Milloin aiotte kertoa muille?

Mua jostain syystä ahdistaa "kertoa" raskaudesta, jotenkin toivoisin että ihmiset vaan tietäis jo, ilman mitään keskusteluja. Ja kuitenkin, mulle tärkeimmät ihmiset tietää jo, niin se riittää :confused:
 
Täällä on vähän sama olo kun Bumble Beellä, ahistaa kertominen. Töissä on kertonu ja minä perheelleni. Miehen perhe saa tänään tietää...mutta muuten ajattelin olla hissun kissun ja nähköön sitten kun masu alkaa kasvaa :D Jotenkin haluaa ensin itse totuttautua kaikessa rauhassa tähän asiaan ennen kuin lähtee koko maailmalle huutamaan.
 
Kiitos, Gatusa, jännäillään yhdessä ensi viikkoa :) Juu en aio laihduttaa, tarkoitus oli päästä vähän parempaan kuntoon ja sen myötä ruokavalio muuttui terveellisemmäksi, mutta nyt olen järkeillyt sen niin että kunhan en repsahda nachoihin ja poppareihin (mun heikot kohdat) nyt kauhean usein ja jaksan käydä -niin kauan kun tuntuu hyvältä- käydä liikkumassa niin olen tyytyväinen :)
Ja ultran suhteen mulla on semmonen Se tulee mikä on tullakseen -fiilis, panikoimalla pilaisin vaan nää edeltävät päivät jotka mulla on vielä lomaa. :)
 
Saisinkohan piiloteltua mahani töissä ennen lomia, ni voisin sitte palata kesälomalta maha pystyssä töihin:p

Voi olla ettei onnistu, koska mun loma alkaa vasta heinäkuun puolivälissä...
 
Mä haluisin salata kesäkuun loppuun. Nyt ei näy ulkopuoliselle vielä mitään, joten väljillä kesämekoilla saatan onnistua pitkään :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
I-P, itselläni on vähän samoja haaveita, ja miula on loma samoihin aikoihin kun siula :D
 
Sovittiin mieheni kanssa hyvissä ajoin, et ei kerrota kenellekään ennen 12 viikkoa. No nyt on 12. viikko alkanut ja tietää ainoastaan molempien vanhemmat ja mun sisko sekä meidän 6-vuotias poika... Aika hyvin saatu pidettyä salassa siis. No ei tätä vatsakumpua voi enää salata mitenkään, joten kaikki jotka mut tästä lähtien näkee arvaa varmasti. Onneksi oon kesäkuun lomalla, joten työpaikalla tietävät toivonmukaan vasta heinäkuussa jos ei joku tuttu juorua sitä ennen. Ihanaa, kun huono olo on alkanu helpottaan ja pääsee oikeasti nauttimaan tästä raskaudesta!
 
itellä ei onnistun raskauden salailu esikoisesta ja eikä tämänkää kohalla onnistu. mun äiti puolestaa ku ootti mua ni onnistu pitämää omana tietona äippälomaan asti, kukaa ei tienny ennen ku totes että nii hän jää nyt mammalomalle. käytti tunikoi lähinnä mutta luonnostaa hoikka eikä vatsa kasvanu liiemmin kuulemma ni kukaa ei uskon ennen ku veti paidan tiukalle et kattokaa nyt kyllä täällä raskaana ollaa. :)
 
Näin eilen parasta ystävääni kahden kesken ja mulla ois ollu todella hyvä tilaisuus kertoa masuasukista. Mutta en saanut sanaa suustani ulos! En ymmärrä itseäni, oon kehittäny jonkun ihme kynnyksen tästäkin asiasta aivan syyttä suotta. :rolleyes: Sama juttu omien vanhempien kanssa viime viikolla, ois ollu oiva tilaisuus kertoa, mutta ei... :dontknow Viikkoja on kasassa jo 14+5.
 
Me kerrottiin meidän kummankin vanhemmille melkein heti kun saatiin tietää eli 8+0, yllätyksenä tulin raskaaksi, olin jo menettänyt toivoni mutta sitten kävi näin ihanasti. :) Nyt 10+2.:Heartred
 
Mä koitan pähkäillä kerronko pomolle ennen maanantaina alkavaa parin viikon lomaa vai sen jälkeen, kun en voi näin pienessä kaupungissa asiaa julkistaa kaikille tutuille ennen kuin pomo tietää. Tahtoisin jo jakaa tämän kaikkien kanssa jotta lomalla ei tarvisi enää varoa mitä puhuu ja piilotella, mutta mutta... nyt on 13+2
 
tänää kerroin äipälle ultrakuulumiset, rauhallisest otti mutta eipä se kovin iloselta vaikuttan, hyvksyny kuitenki asian, mun tekis mieli niin kertoa miehen tädille ku hän on mulle tosi tärkeä ja pidän hänestä paljon, hän vaa asuu pääkaupungissa ja soittaminenki on kallista. aattelin kysästä jos ukko käyttäs huomen minua nopsaan tuolla anopin luona moikkaamassa ni sais hänelle kerrottua hyvät uutiset ultrasta, hän tietää raskaudesta mutta ois kiva kasvotusten päästä kertomaan että siellä hän jumppaa jo kunnolla alhamdulillah.
 
Kohta pitää ruveta paljastamaan tätä. Maha alkaa näkymään. Kohdunpohja huitelee melkein jo navassa..
Eniten ahdistaa kertoa mun sisaruksille ja äidille.. Enkä edes tiedä että miksi.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Me kerrottiin vasta nt-ultran jälkeen. Tosin mun vanhemmille piti kertoa jo aikaisemmin, koska tarvittiin ultran ajaksi lastenhoitajaa.. iloisia ja yllättyneitäkin ovat kaikki olleet. Tiesin, että kun lapset tietää, niin sen jälkeen tietää koko kylä. Ja niinhän siinä kävi, että sitä sitten huudeltiin tuolla pihalla ja naapurit ainakin tiesi saman tien...
 
Me ollaan nyt miehen mummoa lukuunottamatta kerrottu kaikille sukulaisille. Mun sisko on saanut tosi nuorena ensimmäisensä ja siksi oonkin saanut siitä löhtien kokea perheeltä ja sukulaisilta hoputusta vauvan tekoon (vaikka koulut onkin ollut kesken ja olin pitkään huonossa parisuhteessa). Nyt,kun ollaan vauvauutisia kerrottu, tuntuu, ettei kukaan oo oikeesti ilahtunut asiasta :confused: Ollaan tietysti saatu onnitteluita, mutta jotenkin aistin sen, että jokin tässä hiertää.
Miehen vanhempien ainoa kommentti ja huoli tähän asti on ollut, että ei kai mies joudu mihinkään dna- testeihin meneen, kun ei olla naimisissa.

Onneksi osaan kuitenkin itse iloita tästä raskaudesta ja mies myös:)
 
Lurua: Onpas outoja reaktioita. Pääasia on, että te itse olette onnellisia vauvelista.
 
Kun plussattiin, kerrottiin perheille ja läheisille ystäville heti.
Työkaverit kuuli myös heti ja esimies vko5.
Nt-ultra huomenna 16.6. ja jos kaikki näyttää hyvältä, niin sit voidaan kertoo lopulle maailmalle.
Mitäpä sitä salaamaan kun tiesivät pitkästä yritysajastakin ja lapsettomuustutkimuksista.
Mikäli menisi kesken tai huomenna tulisi muita huonoja uutisia, tarvitsisin silti läheisteni tukea. On se tukena oleminen helpompaa kun on ensin yhdessä iloittukin!
 
Samaa mietin itse, kun kerrottiin osalle perheestä ajoissa, että mikäli kaikki ei menekään hyvin, en halua surra yksin. Kaipaan läheisten tukea aina sekä hyvinä että huonoina hetkinä.
 
Minä kerroin jo positiivisesta raskaustestistä heti lähimmille ystäville ja vanhemmilleni, kun he tiesivät lapsettomuushoidoistakin. Pomollekin kerroin tosi pian, kun hänellekin olin kertonut hoitojen aiheuttamien saikkupäivien todellisen syyn. Ajattelin vielä perjantaina ennen np-ultraa, että jos kaikki on hyvin, niin kerron koko maailmalle. Ultrassa oli kaikki loistavasti ja olen tosi onnellinen, mutta nyt on sellainen "kel onni on, se onnin kätkeköön" -olo. Ihan omituista :confused:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top