Milloin aiotte kertoa muille?

Mä olen vähän huono puhumaan omista henkilökohtaisista asioista, ja mun kohdalla raskaus lukeutuu niihin henkilökohtaisimpiin, jostain syystä.
Jos joku kysyisi, niin en valehtelisi, tai jos muuten tulisi aihe puheeksi, mutta tuntuu tyhmältä ihan asiakseen lähteä tätä kuuluttamaan. Meidän vanhemmille ja perheille meinataan kyllä tässä lähiaikoina kertoa, viimeistään rakenneultran jälkeen :) ja varmaan tuleville isosiskoille ja veljillekin pitäisi "salaisuus" paljastaa :) jännittää vähän mitä tuumaavat. Esikoinen on kuitenkin jo kohta 8v ja ajoittain hyvin kypsä jo näihin olemassaoleviin pikkusisaruksiin..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä tänään rv 12+1 eikä olla kenellekään vielä hiiskuttu, ehkä sitten torstain nt ultran jälkeen, jos kaikki on hyvin. Eniten jännittää kertoa äidilleni, että odotan neljättä ja yllätyshän tämä raskaus meillekin oli, mutta jotenkin aavistan ettei äiti välttämättä kovasti ilahdu :/
Viime raskaudesta kerroin pomolle vasta rv22, kun työkaveritkin alkoivat kyselemään mahan pyöristymisestä, kun en ollut kenellekään kertonut :wink
Ajatteleekohan kaveritkin, jotka kaikki ovat siis vielä lapsettomia, et ollaan ihan hulluja, ku näin paljon lapsia tehdään enkä ikinä pääse mihinkään :D Niin harvoin olen heidän kanssaan aikaa ehtinyt viettää.

 
Meillä sama juttu, neljäs tulossa ja ihmisten kommentit ärsyttää jo näin etukäteen. Meillä lähipiirissä paljon lapsettomia pariskuntia tai sitten yksilapsisia ja monella tuntuu olevan niin hirvittävän vaikeaa (tekevät elämästä vaikeaa :wink) yhden kanssa, joten varmaan neljä lasta on heille jotain käsittämätöntä.
Meille tämä on ihan harkittu ja hartaudella tehty ja taatusti viimeinen lapsi :)
Mun sisko tulee miehensä kanssa meille juhannukseksi ja olen kahden vaiheilla kertoako vai ei..
Mä kyllä tapaan säännöllisesti ystäviä, mies on silloin lasten kanssa ja olen päässyt ystävien kanssa muutaman päivän lomillekin. Usein kutsutaan kavereita meille syömään ja istutaan iltaa kun lapset käy nukkumaan, mutta miehen kanssa yhdessä päästään mihinkään ehkä 2-3 krt vuodessa. Jatkossa varmaan vielä harvemmin. Kukaan ei ota 4 lasta hoitoon ja ei ole oikein paikkoja mihin ripotella lapsia. Etenkin kun ovat niin vähän olleet hoidossa..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Me ilmoitettiin facebookissa lopuille tietämättömille (eli siis kaikki muut, paitsi mun ja miehen vanhemmat), niin että annoin esikoiselle käteen ultrakuvan ja otin kuva siitä, kun hän sitä ihmetteli :)
Kaikki oli iloisia ja onnittelivat, ainoa kuka ei onnitellut oli esikoisen kummisedän avokki (tytön haltijakummi).
Hänellä on kamala vauvakuume, eikä tämä mies halua vielä lasta. Joten johtuu varmaan siitä.
Tiedän mitä se vauvakuumeilu on, eikä se lähde muulla kuin vauvalla, joten hieman on syyllinen olo että minä olen raskaana eikä hän...
 
rosita mun esikko on 8v ja se on millo ilonen ja millo alkaa että hän ei halua muita lapsia perheeseen...mustasukkasuus iskee, tulee kaverin lapsi mielee joka ei omaa pikkuveljee suostun ees sylis pitää aluks (oli ennen tätä nuorin, nyt 2 pikkusisarust ku viime vuonna tuli no. 5 perheeseen), hällä on ennestää 2 sisarust ja oli nuorin ite. saas nähä miten meil menee alus.
 
Rosita mä luulen että mun kaverit jollain lailla välttelee mua/meitä kun on noita lapsia ja heillä ei ole. Monesti olen pyytänyt meillekin käymään syömään/pelaamaan/siiderille ja ihan mitä vaan ja monet rukkaset on tullut. Treffataan ehkä noin neljä kertaa vuodessa. Kyllä mä toisaalta ymmärrän, niiden elämä on kuitenkin melko erilaista kuin mun, eivätkä ehkä halua muiden lapsia jalkoihin pyörimään ja keskusteluja keskeyttämään.
-Kuulostaapa kauhealta, kun oikein vuodatti :wink huoh kiitos ja anteeksi

 
Sun elämä on niiiiiiin paljon tunnerikkaampaa, kuin niiden :Heartred
Trust me :)
Onko teillä perheellisiä ystäviä, joiden kanssa voi nähdä ja vaikka mennä rannalle tai puoistoon yhdessä?



Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mua on mietityttäny kans tuo ihmisten suhtautuminen, mulla on yks kaveri jolla on lapsi, kellään muulla ei. Kaikki muut elää semmosta perusnuoren opiskelijaelämää. Toisaalta oon kyllä muutenki jo vieraantunu heistä, mutta itseppähän päätin maalle muuttaa.

Kerroin tänään vanhemmilleni. Menin äitin kanssa ultran jälkeen syömään ja laitoin kuvan pöydälle. Oli ihan mielissään ja kuulemma unesta edellisenä yönä arvannut.. Hälle joutu vannottaan että tätä asiaa ei sitten facebookissa puida, ei tarvitse edes mainita. Onneksi uskoi.. Isälle kävin kans kuvan näyttämässä, kovasti koitti hymyä pidätellä. On sen verran hitaasti lämpiävä että todellinen reaktio tulee varmaan parin päivän päästä.. :D
 
Heh, iskät. :Heartpink Mun isä reagoi jotakuinkin samalla tavoin kuin Mikkan isä. Myöhemmin äiti laittoi tekstiviestin, että iskä on koko illan googlannut raskausasioita. :grin
 
On meillä onneksi muutamia ystäväperheitä, joiden kanssa puuhailla porukalla :) ja lähisukulaisia, harmi vaan, että kaikki muut tekee poikia ja minä vaan tyttöjä ;D
 
On meillä onneksi muuta kautta muodstuneita ystäväperheitä, joiden kanssa porukalla puuhailla :)
Enää muutama päivä ultraan.. ihmettelin tuossa maatessani selälläni, että miten voi navan korkeuteen asti olla joku möhkäle siis selvästi koholla eihän näillä viikoilla pitäisi??


 
Ahaa edellinen viestikin tuli, kun luulin että se hävisi kesken kaiken ;D Täällä taas yksi IT ihmelapsi
 
Mullakin tuntuu selällään melkein navassa, mutta seistessä ei juurikaan näy ollenkaan. Mulla menossa 14+6


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kerroin toisen hoitolapsen perheelle, että äitiysloma alkaa marraskuun alusta. Suhtautui hyvin :)
Toivottavasti pysyy mulla hoidossa äippäloman alkuun asti, eikä vaihda paikkaa jo aikaisemmin.
Nyt tietää kaksi ystävääni ja tämä hoitolapsen perhe..
Miten voikin kertominen olla vaikeeta :/


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
meilä tietää jo lähes koko suku ja jotkut kaverit..käy oikeen ärsyttämään nää omien sisaruksienni kommentit ja ilmeet joita sain ku kerrottiin asiasta.."ootteko hulluja","osaatteko laskea paljon teil on jo", "miten sä luulet pärjääväs niiden kans", "haloo,neljäs jo,ei tu olee helppoo", "vai että sellanen vahinko kävi teille", "oliks ihan tarkotettu vai vaihinko".

niih,on se kumma ku mun lapset on ne jotka on harvoimmin hoidossa,2 kertaavuodes ku muiden ipanat on joka vkl,ei o niilläkää helppooo_O

Ja sitten kun kauhistelevat näitä mun jo kolmea lasta ni on se kumma ku mua pyydetään tekee kaikkee ku itse ei kerkeä,esim ens vkl teen leipomukset noin 100 henkilölle julhliin...

Kyllä kaikki hommat järjestyy ku pistää järjestymään ja arjen rutiinit--ei ne aina helppoa voikkaan olla ei mikään ole aina helppoa on sulla sit kuinka monta lasta tai lapsia ollenkaa..
 
Mä niiiiin tiedä tuon tunteen!!
Sen takia ei huvita kertoakaan.

Sama homma täällä. Kaikkiin kissanristiäisiin pyydetään multa leipomukset ja olen myös tarvittaessa ilmainen lapsenvahti.
Omat lapset on juurikin sen 3krt vuodessa hoidossa YHDEN yön kerrallaan.
Toiset ne viettää aina juhannukset, vaput ja uudet vuodet ilman lapsia, ja käy lapsettomilla "parisuhdelomilla" silti niillä on niin rankkaa.
Paras oli kun miehen veli sanoi niiden tilanteesta kerran, että: "kun on kaksi työssä käyvää aikuista ja lapsi siinä, niin ei ole helppoa tämä arjen pyöritys!" Siis WHAT?
Oliko se meille tarkoitettu?
Eli meillä on helppoa, kun on vain yksi työssäkäyvä (matkatöissä) aikuinen ja toinen kotona kolmen oman ja kahden hoitolapsen kanssa, vanha puulämmitteinen talo ja 2500 neliön tontti??!! Hivenen huvittaa.
Ehkä meidän elämä vaikuttaa helpolta, kun tapoihin ei kuulu valittaa ja ruinata jeesiä, mutta ei tämä aina helppoa ole. Mahtavaa, antoisaa, mutta ei helppoa. Molemmat tykätään touhuta ja parasta on, kun koko perheellä tehdään pihatöitä, maalataan, leivotaan tms hyötypuuhaa. Mä en kestäisi jos ei olisi tekemistä. Mun ihan jokaiseen päivään kuuluu lasten hoidon lisäksi, viiden aterian valmistus, leipien yms välipalojen leipominen, pihatyöt ja eläinten hoito. Parina iltana kun istuu sohvalla ja katsoo tv:tä, niin jo tuntuu että aivot sulaa. Ja onhan se niin että jos on 10 eri tv-sarjaa, jota on pakko seurata, kummallakin vanhemmalla omat säännölliset harrastukset ja oma-aika, niin voihan ne lastenhoitohommat ja kotityöt jäädä vähälle ja tuntua ettei arki rullaa.
Elämä on just niin helppoa ja vaikeaa, kun siitä haluaa tehdä.
Kaikelle on aikansa ja paikkansa.
Mutta eniten ihmetyttää mitä tämä meidän lapsiluku ketään puristelee??!!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mä kerroin lähimmille ystäville melkein heti. Miehen kanssa päätimme kertoa perheen jäsenille ensimmäisen neuvolan jälkeen ja sitten ensimmäisen ultran jälkeen emme sitä sinänsä enää pitäneet salaisena. Jos joku kysyi niin kerrotiin tai jos tuli esille keskusteluissa. Facebokeen kuitenkin päätimme, ettemme laita mitään. Tuntuu jotenkin turhalta ja sinänsä henkilökohtaiselta asialta, etten halua sinne tällaista LIIAN ISOA ja tärkeää asiaa alkaa jakamaan. Jossain vaiheessa se sinne kuitenkin menee.
 
Menen huomenna taas lomalta töihin. Ajattelin vihdoin kertoa siellä tästä raskaudesta. Suorastaan pelottaa kertominen.

Meidän osasto on aika pieni, olen itse juuri aloittanut noissa hommissa ja itse asiassa oma hommakin on äitiysvapaan sijaisuus. Vakkarityyppi tulee ehkä loppuvuodesta takaisin, mutta epäilen. Kahdeksasta tiimiläisestä on kolmesta tulossa isä nyt kesällä tai vuodenvaihteessa. Yhdellä on laskettu aika myös joulukuussa.

Raskaudet ja isyysvillitys on olleet vitsailun aiheina monesti mutten ole saanut kakistettua omaa tilaani ulos. En pystynyt. Vaikka jo kertaalleen olin päättänyt, että kerron, en sitten pystynytkään sanomaan asiaa ääneen. Mulla on töissä muutama todella läheinenkin ystävä, joille tahtoisin kertoa raskaudesta, mutta tuntuu että pitää kertoa ensin pomolle ennen kuin kellekään muulle työpaikalle.

Teen varmaan käspäsestä härkäsen, mutta jännittää niin paljon että itkettää. Mitä jos niiden reaktiot onkin lähempänä epätoivoista "apua mitä me tehdään näille hommille?" kuin iloista. En kyllä usko mutta pelottaa silti. :confused:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top