5 viikkoa olis hyvä, ni ei menis parhaat pelikelit hukkaan :)
Masut
- Ketjun aloittaja elmiina
- Aloituspäivämäärä
mulla ainakin tuo jälkitarkastus riippui vähän missä kunnossa römpötin oli synnytyksen jälkeen...
esikoisen kohdalla kun jouduttiin alapäätä leikkomaan, että makasin tunnin lääkärin tikattavana ja tosiaan ensin istuin 3vk lasten uimarenkaan päällä syöden buranaa ja panadolia vuorotellen ja sen jälkeen istuin vielä toiset 3vk tyynyjen päällä. ja senkin jälkeen vielä välttelin kovalla tuolilla istumista...
neuvolassakin täti sanoi, että laitetaan tuo jälkitarkistus suosiolla 2,5-3kk päähän synnytyksestä. esikoinen syntyi lokakuun lopulla ja jälkitarkistus oli sitten tammikuun puolen välin tienoilla.
toisen synnytyksen jälkeen jälkitarkistus oli sen 5vk synnytyksestä. repesin hieman edellisen leikkauskohdan vierestä kun arpikudos ei antanut periksi ja mulle laitettiin 2 tikkiä. istuminen onnistui heti, eikä mitään kipuja ollut.
ja mulla epäiltiin kohdunlaskeumaa molempien synnytyksien jälkeen. esikoisen kohdalla pystyin vasta joulun tienoilla (reilu 1,5kk synnytyksestä) aloittamaan kärryttelyä, ihan lyhkäsillä matkoilla, niin tuntui jo niillä että kuin römpsästä olisi valunut jotain pois...
housuihin ei kuitenkaan tullut mitään ja pistin kerran miehenkin "lenkin" jälkeen vilkaisemaan alapäähän, mutta ei se mitään nähnyt. neuvolan täti epäili sitä kohdunlaskeumaa. muutaman viikon jälkeen "valumiset" loppui.
sama homma oli sitten toisen synnytyksen jälkeen, silloin ruvettiin heti kun vauva oli 2vk ikäinen niin käymään lyhkäsiä kärryttelyreissuja, niin samanlailla tuntui että römpsästä valuu jotain pois. neuvolassakin vain sanottiin, että se on normaalia ja varsinkin kun mulla oli esikoisen syntymän jälkeen, niin samaa on odotettavissa myös seuraavienkin kohdalla.
hölkkäilemään rupesin kärryjen kanssa muistaakseni jälkitarkistuksen jälkeen. silloin ei enää näitä valumisia tuntunut. oli ihanaa, kun pystyi liikkumaan normaalisti niin pian synnytyksen jälkeen, kun esikoisen kohdalla se ei ollut mahdollista...
esikoisen kohdalla kun jouduttiin alapäätä leikkomaan, että makasin tunnin lääkärin tikattavana ja tosiaan ensin istuin 3vk lasten uimarenkaan päällä syöden buranaa ja panadolia vuorotellen ja sen jälkeen istuin vielä toiset 3vk tyynyjen päällä. ja senkin jälkeen vielä välttelin kovalla tuolilla istumista...
neuvolassakin täti sanoi, että laitetaan tuo jälkitarkistus suosiolla 2,5-3kk päähän synnytyksestä. esikoinen syntyi lokakuun lopulla ja jälkitarkistus oli sitten tammikuun puolen välin tienoilla.
toisen synnytyksen jälkeen jälkitarkistus oli sen 5vk synnytyksestä. repesin hieman edellisen leikkauskohdan vierestä kun arpikudos ei antanut periksi ja mulle laitettiin 2 tikkiä. istuminen onnistui heti, eikä mitään kipuja ollut.
ja mulla epäiltiin kohdunlaskeumaa molempien synnytyksien jälkeen. esikoisen kohdalla pystyin vasta joulun tienoilla (reilu 1,5kk synnytyksestä) aloittamaan kärryttelyä, ihan lyhkäsillä matkoilla, niin tuntui jo niillä että kuin römpsästä olisi valunut jotain pois...
housuihin ei kuitenkaan tullut mitään ja pistin kerran miehenkin "lenkin" jälkeen vilkaisemaan alapäähän, mutta ei se mitään nähnyt. neuvolan täti epäili sitä kohdunlaskeumaa. muutaman viikon jälkeen "valumiset" loppui.sama homma oli sitten toisen synnytyksen jälkeen, silloin ruvettiin heti kun vauva oli 2vk ikäinen niin käymään lyhkäsiä kärryttelyreissuja, niin samanlailla tuntui että römpsästä valuu jotain pois. neuvolassakin vain sanottiin, että se on normaalia ja varsinkin kun mulla oli esikoisen syntymän jälkeen, niin samaa on odotettavissa myös seuraavienkin kohdalla.
hölkkäilemään rupesin kärryjen kanssa muistaakseni jälkitarkistuksen jälkeen. silloin ei enää näitä valumisia tuntunut. oli ihanaa, kun pystyi liikkumaan normaalisti niin pian synnytyksen jälkeen, kun esikoisen kohdalla se ei ollut mahdollista...
ääh, vaikka tykkään tosi paljon raskaana olemisesta ja tästä pallomahasta, niin kieltämättä rupeaa olemaan ikävä omaa kroppaa... ja en tosiaankaan missään mallin mitoissa ole ollut ennen raskautta! painoa nyt raskausaikana on tähän mennessä tullut "vain" 7,5-8kg, tuntuu että mulla on järkyttävä kaksoisleuka ja paksut käsivarret... rintsikat puristaa selkään ihanat makkarat, ei puhettakaan että kehtaisi mitään valkoista paitaa pitää päällä, edes kotona...
ja varsinkin kun joskus kiloklubissa joku kerran pisti linkin jollekin englannin kieliselle sivuille, jossa ihmiset saavat laittaa kuviaan ennen-ja-jälkeen painonpudotuksen, niin siellä tulee silloin tällöin vierailtua. ja nyt olenkin siellä hetken säännöllisesti vieraillut ja se lisää tätä "painonpudotus-tuskaa"...
kieltämättä saisi tämä kaveri jo täältä syntyä, tuntuu että tämä makeanhimokin alkaa olla ihan järkyttävää...
ja varsinkin kun joskus kiloklubissa joku kerran pisti linkin jollekin englannin kieliselle sivuille, jossa ihmiset saavat laittaa kuviaan ennen-ja-jälkeen painonpudotuksen, niin siellä tulee silloin tällöin vierailtua. ja nyt olenkin siellä hetken säännöllisesti vieraillut ja se lisää tätä "painonpudotus-tuskaa"...
kieltämättä saisi tämä kaveri jo täältä syntyä, tuntuu että tämä makeanhimokin alkaa olla ihan järkyttävää...
Musta ihanaa tässä raskausmahassa on se, ettei tarvii miettiä, pömpöttääkö maha vaatteiden alta tai onks liian kiree paita mahamakkaroita ajatellen. Ei tarvii valokuvissa vetää mahaa sisään . Se pömpöttää joka tapauksessa ja kaikkien mielestä se on vaan söpö ja ihana :) Itellä kun kaikki ylimääränen tuppaa kertymään tohon mahan seudulle aina, eikä ollenkaan reisiin tms. ni tää raskausmaha on kyllä ihanteellinen piilottamaan ne kaikki :)
Mulla on varmaan sipuli aika samanlainen vartalotyyppi, että ei rasva kerry oikeestaan muuta ku keskivartaloon: mahaan, jenkkiksiin ja selän puolelle. käsiin ja jalkoihin ei oikein "mitään". mutta tosiaan ku maha ollu aina semmonen häpeän paikka itelle niin ihana ku nyt ei tarvi miettiä miltä maha näyttää :). ja tykkään tuoda sen esille, oon koko raskausajan pitäny lähinnä tyköistuvia paitoja. piilottelu jatkukoon sitte ku synnytys on ohi 
sillon ku mun maha alko kasvamaan ja aloin sitte sitä silitteleen ja "esitteleen" miehelle niin mies tuumas vaan että "en oo täsä 10 vuoden aikana tottunu siihen että esittelet sun mahaa" 
. en ees oo koskaan ennen raskautta tykänny että mies koskee mun löllömasuun ja yhtäkkiä olinki koko ajan tuomassa sitä sen nokan eteen paijailtavaksi 
. en ees oo koskaan ennen raskautta tykänny että mies koskee mun löllömasuun ja yhtäkkiä olinki koko ajan tuomassa sitä sen nokan eteen paijailtavaksi Minulla on sama suunnitelma kuin MammaMarialla. Ennen jälkitarkastusta vaunulenkkejä ja sen jälkeen muuta. Minulla on tankotanssitanko autotallissa ja sen kimppuun olisi tarkoitus päästä. Lisäksi olen suunnitellut lyhyitä juoksulenkkejä ja jumppatunteja. Loppukesästä, kunhan paikat on kunnolla palautunut, aion kivuta jälleen hevosen selkään ja aloittaa ehkä estekurssin vanhalla iällä. Tosin sitä ennen täytyy käydä kokeilemassa, että mites päin sinne hevosen selkään oikein kiivettiin ennen kuin haaveilee liitelevänsä esteiden yli. Sellaiset harrastussuunnitelmat. Olemme miehen kanssa sopineet, että molemmilla saa olla yksi harrastusilta viikossa ja loput sovitellaan. Mutta vähintään siitä yhdestä kerrasta pidetään kiinni! :) Mies on kyllä ollut niin ihanan kannustava kuunnellessaan mun suunnitelmia, eikä sitä tunnu ainakaan näin etukäteen harmittavan kotiin jääminen lapsen kanssa, päinvastoin.
Tossa tanssitangon ympärillähän minäkin fiilistelen... Ekalla kolmanneksella tuli vielä invertoitua ja tanssittuakin vaan kävi se sen jälkeen niin vaikeaksi vatsalihasten käyttö (ja alkoi ennakoivat supistukset) että on jääny välistä. Nyt kuvasin viime viikolla vielä pahimmasta turvotuksesta kauniina videonpätkääkin mut hienoimmat "temput" mihin hikoamiselta, lisääntyneeltä painolta ja puutuneilta käsiltä pystyy on palomies ja takakoukku Silti uskon, että se on hieno muisto joku päivä.
Silti uskon, että se on hieno muisto joku päivä.joo kyllä minäki tästä vauvamahasta tykkään ja olen pitänyt tiukkoja paitoja koko raskausajan ja "esitellyt" sitä. mutta en tiedä, jotenkin nyt yhtäkkiä on vain sellainen olo, että voisi tästä jo luopua. vaikka tiedän minkälainen raskausarpinen löllyrä tästä synnytyksen jälkeen kuoriutuu...
ei sillä, onhan tämä jo kolmas lapsi meille, että onhan mulla näitä vauvamahoja tässä muutaman vuoden sisällä ollutkin... :) toisaalta mielessä pyörii ajatus neljännestäkin lapsesta vielä tähän samaan syssyyn (en vain tiedä mitä mieltä mies on asiasta...
), että jos sitä ajattelee, niin tämä ei ole viimeinen kerta kun olen raskaana. ehkä saan tämän jälkeen vielä kerran nauttia vauvamahasta... 
ei sillä, onhan tämä jo kolmas lapsi meille, että onhan mulla näitä vauvamahoja tässä muutaman vuoden sisällä ollutkin... :) toisaalta mielessä pyörii ajatus neljännestäkin lapsesta vielä tähän samaan syssyyn (en vain tiedä mitä mieltä mies on asiasta...
), että jos sitä ajattelee, niin tämä ei ole viimeinen kerta kun olen raskaana. ehkä saan tämän jälkeen vielä kerran nauttia vauvamahasta... Mä olin alkuraskaudesta niin väsynyt, että tanssitankoilu jäi väliin siksi. Toisella kolmanneksella ei taas enää olisi ollut vatsalihaksia siihen hommaan. Nyt kyselin ohjaajalta, että koska uskaltaa. Hänen mukaansa kannattaa odottaa, että vatsalihakset kuroutuu yhteen ja vähän vahvistuvat. Lankkuliikettä suositteli. Minä siis alan lankuttamaan,kun vauva syntyy. :)
Itse asiassa lankkujakaan ei suositella ennen kuin vatsalihakset on kuroutunut takaisin yhteen, ne vaan pahentaa asiaa kun niissä vatsan paine kasvaa. Jos kiinnostaa se vatsojen palauttelu ja kuntoutus niin tässä olis iso paketti tietoa: http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/53798/Suorienvatsa.pdf?sequence=1 Hyppää suoraan sivulle 44 jos taustatieto ja tutkimus ei niin innosta :)
Konttausasennosta ja tuossa neuvottavasta vatsarutistuksesta kannattaa aloittaa, samoin kuin lantiopohjan lihaksista. Siis jos ei oo mitään todella huomattavaa erkaumaa. Sit kun on vatsat palautunut yhteen niin kannattaa alkaa niitä lankkuja, jalkojennostoja, rutistuksia jalat 90 asteen kulmassa (ensin tuettuna, sitten kannateltuna) jne.
Konttausasennosta ja tuossa neuvottavasta vatsarutistuksesta kannattaa aloittaa, samoin kuin lantiopohjan lihaksista. Siis jos ei oo mitään todella huomattavaa erkaumaa. Sit kun on vatsat palautunut yhteen niin kannattaa alkaa niitä lankkuja, jalkojennostoja, rutistuksia jalat 90 asteen kulmassa (ensin tuettuna, sitten kannateltuna) jne.
Mä odotan kans kovasti tankoilua raskauden jälkeen! Luultavasti menee kuitenkin aika pitkään että saan itteni sellaseen kuntoon että pystyn sitä taas tekemään. En haluu alottaa liian pian etten sit aiheuta jotain pysyvää vauriota esim vatsalihaksille eli mullakin treenaaminen alkaa syvillä vatsoilla, lenkeillä, lankuilla, kyykyillä ja muilla kevyemmillä liikkeillä!
Kviini
Vauhtiin päässyt keskustelija
Saattaa olla, että lupasin joskus laittaa synnytyksen jälkeisen kuvan mahasta, hahahahaha, saa nähdä laitanko xD on kyllä taas semmonen että morjens!
Ja iiiiiihan pakko sanoa, LUOJAN KIITOS mulla ei ole enää tommosia röllyköitä niinkuin teillä. (Kauniita mahoja, mutta raskaus ei taida sopia mulle :D)
Ps. Saan kengät vaivatta jalkaan ;D
Anteeks. :D
Ja iiiiiihan pakko sanoa, LUOJAN KIITOS mulla ei ole enää tommosia röllyköitä niinkuin teillä. (Kauniita mahoja, mutta raskaus ei taida sopia mulle :D)
Ps. Saan kengät vaivatta jalkaan ;D
Anteeks. :D
Mä ainakin laitan kuvan sit heti kotiutumisen jälkeen mun roikkuvasta mahalärpäkkeestä! :D
Kiitti Kviini! :) Kyl mäkin saan noi mun lempikengät just hyvin jalkaan eli kumpparit, crocsit (ei oikeat) ja reinot, vaikka maha vielä onkin
Rv 38+3.
