Milloin aiotte kertoa muille?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Felia
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Niin sitä mäkin mietin, että montako viikkoa nyt kannattaa odottaa hänelle kertomista... Hän kuitenkin tietää meidän vauvasuunnitelmista ja jos hän olisi kysynyt mikä tilanne meillä on, niin olisin kyl varmaan kertonut. Viimeistään kesäkuun puolessavälissä se selviää kaikille, kun meillä on silloin töissä kesäjuhlat ja alkoholia taas tarjolla. Siinä vaiheessa ollaankin jo viikolla 15 (jos kaik menee hyvin!), joten ihan hyvin voikin kertoa kaikille :)
 
Kerrottiin tänään äidilleni ja se oli todella iloinen, mulla on aivan uskomattoman helpottunut olo kun ei tarvi enää piilotella. Ollaan äidin kanssa todella läheisiä ja nähdään monta kertaa viikossa, joten paras näin :)
 
minä en tiä millo oikei mies antaa luvan kertoa äidillensä, on välit perheesee viilentyn aika paljon viime kuukausina. äitiin on hyvät välit hänen perhees.
 
Minä kerroin parhaalle ystävälleni heti samana päivänä, kun sain tietää olevani raskaana. Kerroin siitä kuvaviestillä, jossa oli kuva raskaustestin 2 viivasta ja kommentti: onko tää nyt sit positiivinen? Oli pakko kertoa, koska ollaan lähdössä yhdessä Vilnaan kaupunkilomalle vapun jälkeen ja tapanamme on tissutella skumppaa ja punkkua heti lentokentältä alkaen koko matkan ajan.

Seuraavaksi kerroin äidilleni eilen, kun alkoi rv6. Minulle tuli naurun sekainen itkukohtaus ja äidin ensimmäinen kommentti oli : ai kamala! Tämä oli siis kuitenkin toivottu ilouutinen, mutta todella yllättävä sekä minulle, että äidilleni. Myöhemmin äiti laittoi tekstiviestin : onneksi olkoon ! Unohdin ihan kokonaan onnitella, kun oli niin upea uutinen.

Nyt sitten mietitään avomieheni kanssa, milloin kerrotaan hänen vanhemmilleen.

Ensimmäinen neuvola on varattu 21.5. Tuntuu, että siihen on todella pitkä aika. Voiko sen jälkeen olla varma, että on onnellisesti raskaana? Ja millä viikolla keskenmenoriski pienenee? Ei huvita vielä kertoa koko maailmalle raskaudesta, kun tietää, että keskenmenot ensimmäistä kertaa raskaana olevilla ovat todella yleisiä. Luin jostain, että n. 50% päättyy keskenmenoon. Ihan kamalaa... Turha siis vielä hehkuttaa Facebookissa kaikille :)
 
Ensimmäisellä neuvolakäynnillä ei yleensä ultrata. Vaikka minäkin erikseen pyysin ja toivoin ultrausta ekalle käynnille, niin ei ultrattu, juteltiin vain. Tosin ens viikolle mulle on varattu ylimääräinen lääkärikäynti mun keskenmenopelon takia (yksi sellainen siis koettu). Normaalisti kait ensimmäinen ultra on viikolla 10-13, ellei käy yksityisellä ar-ultrassa.

Viikolla 12 keskenmenoriski on jo tosi pieni ja sen takia monet julkistaa asian vasta sen jälkeen.
http://www.tekay.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=248&Itemid=195&limit=1&limitstart=1
 
komppaan feliaa eli siellä ekan kolmanneksen lopussa rv 12 on riski todella pieni, viikot 6-10 on kriittisimmät viikot eli niitä elellessä. itellä ollu lähes kaikki keskenmenot rv 6-8. parille kaverille ja miehen veljelle ollaa kerrottu ja tietty veljenpojalle ku hän oli täällä meillä kylässä juuri sinä päivänä ja hetkenä ku mä oksensin sen ekan ja ainoon kerran. oli pakko sanoo että raskaana olen ettei luule vatsataudiks ja ala varottaa perhettä turhaan että tarttuva tauti.
 
Mä oon nyt aatellu että kerron jos siltä tuntuu. Viimeksi oli jotenkin suuri helpotus että olin kertonut äidilleni ennen ekaa neuvolakäyntiä. Koska tapahtui jotain kamalaa. Äitini kuoli yllättäen, se tieto että tiesi mummuksi tulosta auttoi minua selviämään ja meidän nyt 3v 8kk neiti on pelastanut monet romahtamiselta.<3
Nyt tästä raskaudesta olen kertonut kolmelle, töissä kerroin koska on niin pieni paikka että jos käy niin ikävästi että menee kesken niin siitäkin kerron kuitenkin. Neuvola on reilu viikonpäästä, viimeksi vuonna 2009 oli myös ultra ekalla käynnillä. Harmittaa jos meilläkin on nyt säästölinjat eikä ultrata :/
 
Mä eilen kerroin kahdelle ystävälle. Ei oikeastaan oisi ollut tarkoitus, mutta mä on niin huono valehtelemaan. Enkä mä ees halua ystäville valehdella :Heartpink Eiköhän sieltä löydy sitten tukea myös jos meneekin kesken. Katsotaan nyt kuinka monelle ehdin vielä lörpötellä ennen sitä ar-ultraa... :rolleyes: Kun sen jälkeen piti vasta kertoa.

Neuvolaankin mietin jo että pitäisikö soitella...?!? Kun rupesin miettimään kun heillä on kesälomia jne, niin olisko parempi kuitenkin soitella ajoissa eikä vasta siellä 7+ viikolla...
 
Rv 8+0 ja miehelle tietysti, kahdelle parhaista ystävistä ja yliopistolla tärkeälle henkilölle jos jotain sattuisi. Ja tietysti äidille, isälle ja isoveljelle.

Mies siskolleen.

Mieli tekis ja toisaalta taas ei, odottaminen ei oo mun valtti! :D
 
Mulla nyt vasta rv 7+1. Mies tietty tietää ja yhdelle parhaimmista ystävistä oon kertonut. Haluisin kovasti kertoa omalle äidilleni, ollaan tosi läheisiä ja tiedän että hän tulee olemaan todella onnellinen kun kuulee, että ootetaan esikoista :) Kuitenkin asutaan 500 km päässä toisistamme ja haluaisin ehdottomasti kertoa kasvokkain. Ajattelin, että äitienpäivänä mennään sinne ja sitten kerrotaan. Samalla varmaan sitten soitetaan miehenkin vanhemmille.

Vähän ahdistaa kun just oli sellanen tilanne, että hengattiin kaveriporukalla puistossa kun oli lämmin sää. Muut sitten innostu, että nyt haetaan pussikaljat ja joo joo kesän ekat! Mä vähän yritin, että njaa ei oikein tee mieli... Mutta lähin sitten kauppaan mukaan ja valitsin 0,33sen eli pienimmän mahdollisen. Sitä sitten maistelin todella hitaasti ja taisin loppujen lopuksi juoda alle puolet ja heitin tölkin loppuineen roskiin.
Harmittaa vähän, että tuollainen piti käydä, vaikka tiedän ettei tuo määrä kovin vaarallista ole. Kuitenkin olisin halunnut pitää ihan täysin nollalinjan, mutta en vaan voinut tuossa tilanteessa voinut muuta, ettei kaverit olisi arvanneet. Kovasti kun ovat jo pidempään spekuloineet raskautta. Nyt varmasti ainakin saa ollu spekuloinneilta taas hetken rauhassa. Mies oli kyllä vähän vihainen kun kuuli tosta, ymmärrän kyllä, minähän pikkukaverista vastuussa olen omilla syömisillä ja juomisillani.
Kavereille aion kertoa vasta nt-ultran jälkeen kun kaikki varmasti hyvin ja turvallisesti toisella kolmanneksella.
Nyt en kyllä aio enää juoda tippaakaan koko loppuaikana! Onneksi enää noin kuukausi nt-ultraan.
 
Rigo, vaikka alkoholin nauttiminen ei hyväksyttyä raskauden aikana olekaan, niin minulle ihan gyne sanoi viime raskauden varhaisultrassa, että jos nyt vaikka sen lasillisen viiniä jossain vaiheessa haluaa nauttia, niin antaa mennä vaan! Sanoipa vielä, että tuosta viinilasillsesta menee sikiölle vähemmän alkoholia kuin sitten myöhemmin vauvalle annettavien D-vitamiinitippojen mukana. Eli, don´t worry!
 
sandy kannattaa soitella neuvolaa pikkuhiljaa koska ne ajat voi olla kortilla siellä ja sit se eka neuvola voi siirtyä hamaan tulevaisuuteen...
saas nähä miten meillä perjantaina lääkärin jälkeen asiat, inshaAllah tulee hyviä uutisia, saapi nähä millo kerrotaa sit anopille. mun äipälle jonka kans juttelen joka päivä en ol kerton vielä, väsymys menee huonojen ja vähäisten unien piikkiin kuten lääkärin määräämä vuodelepokin. äippä ei ol innoissaa siitä että oisin raskaana ja se on varmaan viiminen asia maailmassa jonka hän haluaa kuulla. sama oli esikosta ei hyväksyny ennen ku sai syliin synnytyssalissa. varmaa tokal kolmanneksel sit kerron sille jos kaikki menee hyvin nyt tällä kertaa.
 
Sandy, soita ihmeessä jo sinne neuvolaan. Itsekin ajattelin oottaa mahdollisimman pitkään, kun tuntui välillä siltä, että sitähän voi sattua vielä vaikka mitä. Soitin neuvolaan 6+ viikolla ja sain ajan vasta neljän viikon päähän, koska neuvolassa ei ollut aikoja.

Sitte tähän alkuperäiseen ketjun aiheeseen vastaten. Itse olen kans sen verran hölösuu, että en ole osannut pitää raskautta salassa, vaikka jonkin verran ehkä maltillisempi olen ollutkin kertomaan kuin muissa asioissa. Hyvä ystävä tiesi jo siitä, että lapsi saa meille tulla, jos on tullakseen, joten hän sattui utelemaan heti seuraavana päivänä ensimmäisen raskaustestin teon jälkeen, että missä vaiheessa sinun kierto on, joten paljastin asian. Sen jälkeen on tullu kerrottua muutamalle muullekin ystävälle. Sekä minun että miehen perheelle kerrottiin pääsiäisenä, kun kävimme ultrassa. jossa näkyi alkio sydämensykkeineen ja olin tuolloin rv:lla 7+1.

Kyllähän se pelottaa, että jos nyt jotain sattuu, kun riskiviikoilla vielä mennään. Mie olen joka tapauksessa avoin niin hyvissä kuin huonoissa asioissa, joten koen kuitenkin helpottavana sen, että voin läheisten kanssa jutella raskaudesta ja siihen liittyvistä asioista avoimesti ja jos huonosti käy, niin saan niiltä sitten myös tukea.
 
Ajattelin pitää raskauden niin pitkään salassa kuin on mahdollista. En kestä mitään raskauslässyttelyjä, saati sitä jos kaikki ei menekään hyvin niin en jaksa sitä säälittelyä. Takana yksi keskeytynyt keskenmeno viime syyskuulta, josta ei tiedä kuin mä, mieheni ja terkkari, joten en uskalla iloita asiasta edes, kunnes näen sydämensykkeen ja kun 12viikkoa tulee täyteen. Kyseessä ensimmäinen lapsi, mikäli kaikki menee kuten tarinoissa. Ensimmäinen neuvolakäynti 12.5
 
JOS tässä nyt olis se bullero uunissa niin toivon että saisin pidettyä suuni kiinni sinne 12. viikolle...mut niinku kaikessa; katellaas eka huominen testi ;)
 
Mä tosiaan kerroin omalle äidilleni heti (rv 5) ja hänen kautta tieto meni myös isälleni ja veljelleni. Vanhempani tiesivät jo edellisestä keskenmenostani, niin halusin kertoa heille mahd. pian, jotta ehtivät iloitsemaan ja jotta heiltä voi sitten saada tukea, jos taas tulisi keskenmeno. :Heartpink

Pääsiäisenä kerrottiin miehen perheelle (rv 8). Viime viikonloppuna mummoni sai tietää (joskin hän oli arvannut jo pari viikkoa sitten!) ja kerroin myös kolmelle kaverilleni. Pari hyvää työkaveria/ystävää on vielä, joille en ole kertonut, mutta ajattelin tässä muutaman viikon sisällä kertoa. Mulla tämä nyt alkaa olla jo aika pitkällä (tänään 9+2), joskaan ei nyt ihan vielä täysin turvallisilla vesillä, mutta jotenkin on kiva, että lähimmät ystävät tietää. On niin ihanaa kun voi hehkuttaa onnellisista asioista tai sitten vastaavasti saada heiltä tukea surullisiin asioihin. Muulle maailmalle tästä kerrotaan varmaan vasta sitten joskus rv 12 jälkeen. :)
 
Mua huvitti töissä, tänään yks vanhempintyökaveri jota en ollu nähny pidempään aikaan, tuli käytävällä vastaan ja sano: voi kamala ku sä oot kalpeen värinen ja laitto käden mun mahalle! :) Mä vaan änkytin jotain auringon puutteesta mutta ehkä sitä tarkimmat aistii sen vaikka mahaa ei vielä oliskaan!:)
 
Äitienpäivänä ois tarkotus kertoa mun vanhemmille ja miehen vanhemmille. NP-ultra onkin mulla sitten heti äitienpäivän jälkeisenä maanantaina. Mulla tosiaan maha niin turvonnut et voi olla ettei tuu niille mitenkään yllätyksenä.. Kuitenkin nähdään aika usein, kun samalla paikkakunnalla asutaan.
 
mä sit kerroin äidille tänää raskaudesta, ei ol onnellinen mutta hyväksy asian, on huolissaan miten pärjätään. samal taval sen jälkee juttelu jatku. oli pakko kertoo ku on lääkitys ja vuodelepo, lisäks vatsa alkaa olla sen verran iso ettei voi oikei huijata skypessäkään. parempi kertoa nyt kuin sit vast ku on vatsa pystys.
mies kerto siskollensa eilen joka ei onnitellu edes meitä, totes vaan alhamdulillah, nyt ootan et ukko ja esikko tulee kotii ja saan kuulla miten miehen äitee reagoi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top