Mulla nyt rv 5+4 oireina huimaus ja/tai repäisykivut noustessa (huimaus varsinkin jos kyykystä seisomaan niin varmasti pimenee päässä), ajoittain etovaa oloa, viikko sitten oli vielä enemmänkin menkkajomottelua, mutta se on nyt vähentynyt (ehkä kun siirryin vähemmän vyötäröltä painavin housuihin) ja jäätävä väsymys. Viime raskaudessa muistaakseni siinä 6+ jtn viikolla alko hirveä kuolemankrapulaolo joka jatkui jonnekin viikolle 17, eli sitä odotellessa...
Mulla oli viime raskaudessa tätä unettomuutta ja erityisesti aamuyöstä heräämistä niin kauan kuin oli pahoinvointia.
Ja Mirkku2020 oireesi kuulostavat aivan normaalilta
Hyvin kuvaava toi ”kuolemankrapulaolo”, sellanen olo juurikin täällä ja viikkoja 6+2 toivottavasti ei jatkuisi ihan noin pitkään. Ja täällä kans unet aika heikolla tolalla, aikaisin aamuyöstä herään jo huonovointisuuteen kun verensokeri on laskenut tarpeeksi matalalle. Oon nyt iltaisin yrittänyt saada alas pienen määrän puuroa ja rahkaa tms. joka pitäisi vähän paremmin tuota nälkää. Hankalaa on kyllä ruokailut kun ei mitään tee mieli ja pelkkä ruoan näkeminenkin saa yökkimään. Ostin avuksi pahoinvointirannekkeet mutta ei vielä ainakaan mainittavaa apua

Nyt vaan mennään porukalla positiivisin mielin eteenpäin ja nautitaan jokaisesta hetkestä -myös siellä wc-pöntön äärellä.
Jos jotain ikävää tapahtuu, siihen emme itse voi kuitenkaan vaikuttaa. Mua ainakin helpottaa jotenkin ajatella, että joku isompi voima on nämäkin asiat ajatellut meidän puolesta; ehken lapsi ei olisi selvinnyt kohdun ulkopuolella tms. Yrittäkäämme siis pysyä positiivisin mielin kunnes toisin todistetaan! Rok Rok!




Saan unta illalla, mutta herään aamuyöllä pyörittelemään asioita. Toki elämänmuutos mietityttää, mutta veikkaan tän olevan myös hormonaalista. Viime raskaudessa olin välillä aivan uupunut tämän takia.
Nyt oon töissä taas ihan silmät ristissä.
Että ei varsinaisesti unettomuutta täällä, mutta uni häiriintynyt selvästi nyt raskauden aikana.