salilla käynti ja "oikein" syöminen täysin perässä sillä voitte kuvitella, miten hankalaa on välillä sovittaa yhteen raskausaikana ruokavaliota ja siihen päälle sitä superterveellistä jossa ei saa olla mitään kermaa ja käytännössä pelkkää kanaa ja maitorahkaa pitäisi vetää (mikä ajatuksena lähinnä puistattaa juuri nyt) :D No, töissä joka tapauksessa ovat arvanneet, oli sen verran sekoilua yhdellä työreissulla omnittelukuoharien ja myöhemmin ruokatilauksen juomien kanssa XD

Joka tapauksessa kiva kirjoitella tänne ja valmistautua henkisesti tiistain ultraan. Tuntuu, että osa teistä on jo ihan tuttuja kun olen niin monissa keskusteluissa teihin törmännyt :)
 
tervetuloa labello minunkin puolesta :) tsemppiä tulevaan ultraan voidaaki vaik jännittää yhes ku mulla ens viikon pe on nt-ultra :) kyllä kaik siel on kunnossa pikkusella, ei hätää :) nyt ei kannata ainakaa laihduttaa ja voin sanoo et voi käydä niinki et sit ku muksu tulee maailmaan ni riittää kuntoilua ja hän hoitaa tuon ylimäärästen syönnin mahollisesti, ainaki mulla kävi esikosta niin että painoin 6kk synnytyksestä vähemmän ku ennen raskautta ja olin lieväst alipainonen ku esikolla oli terve ruokahalu.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top