Ei edelleenkään lainkaan pahoinvointia joten ehkä sitä ei tule lainkaan! 10. viikko alkoi tänään. Muutenkin todella hyvä olo, ei juurikaan mitään raskausvaivoja, pissalla ravaamista (mm. tänään jo 7 kertaa oon käynyt vessassa vaikka olen pidätellyt aika pitkälle melkein joka kerta kun ei ihan 15 min välein viitsi ravata), rintojen arkuutta (johon alkaa tottua) ja pieniä satunnaisia menkkamaisia vatsatuntemuksia lukuunottamatta. Mahtavaa! Ihan alussa, oli enemmän vatsakipuja. Kerran jouduin lähtee kesken pois kuoroharjoituksista, oli uloste tosi kovalla ja olin juuri käynyt vessassa sitä ponnistelemassa niin alkoi kovat kivut ennen pääsiäistä. Toisen kerran pääsiäisen tienoolla oli kohdunkaulassa viiltävää/nipistävää tunnetta hetken aikaa ja oletetulla kiinnittymishetkellä alavatsan nipistelyä mutta se alkoi välittömästi hartian paikallispuudutuksen jälkeen joten saattoi liittyä siihenkin, puudutteesta tuli tosi huono olo ja jouduin sairaalaankin yön yli. Meni toimintakyky ihan kokonaan etten pystyny kännykkää edes itse käyttää - hirvee huimaus ja heikotus oli jos vähänkin istumaan kävi. No sairaalasta pääsyn jälkeen aikoihin oikein superhyvä olo heti seuraavan päivän aikana, olo ollut siitä asti toimelias, elinvoimainen ja pirteä. Moni kehui oikeen että onpa toimintakykyni kohentunut. Olen siis liikuntavammainen. Kipulääkäri varoitteli saadessaan konsultaatiopyynnön kun ilmeni etten käytä ehkäisyä - että miten kroppani tulisi kestämään alkuraskauden pahoinvointiin liittyvät nykivät äkkiliikkeet ja miten loppuraskaus vaikuttas toimintakykyyni ja kipuihini, miten niveleni tulisivat pysymään paikoillaan ja kuinka kestän painonnousun (lähtöpaino alipainon puolella) että kun siirtyminen on raskaampaa sitten jos painoa tulee vaikka 10 kiloakin lisää saati 15, ja vauva kun alkaa potkia että meneekö niveliä sit sijoiltaan jne. mun mielestä ihan turhaa jossittelua ja kauhukuvien maalailua, kuten nyt nähty, siis ei alkuraskauden pahoinvointia lainkaan. Tähän asti oon pärjänny huomattavasti aiempaa vähemmällä kipulääkityksellä ja olo on oikein hyvä ja toimintakyky parempi kuin ennen raskautta, siirtyminen voi toki mahan isoksi kasvettua ja painon noustua vaikeutua - myös avustajan kannalta mutta onneksi on olemassa tarvittaessa apuvälineitä ja tekniikoita ja kuitenkin tässä on jaloissa mulla nyt jo parempi voima kuin vaikka alkuvuodesta oli, samoin käsissä et pääsen paremmin ja kevyemmin siirtyy avustettuna ja jopa ilman apua kerran lähiaikoina olen siirtynyt sängystä portatiiville pissalle kun olin yksin. Käsivoimin se kävi, ei välttämättä toki sit onnistu jos vaik 10 kiloa tulee painoa lisää mut sehän tulee pikkuhiljaa onneksi ja vasta aika loppuvaiheessa enempi painoin nousu. Ja kuitenkin olin ennen raskautta jopa kymmeniä kiloa liian laiha että en usko painon nousun olevan mikään katastrofi! Kipulääkäri aivan varmasti liioitteli ja oli negatiivisella asenteella asiaa kohtaan lähtökohtaisesti. Arveli keskiraskauden menevän ihan hyvin mikäli painon nousu ei vielä silloin haittaa. Mutta onko anestesia- ja kipulääkäri nyt kuitenkaan oikea henkilö arvioimaan?? Sen näkee sitten
. Jalat mul on ollu välil nii turvoksissa ettei kengät mee jalkaa.